maanantai 31. lokakuuta 2011

My Dream Holiday, osa 1

Tästä alkaa matkakertomuksen ensimmäinen osa. Olimme viime talvena unelmiemme lomalla eli road tripillä Yhdysvaltain itärannikolla. Olen ajastanut tälle viikolle matkakertomuksen muutkin osat.

Lähdimme matkaan Helsinki-Vantaalta, josta lensimme suoralla lennolla JFK:lle. Hotellillamme Times Squaren lähettyvillä olimme noin kuuden aikoihin illalla. Silmät olivat aikaeron vuoksi jo aika lailla ristissä, kun kello kävi Suomessa jotain ihan muuta. Mitään ihmeempää ohjelmaa emme siis olleet suunnitelleet ekalle illalle. Miestä poltteli Apple Store niin paljon, että pidemmittä puheitta kipitimme suoraan sinne. Siinä kasattiin kuulkaa ostoskoriin josjonkilaista lisätarviketta ja vempelettä ja tietysti korin tähtenä loisti iPad. Kun ostokset oli hoidettu, köpöttelimme hetken ja fiilistelimme kaupunkia. Väsymys vei voiton melko aikaisin, joten ensimmäisen illan ruokailu hoidettiin nopsaan T.G.I. Fridaysissa ja sitten olikin jo aika vaipua tyynyjen sekaan.




Ensimmäinen aamu, unihiekat tiessään jo viideltä ja koko maailma auki... Sellainen oli ainakin tunnelma. Suuntasimme hotellin aamiaiselle. Olimme sopineet, että ensimmäisenä aamuna syödään hotellin aamiainen ja muina aamuina käydään sitten deleissä ja kahviloissa. Siinä hujahti varmaan pannullinen kahvia, herkullisista herkullisin savulohibagel ja kasa hedelmiä. Tukevan aamiaisen jälkeen päätimme kuluttaa kalorit kävelemällä Broadwayn melkein kokonaan eli heading oli eteläkärjen rauhallisempi Abercrombie ja TKTS-koju. Matkalla silmään tarttui monenlaista ihanaa, muuan muassa kauppa, joka myi kaikkea New York -aiheista, mutta ei yhtään turistikrääsämäistä tavaraa, jouluikkunoiden katselijoita ja Paskan Parkkeeraajan Painajainen. Äiti ja isi saivat täältä tulkkariksi Manhattan Skyline -keittiöpyyhkeet. Matkaa kertyi käveltäväksi viitisentoista kilsaa, mutta niin hulluja emme sentään olleet, että olisimme kävelleet saman matkan takaisin (kuten teimme häämatkalla). Näin paljon pidemmällä matkalla on pakko huilatakin välillä. Metrolla takaisin siis, Wall Streetin kautta ensin kiepaten.










Abercrombien tyhjentämisen jälkeen oli paikallaan ottaa pieni lepo ennen illan musikaalia. Abercrombien tämänhetkinen paperikassi on kyllä hieman Tom of Finland -henkinen.



Ostimme liput (puoleen hintaan tietty, me alehaukat) Chicagoa katsomaan. Musikaali itsessään oli todella hyvä, kuten Broadway-musikaalit aina, mutta ilta oli ehkä väärä. Olimme käyneet ennen sen alkua syömässä ihanassa italialaisessa erittäin hiilaripitoisen aterian ja juoneet vähän viiniä, joten päällimmäisenä esityksestä jäi mieleen jatkuva pilkkiminen ja huonot hereilläpysymisyritykset.

Toinen aamu alkoi aamupalalla ihan vain sängyssä. Mies oli uninen ja minä heräsin kiljuvaan nälkään jo viiden jälkeen, joten kävin kipaisemassa meille aamista Starbucksista ja vastapäisestä delistä. Tänä päivänä oli todella iloinen, että olin raahannut Hunterit mukaan reissuun (niitä näkyi muuten paljon katukuvassa), koska aamusta asti satoi ihan kunnolla. Ensimmäisenä agendalla hotellista poistumisen jälkeen olikin sateenvarjojen osto ja kun olimme kävelleet parisataa metriä lisää, totesimme myös, että mies tarvitsee uudet kengät. Nahkakengät alkoivat osoittaa pilaantumisen merkkejä heti alkuunsa. Niinpä mies kuittasi itselleen perus-Sorelit varmaan puolella Euroopan hinnasta. Silkkaa säästöä koko shoppailu Jenkeissä... :D Jatkoimme matkaamme Columbus Circlelle, jossa tarkoituksenamme oli mennä CNN-museoon. Paha vain, että kyseinen museo oli suljettu jo vuonna 1996. Aina, kun ei oikein tiedä, että mitä seuraavaksi, kannattaa syödä. Niinpä keräilimme Whole Foodsista itsellemme herkulliset lounaat, minulle sushiähkyt ja marjoja ja miehellelle sitten kaikenlaisia salaatteja ja muuta hyvää.



Lounaan jälkeen satoi edelleen, joten ulkonähtävyyksien katselu ei oikein napannut. Olimme suunnitelleet menevämme kävelemään Brooklyn Bridgen yli, mutta ynnäilimme, että jos ihan vain kaukana rannastakin tuulee ja sataa tähän malliin, lienee silkkaa itsesuojeluvaiston puutetta lähteä kävelemään jonnekin sillalle. Niinpä ajauduimme jälleen kerran vitoselle ja Apple Storeen. Seuraava sateenpitopaikka olikin sitten ihan vain minua ajatellen. Ihana mieheni oli kirjoittanut päivän to do -listaan Tiffanyn, koska "kyllähän nyt tytön pitää Tiffanylle päästä". Valitsin itselleni joululahjan, keltakultaiset rusettikorvikset.





Tiffanylta tultuamme sade sai sellaiset kreisimitat ja -voimat, etten muista ennen moista nähneeni. Vettä tuli sellaisella raivolla, että vaikka minulla oli polviin asti ulottuvat kumpparit jalassa, farkunlahkeet olivat märät nilkkoihin asti! Sateenvarjo alkoi päästää läpi ja hajota, joten päätimme luovuttaa ja paeta hotelliin. Sateen lakattua illalla uskaltauduimme takaisin ulos. Vedimme likomärät ulkovaatteemme niskaan ja ajelimme metrolla Laurankin suosittelemaan L'Ecole-ravintolaan, joka on paikallisen kulinaarisen instituutin opiskelijoiden harjoitteluravintola. Neljän ruokalajin menu kustansi 42 dollaria per pää ja oli kerrassaan upea. Ruoka oli suussa sulavaa ja koska ruoka oli edullista, päätimme valita vähän hinnakkaamman viinin. Harvemmin tulee juotua mitään -96 vuoden viiniä, harvinaisuus kyllä kannatti. Kuolaneritys alkaa välittömästi, kun vain ajattelenkin tuota ateriaa. Valoa oli vähäisesti ja aikaerotärinä käsissä ei ollut vielä laantunut, joten kuvat ovat vähän tärähtäneitä.





Viimeinen aamu Nykissä alkoi jättimäisellä deliaamiaisella ja auton vuokraamisella. Todettuamme, että autossa ei ollut eikä siihen saanut millään rahallakaan navigaattoria, suuntasimme kolmannen kerran parin päivän sisään Apple Storeen hankkimaan navigaattoriohjelmaa. Sitä varten piti myös ladata Apps, mikä tuntui kestävän todella kauan. Oma omenakiintiöni alkoi tulla tässä vaiheessa täyteen ja lähdin vielä hetkeksi kävelemään Fifthille. Palattuani totesimme, ettei lataaminen onnistu ja puhelimestakin loppui akku. Eipä sitten siinä muuta kuin jatkamaan matkaa.









Rockefeller Centerin kuusi, joka ainakin minulle oli etukäteen must see -juttu, oli vähän lamakuusi, vai mitä sanotte. Ehkä se olisi pitänyt katsoa pimeällä, mutta ainakin itse olin ihan pettynyt. Kuusi aiheutti myös pienehkön kriisin, kun minä halusin välttämättä käydä vielä katsomassa sen ennen Nykistä lähtöä ja sillä aikaa mies ajoi auton yksin vuokraamosta hotellille. Ilman navigaattoria. Ilman karttaa. Rockefeller Centerillä olisi muuten ollut tokana iltanamme joulukonsertti, jossa oli vaikka ketä esiintyjiä. Harmiksemme emme tienneet tästä ennen kuin olimme musikaalia edeltävillä drinkeillä ja huomasimme konsertin telkkarista.



Ilman kunnon karttaa ja navigaattoria pyristeltiin myös ulos Manhattanilta. Lahjattomat harjoittelee. Sitten vain suunta kohti ensimmäistä mahdollista Starbucksia (aina ilmainen wifi, jonka metsästämisessä tulimme eksperteiksi) ja Navigaattori-Apps latautumaan. Tässä vaiheessa totesimme myös, että pitää varmaan selvittää seuraavan kohteen osoite. Se selvisi ja jatkoimme matkaamme kohti ihanaista The Inn at Stony Creekiä.

4 kommenttia:

  1. Eiii, tää on ihan liikaa mun matkakuumeelle!! Viimeisimmästä reissusta on aivan liian kauan aikaa ja nämä ihanat kuvat ja reissutunnelmat ovat kyllä silkkaa kidutusta :) Ei vaan, oikeasti on kiva lukea matkakertomuksia, pystyy aina listaamaan omalle listalle must see paikkoja lisää!

    VastaaPoista
  2. NYC on niin paras! Ollaan oltu siellä kaks kertaa shoppailemassa ja molemmilla kerroilla käytiin myös katsomassa musikaalit. VIime kerrasta on nyt vuosi ja hirvee kuume takaisin. Siinä on kaupunki jonne voi mennä vaikka miten monta kertaa ja joka kerralla löytää ja kokee jotain uutta.

    VastaaPoista
  3. Oi että, odotan innolla ja jännityksellä kertomuksen jatko-osia (:

    VastaaPoista
  4. Ansku: Nyt vaan sitten reissuja buukkailemaan, ei siihen matkakuumeeseen mikään muukaan auta. :D

    Vega: No se on just näin. NYC on huippu! Tosin mun täytyy sanoa, että Boston on hyvin lähellä kakkosena, se on kanssa just sellainen, että voi mennä kuinka monta kertaa vain.

    Anonyymi: No täältä pesi, toivottavasti tykkäsit lopuistakin osista. :)

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!