tiistai 7. helmikuuta 2012

Hallittu kaaos

Kommenttiboksissa toivottiin taannoin kuvausta tavallisesta arkipäivästäni. Minulla oli tänään vapaapäivä leipätyöstäni, mutta pieniä sivubisneksiä riitti. Totesin jälkeen päin, että kaoottisuudesta huolimatta olin kaikkialla ajoissa, en ajanut ylinopeutta ja sotkutkin ehdin siivota. Osan vasta nyt illalla, mutta ehdinpä kuitenkin.



Kello herättää yhdeksän aikaan, mutta olen hereillä jo ennen pirinää. Keitän pannullisen kahvia ja avaan tietokoneen. Juon maitoa kahvilla ja surffailen, syön puuroa pellavarouheella ja kuivatuilla puolukoilla ja nautin rauhallisesta aamuhetkestä. Hetkeni on niin rauhallinen, että puolen tunnin päästä huomaan, että kiire tulee, jälleen kerran. Säntään pesulle ja yritän hampaita harjatessa miettiä vaatetusta. Olen menossa juttukeikalle sisustuskuvauksiin, mukaan tarvitaan siis lehtiö, kyniä ja varmaan vaikka mitä. En keksi sopivia vaatteita ja päätän meikata ensin. Kumoan meikkipussin keittiön tasolle ja meikkaan olohuoneen peilin edessä, luonnonvalossa.



Hylkään kauluspaidat yläosavaihtoehtoina, koska en keksi, mitä pukisin niiden kanssa. Mietin, miksi en valinnut vaatteita valmiiksi edellisenä iltana.



Lopulta olen valmis lähtöön, pissatan vain nopeasti Laivakoiran. Yleensä teemme vajaan tunnin lenkin joka aamu, mutta tänään mies tekee pidemmän lenkin myöhemmin.



Otan loput kahvit mukaan. Ilahdun, kun löydän autosta loaferit, joita olin etsinyt. Ajan naapurikaupunkiin ja laulan radion mukana. Ylä-äänet jäävät saavuttamatta.



Kohde on todella upea ja ihailen taloa koko sydämestäni. Haastattelen suunnittelijaa parisen tuntia ja huomaan ilokseni, että ehdin käydä kotona ennen seuraavaa menoa. (Olen mukana projektissa, jonka tuloksena ilmestyy kirja ensi syksynä ja meillä on iltapäivällä kokous. Kustantajakin tulee mukaan, kuinka jännää!) Hurautan siis kotiin lounaalle.

 


Katan pöydän ja teen itselleni lounaaksi tonnikalasalaatin. Juon superpahettani Cokis Zeroa lounaalla. Juon limun aina viinilasista, koska mielestäni hiilihapot karkaavat tavallisessa lasissa pikemmin.




Lounaan jälkeen arvon hetken aikaa, vaihtaako vaatteet. Tulen siihen tulokseen, että kirja-ala on rento, enkä tarvitse bleiseriä kustantajan tapaamiseen. Päätökseen vaikuttaa myös se, että bleiserin kanssa pitäisi silittää paita ja että minun pitäisi oikeastaan olla jo menossa.



Hyppään takaisin autoon ja ajan kaupungille. Päätän törsätä ja vien auton Stockan parkkihalliin, koska jopa autoista mitään tajuamaton minä ymmärrän, että silloin tällöin auton olisi varmaan ihan hyvä sulaa ja lämmetä kunnolla. Palaverimme kestää kauan, mutta on mielenkiintoista tavata kustantaja. Kotimatkalla pysähdyn ruokakauppaan, jossa ajelen kärryni kanssa edestakaisin ja yritän keksiä ruokaa parille seuraavalle päivälle. Käytettyäni puoli tuntia harhailuun ja viisi minuuttia tavaroiden kärryyn keräämiseen olen valmis ja ajan kotiin. Maltan purkaa kauppakassit puoliksi ennen kuin vaihdan kotiasun päälle. Puran loputkin ostokset kaappeihin ja laitan päivällä täyteen lataamani tiskikoneen päälle.



Keitän kahvit ja palaan siihen, mikä aamulla jäi kesken. Avaan siis Hesarin.



Lehdenluvun lomassa odottelen miestä ja Laivakoiraa kotiin trimmausreissulta. Kun he saapuvat, Laivakoira saa nappuloita ja minä ja mies fajitaksia. Joku ihmeellinen etiäinen sai minut aamulla laittamaan kaksi olutta kylmään ja nyt kiittelen itseäni. Ruuan jälkeen kello onkin jo varmaan aika paljon, joten siirtynen suihkun kautta makkariin. Eilinen Good Wife jäi näkemättä, joten katson sen tietokoneelta ja jos en ole ihan valmista kauraa tämän jälkeen, luen vielä hetken. Nati nati!

6 kommenttia:

  1. Kiva kotiasu! Kuulostaa tutulta, että aina ei saa edes kauppakasseja tyhjennettyä ennen kuin työvaatteet on vaihdettu verkkareihin.

    Mutta hei piti tulla kiittämään vinkistä niistä lasten Soreleista. Toden totta, niitä junnukokojahan on ainakin 38 asti (pöh, mikä lasten koko tuo muka on??), joka itse asiassa oli jopa ehkä liian isokin, mutta en viitsinyt alkaa hienosäätää sovitusta kun Sellon intersportissa oli tarjolla vaan kirkkaan pinkkejä. Ihan niin nuorekas mä en kuitenkaan ole...
    Hinta junnupopoille oli 69 € ja aikuisten vastaavat (mitä nyt hiukka hillitymmän väriset) 129 €. Ei olis tullut mulle mieleenkään katsella lasten malleja, tästä lähtien muistan kyllä tämän.

    Kirjaprojektille iso peukku, mahtaa olla hienoa saada sitten uunituore kirja kätösiin!

    VastaaPoista
  2. Elina: Ai tuolla oli vain pinkkejä. :D Levillä näin lapsilla ihan samat värit kuin aikuisillakin!

    Jep, kirjaprojekti on kyllä aivan dream come true, enkä malttaisi odottaa valmista tuotosta. :)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana postaus!! Kyllä se oma elämäkin on välillä niin hallittua kaaosta, että!! Hauska idea tämä, pitäisiköhän itsekkin raottaa vähän ovea omaan arkeen paremmin ;)

    VastaaPoista
  4. Miss P: Mys is mandatory.

    Celina: Joo, tee vaan! Itse tykkään tosi paljon lukea näitä muilta.

    VastaaPoista
  5. Enpä malta taas odottaa, että treffataan livenä ja kuulen kaikki viimeiset kuulumiset. Selvästikin mukavia asioita ilmassa.

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!