lauantai 2. helmikuuta 2013

Do's and Don'ts 2013


Muotiedelläkävijät voivat olla (ja varmaan ovatkin) eri mieltä, mutta tässä tulevat Norpan tyyliteesit tulevalle vuodelle.

Do's

1. Mukavat ja rennot kengät ovat ihan ehdottomat. Minusta ei ole kärvistelemään jalkojen päällä yhtään sekuntia, sitä lajia on kiintiö täynnä loppuelämäksi. Joskus tämä tarkoittaa pientä tinkimistä tyyliasioissa, mutta no can do. Juhliin laitan mielelläni kunnon korot, mutta niidenkin on oltava hyvät jalassa. 



2. Erinäiset harmaat yläosat - lempparini. Kelpuutan niin t-paidat, neuleet kuin collaritkin. Harmaa sopii melkein kaiken kanssa ja melkein kaikkiin tilanteisiin. 



3. Kynsilakka tekee viimeistellyn fiiliksen, vaikka päällä olisivat kotivaatteet ja tukka hätänutturalla. Tykkään kaikenlaisista väreistä ja kynsiin voin hyvin laittaa sellaisia räväkämpiäkin värejä, joihin en välttämättä pukeutuisi. Pidän kynnet aina tosi lyhyinä välttääkseni sellaisen tietynlaisen ei-toivotun efektin. 



4. Pidän raikkaista väreistä. Murretut sävyt sopivat minulle harvemmin, mutta poikkeuksiakin on. Tykkään yhdistellä neutraaleja sävyjä näyttävämpiin. Erityisesti punainen on viime aikoina ollut mieleeni. Kuviot kelpaavat myös, kunhan ne ovat selkeitä. Ja yhtä kerrallaan, kiitos!




5. Housut saavat olla joko tosi kapeat tai kunnolla löysät. Housuissa saa olla iloisia värejä. Sama pätee shortseihin. Tahtoisin kirkkaanpunaiset ja keltaiset. 





6. Paljetit - still going strong!


Don'ts

Minulla on aika vähän ehdottomasti ei -kategoriaan kuuluvia päähänpinttymiä. Saatan usein pyörtää pääni muotiasioissa ja olla ihan innoissani asiasta, jota olen hetkeä aikaisemmin kauhistellut. Seuraavissa olen kuitenkin ehdoton. 

- Turkista ei päälläni nähdä. Ever. Jotenkin viime aikoina katukuvassa on tuntunut näkyvän entistä enemmän turkista, mikä tekee minut vähän surulliseksi.
- Isoja logojakin pidän aika epätodennäköisinä. Ainoa logokuosi, josta pidän, on Mulberryn puu.
- Maksimekko. Totaalisen väärä vaate minun vartalotyypilleni. 

Mitä voimakkaita tyylimielipiteitä teillä on?

31 kommenttia:

  1. Määkin olin ennen täydellisesti sitä mieltä että turkista ei mun päälläni nähdä koskaan. Sitten löysin turkishatun eli kavereiden kesken karvalakin, jonka mummoni oli lahjoittanut pikkuveljelleni joskus 90-luvun alkupuolella. En vain voinut olla nappaamatta sitä käyttööni. Tosin taidan turkisten käytön jättää tuohon karvalakkiosastoon, mutta turkista se on silti.

    Ja paljetit, how not to love?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle taas on käynyt vähän päinvastoin. Mulla on itse asiassa mun isotädin vanha turkki, jonka olen saanut 15 vuotta sitten. Vielä muutama vuosi sitten saatoin pitää sen osaa stoolana just sillä perustein, että se olli niin vanha. Enää en pysty käyttämään sitäkään.

      Ja paljetit, niin just! <3

      Poista
  2. Ei mulla pahempia tyylimielipiteitä ole, jokainen tavallaan. Kunhan en itse sorru turhapurotyyliin, niin olen suht tyytyväinen. :P

    Pakko hehkuttaa: harmaa on ihanaihanaihana! Kynsilakat myös (oranssia kynsissä edelleen! Wau!) ja mulla on tulenpunaiset housut! Housuihin olen übertyytyväinen ja haluaisin käyttää niitä joka päivä, mut olis tietty kiva jos vakosametissa olis samettia jäljellä vielä kesälläkin. Kesähousuiksi kun siis punaiset ostin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, repesin turhapurotyylille. Ei mullakaan muiden tyylistä ole sanottavaa, kuten sanoit, jokainen tyylillään. Ainoastaan tuo turkishommeli mua jollain tavalla surettaa.

      Uuh, tulenpunaiset housut kuulostaa mahtavalta. Mä haluaisin just senväriset sortsit. :)

      Poista
  3. Mullakaan ei kauheasti ole ehdottomuuksia, koska olen huomannut lämpeneväni monille jutuille, joita olen ensi näkemältä pitänyt aika kauheanakin. Mutta turkis on mullekin ehdoton NOU NOU. Mulla on kaapissa äidin vana 70-luvulta oleva

    VastaaPoista
  4. (sori, piti jatkaa toiseen viestiin, kun padi ei salli kirjoittamista korjauksien jälkeen) ...kettuturkki, jota pidin 2000-luvun alkupuolella. Se on kyllä kiva ja nostalginen ja mulla raja meni silloin siinä, kun se oli joka tapauksessa vanha. Mutta nykyään ei luonto anna periksi laittaa sitä päälle, mutta muistona se roikkuu tuolla kaapissa edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, iPadilla kommentointi, I feel you! Hermot menee!

      Mulla on ihan tasan sama juttu turkin suhteen. Joitakin vuosia sitten pystyin käyttämään sitä vanhaa, koska se oli vanha jo sen saadessani, mutta nyt ei vain kertakaikkiaan pysty. Se tuntuu kaikin puolin niin väärältä. Pitäis varmaan antaa pois.

      Poista
  5. Hmm... Ehdottomia ei juttuja on monia, mutta ne on vaan mulle itselleni kiellettyjä ja ovat omasta vartalotyypistä johtuvia. Ja monet vaatteet suljen pois ihan eettisistä syistä. Siis kokonainen liike voi olla täynnä kivoja vaatteita ja sinne ne saa jäädä. Kävin eilen huviksi H&M:ssä ja kävelin siellä asiaa pohtien, mikään voima maailmassa ei saa minua ostamaan sieltä mitään. Osaan olla lujatahtoinen asioissa, jotka olen miettinyt loppuun asti. En sorru houkutusten edessä. Kyse on valinnoista, jotka tein pari vuotta sitten.

    Muistui mieleen, kun kaveri kerran kehui kevättakkiani. Totesin, että pidän itsekin siitä, kun se on niin ihanan tavanomainen. Hän naurahti, että toiset korostaa persoonaansa pukeutumisella ja toiset tasoittaa sitä, kun sitä persoonaa on ihan omasta takaa ;-).

    Pukeutuminen on mulle siis enemmän oman kropan parhaiden puolien korostamista. Ts. Sen opiskelua mikä sopii mulle leikkauksen ja värien puolesta. Ei niinkään muuta.

    Toki pukeutumisella voi vaikuttaa mielikuvaan itsestä, mulla ei siihen kuitenkaan ole mitään tarvetta. Tiedät mun ammatin ja siihen liittyy paljon kliseitä, valitettavasti. Mun ei tarvitse näyttää siltä. Luulen, että kaikkein uskottavin olen omana itsenäni.

    Sanotaan, että muoti on pois muodista, mutta oman tyylin tuntemus ei koskaan. Aina tulee sellaisia muotivillityksiä, kuin army tai biker, mun on vaan niin vaikea nähdä lähteväni näihin. Taidan suosia aika klassista pukeutumista.

    Tulipa pitkä vastaus :-)

    1




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös joitain eettisiä periaatteita kuluttamisessa. Turkiksia en osta, enkä mitään missä turkista on. Merinovillaisia vaatteita ostaessani varmistan aina, etteivät villat ole mulesing-tekniikalla kidutetuista lampaista. (Tässä HM-konserni taas on hyvä!) Ruokaostoksista nyt puhumattakaan...

      Mä kyllä tykkään muodista ja seuraan sitä innokkaasti. Tosin ehkä mullakin on jo sen verran kertynyt harkintaa, ettei ihan jokaiseen hullutukseen tarvitse lähteä mukaan. Niihin vain, jotka tuntuvat omalta. Mä tajusin just, että mun päivän asu -jutuilla on itse asiassa tosi pitkät perinteet. Joskus varhaisteininä menin tosi usein yhden kaverin luokse aamulla ja mentiin sitten yhdessä kouluun. Mun piti aina ennen lähtöä käydä näyttämässä hänen pikkusiskolleen, mitä mulla oli päällä. :D

      Poista
    2. Mulle laatu on tärkeetä vaatteissa. Niinkun anonyymi tuossa edellä kommentoi H&M:ää, en minäkään sieltä vaatteitani hae. Aikoinaan, kun ketju tuli Suomeen niin en oikein löytänyt sieltä itselleni kivoja vaatteita mutta nykyisin asiaan vaikuttavat jo enemmän yrityksen vastuullisuuskysymykset.

      Ymmärrän kyllä turkisten käytön, jos eläimiä on joku metsästänyt ja eläimet ovat saaneet elää vapaina luonnossa mutta ikävissä oloissa tarhoissa elävät eivät innosta ostamaan eikä käyttämään turkiksia. En kuitenkaan ymmärrä enkä halua tukea H&M:n ja Zaran kaltaisia yrityksiä, jotka pitävät _ihmisiä_ järkyttävissä oloissa esim. Kambodzassa ja tarjoavat sitten meille elintasoihmisille halpoja riepuja muiden kustannuksella. Juuri viime viikolla luin jutun siitä, kuinka H&M:n johtajalta oli kysytty näistä ongelmista ja ihmisten riistosta, johon hän oli ylimielisesti todennut, että jos he eivät olisi siellä niin näillä ihmisillä olisi vielä huonommat oltavat. Erikoinen asenne, minulle ehdottomasti ei kiitos. Vaikea myös ymmärtää, miksi ihmiset ovat ehdottomia eläinten huonoa kohtelua kohtaan eivätkä käytä turkiksia mutta eivät välitä siitä, miten ihmisiä kohdellaan sen takia, että itse voisi ostaa halpoja vaatteita.

      Poista
    3. Hei onko sulla kätsästi linkittää joitain noita HM:n ja Zaran riistojuttuja? Ei mulla ainakaan ole mitään halua ehdoin tahdoin ostaa mitään riistokamaa. Olen jotenkin naiivisti ollut siinä uskossa, että varsinkin HM on parantanut tuotanto-olosuhteitaan huimasti just sen takia, että ne ovat saaneet niin paljon huomiota. Tämä on oikeasti kiinnostava aihe, josta soisi keskusteltavan enemmänkin.

      Mä taas ymmärrän aika hyvinkin tuon ristiriidan eläinten vs. ihmisten oikeudet. Turkikset ovat kalliita, tänä päivänä myös turhia ja niitä vastaan on kampanjoitu näyttävästi jo vuosikausia. Tietoa siis on. Sen sijaan noi ihmisoikeuskysymykset ovat olleet vähemmän tapetilla. Lisäksi ihminen vain toimii niin, että tärkeämpiä asioita ovat ne, mitkä tapahtuvat lähellä. Turkistarhausta on täällä meidän kotoisessa Suomessa ja tehtaiden huonot olot taas ovat "siellä jossain kaukana". Ei niistä ihmisistä ole Animalian kampanjoita näkyvillä paikoilla. Lisäksi valittettavan monelle hinta on ratkaisevin tekijä kulutusvalintoja tehdessä, siitä kertoo se juuri julki tullut Pirkka- ja Rainbow-mehukohukin. Uskon kyllä, että näissäkin asioissa mennään pikkuhiljaa eteenpäin. Se, mikä mut tekee surulliseksi tuossa turkisasiassa on se, että koen, että siinä on menty takapakkia eettisissä kysymyksissä ja turkisten määrä on lisääntynyt (ainakin näppituntumalla).

      Tosi kiinnostavaa keskustelua, toivottavasti jaksatte jatkaa!

      Poista
    4. H&M:n toimari on MAAILMAN 8. Rikkain. Kambozassa ompelijat tekee 70-80 h viikkoa 35 snt tuntipalkalla aliravittuina, pahasta unenpuutteesta kärsivinä. Eräänlaista colonialismia tällainen toiminta. Mielestäni Ruotsi joka hyötyy tällaisesta rikollisesta toiminnasta pitäisi saattaa vastuuseen. Netissä on Areenassa ohjelma (45 minuuttia), mikä löytyy hakusanalla H&M. Myös Finnwatch julkaisee sivuillaan raportteja, siellä on tietoa tekstiiliteollisuudesta, suomalaisten tarkkailijoiden toimesta.

      1

      Poista
    5. Moi taas, menee nimimerkit sekasin kun en kirjottanut tohon omaan kommenttini mitään nimimerkkiä, mutta tosiaan luin tätä Kauppalehden blogia, joka kirjoitti aiheesta tuon VIP-mehu kohun takia. Tuon blogin voi lukasta täällä
      http://uutisblogi.blogit.kauppalehti.fi/blog/29311

      Sitten saattoi olla se toinen juttu Markkinointi&Mainonta lehdessä. En muista ihan varmaksi. Sitä en valitettavasti löytänyt tuolta marmai.fi verkkosivustolta.

      Tuosta, mitä edellinen anonyymikommentoija sanoi 45 minuuttia ohjelmasta, näköjään mainitaan myös Kauppalehden blogissa. Itse en ole ohjelmaa katsonut mutta kuullostaa ihan mielenkiintoiselta.

      Se on harmillista, että näitä epäkohtia on maailmassa ja tulee sitä paljon itsekin ostettua tavaraa, jota ei varmasti ole tuotettu täysin eettisesti ihan sen takia, että kaikista asioista ei vain tiedä. Ei varmasti kaikki ne broileritkaan, mitä syön, ole elänyt vapaasti ja mukavissa oloissa. Kuten Norppa totesit niin pikkuhiljaa mennään eteenpäin ja itse ainakin koitan omilla toimillani muokata omia kulutustottumuksia parempaan. Viime vuonna alotimme mieheni kanssa kasvisruokaviikot, eli kerran kuussa syödään viikon ajan vain kasvisruokia. En olisi tätä voinut omalla kohdallani ajatellakan muutamia vuosia sitten, niin paljon pidän lihasta, mutta nyt se tuntuu varsin mukavalta vaihtoehdolta. :)

      Poista
    6. Kiitos teille molemmille! Mä nimittäin haluan olla ja yritänkin olla edes sellainen semieettinen kuluttaja, joten olen kyllä kiinnostunut kaikista tuollaisista. :)

      Mun mielestä ei kannata ottaa liikaa maailmantuskaa ja stressiä näistä asioista - kukaan kun tuskin voi elää täydellisen eettisesti ja ekologisesti. Ehkä Pentti Linkola, mutta aika harvat muut. Kannatan ennemminkin sitä, että jokainen tekee sen, minkä pystyy ja sen, mikä parhaiten istuu siihen omaan tyyliin. Kyllä se maailma paranee, pikkuhiljaa askel askeleelta. :) Pääasia, että tekee edes jotain. Musta huonoin argumentti on aina ollut se, ettei voi xxx, kun sitten pitäisi myös yyy.

      Poista
  6. Hei, meillä on kaksi samaa :)

    Mun do's numero 1 on oman vartalotyypin mukaan pukeutuminen, se on mulle kaiken a ja o. Jos vaate ei sovi mun kropalle, se jää kauppaan, vaikka olis miten ihana. Tämän tajuaminen on vienyt vuosia ja tarkoittanut paljon hutiostoksia, mutta nyt 34-vuotiaana niin ei enää käy. Se tosin vaatii joskus tahdonvoimaa, mutta siltikin. Do's numero 2 on ostaa vain sellaista, mikä herättää "tää on ihana, mun on pakko saada tää". Ei mitään "ihan kivaa" enää mulle. Ostan nykyään aika harvoin mitään, mutta hyvä puoli on se, että voin ostaa kalliimpaakin, koska ostan harvemmin. Do's numero 3 on kynsilakka. Mikä on halvempi konsti näyttää huolitellulta kuin lakata kynnet? Aivan, ei mikään. Mulla voi olla bad hair day, mutta ei bad nail dayta :) Kuten sullakin, kynnet on lyhyet ja väri voikin olla mitä vaan...

    Dont's puolella on vain kaksi asiaa, koska never say never muodin suhteen. Turkiksia mulla ei ole, eikä tule. Do's puolen kohtaan 1 viitaten, en koskaan, missään olosuhteissa laita päälleni minihametta.

    Ihana postaus, nää on parhaita (ja purjehdus tietty)...

    Amelie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minihame on kyllä mullakin sellainen, että mietin piiiiitkään. En sano ehdotonta eitä, mutta ei se nyt mikään mun ihan ykkösvaihtoehto ole. Ainakaan ilman tosi paksuja mustia sukkiksia. :D

      Mäkin luulen, että oma tyyli on pikkuhiljaa löytynyt, koska niitä hutiostoksia on kyllä aika väähn nykyään.

      Poista
  7. Äskeinen kommentti hävisi jonnekin bittiavaruuteen varmaan, eli uusiksi. Löysin viime syksynä Lindexin ale-rekistä muistaakseni mustat, valkoiset ja ruskeat kivat shortsit puoli-ilmaiseksi ja ajattelin, että nytpä minulla on shortseja pitkäksi aikaa. Sitten jossain kollaasissasi oli vihreät shortsit ja niitä piti tarkastella ihan ajatuksella. Nyt kirjoitat punaisista ja keltaisista. Nyt syttyi lamppu: pakko saada! Kiitos inspiraatiosta:) Ja vinkkejä otetaan vastaan, jos sellaisia löydät.

    Sama kokemus maksimekosta löytyy myös. Olin jo pidempään kytännyt erästä upean väristä Day Birger & Mikkelsenin maksimekkoa ja kun siihen oli ilmestynyt hintalappuun -70%, oli sitä sovitettava. Mutta hoksasin hyvin äkkiä, että ei sovi maksimekot ollenkaan minun kropalle, vaikka kuinka kääntelisi. Ikinä ei ole mikään vaate näyttänyt niin kamalalta päällä, joku ihmeen tynnyriefekti. Harmi, mekko oli todella kaunis.

    Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HHa, sorry vain! :D Mun sortsitilanne on aika lailla katastrofaalinen, joten yritän kyllä metsästää moisia tässä kevään aikana ja lupaan kyllä raportoida sitten. :)

      Ja joo, I feel you maksimekkoasiassa. Ei ei ei.

      Poista
  8. Olen aina ollut sitä mieltä, että maximekossa minua ei tulla näkemään kuuna päivänä :) No mutta mites kävikään kesällä 2011 - löysin juuri omalle vartalolleni unelmaisesti yläosasta leikatun maximekon ja se oli kyllä menoa se. Nyt niitä löytyy jo kaikkinensa kolme kappaletta : ) Että ei kannata luovuttaa... T: Kaneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro, kerro, mistä moinen löytyi! Mun on nimittäin hyvin vaikeaa uskoa tätä. :D

      Poista
    2. St Tropez:in kesämallistosta - kylläkin 2011 : )T: Kaneli

      Poista
    3. Ääks, ehkä peli on sitten menetetty...

      Poista
  9. Olen niin samaa mieltä kengistä... mukavuus tyylin edelle! Jostain kumman syystä mun jalat on niin herkät pienillekkin nirhaumille että en voi yhtään pitää muunlaisia kenkiä jalassa kuin mukavia :) Korkokengätkin yleensä lentää jaloista juhlissa heti kun ihmisillä alkaa promillemäärät olla niissä lukemissa että kukaan ei välitä.

    Keltainen kyllä näyttää erittäin hotilta väriltä tänä vuonna, pitääkin investoida johonkin hyvään vaatekappaleeseen siinä värissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas on vuosien korkkareiden käytöstä ihan karse vaivasenluu, joka sulkee pois tosi monet kivat kengät. Juhliin otan kans aina ballerinat mukaan yön pikkutunteja varten. :)

      Mä taidan olla ihan pöpinä keltaiseen, himoan sitä jo nyt, vaikka lumet on vielä maassa!

      Poista
  10. Sulla on niin samanlainen tyyli kun mullakin, siksipä tietty pidän blogstasikin. Ja myös kaikki sisustusjutut kiinnostaisivat, kerrankin jotain joka ei ole vaan sliikkiä korkeakiiltoa :-)

    Mulle jäi jostain postauksesta mieleen sellaiset ihanat "tohvelit"/ töppöset. Uggit? Mitään mallia ovat ja mitä tuumaat koosta? Voisin laittaa miehelle ostoslistalle seuraavalle NYC reissulle ;-)

    Leppoisaa sunnuntaita! SR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, leppoisaa sunnuntaita sulle myös! :)

      Noi tossulaiset on siis UGGien halpiskopiot, sellaiselta merkiltä kuin Kelsi Dagger. Century 21:sta löytyivät. Tosin jos olisin tiennyt, miten rakastun noihin ja miten yllättävän paljon noillekin on käyttöä Suomessa, niin olisin raaskinut ostaa ne aluperäiset eli UGGin Dakotat. :)

      Ja juu, mäkin jätän korkeakiillot yleensä muille. Nyt tosin mietin, että jos lisäisi sitä sisustukseen ihan yhden pienen huonekalun verran, niin millainenkohan säväys siitä tulisi. Mut noin in general ei kiitos. :)

      Poista
  11. Thanks! Koitin just ehdotella miehelle noiden Dakotojen noutua NYCistä ja sain vastaani vaan kamala huutonaurua! Kuulemma hirveimmät töppöset mitä kuunaan nähnyt :-D Miehet ei ymmärrä sit yhtään mitään. Täytyy käydä nappaamassa (kaikessa hiljaisuudessa) itse ne kun pääsen kohtpuolin Nykin kadulle tepsutteleen. Ja tietysti mitä mielyttävimmissä töppösissä!

    VastaaPoista
  12. Noi Uggin Dakotat on nyt vaan niiin ihanat. Mulla on tällä hetkellä Uggin Ansley-tohvelit, loafertyyliset, (löysin sattumalta Aleksi 13:n alesta) ja tykkään niistäkin tosi paljon, mutta Dakotat on musta vielä paremman näköiset. Kotona pidän nyt sisäkenkinä ja varmasti keväällä/kesällä käyn niiden kanssa koiralenkillä, kaupassa, kaupungilla jne. Niitähän pidetään sitten ilman sukkia ja farkkujen kanssa ovat tosi cool. Lisäksi ovat miellyttävät jaloille, eivät hikoa, ulkona eivät kylmät jne. Ovat Ameriikassa tosi hot, joten pyydä nyt miestäsi vaan tuomaan ne "tohvelit". Terv. Ansley

    VastaaPoista
  13. Ja koosta vielä: Mun Ansleyt ovat mun normaalia kokoa eli 37 (kengän numerolapussa on USA 6, UK 4,5 ja EU 37). Ja siis koko on sopiva mulle ILMAN sukkia, no jotkut ihan ohuet sukat vois ehkä mennä, mutta en käytä sukkia. Terkuin Ansley

    VastaaPoista
  14. Hahaa, Ansley ja SR, mikä kansanliike Dakotojen puolesta! :D Mäkin nimittäin jo kiiruhdin esittämään kaikkia mahdollisia painostuskeinoja, että miehesi muuttaisi mielensä. :D

    Onneksi pääset itsekin matkaan, viimeistään sitten!

    Mäkin taidan kyllä kevään aikana hankkia ne ihan oikeat versiot, niin paljon olen tykännyt näistä halpiksistakin. :)

    VastaaPoista
  15. Joo, sehän on tullut jo 10 avioliittovuoden aikana selväksi, että makuasioista EI kannata kiistellä :-D nyt pitää vaan päättää väri, punaiset olis aika söpikset. Eli muuta kun "tilaukseen" ja miehen höpinät omaan arvoonsa! (haloo, koskaan juuri muutenkaan sen stailailuvinkkeja kuunnellu) SR

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!