lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kauppalista




Meillä on tänään illalliskutsut. Ou jee! Hauskaa lauantai-iltaa muillekin!

perjantai 30. maaliskuuta 2012

A new take on Ikea

Sekä meidän ruokapöydästä että yläkerran säläkaapista on tullut kyselyitä. Niinpä tässä postauksessa käsitellään muokkaamiani Ikean kalusteita. Meillä on ollut miehen kanssa yhteisiä kesälomia vasta ihan viime vuosina, sitä ennen lomailimme yleensä (tahtomattamme) eri aikoihin. Yksin ei tee mieli lähteä reissuun, joten useana vuonna minulla oli aina joku pieni raksaprojekti lomallani. Lomaraksojani ovat olleet muun muassa makuuhuoneen tapettien poisto ja seinien maalaus, yläkertaan vievien portaiden maalaus, keittiön seinän maalaus, yläkerran seinien tapettien poisto ja maalaus...

Vanhan Ikean tv-kaapin maalaaminen oli jonkun vuoden lomaraksa. Kuten tavallista, inspiraatio tuli lähellä nukkumaanmenoaikaa ja mieheni oli jossain reissussa. Kaivoin varastoistani kaikki mahdolliset maalinjämät ja löysin ilokseni valkoista kalustemaalia. Puhdistin kaapin ja aloin sutia. Pensselinä toimi joku ensimmäisenä käteen sattunut viritys. Olen joskus inspiraation iskiessä ja parempien välineiden puutteessa uhrannut jounkin meikkisudinkin raksahommiini. :D Sain illalla laitettua yhden kerroksen maalia ja aamulla olin heti hakkaamassa rautakaupan ovia aukeamisaikaan. Ostin lisää Tikkurilan Helmi-kalustemaalia ja paremman pensselin. Loppujen lopuksi maalasin muistaakseni kolme tai neljä kerrosta. Joku kärsivällisempi ja tarkempi ihminen olisi varmaan irroittanut vetimet ensin, mutta minulla ei moiseen hienosteluun ollut aikaa.



Kaapin ovien sisäpuolelle nakuttelin pienillä nauloilla kiinni luonnonväriset tupsut. Ostin tupsut muistaakseni Olivasta tai jostain vastaavasta kaupasta jo kauan ennen kuin minulla oli niille mitään käyttötarkoitusta.



Kaapin päältä löytyi paikka vanhalle ikkunanpokalle, jonka löysin appiukon mökin puuliiteristä. Pokat muodostavat hyvän parin luonnonvärisille tupsuille.




Meidän ruokapöytä on Ikean vuonna 2004 ostettu puupöytä, jota ei ainakaan Ikean nettisivuilla näytä enää olevan. Pöytälevy oli alun perin tummemman ruskeaksi petsattua mäntyä. Pöytälevy on ihan umpipuuta, jalat varmaan jotain lastulevyä. Jalat olivat valkoisiksi maalatut. Pöydän vahaaminen valkoiseksi oli vuoden 2009 lomaraksa. Kannoin pöydän pihalle ja hioin petsatut osat hiomakoneella paljaiksi. Vaha uppoaa puuhun, joten mitään vanhaa käsittelyä ei saanut jäädä jäljelle. Vaha oli Osmocolorin valkoista, jota levitin puuvillarätillä. Laitoin vahaa kolme kerrosta. Vaha on kestänyt erittäin hyvin ja pöydän pinta on ollut helppoa puhdistaa milloin mustikkatahroista ja milloin kahvi- ja punaviiniläikytyksistä. Vasta nyt, melkein kolmen vuoden jälkeen useammin käytössä oleva puoli alkaa näyttää siltä, että uusi kerros vahaa voisi tehdä hyvää. Niinpä ajattelin tänä kesänä hioa pöytää hieman hiekkapaperilla ja laittaa yhden kerroksen vahaa lisää. Vahauksen jälkeen pöydän jalat näyttivät vähän likaisilta ja rupsahtaneilta, joten vetäisin niihin kaapista löytyneen, portaiden maalaukseen käyttämäni valkoisen Betoluxin jämät.






Ihan loppumetreillä vaha alkoi loppua kesken, joten pöydän jatkopalaan tuli vain kaksi kerrosta vahaa. Jatkopala on todella harvoin käytössä, eikä olekaan kulunut oikeastaan ollenkaan. Kahden vahakerroksen kanssa pöydän pinta näyttää tältä. Omaan makuun pinta on ehkä vähän turhan eläväinen.

torstai 29. maaliskuuta 2012

500 euroa sisustukseen

Sain Miiltä superhauskan haasteen, jossa oli tarkoitus törsätä 500 euroa sisustukseen. Minulle tuli heti mieleen, mihin voisin käyttää ylimääräiset viisi sataa.

Vaihtoehto 1


Ensin tilaisin tuoksukynttilöiden klassikon eli Diptyquen kynttilän. Nämä ovat juuri niitä, joista joka toinen amerikanjulkkis sanoo haastatteluissa, että "and I just love Diptyque scented candles". Freesian tuoksuinen olisi ehkä eniten mieleeni.



Kuva Diptyque


Kynttilä maksaa 60 dollaria eli noin 45 euroa. En kyllä tajua, miten kynttilä voi olla noin kallis, mutta jos minulla on ylimääräiset viisi sataa, niin who cares.

Sitten ostaisin Gantin tyynyliinat ja lakanat. En ole koskaan raaskinut ostaa sellaisia, koska ne ovat niin hinnoissaan, mutta nythän minulla on vielä 455 euroa jäljellä. Valitsisin kaksi paisley-kuvioista tyynyliinaa.



2x 42 euroa = 84 euroa

Sitten ottaisin neljä raidallista tyynyliinaa. (Meillä on yhteensä kuusi tyynyä sängyssä.)



4 x 36 euroa = 144 euroa

Ja se Gantin raidallinen pussilakana. Voi ihanuus. Miten iloisena heräisinkään joka aamu suloisen sileistä Gant-lakanoistani! Tämä on pussilakana tuplatäkille.



185 euroa

Nyt minulla olisi mennyt yhteensä 458 euroa. Loppurahoilla ostaisin kukkia. Puhtaita lakanoita ei voi laittaa likaisessa kodissa, joten joutuisin ensin siivoamaan. Ja siivouspäivänä kuuluu saada kukkia. Siis loput kukkiin, kyllä.

Vaihtoehto 2


Toinen vaihtoehtoinen sijoituskohde viidelle sadalle eurolle olisi uusi pimennysverho makuuhuoneeseen. Haluaisin laskosverhon pimentävästä kankaasta makuuhuoneeseen. Mieluisin väri olisi hienostunut duckegg. (Mikäköhän tämä olisi suomeksi, sellainen harmaanturkoosinsininen?) Kerran jo kävin melkein tilaamassa sellaisen Eurokankaasta. Cancel-nappia painoin, kun hinnaksi yhdelle verholle olisi tosiaan tullut se 487 euroa tjsp. Nyt tilanne olisi toinen. Kukkiinkin jäisi taas vähän rahaa.



Kuva John Lewis


Minäpäs haastan mukaan Celinan, Ronjan ja Alman. Kivaa torstaita!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Purjehtijan sisustus

Mies on lakannut viime viikon aikana pinnaa hienoksi. Siinä on nyt seitsemän kerrosta lakkaa ja yksi olisi vielä tarkoitus laittaa. Båtin veteen menoa odotellessa pinna saa maata olohuoneen sivupöydällä tunnelmaa luomassa.




Pottery Barnin sivuilta löytyy aina teemaan sopivia inspiskuvia.



Veneen vanhoja köysiä voisi itsekin hyötykäyttää näin. DIY-projektit, joiden toteuttamiseen riittää kuumaliimapyssy, ovat juuri minun tasoisiani.



Tässä onkin sitten jo vähän enemmän haastetta!



maanantai 26. maaliskuuta 2012

Paukkuliivien huolto

Veimme tänään paukkuliivimme Marnelaan huoltoon. Meillä on molemmilla Crewsaverin paukkuliivit, lisäksi Båtilla on yhdet Balticin paukkuliivit varaliiveinä. Muut liivit ovat kelluntaliivejä, eivätkä tarvitse vuosittaista huoltoa. Minun liivini ovat Crewsaverin Freedom 150 N:t. 150-newtoniset riittävät kuulemma pitämään melkein kenet tahansa pinnalla. Haastattelin Marnelan henkilökuntaa liivien huollosta, koska halusin oppia tekemään sen tarvittaessa itse.



Ihan ensiksi liivit avataan ja käydään huolellisesti läpi. Laukaisimesta katsotaan, että sen pienessä ikkunassa näkyy vihreätä - silloin laukaisin on toimintakuntoinen. Jos ikkunassa näkyisi punaista, laukaisin pitäisi vaihtaa. Laukaisimessa näkyy myös vuosi, johon asti laukaisin varmasti kestää toimintakuntoisena. Meillä tuo vuosi on vasta 2016, koska liivit on ostettu viime vuonna. Yleinen siisteys katsotaan myös. Pilli ja puhallusputki ovat kiinni ja ehjiä. Kotona liivejä huollettaessa liivi puhallettaisiin täyteen tuosta putkesta.




Huollossa liivit täytetään ja niiden annetaan olla täynnä noin vuorokausi. Löytyykö reikiä ? Vuotavatko liivit? Jos vuotokohtaa on hankalaa löytää, voi tuoda liivit aivan lähelle kasvoja ja etsiä reikää ilmavirran mukaan. Liivejä kannattaa myös kuunnella. Kuuluuko pihinää? Jos reikää ei näilläkään keinoin löydy, liivit laitetaan veteen. Kokeilin täytettyjä liivejä päälleni ja aikamoisen jämäkät ne olivat! Halusin tuntumaa siihen, miltä täynnä olevat liivit tuntuvat päällä.



Jalkaremmien käyttö on äärimmäisen tärkeää. Moni ei kuulemma niitä käytä tai suorastaan leikkaa remmit pois. Se on kyllä hölmöläisen hommaa, koska jalkaremmithän nimenomaan varmistavat sen, että liivi ei pääse valumaan pois päältä yläkautta. Koko kesän noita liivejä käytettyäni voin sanoa, että jalkaremmit eivät myöskään häiritse millään lailla. Niiden säätö alla olevaan vaatetukseen nähden sopivaksi käy minuutissa. Jos minulla on liivien alla pelkät bikinit, niin tietysti kiristän remmejä ja jos alla on pitkiä kalsareita, välihousuja ja purjehdushousuja, niin sitten vastaavasti löysään.



Huollossa käydään myös läpi liivin eri osat. Yleisilme tarkastetaan: repsottavatko teipit, ovatko lukitukset ja soljet kunnossa... Laukaisin irroitetaan ja vaihdetaan, jos se on mennyt vanhaksi. Testeissä vanhaksikin menneet laukaismet ovat voineet toimia, ainakin sitten manuaalisesti käytettyinä. Ne ovat siis hyvin luotettavia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että veteen putoaja voi olla tajuton, jolloin hänestä ei ole itse täyttämään liiviään.

Laukaisin voidaan irroittaa ihan vain kolikkoa apuna käyttäen. Joidenkin liivien mukana tulee tarkoitusta varten oma työkalunsa. Kolikko tai työkalu työnnetään omaan koloonsa laukaisimen sivussa, mikä avaa lukituksen. Sen jälkeen laukaisimen alla olevaa mustaa osaa käännetään ja laukaisin irtoaa.




Laukaisimesta voi vielä tässä vaiheessa varmistaa, että se on vihreällä, siis toimintakunnossa.



Laukaisimessa on kiinni hiilidioksidipatruuna, jonka voimasta liivi täyttyy. Myös patruunassa on päiväys merkittynä. Siihen on merkitty myös paino täytenä. Patruunan voi siis punnita, jos ei ole ihan varma, onko se tyhjentynyt vai täynnä. Varapatruunat kuuluvat joka veneen varustukseen!



Sitten vaihdettu/tarkastettu patruuna sujautetaan takaisin liivin sisään. Sen on tärkeää jäädä pystysuuntaisesti. Laukaisin asetetaan takaisin paikalleen. Aina, kun laukaisin on otettu irti ja laitettu takaisin, on tärkeää täyttää liivi. Tällä varmistetaan se, että laukaisin on laitettu tiiviisti ja että liivi ei vuoda.



Jäät eivät olleet vielä lähteneet ainakaan Sarvastosta. Se oli muuten toinen venekerho, jota harkitsimme viime vuonna. Jollas on miljöönä miellyttävä ja kerho on saanut kehuja. Tuolta on kuitenkin "merelle" pitkähkö matka.




Crewsaverin omat opetusvideot liivien huollosta löydät täältä.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Vaatteet päällä

Aikaa meni tunti (sisältäen ensiaputauon kun leikkasin saksilla sormeen) ja suurin osa 82 valokuvasta oli käyttökelvottomia, mutta olen silti iloinen, että käytin iltapäiväni mix and match -leikkiin. Löysin kaapistani vanhoja rakkauksia ja sellaisia asusteita, joiden olemassaolon olin ihan unohtanut. Tarkoituksenani oli etsiä kavereita uusille vaatteilleni ja kylläpä niitä löytyikin!

Farkkuhame on varmaan vanhimmasta päästä vaatteitani. Farkut, joista hameen leikkasin, ostin lukion ekalla. Hameen muodon farkut saivat kymmenisen vuotta sitten. Itsekritiikkini ei salli minun käyttävän valkoisia farkkujani lyhyiden yläosien kanssa, ainakaan heti. Katsotaan, jos hyvin alkanut treenivuosi tekee asiaan muutosta jossain vaiheessa.






Shock horror! Minulla on muitakin kenkiä kuin Converseja! Muun muassa näitä ajattelin yhdistellä uusiin vaatteisiini. Vaaleanpunaiset espadrillokset menevät sini-valkoraidallisten asujen kanssa ja jeesussandaalit sekä kangaswedget sitten kaiken muunkin kanssa.





Kesää kohti kangasvyöt tuntuvat olevan enemmän makuuni kuin nahkaiset. Kaikki ovat ikivanhoja, mutta edelleen mieluisia.



Peak



Gant



Club Monaco


Kokeiltuani puoli vaatekaapillista vaatteita päälleni palasin kotiverkkareihin. Huomatkaa hieno sisustuslehtikuva, kun innostuin leikkimään valotusajalla.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

This week I have mostly been shopping

Koko kevätgarderobi taisi tulla hankittua yhden viikon sisään. Tilaamani valkoiset farkut saapuivat pari päivää sitten.



Kävin monen muun tapaan katsomassa Lindexin uutta Holly & Whyte -mallistoa. Olin jo etukäteen päättänyt haluavani raitapaidan, koska kyllä nyt joka kevät pitää yksi raitapaita saada.




Samasta mallistosta ostin myös punaiset chinot. Tummansininen olisi ollut suosikkivärini, mutta niissä näkyi jo sovituskopissa ihan kaikki mahdollinen vaalea nöyhtä. Ja pöly oikein takertui kiinni. Ne eivät siis ole mitkään valkoisen koiran omistajan housut. Sitten kokeilin vihreitä, jotka nekin olivat kivat. Ihan loppumetreillä päädyin kuitenkin punaisiin ja nyt mietin, että olisinko kuitenkin tykännyt vihreistä enemmän. Ostohetkellä ajatttelin, että kaapissani on enemmän punaiseen yhdistettävää vaatetta kuin vihreään. Nyt olen sitä mieltä, että molempien kanssa menisivät aika pitkälti samat yläosat. Ja juurihan minä hankin punaisen hameen, tarvitsenko todella kaksi punaista alaosaa? Malli oli joka tapauksessa ihan huippu, joten ehdottomasti aion jonkunvärisinä nämä housut omistaa. Kerrankin vaatteita meille pygmeille! Normaali-ihmiselle nämä housut ovat siis vähän vajaamittaiset, mutta minunlaisilleni tappijaloille ne ovat juuri oikean pituiset.




Henri Lloydin mekko oli ihan täysi heräteostos. Yleensä mietin ennen vaatteen ostopäätöstä, että olisiko minulla kaapissa jotain vastaavaa jo entuudestaan (yleensä on). Sitten mietin vähän käyttötarkoituksia vaatteelle. Vaikka vaate olisi kuinka kaunis, niin en osta sitä tyhjän pantiksi kaappiin roikkumaan. Tämän kohdalla nappasin äkkiä, ettei kukaan muu vain ehtisi, mekon käteeni ja melkein juoksin sovituskoppiin. Mekko oli kantistarjouksessa, mutta tämän olisin ostanut varmaan täydelläkin hinnalla. Ja nyt se on minun! Hauska tutustua, uusi lempivaatteeni!




Viikonloppu kuluu tiukasti kiinni kirjan kirjoittamisessa, joten vielä en pääse uusia vaatteitani käyttämään. Jos projekti etenee suunnittelemallani tahdilla, niin saatan kyllä huomenna napsia uusia mix and match -kuvia. Siihen asti kotiverkkarit pysyvät jalassa ja sormet näppiksellä. Onneksi minulla on hyvät herkut. Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille!