maanantai 21. marraskuuta 2011

Joulupukin asioilla

Meillä ei ole tapana harrastaa mitään älytöntä lahjarallia. Mieheni kanssa annamme yleensä toisillemme yhdet lahjat. Lisäksi minä lahjon siskonpoikaani, vanhempiani ja siskoani. Lisäksi annamme yhdessä lahjat anopille ja miehelleen sekä appiukolle. Ystävien kesken sovimme jo vuosia sitten, ettei lahjoja vaihdeta. Sen sijaan kokoonnumme usein joulun alla johonkin kivaan ravintolaan yhteistä aikaa viettämään. Miehen kanssa vaihdetut lahjat voivat olla vähän isompia juttuja. Olen saanut häneltä menneinä vuosina koruja ja kelloja. Kerran taisin saada UGGit. Muille ei hankita ihan niin arvokkaita lahjoja, enkä tykkää itsekään sellaisia muilta toivoa. Kirjat, kosmetiikka ja asusteet kuuluvat pakettien vakiosisältöön.



Joululahjoissa on mielestäni tärkeintä, että ne ovat sellaisia pieniä ja kivoja juttuja, joita lahjan saaja ei nyt välttämättä niin tarvitse, mutta joista hän ilahtuu. Pehmoinen ja mukava tai vastaavasti joku hemmottelujuttu ovat melko varmoja nakkeja. Jos taas lähdetään sille "mitä tuo voisi tarvita" -linjalle, on vaaran paikka lähellä. Esimerkiksi harva mies varmaan ilkeyttään ostaa vaimolleen tehosekoitinta tai imuria lahjaksi, vaan todennäköisesti vilpittömästi ja suoraviivaisesti ajattelee toisen vain tarvitsevan tällaista.



Lyhdyn kuva Finnish Design Shop, muut Stockmann

Vaikka itse uppoudun välillä kulutusjuhlaan ihan kuin kuka tahansa muukin, niin joskus jouluun liittyvä överiostaminen saa minut, paatuneen ostarirakastajan, haukkomaan henkeäni. Muutama vuosi sitten, kun lähelle avattiin Toys R Us, tämä sekoilu tuntui kulminoituvan. Kotiin tulleessa lelukatalogissa esiteltiin muun muassa oikean ponin kokoista ponilelua, jonka henkäyksenkin saattoi tuntea kädellään ja kuulla hirnumisen. - This I've got to see, ajattelin ja ajoin ponia katsomaan. Lelun hinta oli reilusti yli 500 euroa. Kuinka ollakaan, en ikinä nähnyt ponia, koska ne oli kaikki myyty loppuun. Huh. K kirjoitti minusta hirmuisen fiksusti pikkulapsen lelulahjoista, käykää lukemassa!

Mitä sitten toivoisin itse punanutulta? Tulen luultavasti kirjoittamaan Korvatunturille Henning Mankellin uudesta kirjasta ja villasukista. Villasukat ovat klassikkolahja, jota teininä ei osannut arvostaa yhtään ja jota nyt aikuisena toivoo suunnilleen eniten. :D Polviin asti ulottuvat harmaat villasukat olisivat upeat. Lisäksi voisin tykätä DKNY:n Be Delicious -tuoksusta. Muuten toivon, että Laivakoira saisi ensi vuonna oravan kiinni ja että elämä jatkuisi yhtä leppoisana keskiluokkaisena unelmana kuin tähänkin asti.

7 kommenttia:

  1. Meillä on aivan samanmoinen periaate ja traditio lahjomisten suhteen. Miehen kanssa vaihdamme arvokkaammat YHDET lahjat, ostan/teen vanhemmilleni jotain pientä, veljen lapsille ostamme lahjat, anoppi/appi puolisoineen ovat ilmoittaneet etteivät lahjoja halua ja olemme heidän lahjansa jo useana vuonna lahjoittaneet johonkin esim. ostimme huopia ja koulukirjoja eräänä vuonna. Tänä vuonna osallistumme heidän lahjarahoillaan invalidiliiton keräykseen. Ystävien ja minun sisarusteni (meitä on neljä) ja heidän kumppanien kanssaan olemme sopineet ettei lahjoja osteta - itse saa tehdä, kuten kälyni viime jouluna oli tehnyt minulle juuri polviin ja vähän ylikin ulottuvat harmaat villasukat - kts blogini =) Ne on mahtavat, ohje löytyy Yhteishyvän sivuilta jos pukki ei tuo ! Ja tuo K:n kirjoitus kierrätyksestä on osuva - kun lelulehtiä tipahtelee tuon tuosta postilaatikkoon. Meillä ei tosiaan varastosta löydy "lelukauppaa" mutta olemme kierrättäneet serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa leluja - toiselle lapselle toisen vanha lelu on uusi!

    Mukavaa pukin odotus aikaa!

    VastaaPoista
  2. Mie ruukaan laittaa, joka joulu tietyt lahjat pakettiin. Lapsille (isoille jo) pyjamat. He saavat valita yhden arvokkaamman lahjan, sitten saavat jotain pientä lisäksi. Kummilapset saavat kirjan ja vaatetta.Esikoinen vaimokkeen kanssa saivat uuteen asuntoon Lokki-valaisimen hieman etukäteen:)
    Siipan kanssa vaihdetaan yhdet lahjat, toivomuksen mukaan.Yhden lahjan periaate toimii myös meidän sisarusten kesken.
    Silloin kun muksut oli pieniä, tuli ostettua aivan liikaa:) Onneksi järki on tullut päähän jo. Mutta hirvittää joidenkin kulutus,joillakin menee niin luoton puolelle että! Sit he maksaa ensi vuoden niitä juttuja....

    VastaaPoista
  3. Voi kääk, viidensadan euron leluponi... Ja mistä vetoa, että jo ennen seuraavaa joulua kyseiset ponit ovat jo unohtuneet varastonnurkkaan ja toivomuslistalla on joku muu törkykallis älyttömyys.

    Mä sain viime jouluna mieheltä lahjaksi raastinraudan :D . Tosin kyllä bonuksena oikean lahjan lisäksi... Olin kuulemma koko syksyn valittanut kotona, että meillä on huono raastinrauta - siitäs sain!

    VastaaPoista
  4. MsL: Tosi kivoja lahjoja teillä! Mulle pitäisi kyllä pukin tuoda sukat, koska itsestäni ei ole kutojaksi. 3-vuotiaan kärsivällisyydellä ei paljoa itse tehdä... :D

    Lennu: On munkin tullut joskus ostettua ihan liikaa ja ihan liian kalliita lahjoja. Joskus sitä vain menee ihan kreisiksi, sattuuhan sitä. Minä noin yleisesti viisveisaan muiden kulutustottumuksista, mutta toi ponijuttu löi kyllä päähän kuin metrinen halko. En edes tiennyt, että niin kalliita leluja on olemassa. :D No, jokainen tyylillään...

    Kähmäräpälä: On mun äitikin saanut lahjaksi oksasilppurin, koska itse sellaista toivoi. Hän ilahtui siitä suuresti. :D

    VastaaPoista
  5. Mitä ihmettä tuolle miehelle voisi keksiä joululahjaksi...? Sama tuska joka vuosi :)

    Tiedättekö te etukäteen, mitä tulette saamaan toisiltanne lahjaksi?

    VastaaPoista
  6. Vässykkä: Ei tiedetä ja mulla on ihan sama ongelma joka vuosi! Joskus esitetään toiveita, mutta tänä vuonna sellaisia ei ole ainakaan vielä ollut. Mun mies on niin hyvä ostamaan lahjoja, etten läheskään aina esitä mitään toiveita. Itse sen sijaan toivoisin vähän tarkempia speksejä. Miehille lahjan ostaminen on niiin vaikeata!

    VastaaPoista
  7. Olen ihan samaa mieltä, että lahjojen tulisi noin pääsääntöisesti olla sellaista pientä kivaa, sellaista, josta ei aiheudu lahjansaajalle säilytysongelmia. Oma mies on tietenkin eri juttu (ja lasten tietty kuuluu saada joku sellainen lahja jota ovat toivoneet, mutta 1-vuotias taas oikeasti ilhatuisi eniten rusinapaketista), rakkaaseen voi panostaa enemmän ja todennäköisesti tietää maun edes sinne päin. Juuri äsken yritin kohteliaasti neuvoa veljeäni jättämään kauppaan sen lampun jonka meinasi ostaa meidän äidille. Se ei todellakaan ollut yhtään meidän äidin juttu. Toivottavasti veli uskoi. Horror!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!