maanantai 17. syyskuuta 2012

Syksyn toiseksi viimeinen purjehdus

Aamulla päässä jyskytti ja teki mieli itkeä. Oli syksyn kaunein päivä ja oma olo oli sellainen, että jouduin moneen kertaan kysymään itseltäni, että olivatko ne yön viimeiset drinkit todella tarpeen. Sitkeästi ja urheasti kuitenkin päätin, että syksyn kaunein päivä on vietettävä merellä, eikä sängynpohjalla. Mies, joka ei ollut niin tyhmä, että olisi sekoittanut samppanjaa, punaviiniä, jälkiruokaviiniä, siideriä ja belliniä samaan iltaan, oli onneksi paremmassa hapessa ja kykeni ideoimaan meille kivan retken. 

Lähdimme tällä kertaa länteen päin. Matkalla pysähdyimme Liuskaluodolle hakemaan polttoainetta lämmityslaitteeseen, Marinolia lieteen ja septiä tyhjentämään. 





Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli oli navakanlainen, sellaiset 10 m/s. Kiskoimme lämmintä ylle ja nostimme purjeet. Montaa vendaa ei tarvinnut tehdä, pääsimme muutamalla halssilla Stora Brändöhön. Sen verran oli kuitenkin aallokkoa, että olimme litimärkiä koko porukka perille päästyämme. Laivakoirakin halusi välttämättä olla kannella, vaikka kuutiollinen vettä läjähti niskaan muutaman minuutin välein.

Pimeäkin ehti tulla ja loppumatka oli sitten myös pimeänavigoinnin harjoittelua. Mies oli pinnassa ja luki taskulampun valossa merikorttia, minä olin kannella toisen fikkarin kanssa etsimässä merimerkkejä. Pimeänavigointi oli kokemattomalle kohtuullisen uuvuttavaa ja tuntuikin siltä, että väsähdin niin, että puheen ymmärtäminenkin oli vähän vaikeaa. Rantautuminen meni ihan päin youknowwhattia. No, kaipa niitä epäonnistuneitakin suorituksia tarvitaan, pitävät mielen nöyränä, sanoo eräs viisas lukijani. :D

Lopulta köydet olivat kuitenkin kiinni, koira pissatettu ja eväät edessä. Olisi voinut kuvitella, että uni tulisi heti, mutta valitettavasti yö oli todella levoton merenkäynteineen ja tuulen ujelluksineen. Aamulla täysi herääminen vaati neljä kuppia kahvia ja tunnin seinään tuijottamista. 



Stora Brändö oli kaunis, mutta valitettavasti supertäynnä punkkeja. Mies poimi housuistaan useamman ja minäkin yllätin yhden jalastani. 




Aamiaisen jälkeen irroitimme köydet ja teimme loukattua ylpeyttämme hivelevän onnistuneen lähdön laiturista. Båt kulki pelkällä reivatulla isolla yli viittä solmua saarten suojissakin. Sama tuuli siis jatkui. Laivakoira piti parhaana asettua pinnamiehen syliin varmistamaan, että kaikki sujuisi hyvin. 


Nenänappi aitoa nahkaa. 



Kakkosreivi oli ja pysyi koko retken ajan. Keulapurjeen avasimme välillä kokonaan. Suomenlinnan kohdalla näkyi jo vähän alustavaa ruskaa. 



Kun saavuimme Sarvastoon, tuli vähän sellainen puolisurullinen olo - rantauduimme sinne nyt todennäköisesti viimeistä kertaa. Ensi viikolla Båt siirtopurjehditaankin jo talviteloilleen.  


Tämän meitä vastapäätä olevan veneen hauskoja keulahauvoja olen ihastellut koko kesän. Punainen tietty paaralla ja vihreä styyralla. Vuf!


Sarvastoon ei tällä kertaa kuulunut ampumista Santiksesta, joten Laivakoirakin rohkaistui poseeraamaan. Yleensä se painuu häntä koipien välissä autolle mahanalus jalkoja täynnä.


Meinasin juuri kirjoittaa, että nyt nappaan Laivakoiran mukaani ja lähden pienelle juoksulenkille, flunssan viimeisetkin jämät tuntuvat vihdoin hellittäneen. Samaa vauhtia meidän kanssamme edennyt rintama päätti kuitenkin juuri ropsauttaa oikein kunnon sateen. No, eipä kotisohvakaan kuulosta hullummalta juuri nyt. 

18 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja söpöliini laivakoira <3 Ihanan sävuistä myös tuo kynsilakkasi, sopii hyvin syksyyn :)

    Kivaa iltaa sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kynsilakka on ihan mun uusi suosikki! Sävyn nimi on Berry Naughty ja lakka on Essien. :)

      Kivaa (tätä) iltaa sinnekin! Ja lupsu Laivakoiralta! <3

      Poista
  2. Ihanaa, syyspurjehdukset ovat parasta! Voi tuota laivakoiraa :). Hassua, että se kesä meni jo ja syksykin on jo kovaa vauhtia menossa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyspurjehdukset on kyllä niin ihania! Vaikka rakastan kesääkin, niin nämä taitavat silti olla mun suosikkeja. :)

      Poista
  3. Huippua - te toteutitte syyspurjehduksen! Me vaan suunniteltiin ja tsuumailtiin puuskia :) Oi, kuinka raikkaan kaunis syksyinen maisema mereltä katsottuna onkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli vähän pakko jo mennä, edellisestä kerrasta oli niin pitkä aika, että melkein mitkään puuskat eivät varmaan olisi pidätelleet meitä. :D Mutta kyllä sitä vettä tulikin sisään!

      Poista
  4. Tuntuu kuin ihan vasta olisin eksynyt blogiisi ensi kertaa ja nyt on jo kaksi purjehduskesää takana! Niin se aika rientää ja toivottavasti aika kuluu taas yhtä nopeasti kevääseen. Veneen noston jälkeenkin pääsee onneksi vielä moniin saariin ja paikkoihin fiilistelemään syksyä, vaikkei oma vene enää vesillä olekaan :) -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sano muuta! En voi uskoa, että kaksi kesää purjehdusta ja VIISI vuotta veneilyä ylipäätään on jo takana. Mulle, maakravulle!

      Poista
  5. Väsyneenä ei ole kivaa. Niin se vain on. Itse ajattelin pitää veneen vedessä vielä kuukauden. Perhettä en viitsi vesille viedä, mutta työkaverin kanssa lähdetään taas huomenna. Tunnelmallista siirtopurjehdusta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä krapulassa. :D

      Kiitos, aiotaan kyllä nautiskella ihan täysillä! Kivaa purjehdusta teille tänään!

      Poista
  6. "Nenänappi aitoa nahkaa" - niin on faija sanonut aina kaikille koirille mitä meillä on ollut :) Ihana Laivakoira.

    Ihanan haikea postaus muutenkin. Syksy on täällä, ihan kivaakin toisaalta. Ja miten toi viininpunainen on taas alkanut näyttämään niin hyvältä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin meidänkin faija! Hauskaa! :D

      Ja joo, vähän sellainen haikea fiilis on kyllä. Niin se kesä taas meni. Ja hei viininpunainen... Oon ihan koukussa!

      Poista
  7. Hmmm. Yritin bongailla kakkosvenettämme tuosta Sarvaston kuvasta ja aikani tiirailtuani tulin siihen johtopäätöseen että puomipeite on lähtenyt omille teilleen! Täytyypä huomenna mennä katsastamaan tilanne. Kiitän tiedosta jos olen oikeassa :-) - Tea
    Ps. Taidetaan muuten olla samassa laiturissa noista koirista päätellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepas hyvä, näin sattumalta. :D Noi koirat on sit hauskat. Tuu nykäisemään hihasta, laiturikaveri, jos joskus nähdään! :)

      Poista
  8. Hmm ei oo pitkiä kesäsesongit täällä pohjoisessa - ei purjehtijoille, kesäsaaristolaisilla tai vaikka moottoripyöräilijöille. Ihan uskomatonta miten nopeesti kesä menee!

    Katsoin muuten kuvat ennenkuin luin tekstin ja ton toiseksi ylimmän kuvan kohdalla luulin ensin että olette purjehtineet tänne Tukholmaan, näytti jotenkin niin tutuilta noi maisemat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todella ole! Blaah!

      Voi kun ehdittäisiinkin joskus purjehtia sinne teille päin. Se olisi aivan ihanaa. :)

      Poista
  9. Ihanan oloinen retki ja voi söpöys tuota laivakoiraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retki oli kyllä ihana ja Laivakoira söpö, indeed. Tästä on helppo olla samaa mieltä. :D

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!