keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Paluu todellisuuteen



Palautus maan pinnalle tuli - purjehdus tällä viikolla oli nimittäin toppatakkihommia. Onneksi takkia sentään tarvittiin vasta illemmalla, joten tilanne ei ollut aivan toivoton. Tuuli oli sivusta ja puhalsi jossain 7-8 m/s tietämillä. Sekin tietysti vaikutti. Jos tuuli oli, krhm, vilvoittava, niin toi se meidät kyllä nopsaan perillekin. Vauhti huiteli koko ajan viiden ja kuuden solmun välillä, joskus jopa yli. 


Suuntasimme samaan paikkaan kuin viikko sitten, venekerhon saareen. Tällä kertaa saimme koko saaren itsellemme. Saapumisen jälkeen ensimmäinen homma oli suihkauttaa vähän CRC:tä natisevaan laituriin. Sen jälkeen mies ja koira lähtivät lämmittämään saunaa ja minä aloin valmistella iltapalaa. 




Laivakoira kiinnostui välittömästi, kun kuuli, että illalliseen liittyisi grillausta. 



Vaikka kerjääminen on jyrkästi kiellettyä, on aina hyvä säilyttää näköyhteys ruokaan. 


Saunoimme pitkään ja nautimme valoisasta kesäyöstä. Nukuin niin sikeästi, etten edes muista, koska olisin viimeksi nukkunut noin hyvin. Aamulla söimme pikaisen aamupalan, ja pian purjeet olivatkin jo ylhäällä kotiinpaluuta varten. Tämä oli tällainen pikaretki, koska minulla oli tänään koulupäivä. 



Paluussakin meillä oli niin reipas tuuli, että pöllähdimme hyvin etuajassa laituriin. Aina, kun on hetki aikaa, kannattaa syödä. Me söimme graavilohta ja perunasalaattia, jonka keksin eilen. Siihen tuli keitettyjä uusia perunoita, tuoretta sipulia, keitettyä kananmunaa ja oman pihan ruohosipulia. Kastikkeeseen laitoin purkillisen kermaviiliä, paketillisen kanttarellituorejuustoa ja mustapippuria. Oli hyvää, suosittelen!

Retken riskitekijät: Joutsenpariskunta, joka piti toissa vuonna pesää juuri tuossa. Olimme illalla katsoneet, että joutsenia ei tänä vuonna tuossa ole, joten uskalsimme laittaa veneen parkkiin tähän laituriin. Tuosta joutsenten takaa on nimittäin kulku kaikkialle saareen. Aamulla koimmekin siivekkään yllätyksen. 


Jokainen, joka on katsonut Gilmore Girlsiä tietää, että joutsenille ei kannata mennä uhoamaan. Eikä niitä oikeastaan kannata mennä kauhean lähelle ilman uhoakaan. O-ou. No, onneksi nämä tapaukset olivat kai tottuneet ihmisiin. Mies ja Laivakoira kiersivät ne niin kaukaa kuin mahdollista ja kumpikin parivaljakko antoi toisen olla rauhassa. Riski ei siis - onneksi - realisoitunut. 


Retken tärkeä tiedonmurunen: Purin sykeröt. 


Translation: This week the weather on our sailing trip wasn't quite as warm... But we had some really good salads and fair winds so it didn't really matter. Our dog was very keen to know if we had something else to eat than salad. 

13 kommenttia:

  1. Ihania tunnelmia ja voi laivakoiraa, Maddyllä pitää myös aina samaa yhteyttä ruokaan yllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Hehe, sellaisia nuo kekkulit taitavat olla. Aina valmiina, jos pöydästä sattuisi tipahtamaan jotain. :D

      Poista
  2. Voi mitä ruokia. Tuli nälkä :)

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia ja fiiliksiä jälleen. Tuo laivakoira on kyllä yber suloinen tapaus =) Otan myös tuon sinun keksimän perunasalaatin ylös, kuullosti ja näytti erittäin herkulliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka olenkin jäävi, niin sanon, että niin onkin ybersuloinen. <3

      Poista
  4. Ihania kuvia,
    Joutsenista sen verran. Mulla oli valkoinen japaninpystykorva, kun se meni rannalle kävelemään alkoivat joutsenet uhota sille. Luulivat varmaan sen olevan kilpailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Joutsenet osaa kyllä olla vähän pelottavia!

      Poista
  5. Laivakoira on hyvin hyvin suloinen otus. Ei mulla muuta :)

    Amelie

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!