maanantai 30. heinäkuuta 2012

Meanwhile at home

Sillä aikaa kun minä humputtelin Kaitaliinan kanssa Shanghain helteissä puistokävelyltä jalkahierontaan ja syömään...




...hikoillen mukamasviileässä kesämekossani litratolkulla...


...mies oli katsellut meille veneitä. Siis A-I-V-A-N J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä metrikuume! Tuskin olin päästänyt laukkuni kahvasta irti, kun olin jo sohvalla miehen vieressä ehdokkaita katselemassa. - Anna tänne, haluun kattoa omasta kädestä, kiistelin iPadista. 

Emme ole tehneet mitään peliliikkeitä asian eteen, joten toistaiseksi tämä on vain tällaista painokasta haaveilua. Emme ole päässeet ihan vielä varmuuteen siitäkään, onko seuraava veneemme uusi vai vanha. Speksejä sentään on jo jonkin verran:

- Itseskuuttaava fokka. Nousukulmassa tietysti hävitään, mutta moni muu juttu puhuu tämän vaivattomuuden puolesta. 
- Lisää makuupaikkoja.
- Lazy jackitkin olisivat aika kivat. 
- Hyvä, makeavesijäähdytteinen kone.
- Seisomakorkeus.

Onhan näitä. Haaveilu on hauskaa. 


19 kommenttia:

  1. Haha! Pysäyttääköhän tuota kuumetta mikään? Onkohan siihen muuta lääkettä kuin uusi vene? ;)

    VastaaPoista
  2. Saako udella mitä teet työksesi tai minkä alan ihminen olet? Kiinnostaa kun pääset matkaamaan kivoihin kaupunkeihin... Lentoemäntä? Nokian insinööri? Kaupparatsu Frangen?

    Kiitos blogistasi myös!

    Toinen venekuumeinen

    VastaaPoista
  3. Haaveet ja kuumeet on ihania elämän piristeitä. Antaa mennä vaan! Meillekin tulee "high-performance-cruiseriin" itseskuuttava fokka. Vauhti tulee muista tekijöistä.

    Tuo mekko + laukku on hurjan kiva kokonaisuus.

    VastaaPoista
  4. Norppa, tuo on vaarallista. Tuo kuume päättyy ennemmin tai myöhemmin uuteen veneeseen. Mutta totta, haaveilu on hauskaa, siitäkin voi nauttia. Sinusta tulee muuten jonkin ajan kuluttua oiva naispurjehtija. Niin ammattimaisesti osaat jo toisena seilauskesänä venettänne hoidella. Keräät kaverit, siis naiset, yhteen ja lähdette seilaamaan.
    t. juuri naispurjehdukselta palannut Kaitaliinan ja Alman äiti

    VastaaPoista
  5. Oioioi, meidän äiti taitaa olla oikeassa.:) Ainakin hänellä kävi niin, hih.
    Oli muuten aika hauska juttu kun siis meidänkin paatilla oli se Cobbin grilli. Äiti oli alkanut puhua grillistä iskälle jossain vaiheessa ja iskä oli miettinyt sen hankkimista myös. Lopulta oli käynyt ilmi, että molemmat olivat lukeneet grillistä blogistasi. Eli meidän iskäkin käy täällä.:)

    VastaaPoista
  6. Mathias: Jaa-a... :D Saas nähdä!

    Toinen venekuumeinen: Kivaa, kun kommentoit! :) Mä olen päättänyt pitää duunijutut blogin ulkopuolella, koska musta niin on ammattimaisempaa. Ihan oikeilla jäljillä kyllä olet. :)

    Merenneito: Kiitos! Ja joo, elämähän olisi tosi tylsää ilman kaikkia haaveita ja unelmia. :)

    Kaitaliinan ja Alman äiti: Hihii, heippa! Mä just mietin tässä yhtenä päivänä, että ensi kesänä varmasti uskaltaisinkin jo. Tosin tarvitsisin kyllä naisistooni pari muutakin, jotka osaisivat jotain jo ennestään, muuten olisi ehkä vähän liian jännää...

    Kiitos kivoista tsemppisanoista, kyllä mäkin uskon että vielä uskallan lähteä kipparinakin liikenteeseen joku päivä. Ja haluankin. :)

    Alma: Hehee, mä niiiiin diggaan teidän perheestä! Ja joo, oikeassahan teidän mamma on, ihan varmasti! :D

    VastaaPoista
  7. Degerö siinä teille vene joka on unelma ja halpa.

    VastaaPoista
  8. Eihän tuohon ole kuin yksi ratkaisu kuten asuntokuumeeseenkin joka jyllää täällä... NY-kuumeen lisäksi joka pahenee viikottain :D

    VastaaPoista
  9. Heh, molemmat kuulostivat kivoilta, Kiina sekä venekuume. Mä en ole vielä kärsinyt venekuumeesta isompaan vaihtamisesta, vielä. Toivon, että vasta muutaman vuoden päästä! :)

    Jos mä vaihtaisin isompaan, niin haluaisin jonkun meidän länsirannikon veneen, ehkä isomman HallbergnRassyn, ollaan oltu

    VastaaPoista
  10. Siis ollaan oltu tyytyväisiä tuulessa ja tuiverruksessa. Mutta ei se lisätilamhaittaisi yhtään. Uudet Bavariat eivät sopisi meille, ainakaan kokemuksen mukaan ne eivät aina ole miellyttävimpiä kovassa tuulessa.

    VastaaPoista
  11. Moro ja kiitokset monipuolisesta blogistasi, jota olen tovin seurannut.

    Mä olen myös usein pohtinut, että mitä teet työksesi, kun matkustelet maailmalla työasioissa. En ole kiinnostunut siitä missä olet työssä vaan, että missä ammatissa toimit?

    On hieman hupaisaa, että esittelet kotisi ja itsesi, mutta ammattisi on suuri salaisuus....

    Hyvää kesän jatkoa haaveilun parissa!


    Minttu

    VastaaPoista
  12. Kannattaa miettiä mitä veneestä haluaa: purjehtia vai ajaa moottorilla. Me kiinnitettiin tänä kesänä erityistä huomiota venemerkkeihin, joilla tunnuttiin aina ajavan moottorilla. Siis kelissä kuin kelissä riippumatta tuulen suunnasta. Me taas purjehditaan aina, jos vain tuulta on ja liian kovalla tuulella jäädään satamaan.

    Perhepurjehtija

    Ps. Olen tainnut veikata ammattisi oikein vuorotyöt ja matkustelu...

    VastaaPoista
  13. Maisie: Hehee, täällä on myös asuntokuume valloillaan! :D NYC-kuume on krooninen, siitä ei sitten pääse ikinä eroon. :D

    Miss P: HR:t on kyllä hienoja. :) Eikös teillä ollutkin snadisti isompi vene kuin meillä? Ei mekään muuten isompaa haikailtaisi, mutta lisätila olisi poikaa. Tänään meillä oli kavereita mukana ja olisi ollut niin kivaa jäädä vaikka yöksikin.

    Minttu: Kivaa, kun olet viihtynyt täällä ja kivaa, kun kommentoit. :)

    Mun työ ei todellakaan ole mikään suuri salaisuus, eikä mua haittaa jos joku sen tietää tai arvaa. Mun mielestä vain työasioiden puiminen blogissa, joka käsittelee lifestyle-aiheita, ei ole oikea ratkaisu. Jos sua oikein kovasti kiinnostaa, niin laita toki mulle meiliä, niin voin kertoa. :)

    Hauskaa kesää sinnekin!

    Perhepurjehtija: Me mennään kanssa aina purjeilla, kun vain voidaan. Se on parasta ja hauskinta!

    VastaaPoista
  14. Samanlaisia juttuja on täälläkin pohdittu! Käytettyjen veneiden markkinatilanne on tällä hetkellä ostajan kannalta hyvin mielenkiintoinen - varsinkin jos katsoo tarjontaa myös Suomen ulkopuolelta. Toki oman veneen myyminen saattaa olla myös vaikeampaa, kuin muutama vuosi sitten, mutta isompaan vaihdettaessa etumerkki on tod. näk. vahvasti plussalla.

    Uusi vai käytetty on tosiaan yksi keskeisimmistä kysymyksistä. Uudessa veneessä on toki puolensa, mutta kannattaa muistaa, että uudessa veneessä on usein omat alkumurheensa takuukorjausten ym. pikkuvikojen kanssa. Eli täysin huolettomia veneilyvuosia uutuuskaan ei takaa.

    Mainituista spekseistä oikeastaan vain makuupaikkojen lukumäärää ja seisomakorkeutta on vaikeampi muuttaa. Muut voi asentaa sitten jälkeenpäinkin. Tuskin on olemassa täydellistä venettä, joka täyttäisi kaikki halutut kriteerit, joten kannattaa keskittyä suurempiin linjoihin: sporttinen vs. tukeva matkavene, sisätilat vs. purjehdusominaisuudet, koko vs. laatu jne. Kun itselle sopiva vene löytyy, niin sitä voi varustella mieleisekseen vuosien mittaan.

    VastaaPoista
  15. Ihanaa, että muitakin vaivaa venekuume. Varoituksen sana: olen tullut siihen lopputulokseen, että se on melko krooninen tauti... ;) Ja jos ostaa vanhan veneen, niin vähintään haaveillaan jostain uudesta projektista (uusi purje, moottori, mittaristo, patjat...). Me vaihdettiin perheen kasvettua neljä jalkaa isompaan toiseen käytettyyn pohjoismaiseen veneeseen ja vaikka projekteja riittää, ollaan oltu tyytyväisiä. Vaihdettaessa tärkeimpiä kriteerejä oli kaksi: enemmän tilaa ja loistavan purjehdittavuuden säilyttäminen, kaikki muu oli ekstraa (kiva, jos löytyy, jos ei löydy varustellaan itse lisää). En muuten ymmärrä ihmisiä, jotka ajavat jopa myötätuulessa koneella. Eikö kannattaisi ostaa moottorivene?
    Maria

    VastaaPoista
  16. Anonyymi, joka ehdotti Degerötä: Sorry, olin näköjään skipannut sut vastauksissani yli! Kiitos vinkistä. :)

    Antti Laine: Ai tekin pohditte isompaa! Mitäs teillä on mielessä? Täydellistä ei varmasti tosiaa olekaan, ellei budjetti satu olemaan rajaton. :D Me ei oikein tiedetä, että ostaako laatuvene käytettynä vai uudempi "massavene" suoraan kaupasta.

    Ulkomailta veneen haku ei varmaan ole meille kovin realistinen vaihtoehto, koska se vaatii sitten varmaan aika paljon aikaa, jota meillä ei ole. Ja sitten, jos palkkaa jonkun tuomaan sen, alkaa taas laskuri raksuttaa enemmän.

    Maria: Mä uskon hyvin, että tämä tauti on krooninen! :D Nälkä kasvaa syödessä ja aina löytyy jotain uutta, josta haaveilla.

    Meillä ei ole ihan kaikki speksitkään vielä muotoutuneet, ollaan vasta puntarointiasteella. Sillä lailla on kiva, että kiire ei ole. Nykyinen veneemme on tosi, tosi hyvä ja ihana. Ainoa miinus on tosiaan se, että tilaa olisi kiva saada enemmän. Sen saa nähdä, saadaanko ikinä yhtä hyvin purjehtivaa paattia!

    Mä olen yleensä sitä mieltä, että jokainen tyylillään, mutta pakko sanoa, että jaan sun ihmetyksen tuossa koneella-ajamisasiassa. Purjeilla on vain niiiiiin ihanaa mennä!

    VastaaPoista
  17. Täällä podetaan myös kroonista venekuumetta. Miehen ykköskriteerinä on seisomakorkeus. Mä olisin valmis tinkimään siitä, eritoten kun mies on yli 190-senttinen, jolloin päädytään aika isoon veneeseen... :-D

    VastaaPoista
  18. Tällä hetkellä ihanneveneen koko olisi 31-34 jalkaa, eli ainakin pari jalkaa nykyistä isompi. Mielestäni tärkeää on että vene on helposti hallittavissa myös yksin merellä ja satamissa. Pienuudesta on myös hyötyä, kuten esim. tänä kesänä satamapaikkaa etsittäessä ruuhkaisesta Tukholman Wasahamnista.

    Jos oma vene olisi nyt myyty, niin markkinatilanne olisi erittäin houkutteleva. Oman veneen myyminen saattaa kuitenkin olla pitempi prosessi, ja ylipäätään venevaihdossa menee helposti yksi kausi. Joten voi olla, että nykyisellä mennään ainakin pari seuraavaa kautta, ja katsotaan tilannetta sitten uudestaan.

    VastaaPoista
  19. Bisneskissa: Hahaa, samat haaveet sielläkin! Mun mies on hänkin aika pitkä, 187-senttinen, joten meilläkin on samankaltaisia ongelmia. :)

    Antti Laine: Jep, yksin hallittavuus on meillekin tärkeä juttu.

    Mekään ei olla tekemässä mitään supernopeita peliliikkeitä, kunhan nyt pikkuhiljaa aletaan tutkailla, että mitä on tarjolla ja mihin hintaan.

    Kerro sitten, jos teillä tapahtuu jotain edistystä!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!