sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Viikkokatsaus



Kuluneella viikolla nautin Laivakoiran kanssa ihanasta auringosta iltakävelyllämme. Oli lämmintä, mutta raikasta ja linnut lauloivat. 


Nautin myös onnistumisen elämyksestä - löysin nimittäin itselleni vihdoin farkkupaidan. Paita löytyi Henkkamaukasta ja oli kyllä aikamoisen etsiskelyn tulos. Missään kaupoissa ei meinannut lykästää, mutta onneksi ystäväni bongasi tämän. 


Laivakoira otti vastaan masurapsutusta iltaisin. Se oli tällä viikolla todella suloinen ja todella raivostuttava. Kävi moneen kertaan lähellä, ettei piskistä tullut rukkasia. 



Luovutin kukkien kanssa - enhän minä edes ole kotona niitä hoitamassa ja niistä iloitsemassa, joten kynttilät pääsivät kukkien mestoille. No, niitä ei ainakaan voi tappaa. 


Kävin lyhyellä työmatkalla ja toteutin hotellin sängyssä uskollisesti aamurutiinejani, kahvittelua ja blogikierrosta.  


Takaisin palattuani vietin aikaa Laivakoiran kanssa, joka jahtasi raivoisasti oravia, käskyistäni huolimatta juoksi suoraan pyöräilijän alle (jessus, että hävetti) ja joi mutavettä kieltojani uhmaten. 


Sillä aikaa, kun olin ollut reissussa, Laivakoira oli myös varastanut pöydälle jääneestä salaatista tomaatit (???) ja oksentanut ne sitten olohuoneen matolle. Pinna alkoi kiristyä. 


Oli siis pizzan paikka, väsyneenä ja ärsyyntyneenä toleranssi ei olisi yhtään riittänyt vaativampaa ajatustyötä vaativien ruokalajien valmistukseen. 


Lepuutin vielä hermojani katsomalla Solsidania sängyssä jäätelöä mussuttaen. Lautanen on lavastusta, imaisin koko paketin Ben&Jerry'sin Karamel Sutraa. (Huomatkaa yksi kuolemaa tekevä orkidea taustalla.)


Juhannusaaton kuvamuistona toimi räpsy parin vuoden takaa. Tässä oli sen juhannuksen rakkaudella viljelty perunasato. Sittemmin olen ostanut perunat kaupasta. 


Ihania uusia siiklejä oli myös juhannuksenviettopaikassamme tarjolla, kera taimenen ja siian. Nam. Matkasta sinne kerron huomenna, nyt todettakoon, että en tuhonnut matkalla omia enkä muiden veneitä, perille päästiin ja laiturikin säilyi ehjänä.

Juhannuskylässä Laivakoira leikki kepillä, ui ja saunoi hulluna, oli sylissä ja söpöili. Sitten se muisti taas uudelleen löydetyn villikkovaiheensa ja pissasi sisälle, kaivoi luvatta kuoppaa rhodon juurella, ei tullut luokse käskettäessä ja sai minut häpeämään silmät päästäni. Koirasta melkein rukkaset, osa kaksi siis. 


Luvattua helteistä juhannusta ei näkynyt ennen kuin vasta lauantai-iltapäivällä, joten asustin raitamekkoni kumppareilla ja untuvatakilla. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tulimme käymään kotona lauantai-iltana, mies työjuttujen takia ja minä ihan vain nukkumaan yhden yön omassa sängyssä, vanha ei muuten jaksa. Tänään palataan saaristoon ja  päästään purjehtimaan mitä upeimmassa säässä. Aurinkoista sunnuntaita muillekin!

Translation: This week my dog was incredibly cute and incredibly annoying. And I found a chambray shirt!

22 kommenttia:

  1. Kovin tutulta kuullostaa nuo koiran tempaukset. Kyllä nuo russelit osaavat välillä olla niin raivostuttavia ja niitä saa oikeasti välillä hävetä. Mutta osaavat ne olla maailman ihanimpiakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joopa joo. Laivakoira on yleensä aika mallikelpoinen käyttäytyjä, mutta nyt sai oikeasti hävetä. Teki melkein mieli selitetllä, että ei se yleensä... :D Mutta kyllä, maailman ihanimpia silti. Eilen varsinkin.

      Poista
  2. Voi Laivakoiran riiviövaihdetta. Noista ei aina ota selvää, että mistä kiikastaa, kun koiruudet vie voiton kilttinä olemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaankaan tajua! Pennulta tai nuorelta koiralta vielä tajuaisinkin, mutta toi 9-vuotias mamma... :D

      Poista
  3. Kiva viikkokatsaus, Solsidan on ihan paras ohjelma tällä hetkellä ja ai että se Ove on raivostuttava, siitä vois tehdä rukkaset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Ove oli sellainen, että mulla oli oikein niskavillat pystyssä! :D

      Poista
  4. Mjoo, ihan tutulta kuulostaa koiran suhteen. Meillä on täällä kiinagrilli kaupungissa ja olen moneen otteeseen uhonnut karvakorvan joutuvan grilliruuaksi. Vieläpä tuo kyllä jaloissa pyörii... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin viime viikolla Koreassa ja kerroin kyllä hyvin seikkaperäisesti, mitä sielläkin voi koirille tapahtua... :D

      Poista
  5. Onnittelut (melkein) yksinpurjehduksen onnistumisesta! Blogin nimeksi voisi melkein vaihtaa: "Näin purjehtijaksi tullaan" ;)

    Eih - laivakoira... Sympatiat täältä kokemuksillesi, vaikka toisaalta vähän huvittaakin: kaikkea se keksiikin.

    Viisas ratkaisu kukkien suhteen, mutta varoitusvinkkinä: olen itse onnistunut tappamaan monta kynttilää hosumalla jotenkin sen sydämen poikki niin nysäksi, ettei siitä ole enää palamaan. Voi hyvinkin olla, että olen ainoa, joka onnistuu tekemään noin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei ehkä ihan vielä, mutta jonain päivänä kyllä. :)

      Ja siis mitä, kynttilätkin voi tappaa? Miksi musta tuntuu siletä, että mä olen just sellainen ihminen, jolle vois käydä noinkin!?

      Poista
  6. Hih :). Ensinnäkin Solsidan on parhautta, toimii aina. Ja voihan laivakoira.
    Meillä on orkideat kanssa aika huonossa hapessa. Ajattelin yrittää niiden kanssa uudemman kerran syksyllä.

    Blomma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen itse asiassa kerran - varmaan vahingossa - saanut orkidean kukkimaan uudelleen. Että jospa toivoa olisi vielä... Juuret on kuitenkin ihan vihreät.

      Poista
  7. Aivan ihana postaus! Sinulla on aivan ihana blogi! Kaunis kiitos lukijalta!
    -LinneaB

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja ihanaa, että tykkäät ja luet. .:)

      Poista
  8. Hei, onnea kipparille! Kohta onkin varmaan leidisailin aika ja miehet jätetään rannalle. Ihania kuvia taas.
    -Meritara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) No eihän sitä koskaan tiedä, jos sopiva naisisto löytyy. :)

      Poista
  9. Solsidan ja Ben & Jerry, siinä kyllä hermo lepää :)

    VastaaPoista
  10. Kyllä oli viikkon taas mahtunut kaikenlaista. Nauratti tuo laivakoirasta rukkaset, nimittäin silloin kun minulla oli koira, käytin ihan samaa uhkausta hänelle =D. Toiseksi käytetyin oli uhkaus viedät hänet torille ja myydä mustalaisille (edullisesti tietenkin)=D. Ihanaa oloa saaristossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtui mahtui, koiran osalta vähän turhankin paljon! :D

      Poista
  11. Hmmm, kumma juttu että meidänkin Penny-muruun kohdistuu tuo samainen "mä teen susta ihan just rukkaset"-uhkaus... Niinkuin nyt juhannuksena kun se söi niin paljon ruohoa, että oksensi kolme kertaa putkeen. Tai söi lautapelin arpakuution. Tai karkasi pissalle naapurimökin tontille. Tai katosi iltalenkillä suuntaan äks ja palasi suunnasta yy ihan muina naisina usean minuutin kadoksissa olon jälkeen. Vahva veikkaus on, että se kävi taas pissalla naapurin tontilla. Ja sit ne kuitenkin tulee maailman söpöimmin kainaloon sohvalle ja kääriytyy saman viltin alle. Tsemppiä ja rapsutukset laivakoiralle, kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi... Mua ainakin helpottaa saada vertaistukea :D

    VastaaPoista
  12. Laivishan siis tarvii sua. TArVii! Huomiota ei saada sattumalta, se otetaan ;)

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!