sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Sinivalkoraidallisesta beigeen

Näinkö nopeasti se meni? Enkö minä juuri äsken istunut aamukahvilla ja bloggailemassa keittiön pöydän ääressä? Mahtuiko edellisen ja tämän kerran väliin todella 836 valokuvaa ja 540 merimailia?

Meidän piti alunperin palata vasta tänään, mutta koska tälle päivälle oli luvattu sadetta ja ukkosia, paukutimme täysillä kotiin jo eilen. Tarkoitan todella, että täysillä - spinnu ylhäällä Båt kulki parhaimmillaan runkonopeuttaan, melkein seitsemää solmua. Länsituuli 4 - 8 m/s oli meille täydellinen kotiinpaluuta varten. Porkkalan selkä hujahti kahdessa tunnissa ja auringonpaisteessa. Lähdimme Gölisnäsistä, Inkoosta ja laskimme spinnun vasta Helsingin edustalla, Särkän kohdalla. Se olikin juuri sopiva paikka, tuuli alkoi sitten jo nousta turhan kovaksi. 





Valokuvien lisäksi kivasta kesälomareissusta muistuttavat matkalahjat. Matkalahja on tuliainen itselle. Mies lanseerasi konseptin joskus seurustelumme alkuaikoina ja täytyy myöntää, että pidän siitä. :D Tällä kertaa alehaukka löysi matkalahjat pilkkahintaan. Lexingtonin tyyny ja lautasliinat löytyivät Turusta, Ottomaanin loppuunmyynnistä. (Sinänsä on vähän surku, että Ottomaani lopettaa. Siinä olisi ollut minulle yksi shoppailupaikka, jos toteutamme haaveemmme Turkuun muuttamisesta.)


Ehdottomaksi suosikikseni vierasvenesatamista nousi Naantali. Naantalissa todella paistaa helotti ja kaikki oli idyllistä, sievää ja kutsuvaa. Pesutilat olivat erittäin siistit, mikä ei tunnu olevan mikään itsestäänselvyys monessakaan paikassa. Ravintolatarjonta oli kattava, koiran sai ottaa mukaan terasseille ja kaunis aamulenkkireittikin löytyi helposti.


Illastimme Uudessa Killassa, jonka terassilla aurinko lämmitti pitkälle iltaan. Nostimme maljat hyvin menneille rantautumisille ja onnistuneille purjehduspäiville. Hieman ennen iltakahdeksaa ihmettelimme terassin eteen saapunutta rummuttajaa. 

"Toimeellinen päivä on taas kääntynyt ehtooks, askaret tehty palkollisilt, isännält ja emännält on peräänkattomine ohitettu ja aurinkoki menos nukkuma. Ehtovesperi soiteta kello kahreksalt, hiljentykä sen eres."



Viereisen pöydän ystävällinen herrasmies kertoi meille iltavesperperinteestä. Trumputtaja, kuten naantalilaiset sanovat, ilmestyy joka ilta rummuttamaan rantaan ja hänen sanojensa jälkeen kaupungin ylle kiirivät kirkon tornista iltavesperin soinnut. Se soitetaan kesäaikaan joka ilta ja jokaiselle viikonpäivälle on oma virtensä.


Laivakoira saa kunniamaininnan kauniista käytöksestään terasseilla. Se makoili joka kerta tyytyväisenä ja rauhallisena pöydän alla ja tuli välillä esiin rapsutettavaksi. Taisi pieni kekkuli tietää saavansa aina palkinnon mallikkaasta olemisesta. 


Illallisen jälkeen teimme vielä pienen fiilistelykävelyn ja kun senkin jälkeen oli vielä valoisaa, jäimme veneen kannelle istuskelemaan.




Lopulta aurinko meni mailleen ja Naantali hiljentyi. Hipsimme lämpimään kajuuttaan (kunnon lämmityslaite on kyllä veneessä ihan ehdoton) ja kävimme nukkumaan. 


Aamulla kävin vielä juoksulenkillä ja sen jälkeen pienellä valokuvauskävelyllä. Kuvauksellisempaa paikkaa saa hakea!




Loman muihin kohokohtiin palaan myöhemmin. Sateisen Taalintehtaan viikonlopun lisäksi ainoa merkittävä vastoinkäyminen oli se, että saariston olematon 3G ei jaksanut pyörittää Mulberryn iPad-appsia ja sillä aikaa, kun huusin ystävää apuun aleostoksissa, haluamani sininen Tamara-huivi oli ehditty myydä loppuun. Sanoisin siis, että kesälomapurjehdus oli erittäin onnistunut.  :D

Nyt kivoihin kommentteihin vastaamaan ja reissupostauksia muokkailemaan!


10 kommenttia:

  1. Matkalahja, mikä mahtava idea. Otan heti käyttöön. :D Mies on muutenkin sitä mieltä, että meidän perheemme on tehnyt erilaisista lahjomuksista taidetta, joten matkalahja sopii joukkoon kuin valettu. ;)

    Meidän vihkimisessämme oli sama virsi. Jatkumona se on sitten laulettu molempien poikien ristiäisissä. :)

    VastaaPoista
  2. Hei,

    Mukava, että viihdyitte Naantalissa. Itse naantalilaisena välillä sokeudun kaupungin herkuille, enkä huomaa niitä.

    Miten laivakoira sopeutui reisuunne? Haukkuiko hän laitureilla kulkijoita?

    Suunnittelemme koiran hankintaa, mutta parson arveluttaa kovapäisyytensä vuoksi. Pihakoira on tällä hetkellä kiikarissa.


    terv. perhepurjehtija, jolla kesän purjehdukset vielä edessä:)

    VastaaPoista
  3. Tamara-huivin olisin itsekin halunnut, mutta se meni heti, mä satuin olemaan paikalla melkein heti alen alettua ja näytti jo sold outia. Buu!

    Teillä näyttää kuitenkin olleen mitä ihanin reissu ja matkalahjat ovat ihan sinun näköisiä.

    VastaaPoista
  4. Tuo "tuliainen itselle" on hyvä nimi sille, mitä mekin olemme harrastaneet. Ne ovat oikeasti kivoja ostoksia, jotka korvaavat väkinäiset "matkamuisto-ostokset". Parhaat matkamuistot ovat valokuvia, matkapäiväkirjan tarinat ja satunnaisesti hienoja kiviä/simpukoita tms. Veljeni muuten lähettää aina reissultaan kortin myös itselleen ja ehtii kotiin myös vastaanottamaan sen. En ole ihan varma onko se jo vähän urpoa :D

    Naantali on tosiaan pieni paratiisi - lllove it! Naantalin rannan ja vanhan kaupungin alue on jopa suloisempi kuin Turun jokiranta. Ollaan tosiaan onnekkaita, kun voidaan kipaista sinne vartissa koska tahansa!

    Tänne vaan sis asumaan!

    VastaaPoista
  5. Ihana loma ollut teillä!

    Naantali on kyllä yksi parhaista kesäkaupungeista :)

    VastaaPoista
  6. Haaveena Turkuun muuttaminen? Uusi juttu?

    Soi kunniaksi Luojan on yksi lempivirsiäni!

    Mama L

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia ja Laivakoira niin suloisena kurkkimassa :)
    En tiennytkään että Ottomaani lopettaa! Sääli todellakin,sillä se on ollut ehdoton suosikkini vuosia.

    VastaaPoista
  8. Oi-joi mitä kuvia ja tunnelmia! Vau. Ja matkalahja - kuinka nerokasta! Mä muuten myös MamaLin tavoin yllätyin teidän muuttohaveista.

    VastaaPoista
  9. Pauliina: Mun lapsuudenkodissa tehtiin myös tikusta asiaa juhla- ja lahja-asioissa. Meillä oli muun muassa aina kakkua Lainan päivänä, koska meillä oli asuntolainaa. :D

    Ihana jatkumo!

    perhepurjehtija: Laivakoira ei yleensä pahemmin hauku. Joskus sille saattaa tulla hetkeksi joku vahtikoira-moodi päälle, mutta mikään räksyttäjä se ei ole. Siinä olet oikeassa, että parson on tosi kova rotu. Sillä on pippurinen ja kova luonne ja Laivakoirasta saattaa joskus saada vähän vääränkuvan rodusta, koska se on poikkeuksellisen pehmeä ja kiltti yksilö. Ystävällisiä parsonit ovat yleensä aina mun kokemuksen mukaan, mutta vähän ADHD-koiria. Aktiviteetteja pitää olla paljon tai niitä keksitään itse ja tottelevaisuus meinaa joskus unohtua. Toisaalta rotu on tosi palkitseva ja kiva, koska mitkä tahansa temput opitaan sekunnin sadasosassa. Parson on aina valmiina kaveriksi lenkille, sohvalle tai leikkimään.

    Ihania purjehduksia teille!

    Mrs J.: Grrrr, soitin liikkeeseenkin ja se oli sieltäkin loppu. Buu! Tamarat kyllä taitavat loppua aina. Harmi juttu, sininen olisi ollut ihana. No, ehkä sitä tulee sitten taas ensi vuonna ja onneksi mulla on se vaaleanpunainen. :)

    Merenneito: Ihana sun veil! Ei yhtään urpoa vaan just symppistä!

    Olette kyllä onnekkaita. Tosiaan. I <3 Naantali.

    Päivi: Meillä oli kyllä tosi ihana loma!

    Mama L: Mä postasinkin vähän aikaa sitten jonkun haavepostauksen Turkuun muuttamisesta. Olisi kivaa olla lähempänä Saaristomerta ja vaihtaa ehkä jossain vaiheessa venekin isompan, kun kämpät olisivat halvempia. :)

    Maisie: Joo, tosi sääli! Omistajatar jää kuulemma eläkkeelle, eikä toiminnalle ainakaan sellaisenaan löydy jatkajaa. Lisäksi vuokrasopimuskin loppuu ja uusi olisi ollut tosi kallis.

    VastaaPoista
  10. Jona: Hihii, matkalahja ON nerokas! Kiitos kauniista sanoistasi, ihana!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!