sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Viikkokatsaus




Viime viikko päättyi siihen, että pääsimme kuin pääsimmekin tapaksille Di Treviin. Ruoka maistui, allekirjoittanut porsasteli määrällä, kun ei arvannut, kuinka suuria annokset ovatkaan ja palvelu oli huippuystävällistä. Aurinkokin tuli esiin ja ajelimme Turusta kotiin kesäfiiliksissä. 


Kulunut viikko oli varsinainen herkkuruokaviikko. Teimme sellaisen muutoksen taloudenpidossa joku aika sitten, että siirryimme hieman suunnitelmallisempaan ja budjetoidumpaan ruokakaupassa käymiseen. Lopputulos on ollut mahtava: olemme syöneet tosi maittavia juttuja, ruokaa ei mene roskikseen yhtään ja ruokaan kuluva rahamäärä tipahtanut alle puoleen entisestä. Havahduin nimittäin jossain vaiheessa siihen, että ruokamenoissa ei ollut enää mitään järkeä. Tässä lautaselle päätyi lohta parmesaani-pinjansiemen-persiljakuorrutuksella. Reseptin heitin hatusta ja olin kovasti tyytyväinen.


Vaikka alkuloma olikin yhtä hulinaa, pidin kiinni aamukahvihetkistäni. Niitä ei saa kiirehtiä!



Koko alkuloma meni tiiviisti hotelliprojektin parissa. Tiistaina tuli vihdoin valmista, huone esiteltiin ja huokaisin syvään. 


Sitä mukaa kuin huoneeni lähestyi lopullista järjestystään, kotona kaaos lisääntyi. No, kaikkialle ei voi ehtiä. Loppuviikosta oli sitten aika siivota sotkut kotona ja lomailla ihan kaikesta. Vietin erityisen paljon aikaa Unitassun kanssa. Teimme rauhallisia aamukävelyitä ja istuimme ihan vierekkäin. Rapsutin paljon. 






Sitten eräällä iltakävelyllä tapahtui pienen parsonin mittakaavassa jotain todella järisyttävää. Näimme pupun. Siinä se vain istui kuin patsas ja Laivakoira tuijotti sitä herkeämättä, eikä oikein tiennyt, miten reagoida. Se taisi olla helpottunut, kun käännyimme sitten kävelemään poispäin. 


Lomalla kuuluu olla verkkareissa. 


Uusi Roope-merkki saapui. Nyt tietää, että kesä on lähellä!


 Otin revanssin ulkokukka-asiassa ja ostin uuden perunanarsissin. Se on toistaiseksi hengissä...


...mutta ilmeisesti kuolevien kukkien määrä on vakio? Voin kertoa, että orkideassa ei ole enää yhtään kukkaa jäljellä. Minulla on kyllä sellainen magic touch, että!


Loppuviikosta teimme isäni kanssa kevätretken hyiseen Korkeasaareen. Hän halusi materiaalia erääseen valokuvakisaan ja itse halusin nähdä villihevosen varsan. 


Varsa oli huippusuloinen. Sain lainata isäni pitkää putkea, joten sain "lähikuvia".



Loppuviikon ruokaostoksilla alehaukka bongasi oranssilla lapulla varustetun luomunaudan paahtopaistin, joten viikonloppuruoka oli selviö. Tulipa muuten aivan mielettömän hyvää, vaikka itse sanonkin! Marinoin paistia oliiviöljy-valkosipuli-rosmariini-chili-seoksessa puoli päivää, otin huoneenlämpöön pari tuntia ennen valmistusta, paistoin pannulla pinnat kiinni ja löin sitten uuniin. Kun sisälämpötila oli 58 astetta, otin paistin pois uunista ja käärin vielä folioon tunniksi. Söimme paistia seuraavana päivänä salaatin kanssa ja totesimme sen ihan täydelliseksi. Tein kaveriksi tsatsikia. 


Viikonloppu meni muutenkin hyvän ruuan merkeissä, kun kävimme eilen illalla syömässä hotelli Aleksanterin ravintolassa. Lautasella oli päivän kalaa eli taimenta. Nam. 


Jäätelöasioista kiinnostuneille kerrottakoon, että viimeviikkoista Mudcakea oli vielä puoli pakettia jäljellä, joten söin sen TVOFin avecina. Oli hyvää, edelleen! Sen sijaan TVOFista en tiedä, mitä ajatella. Olisin niin mielelläni nähnyt finaalissa Ingan, Tomasin tai Garyn, mutta kaikki suosikit ovat nyt tippuneet. Plääh. 

Translation: This week was all about good food. And my dog. 

22 kommenttia:

  1. Ruokakauppaan kuukaudessa menevää summaa saa kyllä helposti paisumaan vaikka kuinka isoksi jos ei ole tarkka. Itsekin olen huomannut, että miettimällä järkevästi on mahdollista syödä hyvin ilman että rahaa menee älyttömästi. Välillä kyllä ruokaa menee roskiin, se harmittaa, mutta koitan tsempata aina siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Nälkäisenä kauppaan, ei yhtään miettineenä, mitä tänään syötäisiin - kauppalasku on heti miljoonan. Mua suorastaan suuttuttaa heittää ruoka roskikseen, joten olen tosi iloinen tästä parannuksesta. :)

      Poista
  2. Kivoja kuvia! Voi, Laivakoira kohtasi pupun, onneksi siitäkin selvittiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laivakoiralla oli kyllä jännät paikat! :)

      Poista
  3. Hei Norppa
    Kun kerrankin tulin blogiisi tietokonella (kännykän tai iPadin sijaan, joilla kommentointi on tuskaa) haluan ensiksikin kiittää ylipäätään ihanan positiivisesta blogista prinsessaperjantaineen ja sen jälkeen erityisesti postauksesta, jossa pohdit sohvanne uusintaa. Olin itse mennä siihen halpaan, että ostan valkoisen sohvan lapsiperheeseen (kun irtopäälliset voi vain heittää koneeseen...)
    En ikimaailmassa olisi viitsinyt irrotella päällisiä tarpeeksi tiuhaan pesua varten. Tumman harmaan päällisen voi myös pestä, mutta niin kauan kun sohvaruokailukieltoani noudatetaan, ei tiheille pesuille ole tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi kivastakommentista, Geranium! :) Ja joo, onneksi et ostanut. Sulla olisi mennyt ihan hermot, lupaan! :D

      Poista
  4. Jee ja NAM mikä viikko sulla on ollu! Ja kivoja asuja!

    Järeämmät keinot taisivat auttaa myöskin kevään metsästyksessä! Täällä napapiirin pohjoispuolellakin monen sadepäivän jälkeen aurinko paistaa, ja tuntuu siltä että toivoa on, kevään ja kesän tulemisessa! Vannoutuneena talvi-ihmisenä olen tällä erää täysin totaalisen kyllästynyt talveen! Tule jo kesä!

    Kivaa ensi viikkoa Norppa!

    /Minnis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne taisivat tosiaan auttaa, kevät tuntuu vihdoin saapuneen. Meidän pihalla ei ole enää lunta ollenkaan ja kasvimaastakin tunkee jotain vihreää. :)

      Kivaa viikkoa sulle myös!

      Poista
  5. Samoilla ajatuksilla TVOF:in suhteen. Minäkin olisin toivonut toiset finalistit, itseasiassa kaikista joukkueista, paitsi Laurin tapaus kiikun kaakun. Thomas oli mun ykkössuosikkini.
    Rosanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laurilla molemmat vikat laulajat olivat hyviä, kumpi vain olisi hyvin voinut mennä finaaliin. :) Tavallaan ymmärrän Elastisen valintaa, koska Iken tyylistä laulajaa Suomessa ei vielä ole, hänellä on mahtava ääni ja hyvä karisma. Mutta kun... No, hänhän oli vielä tosi kokematon, joten paljolla harjoituksella hänestä saadaan varmasti hieno laulaja. Mun suurin suosikki oli Inga.

      Poista
    2. Minäkin ymmärrän Elastisen valinnan täysin, kun katson musiikkibisnelogiikan ja tuottajan näkökulmasta. Kuten Elastinen itse sanoi, Ike on kuin tyhjä taulu, jonka kanssa voi tehdä mitä vain. Hänellä on hyvä työmoraali, riittävä ääni ja eriomainen erottuvuus.

      Thomas taas oli aikuinen mies, jolla selkeä oma näkemys ja linja. Lahjakkuutena ja persoonana kunnioitetaava, mutta ei pullataikinaa. Inga oli loistava laulaja, mutta kun Suomessa on niin paljon hyviä samoista faneista kilpailevia naislaulajia, erottuminen olisi vaikeampaa.

      Nyt sitten vain toivotaan, että käy kuten monesti aiemmin: joku kisan loppukilapilun ulkopuolelta nousee todelliseksi tähdeksi. En tiedä, ketä toivoisin voittajaksi, ehkä Lauria, mutta veikkaan kuitenkin Paulaa.

      Sori tää paatos, mutta suosikkiohjelma on sydämenpalon asia. ;)

      Poista
  6. Nam mikä viikko!!! Toi ruokaostosten suunnittelu ja sitä kautta järkeistäminen on niin totta! Rahan säästymisen lisäksi tosiaan tulee syöneeksi paremmin ja monipuolisemmin.

    Herkullista ensi viikkoa!

    Amelie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monipuolisuus on kans hyvä, välillä kun tulee jämähdettyä ihan samoihin ruokiin pitkäksi aikaa riiippumatta siitä, mitä ihanaa vaikka tarjouksessa olisi. :)

      Samaa sinne!

      Poista
  7. Onpas Laivakoira rauhallinen. Meidän kauhukaksikko oli pupun nähdessään päästänyt sellaisen ajohaukun, että koko kylä herää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos kyseessä olisi ollut orava, niin meilläkin olisi tullut totaalisekoaminen. :D Pupu on vähän sellainen epäilyttävä eläin, tykkää Laivuri. :D

      Poista
  8. (olisi, en taas saanut padillä korjattua)

    VastaaPoista
  9. Kertoisitko lisää tuosta muutoksesta? Miten teitte ennen ja miten nyt? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin yksinkertaisesti kerrottuna...

      Ennen: "Hei me tarvitaan ruokaa" "No mä meen kauppaan, mitä tuon" "En mä tiedä, tuo vähän kaikkea"

      Eka juttu oli päättää, kuinka paljon kauppan ylipäätään saa mennä rahaa viikossa ja sitten kun kaupassa pitää budjetin mielessä ja sen, montako päivää sillä rahalla on syötävä ja mitä jääkaapissa on ennestään, niin mulla ainakin menee aika itsestään se ostosten teko. :)

      Poista
  10. Aika hauska! Mekin oltiin Korkeasaaressa, tosin eilen. Ja vielä hauskempi juttu oli että oikein katsomalla katsottiin varsaa. Pojallani ja varsalla on ihan samana päivänä synttärit. Muutama vuosi vaan välissä.

    Sain 3 v sitten lahjaksi vuosilipun Korkeasaareen ja se on kyllä niin huippu paikka. Saaren kun kävelee ympäri tulee kiva reippalu tehtyä ja vähintään raittiin ilman myrkytys. Unikin tulee perheelle paremmin käynnin jälkeen.

    Ikävä kyllä mentiin kuumimpaan aikaan, vai voiko vielä tähän vuodesta tätä termiä käyttää ? Kaikki kissaeläimet olivat ruokalevolla.

    Muistan kun muutama kesä sitten oltiin leopardin luona. Vieressä oli henkilökunnan jäsen joka kertoi eläinten ruokatavoista. Kaikilla kuulemma on kova nälkä, niitä kun syötetään vain joka toinen päivä. Leopardi siis meni edestakas lasia vasten kieli piloen ja toisella puolella oli monta pientä lasta hurraten ja nauraen. Onneksi lasi on voimakasta tekoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korkeasaari on kyllä kiva. Tosin jos olen ihan rehellinen, niin kyllä mulla vähän tulee paha mieli joidenkin häkkien/aitausten koosta. :(

      Me kuultiin, kun tiikeri karjui ja nähtiin tiikereitä ja leijonia. Aika kunnioitusta herättäviä otuksia!

      Poista
  11. Moi. Pakko kommentoida suurella ihmetyksellä kuvaa, jossa laivakoira tuijottaa jänistä. Meidän terrierin pään sekoittaa jo pelkkä muistikuva edellisen viikon rusakon hajusta saatika sitten, että rusakko näkökentässä- silloin on pakko lähteä jahtiin ja kamalalla haukulla.
    -Meritara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, musta tuntuu, että Laivakoira suhtautuu sellaisella varauksellisella kunnioituksella pupuihin. Oravan perään se lähtee sekunnissa, mutta noin iso eläin jo vähän epäilyttää. :D

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!