lauantai 16. maaliskuuta 2013

Yes I Can


Jos jollekulle ei ole vielä käynyt selväksi, minulla on siis ollut reilun viikon verran lainassa Canonin 6D ja 24-105mm f/4 L -linssi. Olen kuvaillut nyt vähän sitä sun tätä, kokeillut säätöjä ja todennut aparaatin kaikin puolin hienoksi vempeleeksi. Eilen treffasin isäni, joka on hänkin innokas valokuvaaja, ja hänkin pääsi kokeilemaan aarretta. 


6D on täyskennoiseksi aika pieni ja kevyempi kuin odotin. Rungon koossa ei ole mitään järisyttävää eroa verrattuna 450D:hen. Omassa kamerassani on kuvassa kiinni pienin lasini, 40-millinen pannukakkuobjektiivi. Zoomin käyttö oli minulle uutta, meni hetken aikaa ennen kuin opin, ettei nyt tarvitse aina itse liikkua. 6D:ssä on wifi ja GPS, mutta näitä ominaisuuksia en ole testaillut, koska ne eivät ole itselleni niin tärkeitä. Lisää tietoa kamerasta löydät täältä. L-sarjan upea putki on ollut todella monipuolinen. Sillä saa helposti otettua "blogikuvia" eli omassa mielessäni näitä kuvia, joissa syväterävyys on säädetty niin, että tausta on sumeana (eli suuri aukko eli pieni AV-arvo). Irtoajatuksena tuli muuten tässä mieleen, että blogikuvaaminen taitaa olla ihan oma genrensä, jossa perinteiset valokuvauksen säännöt eivät aina toteudu.




Tämä lelu oli muuten täysi floppi. Ikean pehmokoira hajosi vihdoin innokkaan raatelun ja nylkyttämisen seurauksena ja ostin Laivakoiralle uuden lelun lohdutukseksi. Se malttoi juuri ja juuri poseerata puruluun toivossa lahjansa kanssa ja menetti sen jälkeen kiinnostuksensa lelua kohtaan täydellisesti. Pitänee siis suunnata Ikeaan uutta alistamisen kohdetta hankkimaan...

Värit toistuvat mielestäni tosi hienosti. 






Parhaiten kameran kapasiteetti tulee esille hämärä- ja pimeäkuvauksessa, kuten yksi valokuvausidoleistani vinkkasikin. Seuraavat kuvat on otettu hämärän aikaan ja ihan käsivaralla, ilman jalustaa. 






Oman kamerani ISO-arvot loppuvat jo 1600:aan, mutta tässä ne vain jatkuivat ja jatkuivat. Nämä kuvat otin muistaakseni 3200-arvolla. Minullahan ei aina ihan kärsivällisyys riitä opiskelemaan, että mitä ne herkkyyshommelit itse asiassa oikein tarkoittavat. Olen sellainen yrityksen ja erehdyksen kautta oppija. Yksi juttu minulle ei ole ihan vielä valjennut, pahoittelut jo etukäteen siis tyhmästä kysymyksestä. Mitä se kohina itse asiassa on? Kohinaa tulee suurilla ISO-arvoilla, got it. Mutta mitä se oikein on? Näkeekö sen paljaalla silmällä? Onko näissä kuvissa sitä? Näkeekö tavallinen tallaaja sitä vai pitääkö olla pro? 

P.S. Lautasella on silakkapihvejä ja uunivuuassa lanttua ja bataattia. 

30 kommenttia:

  1. Kohina (noise) on tavallaan rakeisuutta kuvassa, ja sen näkee silmällä :)

    VastaaPoista
  2. Viesti lipsahti matkaan hiukka ennen aikojaan. Piti vielä lisätä että matalaresoluutioisissa nettikuvissa kohina ei näy välttämättä kovin silmiinpistävästi, vaikka originaalissa sitä olisikin. Eli nettimaailma antaa paljon anteeksi, "se ei ole niin tarkkaa". Tämä on siis vain mun mielipide, näistä asioistahan ei ole yhtä totuutta. Tämä on sellainen tämän graafikon mutu-totuus :). Eri juttu on sitten paperille painetut asiat :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, no ilmankos! Olen todella yrittänyt tarkastella omia kuviani kriittisesti ja miettiä, että onko näissä nyt sitä kohinaa, mutta se on varmasti ihan totta, ettei se tietsikan ruudulta näykään ollenkaan samalla tavalla. :) Kiitti!

      Poista
  3. ISO arvo on ns. filmin herkkyys. Filmiä, kun ei enää käytetä niin käytännössä kyse on siitä kuinka monta pikseliä on per tuuma tai pikseliä per senttimetri. Mitä isompi luku sitä suurempi dpi. Kohina aiheutuu kuvapisteistä, näet kuvanlaadun selvästi, kun suurennat kuvan moninkertaiseksi. Kohinaa voi korjata terävööittämällä kuvaa jälkeenpäin. Vielä ISOsta Esim jos luku on pieni niin kuva on rakeisempi, pisteitä on vähemmän, ne on isompia.

    1

    VastaaPoista
  4. Mitä isomi ISO luku ja pidempi aika, sitä suuremman kuvan voit suurenntaa ilman, että kuvasta tulee takeinen. Sitä enemmän kuvassa on sävyjä myös. Mitä piemenpi ISO ja kyhyempi aika, sitä rakeisempi ja kontrastisempi kuva ja vähemmän vivahteita sävyissä. Korkealla ISO luvulla kuvista tulee helposti laihoja. Pienellä ISO luvulla tummia ja tukkoisia. Pienellä isolla kannattaa vähän alivalottaa ja korkealla ylivalottaa (etenkin vaaleita kohteitaa) niin hyvä tulee.

    1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai oliko tää just toisinpäin. Eli pieni ISO - tarkempi kuva - vähemmän kohinaa?

      Poista
    2. Mun mielestä mitä enemmän on kuvapisteitä sentillä/tuumalla ja mitä pienempiä ne on, sitä enemmän kohinaa. Näissä ylhäällä olevissakin kuvissa näkyy kohinaa mm. taustassa. Mitä isompi ISO luku, sitä rakeisempi. Kai kohina on mahdollista molemmissa tapauksissa?

      1

      Poista
    3. Kiitti 1 perusteellisesta selvityksestä myös meilissä! Totesin jo heti alkuun, että ehkä tämä on just sitä hienosäätöä, jolla mun ei tarvitse vaivata päätäni niin paljoa, koska a) kuvaan vain omaksi huvikseni enkä ammatikseni b) kuvaan pääasiassa valoisalla ja c) liikaa teknistä nieppiä. :D Varaan kuitenkin oikeuden muuttaa mieleni ja perehtyä ISOihin syvällisemmin, jos innostun jossain vaiheessa pimeässä kuvaamisesta enemmän. :D

      Poista
  5. Ihania kuvia! Ja kohinan todella näkee silmällä ainakin omalla kehnolla kameralla isoilla ISO -luvuilla kuvatessa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ihana! Ja okei, tämä selvä. Mun kamera on siis mun tarpeisiin ihan hyvä kaikesta päätellen. :)

      Poista
  6. Vielä... Ennen puhuttiin jyrkästä ja loivasta filmistä. Mun kommentit aina sekavia ja täynnä Lumia virheitä.. Anteeksi :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun vastaukset on aina täynnä typoja ja näkisit mun iPhonella lähettämäni viestit. Auts. :D

      Poista
  7. Kivoja kuvia! Ja voi miten piristäviä tulppaaneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Nonna! Ja tulppaaneilla todella on piristävä vaikutus. :)

      Poista
  8. Mä tartun tuohon "blogikuvaaminen on oma genrensä" -ajatukseen. Oon miettinyt samaa, vaikken valokuvauksesta niin paljon tiedäkään. Ylivalottaminen tuo raikkautta, taustan sumentaminen suurella aukolla piilottaa kodin rumat yksityiskohdat. Toisaalta tuntuu, että lehdissä on alkanut näkyä yhä enemmän ns. blogikuvien tapaista matskua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon miettinyt tuota jo pidempään ja joskus juttelin yhden toisenkin bloggaajan kanssa aiheesta. Hänen lähisuvussaan on valokuvaajia ja ilmeisesti olivat saaneet aika mielenkiintoisen keskustelun aiheesta aikaiseksi.

      Ja olen huomannut saman lehdissä. Saan tosi paljon valokuvausinspistä Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä ja musta siinä näkyy just toi vaikutelma. Tosin onhan ne taiteen ja valokuvauksen tyylisuunnat muuttuneet kautta aikain, ehkä me ollaan nyt keskellä sellaista muutosta. :)

      Poista
  9. Tämä ei ollenkaan auta kamerakuumeista :). Tauti pahenee!
    Kivoja kuvia kyllä tulee.

    VastaaPoista
  10. Oi, olen nyt niin otettu :). Kohina on tosiaan sitä rakeisuutta. Mitä isompi ISO-luku, sitä valoisampi kuva mutta samalla myös sitä enemmän kohinaa eli rakeisuutta. Näet sen hyvin, kun testaat omalla kamerallasi sillä suurimmalla ISOlla (en muistanut, että se oli vain 1600!) ja otat vastaavan kuvan 6D:llä. Kun suurennat kuvaa vaikka ihan siinä kameran näytöllä, niin näet oman kamerasi kuvan olevan paljon rakeisempi ja sen johdosta sellaista epätarkkaa mössöä (vaikka 6D on tarkempi muutenkin). Itselläni oli ennen tuo sama kamera kuin sulla enkä oikeastaan koskaan käyttänyt suurempaa ISO-arvoa kuin 800 ja sekin oli mielestäni jo tosi kohinainen. 5D:llä voin helposti käyttää esim. ISO 2500 ilman merkittävää kohinaa.

    On muuten oikeasti tosi kauniit värit - ja muutenkin kauniita kuvia tietty :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan blondintajuisesti selitetty! Kiitos! :)

      Ja kiitos!

      Poista
  11. Valokuvauksesta en tiedä mitään viisasta, mutta aivan ihania kuvia, valoja, värejä, kontrasteja. Ja Laivakoiralle terkkuja, että meidänkin parsonin mielestä Ikeassa on kivoja leluja! Pienestä pehmoelukasta saa hirvittävän määrän sisälmyksiä leviteltyä kun oikein ahkeroi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ikean lelun kestävyys oli muuten musta yllättävän hyvä, sehän kesti raatelua melkein puoli vuotta ennen kuin hajosi! Normaalisti tuonsorttisten lelujen eliniän odote on tässä taloudessa maksimissaan pari päivää. Rapsutuksia sinne! :)

      Poista
  12. Meilläkin harrastetaan Ikean leluja. Ne kestää vähän paremmin kuin koirille tarkoitetut lelut ja varmaan siksi, että lasten lelut pitää testata, että niitä saa myydä. Tosin meidän riiviöillä on yleensä yksi ja ainoa tarkoitus: tuhoaminen. Joten kun sille päälle sattuvat, ei mikään kestä. Meillä ei siis juurikaan ehjiä leluja ole, vaan sellaisia tyhjennettyjä riepuja, jotka kelpaa tappamiseen ja kanniskeluun ihan hyvin.

    Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ilmankos, tusknpa koirien leluja tosiaan niin tarkkaan testataan kuin lasten! Ostin uuden lelun Laivurille eilen ja kyllä se kovasti sitä yrittää jo tuhota. :D

      Kiitti!

      Poista
  13. Muhun erityisesti vetosivat nuo kauniit värit! Tosi hienosti kyllä toistaa!

    Blogikuvaamisessa mua ehkä eniten sieppaa juuri tuo lisbetinkin mainitsema ylivalottaminen, joka vaikuttaa olevan valtaisa trendi tällä hetkellä. Monissa blogeissa varsinkin sisustuskuvat ovat poikkeuksetta palaneita, valkoisesta on kaikki sävyt poissa. Toki monet ammattilaisetkin käyttävät sitä tehokeinona, mutta jokaisessa kuvassa käytettynä se mielestäni menettää vetovoimansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei sieppaa muiden valokuvaustyyli, jokainen tehköön kuten tykkää. Tuohon ylivalottamiseen tulee kyllä helposti sorruttua, kun pimeät kuvat jotenkin ärsyttävät ja valkoinen näyttää muuten aina jotenkin likaiselta kuvissa. Mä luulen, että noi Lisbetin perusteet on kans aika osuvat. :)

      Mutta joo, hieno kamera ja värit tosiaankin toistuu upeasti!

      Poista
    2. Mua lähinnä ärsyttää se sen takia, etten vain tykkää katsoa sellaisia kuvia. Makuasioita. Sama pätee blogien tyyliin. Toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta. Eihän se, että sanoo ääneen jonkin asian ärsyttävän itseä tarkoita, etteikö kyseinen henkilö saisi omasta mielestä tehdä niin? Kai nyt on ihan luonnollista, että kaikki asiat eivät voi miellyttää kaikkia...

      Poista
    3. Mä nyt ihan pikkuisen tipahdin kärryiltä, mutta ei se mitään. Mä ymmärsin, että tässä käytiin nimenomaan makuasioista keskustelua. Sä sanoit, että sua ärsyttää tietynlaiset muiden ottamat kuvat ja mä sanoin, että mua ei noin yleisesti ärsytä muiden ottamat kuvat. Eikä siinä muuta. :)

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!