keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Keene, New Hampshire! Vai Stars Hollow?

Matkamme Keeneen sujui jo mallikkaammin, kun navigaattori pelitti alusta asti. Pysähtelimme matkalla tarpeen mukaan kahville tai syömään ja repeilimme hiukan dramaattisille tiekylteille. "Let them work, let them live", muistutti eräskin kyltti tietyöntekijöistä. Ajoimme Edin talon eteen neljän aikoihin ja asetuimme taloksi. Ja mikä talo se olikaan - 1880-luvulla rakennettu puutalo oli tosi hieno, kuten kaikki talot lähiympäristössä. Ed vei meidät syömään pubiin, joka oli samalla pieni panimo. Söin taas kerran huippusalaatin (Amerikassa saa sitten hyviä salaatteja) ja maistelimme paikallisia oluita.



Keene on 22 000 asukkaan yliopistokaupunki, jonka asukkaista noin 6000 on opiskelijoita. Se sijaitsee New Hampshiren osavaltiossa ja on melko vauras kaupunki. Vaurauden todella huomasi, kun kaikki oli erittäin hyvin hoidettua, talot siistejä ja somistukset viimeisen päälle. Sen verran pieni kaupunki oli, että Ed tuntui tuntevan ihan kaikki. Paikalliset olivat tosi ystävällisiä ja valveutuneitakin. Kukaan ei kysynyt "oh, Finland, what state is that?" -tyylistä, kuten minulta on kerran Floridassa kysytty. Oli ihan huippua nähdä vähän paikallista arkea, mitä ei suurissa kaupungeissa huomaa, koska katukuvassa vilisee niin paljon matkaajia.



Ed on siis miehen kaukainen sukulainen, johon hän on tutustunut aikanaan jossain sukukokouksessa. Ed on käynyt Suomessa monta kertaa, mutta on aina asunut Keenessä. Halusimme ehdottomasti käydä tervehtimässä häntä kiertoajelullamme ja hän erittäin vieraanvaraisesti tarjoutui majoittamaan meidät, kun kyselimme hotelleista Keenessä. Muutenkin saimme lähes taistella hänen kanssaan, että saimme maksaa edes osan kuluista, kun kävimme ulkona. Minä tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Tulimme hyvin juttuun ja kundit huomasivat monta kertaa, kuinka samanlaisia he ovatkaan monissa asioissa. Hauskaa ja friikkiä!

Toisena päivänä Ed vei meidät ajelulle katsomaan lähiseutuja ja vanhempiensa kotipaikkoja. Kävimme myös muutamalla haudalla. Tuntui jotenkin jännältä, että mullissa makasi miehen sukulaisia, jota ovat lähteneet Suomesta sata vuotta sitten. Hautausmailla näkyi todella paljon suomalaisia nimiä. Toisaalta voin hyvin kuvitella, että suomalaiset maahanmuuttajat ovat asettuneet juuri New Hampshireen. Ilmasto tuntui olevan todella samankaltaista kuin Suomessa ja maisemat järvineen ja havumetsineen näyttivät heti tutuilta. Kiertelimme Keenen keskustaakin nyt enemmän, kun oli valoisaa. Saimme onneksi kameraan uuden akun ja autolaturin, joten pääsimme ottamaan taas kuviakin. Illalla tapasimme Edin ystäviä drinkkien merkeissä ja söimme yhden reissun parhaista aterioista Niccola's-nimisessä ravintolassa. Myös viiniä taisi kulua enemmän kuin lasillinen, kun aamulla oli tukka hieman kipeä. Edin ystävät olivat todella mukavia ja oli kivaa tutustua paikalliseen elämänmenoon hieman enemmän.









Ennen kuin naputtelimme navigaattoriin osoitteeksi Bostonin, kävimme vielä rohmaisemassa matkan epäterveellisimmän ja samalla amerikkamaisimman brunssin Keenen keskustan dinerissa. Minun lautaseltani löytyi annos french toastia ja kanelivoita. Slurps. Näitä kaloreita sitten varmaan poltellaan vielä ensi vuonnakin. :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!