torstai 3. marraskuuta 2011

Boston [baah-stan]

Saavuimme Bostoniin iltapäivällä ja kirjauduimme pieneen design-hotelliin, joka oli oli mahdottoman hyvällä paikalla ja varsin kohtuuhintainen. Huone oli ehkä maailman pienien, mutta ajoi asiansa. Ekana iltana olimme aika väsyneitä edellisillan humppailusta ja ajomatkasta. Valitsimme krapulaburgeripaikaksi Wendy'sin, sillä on sentään Zagat-merkintä. ;) Hampurilainen kieltämättä oli tosi hyvä. Roskaruuat nassuun ja unta palloon. Näillä eväillä jaksaisi taas.



Aloitimme ekan täyden päivän puistokävelyllä, kun se oli sopivasti matkan varrella kohti Freedom Trailin alkua. Tai oikeastaan ihan ekaksi kävimme ostamassa miehelle pipon ja pitkät kalsarit. Uskokaa, kun sanon, ilma oli jäätävä. Mies valitsi Red Soxien tupsupipon, mistä saatiin muutamat hyvät naurut. Kaksi tupsupäätä turistia olivat ilmeisesti muidenkin mielestä huvittavan näköisiä ja saimmekin kommenttia tyyliin "love your matching poms". Mitä väliä, me ollaan Suomesta, perkele, ja osataan pukeutua talvella. :D






Yhdysvaltain historiasta innostuneelle Freedom Trail on ihan ehdoton juttu. Kyseessä on kävely, jonka voi tehdä itsenäisesti maassa kulkevaa punaista viivaa pitkin. Matkan varrelle jäävät Bostonin kaikki Yhdysvaltain vallankumoukseen ja itsenäistymiseen liittyvät paikat. Me vuokrasimme selostuksen eli siis pienen mukana kannettavan laitteen kuulokkeineen, joka kertoi nappia painettaessa kaiken olennaisen. Tämä oli minulle varmaan yksi koko matkan kohokohdista. Selostus ei ole aikaan sidottu vaan etenee samaan tahtiin kuin kävelijäkin, joten välillä voi pysähtyä kahville tai ostoksille, jos siltä tuntuu.











Freedom Trail päättyy Charlestownin puolelle ja USS Constitutionille, joka on Yhdysvaltain tunnetuin sotalaiva. Laiva itsessään oli valitettavasti alkuviikon kiinni, mutta kävimme sitten museossa.





Palasimme Charlestownin puolelta lämmitetyllä lautalla. Mereltä päin on kivaa katsella kaupunkeja, niin nytkin. Menimme vielä takaisin Quincy Marketille lämmittelemään. Matkan tuhannes Gingerbread Latte hoiti edelleen tehtävänsä ja lämmitti juuri sen verran, että tsemppasimme kävelymatkan takaisin hotellille. Kävelimme tällä kertaa Boston Common -puiston toista puolta ja ihanan high endiä ostoskatua, jolta löytyivät muun muassa Hermes ja Escada.





Siis voi tsiisus, että olikin kylmä kaupunkikierroksen jälkeen! Onneksi hotellimme, joka sijaitsi Back Bayn alueella, lähellä oli monta kivaa ruokapaikkaa, joten kauaksi emme joutuneet illallispaikan hakuun. Teki kamalasti mieli pihviä, joten harhailimme kotikadulla haistellen (kyllä!), mistä tulisi paras pihvin tuoksu. Emme onnistuneet paikallistamaan sitä paikkaa, mistä paras tuoksu tuli, mutta menimme sitten lopulta lähimpään paikkaan. Pihvi oli hyvä, viini marjamehua, mutta tunnelma on tärkeintä.




Kakkospäivän ohjelmassa oli Harvardiin tutustuminen. Mitään sen ihmeempiä suunnitelmia emme tehneet vaan hyppäsimme hop on, hop off -bussiin ja ajoimme tarpeeksi lähelle. Bussi olikin tosi hyvä juttu, koska a) siellä oli lämmintä b) selostus oli tosi hyvä. Siinä tuli nähtyä vielä muutama pala kaupunkia, joihin emme olleet ekana päivänä ehtineet. Jäimme pois kyydistä MIT:n kohdalla ja jatkoimme matkaa metrolla. Palloilimme pitkin Cambridgen katuja, söimme pizza slicet ja sitten astuimme sisään Harvardin kampusalueelle. Yritimme imeä itseemme vähän viisautta ja hohdokasta tulevaisuutta. Saimme myös aikaan pienen taistelun aiheesta "mikä on Harvardin pääportti". Harvinaisen kultivoitunutta, mutta hetken päästä asialle jo naurettiin.





Harvardin jälkeen oli kieltämättä hieman vähä-älyinen olo, kun oli ollut kaiken sen vanhan viisauden ja sivistyneisyyden keskellä. Kävelimme hetken vielä Beacon Hillillä, jotta sain kokea muutaman onnistumisen elämyksen. "Ihania joulukoristuksia, just noin mäkin oisin laittanut!" Räpsin kuvia kuin heikkopäinen - nyt kun akku riitti ihan mihin vain.









Syväjäädytystä sulatellessa ja uusimpia uutisia netistä päivitellessä vierähti pari tuntia. Kun olimme valmiita kohtaamaan ulkoilman uudelleen, ravasimme puolijuoksua edellispäivänä bongaamaamme tapas-baariin syömään. Loppupäästä reissua alkaa olla aika paljon kuvia minusta pää punaviinilasissa. No, puolustukseksi sanottakoon, että viini ainakin lämmitti. :D Tapakset eivät olleet mitenkään ihmeellisiä, olisimme tehneet itse parempia, mutta tunnelma oli mukava ja viini hyvää. Alkoi olla jo vähän haikea olo (ja turvonnut), kun tiesimme tämän olevan viimeinen kunnon ilta matkalla. Aamulla alkaisi ajaminen kohti Newarkia.




2 kommenttia:

  1. Olen nyt käynyt lukemassa jutut ainakin kolmeen kertaan. Ihan mielettömältä kuulostaa ja näyttää tuo teidän matkanne.
    Just viime viikolla juttelin ystävän kanssa joka on lähdössä route 66 ajelemaan, että ihmeellistä kun mulla ei ole mitään mielenkiintoa jenkkilää kohtaan, vaikka matkustaminen on mun elämä. Mutta näitä sun postauksia luettuani mielenkiintoni kummasti heräsi ;)

    Osaat napata kuvia juuri oikeista kulmista ja asioista ja kirjoitustyylisi on mukaansa tempaavaa.
    Valitsen itse aina kohteet lämpimään aikaan, koska luonto on silloin kauneimmillaan ja palelen ympäri vuoden suomessa.

    Kiitos kun näytit minulle, että löytämällä oikeat kohteet, ei vuodenajalla oikeastaan ole niin väliä, tunnelma ja fiilis on tärkein :)

    t. toinen GG hullu ;)

    VastaaPoista
  2. Anni: No sulle tuli nyt vielä vähän lisää luettavaa... :D Kiitos kauniista sanoistasi, tulin tosi hyvälle mielelle. :)

    Matkailussa olen joutunut hukkaamaan oikeastaan kokonaan ajatuksen siitä, mihin vuodenaikaan pitäisi missäkin käydä. Meidän on joskus hankalaa ylipäätään saada lomia ajoitettua samaan aikaan, puhumattakaan siitä, että voisi lomailla silloin kun huvittaa. Siksi mennään sitten silloin kun voidaan ja otetaan siitä kaikki irti. Toki tämäkin reissu olisi ollut ihan mieletön kesäaikaan tehtynä, mutta aina ei voi valita.

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!