lauantai 1. syyskuuta 2012

Sailing summary


Nyt kai on virallisesti syksy. Båt on vedessä enää vajaan kuukauden ja potentiaalisten purjehduspäivien määrä se vain vähenee. Onneksi meillä on syyskuun viimeinen viikko lomaa. Silloin Båt siirtopurjehditaan taas talviteloilleen Itä-Uudellemaalle. Matka taittuisi päivässäkin, mutta ajattelimme viettää muutaman yön reissullamme ja nautiskella viimeiseen asti. Tänä vuonna on tosin tarkistettava, koska septityhjennyslaitteet viedään satamista pois. Viime vuonna myöhästyimme tästä ja jouduimme tekemään sen homman käsin. En suosittele.


Toinen purjehduskesä kehittti taitojani erityisesti veneen käsittelyssä. Ohjasin alusta asti paljon enemmän kuin viime vuonna. Viime vuonna tartuin pinnaan lähinnä, jos miehelle tuli jotain muuta tekemistä. Minun hommani oli skuutata ja auttaa navigoinnissa etsimällä merimerkkejä. Tänä vuonna osat vaihtuivat ja minä olin pinnassa, etenkin kryssillä. Se oli hyvä muutos, koska miehellä on tietysti paljon enemmän voimaa keulapurjeen skuuttaamiseen. Vinssejä ei taidettu tarvita montaakaan kertaa.


Ajoin myös veneen rantaan aina välillä, kun uskalsin ja tuuli oli sopiva. Edelleenkään minulla ei ole tälle kesälle kymmentä rantautumista täynnä, mutta ehkäpä ne puuttuvat neljä sieltä vielä tulevat. Pinnahaasteen tärkein tavoite, uskallus, on kuitenkin täytetty. En jännitä rantautumista enää ja lähdötkin sujuvat. Rantautuessa osaan jo hahmottaa, mihin päin tuuli lähtee mahdollisesti painamaan. Lähdöissä joudun usein vielä vähän konsultoimaan miehen kanssa. On välillä vaikeaa ymmärtää, lähteekö keula vai perä ja mistä tämä johtuu.


Tuulen ymmärtäminen oli yksi tämän kesän parhaita oivalluksia. Tajusin vihdoin, miten oikein kunnon puuska auttaa tiukalla luovilla, kun haluan vaikkapa hiulata jonkun merkin ohi ilman vendaa. Havaitsin itsekin, miten saarten suojissa tuuli pyörii ja kiukustuinkin sille välillä. Kun tuuli oli suoraan takaa, osasimme varoa vahinkojiippejä jo aika hyvin. Niitä ei tainnut sattua kuin yksi koko kesänä.


Toinen, vielä vähän kesken oleva, oivallus on sorron ymmärtäminen. Aluksi ärsyynnyin suunnattomasti, kun mies kehotti ottamaan ohjailumerkiksi jotain minun mielestäni ihan väärää. Miksi se nyt tuonne käskee ajamaan? Lamppu syttyi, kun tulimme lähemmäs - tuuli painoi meitä koko ajan sivuun reitiltä. En osaa vielä itse ihan arvioida sorron määrää, mutta huomaan, että sitä tapahtuu.


Ensi vuoden tavoitteeksi olen ottanut skarppaamisen navigoinnissa. Osaan lukea merikorttia ja ymmärrän sitä, osaan katsoa vähän reittiäkin jo tuulen kannalta. Sen sijaan minulla menee vielä aika kauan siihen, että sijoitan itseni kartalle. Jos en ole ollut navigointivastuussa ja minun pitää näyttää kartasta, missä olemme, se ei todellakaan tapahdu ihan hetkessä. Maiseman vertaaminen korttiin ei kuulu vahvuuksiini. Kun olen päässyt kartalle, pysyn siinä yleensä ihan hyvin. Mutta vielä en lähtisi ihan yksinäni, ilman miehen apua yhtään mihinkään.


Loppukauden aikana saatamme kokeilla vielä pimeäpurjehdusta. Olemme purjehtineet pimeällä vain kerran tai pari. Nyt päivien lyheneminen antaa pimeänavigointiin hyvän tilaisuuden, jota varmasti siirtopurjehduksellamme käytämmekin. Lateraali- ja kardinaaliviitat tunnistan vilkkujenkin perusteella, mutta muu on hämärän peitossa.


Opinkappaleita on luvassa miehellekin, hän tenttii talven aikana rannikkolaivurin tutkinnon ja keväällä hän käy avomerilaivurikurssin. Niistäkin varmasti kumpuaa uusia ajatuksia ja tavoitteita ensi vuodelle.

Miten teillä on kausi mennyt? Mitä ajatuksia ja oivalluksia heräsi? Mitä tavoitteita teillä on ensi vuodelle?

10 kommenttia:

  1. Hienot reflektiot kaudesta ja paljon olet saanut nautiskelun ohella opeteltua taitojakin. Tuossa merikartan seuraamisessa mulla on myös yksi hankaluus, josta en oikein tunnu kehittyvän: kun saaria on paljon samassa suunnassa, mutta eri etäisyyksillä, en osaa siitä sumpusta oikein hahmottaa mikä on mikä. Minkähän osan siitä pistäisi hajataiton piikkiin...?

    Mulla on oma kauden yhteenveto vielä pohtimatta ja elän toiveessa päästä vielä muutamille päiväpurjehduksille. Avomerilaivurin kurssi kestää koko lukuvuoden ja mulla oli suunnitelmissa aloittaa se nyt, mutta siirsinkin sen ensi syksyyn. Tälle syksylle kun tuli haasteita muilla elämänalueilla :/

    Vautsi... teillä on ihana fiilistely-siirtopurjehdus tulossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi saarijuttu on kyllä vaikeaa! Mies aina tajuaa heti, mikä mikäkin saari on ja sitten minä tunnen itseni ihan idiootiksi. :D

      Mä meinasin mennä saaristolaivurikurssille tänä talvena, mutta priorisoin sittenkin nää "oikean elämän" opinnot. Tuleehan noita talvia...

      Mä oikein odotan meidän ihanaa fiilistelypurjehduksia! Saadaan varmaan olla sitten jo aika keskenämme saarissa ja väylillä.

      Poista
  2. Kuten yhteenvedostasi käy ilmi, niin monen vuoden projekti tuo purjehdustaidon oppinen kyllä on. Ja ei tule ihan heti katto vastaan. Aina voi hakea haasteellisempia kelejä ja kaukaisempia satamia.

    Omasta kesästäni jäi etappeina mieleen tuulirajan nousu 12 m/s asti, spinnulla yksinpurjehdus, ensimmäiset kalliorantoihin kiinnittymiset ja reviirin laajentuminen Porkkalan selän yli.

    Ensi kesäksi toivon paljon aurinkoisia 4 - 7 m/s päiviä ja että saan perheeni Saaristomerelle kauniisiin luonnonsatamiin. Koska tänä vuonna heinäkuussa oli vain yksi hellepäivä, ensi kesänä on vähintään 20.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellepäivien määrä - kannatetaan!!!

      Toi spinnulla yksin oli kyllä melkoinen temppu, hyvä sinä!

      Ja näinpä se on, kyllähän tämä monen, monen vuoden projekti tulee olemaan. Toisaalta mun mielestä nimenomaan aluksi oli tosi palkitsevaa, että ne sellaiset perustaidot tuli nopeammin kuin olin ajatellut. Nyt on sitten edessä sellaista hidasta kehitystä kai.

      Poista
  3. Kuulostaa siltä, että olet tsempannut tosissasi, mahtavaa. Onnea niin jatko-opiskeluun kuin nautiskeluunkin : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pilvi! Välillä on kyllä jännittänyt niin, että on tehnyt mieli vaan laittaa silmät kiinni. :D

      Poista
  4. Moi,
    Olet ihanan aktiivinen päivittämään blogiasi, joten tällainen harvemmin piipahtava saakin sitten nauttia useammasta postauksesta kerralla. Nyt on kuitenkin pakko kommentoida vielä näin jälkikäteen, sillä sen verran tosissani otin sen 10 rantautumista. Nyt pääsi käymäään niin, että se taisi jäädä 4 rantautumiseen ja nekin kaikki tosi kevyessä kelissä. Niistä oli se hyöty kuitenkin, että sain pois pahimman kammon. Jatkossa pitäisi vaan harjoitella enemmän tuulella esim jonkun poijun ymparillä sitä miten tuuli painaa. Itselläni meinaa aina usko mennä, kun vene ei heti liikukkaan haluamaani suuntaa, koska tuuli painaa toiseen suuntaan. Ehdotan, että uusimme haasteen ensi kaudella.
    Purjehduksellisesti koimme uuden hyppäyksen, kun uskaltauduimme avomeriosuudelle Utöstä Visbyyseen -suosittelen. Nyt tosin alkaa purjehduskausi olla pian ohi, mutta kyllä muutkin juttusi jaksavat kiinnostaa. Erityisesti ihailen ihania kuviasi.
    -Meritara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, miten upealta teidän avomeriosuus kuulosti! Voi että, saataispa me joskus niin pitkä loma, että päästäisiin tuonne asti mekin. :)

      Uusitaan vaan haaste! Mullakin on edelleen vain kuusi rantautumista plakkarissa ja vene nostetaan muutaman viikon päästä. Yksi tavoite me ollaan onneksi molemmat, sinä ja minä, saavutettu ja se on se pahimman kammon poistaminen. Siitä voidana olla iloisia ja ylpeitä. Hyvä me!

      Poista
  5. Moikka! Aivan ihana blogi sinulla! En ole koskaan päässyt purjehtimaan mutta se on suuri haaveeni mikä toivottavasti joskus toteutuu.. :) Olen vielä uusi blogi maailmassa, mutta sinun blogiasi jään mielenkiinnolla seuraamaan! Hyvää joulun odotusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Kati! Toivottavasti pääset joskus toteuttamaan haaveesi. :)

      Ja oikein paljon tervetuloa ja ihanaa joulun odotusta sinne myös! :)

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!