torstai 28. huhtikuuta 2011

Vesille venosen mieli



Båt on nyt runkokatsastettu, sen masto on vahattu, kone huollettu... Ensi viikon ohjelmassa on vielä hieman lisää huoltotoimenpiteitä, katsastus ja sitten Båt pulahtaakin jo veteen. Emme voisi olla enempää innoissamme! Båt pitää vanhan nimensä, kuten hyvään merimiestapaan kuuluu, joten samppanjaa sen kylkiin ei läträtä, mutta ensimmäisellä yön yli -retkellä saatan kyllä poksauttaa pullon. Olkoon se sitten ainoa kerta, kun Båtin kyytiin tule lasipullo. Yöretkellekin pääsemme jo ihan pian, nimittäin kahden viikon päästä. Meillä on siinä muutaman päivän yhteinen vapaa ja aiomme suunnata kohti työpaikan venekerhon saarta.

Kaikki käytännön kurssit ovat tuossa vaiheessa vielä käymättä, mutta aiomme silti kokeilla purjeilla liikkumista. (Jossain helpossa paikassa tietenkin.) Tekemällä varmaan oppii, kunhan nyt ei heti alkuun kaikkein kovimpaan tuuleen mene harjoittelemaan.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Lisää eväitä!



Siinä niitä eväiden aineksia nyt kasvaa. Siinä, missä ei näy vielä mitään, on rucolansiemeniä. Mulla ainakin rucola kasvaa kasvimaassa niin holtittomasti, ettei sitä ehdi syödä riittävää tahtia ja sitten hyönteiset jo valtaavatkin sen. Tomaatit siirtyvät kasvimaahan, kunhan niitä yöpakkasia ei varmasti enää ole.






Yrtit ja valkosipuli ovat suosikkimausteitani melkein kaiken kanssa. Eilen esimerkiksi syntyi jääkaapin jämistä kaikenlaisia tapaksia edellämainittuja lisäämällä. Paahdoin uunissa halkaistuja kirsikkatomaatteja valkosipulin ja yrttien kanssa ja tein myös rakuunalla maustettuja lohkoperunoita. Rosmariinisuosikkini taas on foccaccia, jota on todella helppoa tehdä itse, kunhan ei vain pihtaile oliiviöljyn kanssa. Koska foccaccia on niin rasvaista, se ei kuivu heti ja sitä voikin hyvin ottaa vaikka vene-evääksi. Tässä minun suosikkireseptini, Limepippuri-blogista:

7,5 dl vettä
50 g hiivaa
2 rkl suolaa
2 rkl sokeria
1 rkl kuivattua oreganoa
noin 15 dl vehnäjauhoja
1,5 dl + 1 dl oliiviöljyä
sormisuolaa
(tuoretta) rosmariinia

Mittaa kulhoon kädenlämpöinen vesi ja liouta joukkoon hiiva. Lisää suola, sokeri ja oregano. Lisää kerralla noin puolet vehnäjauhoista ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten jauhoja vähitellen hyvin vaivaten. Lisää lopuksi myös 1,5 dl oliiviöljyä. Vaivaa taikina tasaiseksi.

Voitele leivinpaperi uunipannun päälle ja painele taikina siihen. Kohota kaksinkertaiseksi. Ripottele pinnalle oliiviöljyä, sormisuolaa ja rosmariinia.

Paista 200 asteessa noin 30 min. Valuta vielä kypsän focaccian päälle oliiviöljyä.

Lukuvalon katkaisin on yläpuolellanne



Edellisen omistajan mukaan nykyinen valaistus salongissa ei aina iltahämärissä riitä lukemiseen. Tickler vinkkasi näistä ja mieskin oli ehtinyt jo googletella samaa juttua. Osramin Dot It -valaisin on pattereilla toimiva ja tarralla kiinnitettävä LED-valaisin. Vario-mallissa valoa saa vielä suunnattuakin eli näitä varmasti tilaamme pari kappaletta, koska olemme kovia lukemaan. Valkoinen olisi kiva, mutta aiheuttaa saman ongelman kuin vitivalkoinen verhokin eli sen, että katto saattaa vaikuttaa turhan keltaiselta. Platinanvärinen on varmaan paras.

Kuva Amazon.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Kääk, maailmassa on tavaraa, jota en ole vielä ostanut!



Aloin käydä läpi tavaroita, jotka ovat ihan must jo alkukesästä ja joita meiltä vielä puuttuu. Peili oli unohtunut ja tällaiselle kuvanpalvojalle se on kyllä olennainen osa varustusta. Melkein jo klikkasin "confirm" Riviera Maisonin nettikaupassa tälle rottinkipeilille ja hauskalle pienelle kalakoukulle, kunnes tulin vilkaisseeksi toimituskuluja, joita olisi tullut 45 euroa reilun viiden kympin ostoksille. Excusez-moi? Ja cancel.




Ovimatot ovat edelleen ostamatta ja niitä varmaan tarvitaan heti. Kurakausi tuskin on ohi vielä parin viikon päästä. En nyt yhtäkkiä löydäkään ainakaan nettitarjonnasta mieleisiäni saatuani pienen yliannostuksen tähtiä. Salongin mattokin odottelee inspiraatiota. Niin ihana kuin se Lexingtonin räsymatto olisikin, valkoinen ei liene mikään järkivalinta koiraperheeseen. Pientä, mutta tarpeellista sälää puuttuu vielä seuraavasti: leikkuulauta, pannunalunen (korkkinen), tiskiharja, hyviä pyykkipoikia, saippuaa, verkkokasseja hedelmien ja vihannesten säilytykseen (bestikseni oli sitä mieltä, että virkkaan ne itse, mutta hänpäs ei ole koskaan nähnyt onnettomia yritelmiäni käsitöiden saralla), roskapusseja, kauhoja, vispilöitä, paistinpannu, kattila, kahvimitta, pressopannu, paistinlasta, lävikkö... Ämpäritkin ovat vielä tilaamatta. Ihan kuin olisin nyt keskittynyt estetiikkaan käytännön kustannuksella viime aikoina.

Täytyy varmaan lähteä käymään kaupungilla ja Riviera Maisonin liikkeessä joku päivä.



Kaikki kuvat Riviera Maison.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Haaveilukävelyllä






Kävimme bestikseni kanssa rantakävelyllä tarkistelemassa jäätilannetta. Pysähdyimme evästauolle aurinkoon ja Laivakoira kävi uimassa ja leikki kepillä. Ei hullumpi päivä. Ihailimme myös merenranta-asuntoja ja minä ainakin totesin, että aarrekartta vaatii pikaista revisiointia. Aarrekarttaa tuntemattomille kerron, että kyseessä on iso pala kartonkia, jolle liimataan kuvia niistä asioista, joita omaan elämään halutaan. Kartta laitetaan sellaiseen paikkaan, jossa sen näkee joka päivä. Minulla se on ollut muun muassa kodinhoitohuoneen ovessa, sisäpuolella. Tiedän, että aarrekartta kuulostaa ihan huuhaatouhulta, mutta se oikeasti toimii. Kai kyse on oikeasti vain siitä, että omat tavoitteet ovat siinä hahmoteltuina eivätkä unohdu. Itse olen aika pitkälle saanut kaiken, mitä olen karttaan askarrellut.

Näistä taloista olen pitänyt aina. Jos osoite olisi tämä...




...niin maisemana olisi tämä. Ei paha. Numeroa kuponkiin sitten vain.




Tuo pieni väylä tulee muuten varmasti kesän mittaan tutuksi. ;) Joissain kohdissa oli sulaa ihan rantaan asti.



En muuten saanut verhoja teetettyä matkallani. Aloinkin jopa pohtia, olisivatko sini-valkoruudulliset ikkunaverhot sittenkin paremmat kuin valkoiset pellavaiset. Ruudut menisivät yhteen lakanoiden kanssa ja omasta mielestäni toisto on sisustuksessa hyvä tehokeino. Laittaisinkin molemmat valkoiset pellavaverhot salongin ja keulapiikin väliin. Pidän muhkeudesta verhoissa, kahdella verholla kapeassa tangossa sitä kyllä saisi.Mies nimittäin mainitsi, että salongin sivuseinät (eli veneen runko sisältä päin) ovat keltaiseen taittavaa valkoista ja esitti ihan oikeaan osuvan teorian, että vitivalkoiset verhot saattavat korostaa keltaisuutta. Ah, näitä elämän murheita, laittaisiko ikiomaan purkkariin valkoiset vai ruudulliset verhot. :D Life is good.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Tuulipukukansan merellinen versio

Jos muilla pitkään yhdessä olleilla pariskunnilla on samanlaiset tuulipuvut, niin me olemme sitten merten samikset. Palasin eilen työreissulta persu-Suomeen ja olin jo hetken masentunut, kun kuriiri ei ollut vielä kiikuttanut pätevää lohduketta kotiin odottamaan. Onneksi ovikello sitten kuitenkin soi mitä pikimmiten ja pääsin mallailemaan takkia ja housuja. Hihittelimme samanlaisille asuillemme, mieskin puki omansa päälleen. Naurakaa vain, mutta ainakin meillä on lämmin ja vesi pysyy vaatteiden ulkopuolella.






Sattuipa olemaan sopivan väristä lakkaa kynsissä.



Uusien tiimiasujemme ihastelun lisäksi teimme eilen muutakin, nimittäin avasimme grillikauden. Grillasimme paprikaa, sipulia, tomaattia ja sisäfilettä, joka sattui olemaan tarjouksessa kuin tilauksesta. Uusia perunoitakin (ulkomaalaisia tietysti vielä tässä vaiheessa) olin ostanut, mutta jotenkin ne unohtuivat keittää ja niinpä ateriasta tuli sattumalta tällainen karppiversio. Pieni kaasugrillimme lähti toisella napsautuksellä käyntiin, vaikka oli maannut lumen alla koko talven. Laatupeli. Toivomme vimmatusti, että grilli mahtuu veneen erääseen laatikkoon, koska tarkoituksena on kuljettaa sitä mukana kesällä.



Tosi hyvä marinadi niin lihalle kuin kasviksillekin koostuu soijasta, oliiviöljystä, valkosipulimurskasta ja tulisesta paprikatahnasta. Lihat kannattaa muistaa ottaa ajoissa pois jääkaapista. Lihasta kun puhutaan, olemme monta kertaa pohtineet, mistä saisi pihvilihaa luomuna. Ainakin meidän lähikaupoistamme saa jo todella hyvin jauhelihaa ja muutakin lihaa luomuna, valikoima on kasvanut hirmuisesti viimeisen vuoden aikana. Mihin siis menee luomunaudan fileosa? Ravintoloihinko suoraan? Miksei luomusisäfilettä tai luomu-ulkofilettä näy kaupoissa? Tuollainen viinipullo löytyi telineestä, niin korkattiin sitten se.





Oli hyvää.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Eväiden valmistus on aloitettu!




Siirsin nimittäin jääkaapissa hetken itäneet perunat takapihalle itämään vielä hiukan lisää. Kunhan palaan reissultani ensi viikolla, kasvimaakin on varmaan jo sopivasti sulanut ja siemenperunat valmiita kylvettäviksi. Viime vuonna perunanviljelyni onnistui tosi hyvin, mutta lajike ei ollut ihan mieleinen. Niinpä tässä on nyt siikliä ja tuo toinen on joku luomulajike.

Perunoiden lisäksi kasvimaassa kasvaa ruohosipulia, persiljaa ja tomaattia. Oman pihan tomaatit ne vasta hyviä ovatkin! Joka vuosi olen myös ottanut repertuaariin jotain uutta kokeiltavaksi. Mitähän sitä keksisi tänä vuonna?

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Opin tiellä



Tiistaina oli taas yksi teoriailta ja huomenna seuraava. Termit alkavat pikkuhiljaa aueta. Paalusolmun osaan nyt katsomattakin ja ulkosorkka olikin ihan helppo solmu. Kahdeksikkokin menee. Tavoitteeni on, että huomisen jälkeen kaikki veneen osatkin muistuvat mieleen ilman apua. Kotiin ajellessa tiistaina tuli yhtäkkiä sellainen mukava fiilis, että kyllä se purjehdus kaikkine nieppeineen on varmasti minunkin mahdollista oppia. Lauttasaaressa oli jo pari venettä vedessä, niissä pienissä sulissa plänteissä. Meidän Båtia kunnostetaan sunnuntaina, tästä se lähtee! Itse ajattelin kantaa oman korteni kekoon ottamalla ylimääräiset verhokankaat mukaan työmatkalle Aasiaan ja teettämällä niistä salongin ikkunoiden verhot.




P.S. Tiedättekö, mikä tämä on? Yritin naamioida sitä ties miksi pöytäliinaksi, mutta kylmä totuus on, että ostos on jälleen yksi koristetyynyliina. Lupaan, että tämä on viimeinen vähään aikaan ja syytän Stockmannia, kun olivat asetelleet kaikki Lexingtonin uutuudet niin nätisti esille.



torstai 14. huhtikuuta 2011

Norpan hyljekaveri



Tänään tuli Roope-lehti. Roope on siis Roska-Roope eli Pidä Saaristo Siistinä ry:n tunnari, hauska pieni hylje. Pääkirjoituksessa surtiin sitä, että yhdistyksen jäsenmäärä on kääntynyt laskuun, vaikka palveluita kyllä käytetään. Ihmiset eivät siis halua maksaa tästä palvelusta. Tuli paha mieli. Siis se jäsenmaksu on 30 euroa, minkä ei luulisi olevan mikään ylitsepääsemätön summa. Jos on varaa pitää venettä, niin on varmaan varaa maksaa 30 euroa vuodessa jätehuollosta.

Kuva: Pidä Saaristo Siistinä

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Nyt se on jo lähellä!





Kesä nimittäin. Join ensimmäistä kertaa tänä vuonna kahvit takapihalla. Kohta sitä juodaan jo veneellä. Jipii! Nyt purjehduksen teoriatunnille, just parhaissa fiiliksissä!

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Meidän ja ei ihan meidän



Kävimme ilta-ajelulla katsomassa uutta venepaikkaamme. Edellinen paikka kun oli pelkästään moottoriveneille, niin nyt piti katsastaa uusi. Hyvin se sieltä löytyi. Jäätä oli enää näin rannassa, mutta muuten meri oli jo auki. Oli kuitenkin hyytävän kylmä. No, kuukauden päästä on varmaan jo ihan toisenlaista. Veneen luovutus aikaistui hieman, kun miehelle tuli pätkä kesälomaa toukokuun alkuun ja hän pääsee silloin syventymään kunnostustöihin edellisen omistajan kanssa. Meren tuoksun tunsi jo, vaikka jäätä vielä oli.




Kotiin tullessa haaveilu jatkui uuden Glorian Kodin parissa. Saavutettavien haaveiden kategoriaan pääsivät Lexington Homen mainoksessa olleet tyynyt (niitä ei vain voi olla liikaa) ja lottovoittoa tai hyvin pitkää tähtäintä vaativien haaveiden osastoon taas Kannustalo meren rannalla. Ah, mikä ihana kuva! Emme haaveile omakotitalon rakentamisesta, mutta sen sijaan meille sopisi hyvinkin loma-asunto meren rannalla. Kaupungissa voisi sitten muuttaa kerrostaloon, meren läheisyyteen mieluiten sielläkin.



sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Pieniä nerokkaita keksintöjä



Joskus parhaat keksinnöt ovat hyvin yksinkertaisia. Niin kuin vaikka nämä kasaan menevät ämpärit. Kaapista löytyy samalla logiikalla myös matkakuppeja Laivakoiralle ja tänään tarttui Hullareilta mukaan kasaanmenevä siivilä. Kätsää. (Tilaan tietty siniset ämpärit.)

Kuva sailgb.com

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Laivakoira



Koska Laivakoira on rakas perheenjäsen ja tärkeä osa elämäämme, ajattelin esitellä hänet paremmin.



Laivakoira on rodultaan parsonrusselinterrieri. Kyseessä on jackrusselin lähisukulainen ja tosi kiva rotu aktiiviselle ihmiselle. Parson on aina valmiina, oli lähtö sitten lenkille tai leikkimään. Parson on helppo ottaa mukaan, koska se on kuitenkin suht pieni ja hoitopaikkojakin on varmasti helpompaa löytää kuin kovin isolle koiralle. Laivakoira tarvitsee aina silloin tällöin hoitopaikkaa. Se on ystävällinen ja luottavainen, joten se on ollut helppo jättää hoitoon.



Parson tarvitsee paljon liikuntaa ja aktivointia. Laivakoiran kanssa kävelemme joitain poikkeuksia lukuunottamatta joka päivä yhden noin tunnin lenkin ja pari lyhyempää pikkulenkkiä. Kesällä Laivakoiran kanssa tehdään myös juoksulenkkejä. Metsässä Laivakoira saa olla vapaana ja jahdata oravia sydämensä kyllyydestä. Orava onkin mieluisin saaliseläin - kunhan sellaisen vain joskus saisi kiinni! Saarissa Laivakoira on elementissään kuoppaa kaivaessaan ja uidessaan. Hän on kova uimari ja osaa hienosti käyttää häntäänsä peräsimenä. Kylmätkään vedet eivät haittaa. Kerran Laivakoira onkin saanut vesihännän uituaan liikaa kylmässä vedessä.



Laivakoira on samaan aikaan tosi fiksu ja tosi hönö. Fiksuusosastoon menee sen kyky oppia uskomattoman nopeasti. Uusi temppu on hallussa samantien. Laivakoira osaa muun muassa sormet: jos sanon etusormi, se tökkää kuonollaan etusormeani jne. Laivakoira on myös opettanut itse itselleen yhden käskyn. Hän nimittäin päätti itse, että jos jompikumpi meistä napsauttaa sormiaan, niin kuuluu tuoda lelu. Kumpikaan meistä ei siis ole opettanut tätä Laivakoiralle, yhtenä päivänä se vain alkoi tehdä noin. Hönöpuoleen taas kuuluu ihan älyttömien asioiden pelkääminen. Muun muassa meidän keittiömme yksi kaapinovi on erittäin pelottava.



Laivakoira on tullut meille aikuisena. Se oli silloin viisivuotias ja tänä vuonna se täyttää kahdeksan. Sopeutuminen uuteen kotiin meni paremmin kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Ainoat protestit ovat liittyneet sänkyyn. Suunnittelin Laivakoiralle rakkaudella oman sängyn ja teetin puusepällä. Laivakoira rakastui siihen heti ja piti omanaan. Niinpä se protestoi pissaamalla lattialle, kun sänkyä siirrettiin ja toisen kerran, kun sänky oli mukanani sisustuskuvauksissa päivän ajan. No, omapa oli mokani, kun kajosin toisen omaisuuteen. :D

Ja ai niin, Laivakoira on siis tyttö.