perjantai 20. heinäkuuta 2012

Lenkkarit laukussa, vol. 2 eli maailman ihanin aamulenkki

Jotkut asiat ovat klassikkoja syystä. Yksi näistä on juoksulenkki Central Parkissa, New Yorkissa. En oikein osaa määritellä sitä epämääräistä hurmoksen tunnetta, mutta uskokaa kun sanon, että paikassa on jotain maagista.

Kuten tavallista, heräsin aivan kukonlaulun aikaan. Aikaero on seitsemän tuntia, joten Suomessa kello kävi puolta päivää ja aika oli mitä otollisin pienelle sporttailulle. Itse en pysty lähtemään lenkille tyhjin vatsoin, joten olin edellisenä iltana ennen nukkumaan menoa hakenut vastapäisestä delistä smoothien ja banaanin aamuksi. Monissa hotelleissa on nykyään sellaiset minibaarit, joissa jokaisesta cokiksen tönäisystäkin veloitetaan. Tämä asettaa eväille pieniä haasteita, kun täytyy löytää jotain sellaista, joka ei tarvitse kylmäsäilytystä. Tässä hotellissa ei ollut vedenkeitintä huoneessa, joten suosikkini pussipuurokaan ei olisi onnistunut. Nykissä onneksi valinnanvaraa piisaa! Valmis smoothie säilyy kyllä huoneenlämmössäkin, kun sen käy hakemassa illalla. Join pari lasia vettä (New Yorkissa voi aivan hyvin juoda kraanavettä) ja smoothien, annoin niiden laskeutua parinkymmenen minuutin ajan ja sitten kiristin lenkkareiden nauhat ja laukkasin intoa puhkuen ovesta ulos. 


Hotellista oli viitisentoista korttelia matkaa puistoon ja betoniviidakon läpi hölkötellessäni seurasin heräilevää kaupunkia. Kaupungissa, joka ei koskaan nuku, on se hyvä puoli, että tällainen yksin liikkeellä oleva naisihminenkin uskaltaa lähteä turvallisin mielin, kun ihmisiä on aina ympärillä. Paikalliseen tyyliin viis veisasin liikennevaloista. Ilma oli jo hyvin lämmin, varmasti lähempänä 25 astetta. 


Central Parkiin päästyäni totesin taas kerran, että newyorkilaiset todella pitävät liikunnasta. Kello oli kuusi aamulla ja puisto oli aivan sakeanaan liikkujia. Juoksijoita tuli jatkuvana virtana ja viiden - kymmenen hengen kilpapyöräilijäryhmiä suhahteli ohi puolen minuutin välein. Olin kuvitellut kaikkien kynnelle kykenevien paenneen helteitä Hamptonseihin, mutta näköjään kaupunkiinkin riitti vielä väkeä.


Merkillepantavaa oli myös se, että kaikkien juoksijoiden vauhti oli hyvin reipas, mutta mikäpäs siinä. Joukkohurmoksessa minäkin sain nostettua keskivauhtini 10, 4 kilometriin tunnissa, mikä tuntui tajuttoman hyvältä ja uskoin ensimmäistä kertaa, että kyllä se Midnight Runin kymppi tulee menemään alle tuntiin. Juoksen asvaltilla hyvin harvoin ja kova alusta sai askeleet kulkemaan.


Puolessa välissä puistoa poikkesin The Juoksureitiltä. Merkittyä lenkkiä olisi kuulunut kiertää vastapäivään ja tajuttuani vihdoin, että siihen oli syynsä, miksei kukaan juossut kanssani samaan suuntaan, kirmailin vaivihkaa pienemmille poluille puiston keskiosiin. Maisemat sen kuin kaunistuivat. Koiranulkoiluttajia oli myös runsain joukoin. New Yorkissa kukaan ei pidä koiraansa remmissä vaan sessut telmivät vapaina toistensa ja pallojensa kanssa. Vieraat koirat aloittivat spontaaneja leikkejä keskenään, enkä nähnyt yhtä ainoaa rähinää. Pidän tosi paljon tuollaisesta rennosta suhtautumisesta, Suomessa koiranihilismi tuntuu välillä niin ylimitoitetulta. Sieluni silmin näin jo minut ja Laivakoiran ulkoilemassa aamuisin näillä hoodeilla ja mietin, miten maalaistollo Laivakoira pärjäisi suurkaupungissa.


Lenkin pituudeksi tuli kahdeksan ja puoli kilometriä, mikä oli aika sopiva määrä sen huomioiden, että minulla ei ollut vesipulloa mukana. Noilla lämpötiloilla yhtään pidemmälle lenkille olisin jo tarvinnut juotavaa tai vaihtoehtoisesti muutaman dollarin setelin mukaan. Juoma- ja hot dog -kioskeja on aivan joka kadunkulmassa ja raikas juoma olisikin ollut tosi kiva juttu heti puistosta ulos tultuani. Ensi kerralla otankin varmasti taalat taskuun.

Viimeiset pari korttelia kävelin ja annoin sykkeen laskea. Huoneessa söin heti banaanin, jotta saisin vähän palauttavia hiilihydraatteja ja jotta jaksaisin aamupalalle asti. Suihkun ja meikin jälkeen suuntasin brekkarille. Lisää hiilareita sain hedelmistä, joita söin ison lautasellisen jugurtin ja myslin kanssa. Proteiinia ja hyviä rasvoja haalin herkullistakin herkullisemman kylmäsavulohen muodossa. New Yorkissa terveelliset (ja toki epäterveellisetkin) ruokailumahdollisuudet ovat vertaansa vailla. Jos hotellihuoneen hintaan ei kuulu aamiainen, deleistä saa ihan mitä vain munakkaista hedelmäsalaatteihin ja proteiinijuomiin. Kun on urheillut noin lämpimällä säällä, pitää muistaa juoda vielä päivän mittaan ekstrapaljon. Vesipullo kannattaa siis pitää matkassa.

Juoksulenkkeilyn lisäksi ehdin tällä reissulla palauttavalle fiilistelykävelylle, shoppailemaan kevyesti ja tietysti Starbucksittelemaan.





Muun muassa näitä kuuntelin lenkillä - kuinkas muutenkaan... Ensimmäinen kuuluu lenkkisoittolistalle ja toinen loppuverryttely-/venyttelylistalle. 

9 kommenttia:

  1. Nautin noista kuvista ihan mielettömästi! Ensi tammikuulle varattua matkaa ei malta odottaa ja kiitos antamiesi hotellivinkkien juuri nappi hotelli löytyi.
    Ja edelleen pinnat mahtavalle soittolistalle joka varmaan saa fiiliksen ihan taivaisiin etenkin kun saa juosta Central Parkissa :D

    VastaaPoista
  2. Mahti postaus, kiitos! Juoksen huomenna aamulla kaivarissa silmät siristellen ja yritän päästä samaan tunnelmaan ja kuvitella olevani Central Parkissa :D Maailmassa on paljon upeita paikkoja, mutta ei yksin kertaisesti New Yorkin voittanutta <3 Aurinkoista viikonloppua! -Milla

    VastaaPoista
  3. Tosi kivoja kuvia taas. Tommosta lenkkiä tekisin mieluusti itsekin :) Mukavaa matkaa!

    VastaaPoista
  4. Ihana lenkki, ehdottomasti työsi hyviä puolia :)

    VastaaPoista
  5. Tulipa hyvä fiilis tästä jutusta :). Se on mahtava se koko päivän kestävä energinen fiilis, joka tulee, kun jaksaa heti aamulla raahautua liikkumaan. Ja millaisessa ympäristössä! Ulkomaanreissuistasi on aina tosi mielenkiintoista lukea. Toivottavasti mekin pian ehdittäisiin tuonne itärannikollekin.

    VastaaPoista
  6. kivoja kuvia ja ihana fiilis! muistaakseni central parkissa saa pitää koirat vapaina aamulla klo 9 asti, sen jälkeen kiinni. mainio systeemi, voisi kokeilla täälläkin!
    -kaisa

    VastaaPoista
  7. Tuo koirien vapaanapitokultuuri voisi kyllä rantautua Suomeenkin. Koirat varmasti osaisivat toimia keskenään. Usein se vika on siellä remmin toisessa päässä ..

    VastaaPoista
  8. Wuh wuh, olen itsekkin ollut tuolla emäntäni kanssa, vuonna 2009.
    Rakastuin paikkaa suunnattomasti kuin myös emäntäni.
    Menittekö purjehtimaan?
    me olimme myös purjehtimassa american maalla, korvat takana ja turkki hulmuten istui kokassa ja nautin.
    Hännän heiluttamisiin

    VastaaPoista
  9. Maisie: Jee, kivaa että hotelli löytyi! :) Suosittelen kyllä Nykki-lenkkiä kaikille, jotka pitävät lenkkeilystä, matkan yhdelksi tekemiseksi. Fiilis vain on niin uskomaton!

    Milla: No eipä se Kaivarikaan huono ole! Tosin mun on kyllä oltava sun kanssa samaa mieltä, New Yorkin voittanutta ei ole. Boston pääsee aika lähelle, mutta Nykki on ykkönen. :)

    Vellamo: Kiitti, matka oli tosi jees lyhyydestään huolimatta. :)

    Päivi: No sanos muuta, ajattelin ihan samaa hotellille takaisin hölkötellessäni. :)

    Ronja: Ihanaa, jos hyvä fiilis tarttui! Upea olo oli nimittäin itselläkin tuon jälkeen. Mä vain saan Nykistä niin paljon energiaa! Ehdottomasti käykää tsekkaamassa itärannikko, jos vain suinkin ehditte! Siellä on vaikka mitä nähtävää.:)

    -kaisa: No toi kyllä kuulostaa tosi järkevältä. :) Todellakin voisi kokeilla Suomessakin. Paitsi että mä olen kyllä niin pahis, että pidän koiraa vapaana metsissä ja pelloilla. Kytken sen tosin kiinni aina kun näen muita kulkijoita.

    liikkeella: No sanos muuta! Mä luulen, että ne rähinät lähtee just siitä, että koirat eivät saa vapaasti muodostaa arvoasteikkoaan hihnoissa. Vapaana se on helpompaa.

    Anonyymi: Wuf vain sinnekin, sinä onnekas haukku! :D Voi, kun joskus pääsisikin purjehtimaan tuolla! Eipä näillä lyhyillä työmatkoilla valitettavasti ehdi...

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!