maanantai 15. lokakuuta 2012

Yhyy


 Eilen kävi vähän kurjasti. Olimme Laivakoiran kanssa kävelyllä, kun vastaan käveli kaksi mäyräkoiraa. Toinen niistä alkoi haastaa riitaa ja Laivakoira, joka on (valitettavasti) aina valmiina kunnon tappeluun, yritti lähteä innoissaan ottamaan matsia. (Laivakoira oli kyllä hihnassa, että ei se olisi perille asti päässyt.) Se juoksi suoraan minun alleni, enkä ehtinyt tehdä mitään, kun jo vahingossa astuin sen tassun päälle. Koira ulvahti kamalasti ja alkoi heti ontua. Minä nappasin sen syliin ja kannoin kotiin, onneksi ihan nurkan taakse. 

 Kokeilin tassun huolellisesti läpi löytääkseni mahdollisen murtuman tai kipukohdan. Sellaisia ei löytynyt, anturoiden väliin vain oli mennyt kai kivi, koska verta tuli jonkin verran. Huuhtelin haavan lämpimällä vedellä, kuivasin ja suihkuttelin siihen sen jälkeen ei-kirvelevää desinfiointiainetta. Koiran kanssa suihkutettava on mielestäni paras, pumpulituppojen kanssa pelaaminen on karvaisen kaverin kanssa vähän niin ja näin. Sitten tein tassuun painesiteen ja annoin puruluun lohdutukseksi. 

Ontuminen lakkasi onneksi melkein heti ja Laivakoira oli oma iloinen itsensä. Koirien vammojen kanssa on joskus vähän hankalaa, koska monet koirat eivät tahdo näyttää kipuaan. Laivakoira on kuitenkin poikkeus tästä, se tulee aina itse näyttämään, jos johonkin sattuu. Niin nytkin. Iltapäivällä jo riehumisleikitkin maistuivat. Illalla Laivakoira otti itse siteensä pois. Se on melkoinen Houdini, kun moisista on kyse. Laivakoira on leikattu muutama vuosi sitten ja leikkauksen jälkeen puimme sille vauvojen potkupuvun, johon on leikattu häntäreikä, jotta se ei nuolisi leikkaushaavaa. Anoppini saa kaiken kunnian tästä ideasta, kaulatötterön laittaminen koiralle on aina ikävää. 


Vaan Laivakoirapa päätti, että potkupuku on yök ja riisui sen aina, kun silmä vältti. Yritin tehdä kaikenlaisia viritelmiä, jotta puku pysyisi päällä, alkaen koiran käärimisestä pashminaan ja päättyen erilaisiin nauhaviritelmiin, mutta aina vain koira löytyi aamulla ilman pukua. Onneksi se ei kuitenkaan koskenut haavaankaan, joten lopulta annoin olla.

Tänään tehdään varmaan vielä vähän lyhyempiä kävelyitä. Tällaista se välillä on noiden kekkuleiden kanssa. Niinpä lääkekaapista löytyy aina ideaalisidettä ja sideteippiä. Mäykyt säilynevät lempparitappelukavereina edelleen. Viimeksi, kun Laivakoira tappeli mäyräkoiran kanssa lattialle tipahtaneesta makkarapalasta, mäykyn hampaat menivät sen korvasta läpi, mutta makkarasta ei luovuttu. Huoh. 

20 kommenttia:

  1. Voi toista. :( Onneksi kuitenkin paraneminen etenee vauhdikkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi haukut on nopeita paranemaan. <3

      Poista
  2. Toipilaalle herkkuja ja hellimistä, eikö vaan? Sitähän Laivakoira tietää odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tietää, joskus vähän liiankin hyvin. :D

      Poista
  3. Voi pientä! Penny onnistui venäyttämän pari viikkoa sitten tassunsa. Sillä kävi koirahieroja perjantaina (pompottaa takajalkaa ja se voi herkästi jumittaa ristiselän), ja hieroja löysikin sitten vastakkaisen jalan lavasta jumin. Russelit, ja varmasti parsonit myös, omaavat niin valtavan kipukynnyksen, että aikapaljon pitää sattua ennen kuin kerrotaan. Pennykin kertoo kyllä silloin, jos tulee äkillinen yllättävä kipu, tikku varpaiden välissä, ampiaisenpisto tms., mutta tommonen lihasjumitus tai pitkäaikainen kipu on sellaisia, että niitä ei näytä. Tsemppiä laivakoiralle, Penny lähettää virtuaalisia makkaranpalasia ja paranemisterkut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pennylle myös paranemisia! Ja kyllä, makkaroita makkaroita russeleille kautta maan!

      Poista
  4. Pikaista toipumista karvaturrille ja myös emännälle! : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä luulen, että emäntä on tässä kohtaa järkyttyneemp kuin varsinainen uhri. :)

      Poista
  5. No onneksi toipuminen oli nopeaa. Meillä on Westie ja joskus itsekin olen tassut päälle astunut. Ne luut on jotenkin niin pienet, että ihmeen paljon ne kestää.

    VastaaPoista
  6. Höh, sattuipas huonosti. Mäyrinkäiset ja russelit ovat muuten aika usein taistelupareja. Itsepäisiä otuksia kun ovat molemmat rodut. Näkeehän sen nyt tuosta suojien riisumisestakin. Toivottavasti tassu tulee pian kuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, ne eivät kyllä kummatkaan anna periksi, eivät sitten millään. Mäykyt on musta superihania, jos ottaisin koiranpennun, niin haluaisin varmaan kääpiömäyriksen. :)

      Poista
  7. Voi laivakoiraa! Onni on hyvä hoitaja! Taidettiin jakaa myös tuo mäyräkoiratappeluhetki. ;) Taxen-Rita r.i.p.

    VastaaPoista
  8. Hih. Mä taidan kehitellä meidän karvakaverille sitten seuraavan kerran vaikka lasten kurahousut tms :D.

    Koirat pärjää kipeine tassuineen yllättävän hyvin. Tai itse asiassa ilman tassua. Eilen kotimme ohi lenkkeili koira kolmella tassulla. Neljäs oli amputoitu.

    Laivakoira on oikee neiti, jos se osaa tulla kertomaan "pipeistään" :). Ei meillä vaan. Jätkä mikä jätkä.

    Kerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat on kyllä tosi nokkelia selviytymään. Ja voin vannoa, että jos ne haluavat suojapuvun pois päältään, niin ne myös sen tekevät. En tajua miten. :D

      Poista
  9. Toivottavasti Laivakoira ja omistaja ovat jo toipuneet onnettomuudesta. Rapsuja Laivakoiralle ja sympatiat Norpalle (itse olen saattanut kissoja pari kertaa potkaista vahingossa...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnettomuudesta on toivuttu. Ehkä se oli tosiaan mulle vähän pahempi paikka, oli tosi huono mieli pitkään, vaikka kyseessä olikin vahinko. :(

      Poista
  10. Rapsuja potilaalle!! Varsin hellyyttävä tuppo tassussa :)
    Kahden superinnokkaan hurtan omistajan tiedän tunteen ja sama kohellus käynyt meillekin.Tosin toisella kertaa noutaja yritti noutaa hirven nähtyään sen metsässä.Omistaja ei huomannut aietta joten mentiin mylläkkänä pitkin hankea ja saatoin noitua sen hirvenkin vähintään uimaan Ruotsiin. :)

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!