keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kauden päätös

Niin se vain tuli, viimeinen jemmassa ollut kesälomaviikko ja sen myötä Båtin siirto Loviisaan talviteloilleen. Irroitimme köydet Sarvastosta eilen yhden maissa. Luontoäiti ei valitettavasti tarjoillut kuulaan aurinkoista ja kirpeää syyssäätä, mutta eipä toisaalta satanutkaan. Viileääkin oli, kasasin läjän toppavaatteita odottelemaan lämpökerrosten lisäämistä matkan aikana. Laivakoira joutui lopulta luovuttamaan jokaisen patjakseen ottamansa vaatteen. 


Teimme matkaa viitisen tuntia, josta neljä tuntia pääsimme iloksemme purjeilla. Tuuli oli idän ja kaakon välistä. Purjehdimme koko ajan samalla halssilla autioilla vesillä. Jostain syystä syksystä Sipoon vesillä tulee aina mieleen Kjell Westön Isästä poikaan, joka on minusta hänen toiseksi paras kirjansa. Halusimme olla ennen pimeää perillä yöpymiskohteessa. Viiden aikoihin tarkistimme auringonlaskun ajaksi 19.09 ja kuuden maissa päätimme yöpyä Äggskärissä. Se tuntui sopivalta - siellä olimme olleet yötä ihan ihkaensimmäisellä purjehdusretkellämme viime vuonna. Ihan suojainen paikka ei ollut, mutta riittävän hyvä. Aloimme heti ruuanvalmistukseen. Minä tein meille salaattia ja mies grillasi luomumakkaraa ja halloumia. 


Laivakoira pysytteli koko ajan grillin välittömässä läheisyydessä.


Pimeä tuli tosi nopeasti.


 Pimeydestä pilkisti aina välillä pieni, toiveikas kuono. 


Aikamme istuttuamme viinilasien äärellä ja kivaa, kaikin puolin hyvin sujunutta kautta puituamme päätimme yrittää nukkumista. Paikka oli vähän levoton, meri eli koko ajan ja vene keikkui jonkun verran. Köydetkin natisivat. Aamulla kumpikaan ei ollut järin pirteä, mutta halusimme silti nousta heti ja lähteä taas matkaan. Iltapäiväksi oli luvattu nimittäin sadetta. 



Pikakierros Äggskärissä Laivakoiran kanssa osoitti saaren kauniiksi ja potentiaaliseksi retkikohteeksi tulevaisuudessakin. Saaria on useampia ja niissä on vessat, grillikatokset ja roskikset. Kaikissa laitureissa taisi olla poijupaikkoja. Kolmen neljästä laiturista lähellä on aika matalaa, joten vedenkorkeus kannattaa varmistaa. 


Sade alkoi oikeastaan saman tien, kun olimme lähteneet. Vettä tuli vaihtelevalla intensiteetillä parisen tuntia. Kun tuuli oli idästä ja nenämme näytti samaiseen suuntaan, niin olihan se meno vähän märkää. Pakenin välillä kajuuttaan laittamaan ruokaa, mies istui urheasti sateessa pinnassa. Hän sai kuitenkin ihan hyvän tarjoilun; viiniä, savuporokeittoa ja kanasalaattia. Ruuan jälkeen sadekin alkoi väistyä ja välillä näimme jopa pari kirkastakin hetkeä. Ennen telakalle ajoa pysähdyimme vielä Laivasillassa tyhjentämässä septin ja täyttämässä polttoainetankin. Olimme perillä telakalla heti viiden jälkeen ja sitten kaikki kävikin vauhdilla. Vähän seitsemän jälkeen olimme nimittäin jo vuokranneet pakettiauton, tyhjentäneet veneen ja irroittaneet purjeet! Huomenna käymme palauttamassa auton ja samalla pyyhimme sisäpinnat etikalla ja putsaamme veneen muutenkin. Siinäpä se. Båt saattaa olla jo ylhäällä huomenna, kun menemme. Ainakin se jäi ihan nostovalmiiksi. Se mukava puoli Båtissa on, että se on meille jo niin tuttu, että tuollaiset hommat käyvät nopeaan. 


Nyt meillä on jo toinen purjehduskesä takanamme, mitä vauhtia aika meneekään! Minä sain huomattavasti lisää varmuutta veneen käsittelyyn, tavoitteemme siitä, ettei kukaan saisi puomista päähän, täyttyi ja Laivakoira rohkaistui suunnattomasti. Jäi todella hyvä mieli ja ensi kaudella sitten opitaan taas lisää ja valloitetaan uusia satamia. Ehkäpä ensi vuonna saisimme jo venepaikan omalta kerholtammekin...

Vene- ja purjehdusaiheiset jutut jäävät nyt talvitauolle ja palaavat ohjelmistoon varmaankin venemessujen jälkeen. Blogi jatkaa talven yli lifestyle-teemoilla. Teitä, jotka olette kulkeneet matkassa ainoastaan purjehdusjuttujen takia, kiitän seurasta ja toivottelen kivaa syksyä ja talvea. Nähdään sitten taas keväällä!

34 kommenttia:

  1. voi, olen menettänyt sydämeni laivakoiralle jo aikoja sitten, vaan tuo kuva - pimeydestä pilkistävä pieni toiveikas kuono - on aivan tyrmäävän ihana!!!! se pitäisi saada kehyksiin seinälle.
    oletko muuten jo ottanut joulukorttikuvat?
    -kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, Laivakoira kiittää!

      En ole vielä ottanut, kun mulla meni aika kauan ennen kuin keksin, millaiset haluan ottaa ja sen jälkeen ei ole ollut yhtään valoisaa päivää!

      Poista
  2. Kivoja syksykuvia, tekstiin en vielä ehtinyt perehtyä tarkemmin. Täytyy lukea paremmalla ajalla. Kengät tulivat ja oli sopivat, kiitti!

    VastaaPoista
  3. Haikea mutta tunnelmallinen kuvasarja. Tuo köysien narina on muuten harvinaisen ärsyttävää. Jokut ovat laittaneet puutarhaletkusta suojat köysien päälle noihin narinakohtiin.

    Aika rientää tosiaankin. Kuinkahan kauan sitä voi kutsua itseään aloittelijaksi. Matkoista tulee onneksi koko ajan rennompia, kun ei tarvitse niin paljon jännittää jokaista rantautumista tai tuulen nousua.

    Onneksi on blogit ja voi talven aikana fiilistellä mennyttä kesää niitä katselemalla.

    Hyvä vinkki tuo etikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein tiedä, miten ne noin narisivat kun meillä on sellaiset kumijutut JA puutarhaletkua. Nari nari, ärsyttävää!

      Mä meinasin olla aloittelija ainakin vielä ensi kesän. :D Saa enemmän käämejä anteeksi, kai.

      Mä käyn usein talvella katselemassa vanhoja postauksia ja haaveilemassa kesästä, niin omassa kuin muidenkin blogeissa. :)

      Poista
  4. Minustakin tuo Westön kalastus- ja moukarinheittokirja on ihan ykkönen. Samoin mietin noilla vesillä, että mitkä mahtavat olla niitä hopeakylkiluotoja.

    Tykkään myös Äggskäristä, Porvoosta kun olen. On kuitenkin totta, että erityisen suojainen se ei ole.

    Koirunne on minustakin varsin sympaattinen.

    Eilen slipinaapuri hoskilla totesi, että ei tässä ole kuin seitsemän ja puoli kuukautta enää kestettävänä ennen uutta kautta. Sitä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Westö on ihan mun suosikkikirjailijoita muutenkin, jokin hänen tyylissään todella vetoaa. :)

      Hei hyvän optimistinen naapuri, just noinhan se pitäisikin ajatella. Varsinkin, kun aika tosiaan menee niin valtavan nopeaan! Vieläkö sulla on vene vedessä?

      Poista
    2. Eipä ole enää vedessä, nostin viime viikonvaihteessa. Mukavampi näin kuin räntäsateessa ;) Ja saapahan rauhassa puuhailla ennen pakkasia.

      Poista
  5. Voi Norppanen,

    Mä aina pillitän, kun luen näitä sun purjehdustarinoita. Ne on niin kauniita ja tunnelmallisia. Varsinkin nyyhkytän, jos huitelette tutuissa maisemissa, kuten nyt Sipoossa ja Laivasillalla. Tiedän, olen ihan hassu, mutta kun on koko lapsuutensa elänyt tuota elämää ja nyt ei veneettömänä pysty, niin on huikeata päästä nauttimaan niistä edes näin virtuaalisesti. Hienointa on, miten kaikkeen sun juttuihin voi samaistua niin hyvin. Varsinkin ne rantautumiset mua aina hymyillyttää :) Huippua syksyn jatkoa sulle! Mä seurailen tiiviisti taustalla myös näitä kevyempiä aiheita! Laivakoiralle rapsuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua, ihana! Vaikka kyllä mäkin välillä tunteilen noiden retkien kanssa, että taidan tietää, mistä puhut. :)

      Laivakoira kiittää rapsuista ja me molemmat toivotetaan sinnekin suunnalle ihanaa syksyä. <3

      Poista
  6. Ihana postaus (eikä vähiten Laivakoiran vuoksi ;). Mekin kävimme eilen vakituisessa meren ihailu paikassamme pitkästä aikaa. Eli syömässä roskaruokaa Hernarissa. :D Minusta tuollainen syksyisen synkkä maisema on ihana vielä tässä vaiheessa, kun syksyä ei ole vielä jatkunut loputtomiin ja puissakin on vielä runsaasti eri asteisen ruskaisia lehtiä. Marraskuun lopulla se ei enää näytä yhtä hauskalta, kun samaa on nähty jo kuukausi tolkulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten ihan totta, että kyllä se syksy nyt tuntuu kivalta, mutta odotas kun päästään marraskuuhun! Tosin mä olen jo silloin niin jouluhiminöissä, että en muista koko pimeyttä. :D

      Poista
  7. Mukava matkakertomus ja tunnelmalliset kuvat! Onhan se kauden jälkeen aina vähän haikea fiilis... usein miettii, että olisi mukava jatkaa kautta lokakuun loppuun tai marraskuulle, mutta harvemmin ne kelit on silloin enää niin houkuttelevia. Taidettiin kerran viime vuonna olla lokakuussa merellä ja sitä edeltävinä ei kertaakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se, ei sitä kuitenkaan tule enää lähdettyä ihan niin loppusyksystä. Me käytiin viime vuonna lokakuussa kerran merellä tunnin, parin verran. Nyt oli sellainen fiilis, että nostettiin ihan hyvään aikaan. Ens vuonna sit taas! Mites muuten siellä venepohdinnat edistyvät? Vai edistyvätkö?

      Poista
    2. Eivät ole sen kummemmin edistyneet. Pohdinnat ovat enemmänkin sellaista syysiltojen ajanvietettä kuin vielä mitään konkreettista.

      Poista
  8. Ihania kuvia :) Ja Laivakoira on vaan sitten niin mahdottoman suloinen :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Laivakoira kiittää! ja mäkin, tietty. :)

      Poista
  9. Moi! En ole purjehtimassa ollut ikinä ja muutenkin olen tällainen maakrapu mutta juttujasi on todella mukava lukea! Niin ja laivakoira, oih! <3
    Ihanaa, kun blogisi jatkuu silti talvellakin, koska tää on ihan huippublogi. Tykkään!
    Kivaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta taas on ihan huippua, että mun purjehdusjutuista tykkää maakravutkin. Kun mietin aina välillä, että välittyyköhän mun teksteistä se, miten mielettömän kivaa se musta on. :)

      Kiitos ihanista sanoistasi siis ja oikein huippua syksyä sinnekin!

      Poista
  10. Nariseviin köysiin me löysimme avun, kun näimme kerran naapuriveneessä Biltemasta ostetut narinasuojat. Myyvät niitä nimellä "Köysi- ja hankautumissuoja". Onhan ne hankala pujotella köysiin, mutta on se vaan mukavaa nukkua hiljaisemmassa :) Meillä on purkkarimme nosto huomenna edessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on jotkut sellaiset suojat, en tajua miten ne niin narisivatkaan ne köydet! Ihan outoa.

      Toivottavasti teillä meni nosto hyvin! :)

      Poista
  11. Heippa!!
    Olen nyt ekaa kesää kulkenut matkassasi mukana näin blogisi lukijana, tykkään kovasti lukea juttujasi, mukavaa että vaikka purjeet on laskettu alas, blogisi jatkaa matkaa:) Mukavaa syksyä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kivaa kuulla! Kiitos! Oikein ihanaa syksyä sinullekin!

      Poista
  12. Voi että kun tuli jotenkin tosi haikea olo siitä, että purjehduskausi on nyt ohi. Onneksi sä sentään edes bloggaat ympärivuotisesti. Ja sit keväällä ihmetellään taas sitä, että joko ens viikonloppuna vene lasketaan.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä siitä tosiaan tulee ihan kamalan haikea olo! Ja kyllä, todennäköisesti keväällä todellakin ihmetellään, että oho, joko se talvi meni. :D

      Poista
  13. Voi tuo nenu joka pimeydestä kurkottaa ja nappisilmät! Kuvat olivat taas kauniita, varsinkin hämäräkuvaus oli onnistunut lumoavasti. Kiitokset tämän purjehduskauden tunnelmien jakamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämäräkuvausta kokeilinkin nyt ekaa kertaa aikoihin. Yleensä tykkään supervaloisista kuvista ja hämärässä jätän usein kuvaamatta. Nyt oli pakko, kivaa kun onnistuin jonkun mielestä! :)

      Poista
  14. Mikä tuo tuli oli? Se on kaunis? Grilli se ei varmaankaan ole?

    Mama L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se grilli, se on se Cobb-grilli, josta olen täälläkin kirjoittanut monet kerrat. :)

      Poista
  15. Kuule, mä olen rakastunut sun koiraan. Mä käyn vähän väliä kurkkimassa täällä, näkyisikö siitä täällä vilahdus :) En ole otusta koskaan tavannut livenä, mutta rakkautta se on virtuaalinen rakkauskin, eiks jeah!? Kerro Seljalta terveisiä. Miten sun opinnot on lähtenyt käyntiin (tykkään sustakin ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, Laivakoira on otettu moisista rakkaudentunnustuksista. :D Kerron!

      Kiitos, vähän tylsästi lähti opinnot käyntiin tai lähinnä just ei lähtenyt. Eniten odottamani kurssi nimittäin peruttiin, blaah! No, onneksi tulee varmasti muitakin. Keskiviikkona on eka tentti melkein kymmeneen vuoteen, jaiks! Syksyn saldoksi ei nyt ton perumisen myötä tule kuin yksi puheviestinnän kurssi ja kaksi kirjatenttiä, mutta ehkä se on ihan hyvä aloitta rauhallisesti, ettei aivot nyrjähdä. :D Siitä olen kyllä iloinen, että olen nyt itse asiassa tosi motivoitunut ja innoissani. :)

      Poista
    2. Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta! Kyllä se siitä sitten lähtee menemän ihan omalla painollaan :-) Opinnot niin sanotusti imaisee sinut mukaansa :D

      Poista
  16. Teillä on vene Loviisassa? Meilläkin oli kaksi edellistä talvea ja kesää sekä säilytys että kotisatama Loviisan venetelakalla, mutta kun liityimme tänä kesänä Sipoon Karinkiertäjiin, niin meidän Vanha Rouva nousee ylös viikonloppuna ja tulee meidän omalle pihalle Sipooseen. Menee yksiin, tai itseasiassa tulee edullisemmaksi meille niin, kuin laittaa vene esim. Karhusaareen tms. Ja saapahan käydä rouvaa rapsuttelemassa pukeilla omalla pihalla. Ehkäpä jopa kammottava talvi menee nopeammin niin?

    Tämä loppukesä ja yhä kiihtyvä syksy jätti kyllä ison nälän ensi kaudelle purjehtimisen suuntaan.

    Tuo nartsojen narina vie järjen - minä yleensä nukun keulapiikissä ja pitkä kippari sitten piiitkällä punkalla salongissa ja keulapiikissä narina kuuluu ihan eritavoin. Aika monta kertaa on urhea kippari käynyt yösyömmenä pujottelemassa tiskirättiä tms. naruihin hankausääniä estämään. Kiva kuulla, että Biltemasta löytyy hankaussuojat. Meillä ei niihin köysien ohjaimiin mahdu puutarhaletkua (ja on se niin rumaakin...)

    Meidänkin piti tänä kesänä ehtiä Äggskäriin, mutta luonto ja tuulet päättivät toisin. Ehkä ensi kesänä sitten heti alkuun.

    Rapsuja laivakoiralle ja muulle miehistölle mukavia haaveiluja tulevasta kaudesta ja Båtille huoletonta talvehtimista.

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!