Meidän ja ei ihan meidän



Kävimme ilta-ajelulla katsomassa uutta venepaikkaamme. Edellinen paikka kun oli pelkästään moottoriveneille, niin nyt piti katsastaa uusi. Hyvin se sieltä löytyi. Jäätä oli enää näin rannassa, mutta muuten meri oli jo auki. Oli kuitenkin hyytävän kylmä. No, kuukauden päästä on varmaan jo ihan toisenlaista. Veneen luovutus aikaistui hieman, kun miehelle tuli pätkä kesälomaa toukokuun alkuun ja hän pääsee silloin syventymään kunnostustöihin edellisen omistajan kanssa. Meren tuoksun tunsi jo, vaikka jäätä vielä oli.




Kotiin tullessa haaveilu jatkui uuden Glorian Kodin parissa. Saavutettavien haaveiden kategoriaan pääsivät Lexington Homen mainoksessa olleet tyynyt (niitä ei vain voi olla liikaa) ja lottovoittoa tai hyvin pitkää tähtäintä vaativien haaveiden osastoon taas Kannustalo meren rannalla. Ah, mikä ihana kuva! Emme haaveile omakotitalon rakentamisesta, mutta sen sijaan meille sopisi hyvinkin loma-asunto meren rannalla. Kaupungissa voisi sitten muuttaa kerrostaloon, meren läheisyyteen mieluiten sielläkin.



Kommentit

  1. Mä voisin myös huolia Kannustalon meren ääreltä.

    Mun tulee ikävä appisten venettä. Se on myynnissä, kun eivät vaan enää jaksa ja vene on liian iso kahdelle. Ihan parasta oli kesäpäivät ankkurissa ja kannelta mereen polskahtaminen. Ehkä meillä on joskus se omakin vene, sen Kannustalon laiturissa :-).

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia :)) Aloin itsekin odottaa jäiden lähtemistä vaikken venettä omistakaan! Ja ei, Lexingtonin tyynyjä ei koskaan voi olla liikaa! :))

    VastaaPoista
  3. Mrs J.: Tylsää, kun joudutte luopumaan kivasta veneilystä. :( Mutta joo, kannustalo merenrantaan teille ja meille veneineen päivineen ja sit seilataan laituriemme väliä. :D

    Jenni: Lexingtonin tyynyjä vaan lisää koko maailmalle. Ilman ei kevät tule! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun juttelet ja oot messissä. :)