sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Viikkokatsaus


Viikko alkoi mahtavalla tarjouslöydöllä. Olen aikamoinen alehaukka myös ruokakaupassa ja syynään tarkkaan oranssit laput. Löysin pihvejä! Niinpä maanantain lounas oli vähemmän arkinen. Toimitus huomauttaa, että viinilasissa on Cokis Zeroa. Juon aina limun viinilasista, jostain syystä hiilihapot pysyvät paljon paremmin niin. Knoppina kerrottakoon myös, että jostain syystä kertiksiä käytettäessä muovilasi pitää kuplat paremmin kuin pahvi. Oletteko maistaneet muuten tuota voita, jossa on merisuolaa? Ei kannata, koukkuun jää yhdestä kokeilusta. Jäin juuri kiinni siitä, että läträsin sitä myös leivän päälle. Sydän- ja verisuonisairaudet, here I come. 


Näköjään viikolle sattui myös yksi viileämpi päivä, koska olen lähtenyt asioille noin lämpimässä varustuksessa. Revityt farkut ovat parin kuukauden takaiselta Nykin reissulta ja olin jo ihan ehtinyt unohtaa ne, kun oli ollut niin lämmintä.  


Lueskelin iltaisin sängyssä Vene-lehteä, jossa oli vaikka mitä kiinnostavia juttuja. 


Sitten käväisin työreissussa, raidoissa mentiin totta kai. 


Nautin aamulenkistä Manhattanin eteläkärjessä, Vapaudenpatsasta tiiraillen. Valitettavasti Battery Park on edelleen Sandyn jäljiltä remontissa, joten kivoin pätkä lenkkiä jäi edelleen pois. Hikoiltuani riittävästi ostin delistä kylmän limun ja tallustelin viimeiset metrit hotellille ikionnellisena. Hyvä lenkki vain on jotain niin mielettömän ihanaa. 


Muutkin hikoilivat jo aamusta. Viereinen nyrkkeilysali oli ripustanut isänmaalliset koristeet kattoon. 


Raitaa valikoitui päälle myös aamukävelylle SoHoon. Pitkähihainen paita oli kyllä ihan liikaa ja onneksi päätin lopulta jättää huivinkin hotelliin, oli todella lämmin päivä. 


Norppaa raitamarinadissa. Kävi nimittäin niin, että satumainen onnenkantamoinen kosketti minua ja sain revanssin Raitamania Manhattanilla -postauksessa kämmäämässäni hameasiassa. Päätin käväistä J.Crew'lla katsomassa, jos toukokuussa ostamatta jättämääni hametta sattuisi vielä olemaan. Olin varma, että ei olisi, koska mallistot tuntuvat vaihtuvan niin tiuhaan. Mutta tiedättekö mitä, sitä oli tasan yksi kappale. Minun kokoani. Alessa. Jesssss! Tällä kertaa loikkasin parhaalla tiikerihypylläni rätin kimppuun, ettei kukaan vain ehtisi väliin ja kiidätin saaliini sovituskoppiin. Edelläni jonossa ollut tyttö oli saanut tokavikan kappaleen ja onnittelimme siinä toisiamme iloisina. Kassalla paljastui vielä yllätys, lisäale. Alun perin 75 dollarin hame maksoi vain 30 taalaa, joten voisi kai sanoa, että hyvä, etten ostanut silloin toukokuussa. 


Sitten olikin jo lähtökahvien aika. Edessä olisi pitkä rutistus, Nykistä melkein suoraan veneelle kulkematta lähtöruudun kautta. Kävin kotona vain vaihtamassa vaatteet ja suuntasin nukkumaan Båtille. Joku kommentoi edellisessä postauksessa, että käytämme hyvin venettä hyödyksemme ja tässä asiassa voin kyllä olla samaa mieltä. Jokikinen pienenpieni vapaanpipana todellakin vietetään veneellä aina, kun se on mahdollista. 



 Herättyäni merellä siirryin tärkeisiin hommiin. On kai se Egyptinkin tilanne merkityksellinen, mutta niin ovat myös oikeanväriset varpaankynnet. 


 Päivän asu veneellä oli hyvin teeman mukainen. 


Kotiin palattuamme sain jalkaani pehmoiset uudet verkkarini, jotka myös jätin ostamatta toukokuussa, mikä harmitti. Jouduin vähän odottelemaan tätä hetkeä, koska matkalaukkuni oli jäänyt Nykkiin ja sain sen vasta seuraavana päivänä. Jälleennäkeminen oli riemuisa verkkareiden osalta, pari päivää likapyykkipussissa maanneiden hikisten lenkkikamojen kanssa ei niinkään. 


Uusi Vene-lehti tuli ja löysin monta kiinnostavaa satamaa sen jutuista. Satama-asiaa onkin tiedossa huomisessa purjehdusmaanantaissa. 


Tämän Nykin keikan teema oli selvästi se, että ostin kaiken, mikä oli edellisellä kerralla jäänyt kaivelemaan, koska myös Dean&Delucan kahvikuppi, jonka olin aiemmin todennut ärsyttävän painavaksi raahattavaksi, pääsi ostoskassiin. 


Minun on pakko myöntää. Vaikka nautin kesästä ihan täysillä, enkä toivoisi sen koskaan loppuvan, niin selvästi kaipaan joitain jouluisia makuja. Oli pakko laittaa aamupalajugurttiin pähkinöitä ja kanelia. En kuitenkaan taida olla ainoa, koska blogiin tullaan säännöllisesti hakusanoilla kuinka purjehtijaksi tullaan piparimysli. Se on täysin ymmärrettävää, koska piparimysli nyt vain on todella hyvää ja olisi ihan pöllöä, että sitä voisi syödä vain pienen hetken vuodesta. Mutta hakusanoja kuinka purjehtijaksi tullaan joululevy ehkä hieman ihmettelen. Kamoon ihmiset, nyt on sydänkesä! 


Uusi hamekin pääsi heti päälle, kun polkaisimme Miss MbMJ:n kanssa pystyyn ex tempore -tyttöjenillan. Totesin korkkareita kaapista etsiessäni, että ehkä voisin sijoittaa joihinkin todella laadukkaisiin mustiin korkkareihin tyyliin Louboutin tai Choo, koska näköjään en ihan kamalan usein sellaisia ostele. Nämä kengät on nimittäin ostettu mieheni kolmekymppisille. Hän täyttää tänä vuonna 38. 


Aloitimme illan Hard Rock Cafesta. Tilaan oikeastaan aina ravintolassa fish and chipsit, jos sellaiset löytyvät listalta. Annos on sellainen, että en ikinä tekisi sellaista ruokaa kotona, joten ulkona nautin täysillä käristetyistä kaloista. Nam!


Meillä oli niin hauska ilta, että palasin kotiin vasta aamulla, kun linnut jo laulelivat ja Hesarit kolahtelivat postilaatikoihin. Tuli mieleen, kun parikymppisenä tultiin Kaivohuoneen Pool Partyista kengät kädessä hipsien kotiin. Yksi mun mielestä parhaista jutuista kesässä on ehdottomasti öiden valoisuus, jonka moni teistäkin on maininnut edellisen arvontapostauksen vastauksissa. Vastauksia on muutenkin ollut aivan ihanaa lukea, niistä tulee huippuhyvälle tuulelle. (Arvonta jatkuu vielä vajaan viikon ja Laivakoiran alekoodi on voimassa vielä tänään ja huomenna.)

Hyviä tuulia uuteenkin viikkoon kaikille ja nauttikaa aurinkoisesta sunnuntaista!

Translation: This week was good food, New York, stripes, friends, sailing and fun fun fun. pretty good, I would say!

15 kommenttia:

  1. Sulla tuntuu olevan tosi hyvä balanssi sen suhteen miten syöt ja liikut. Voisitko kertoa siitä jotain lisää - pyritkö syömään vain terveellisiä ruokia? Miten usein sallit herkuttelun ja miten usein liikut? Onko se juoksulenkkejä vai jotain muutakin? :)

    Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin mä kertoakin. :) Mulla ei ole mitään kovin tiukkaa näkemystä mistään. Arjessa pyrin välttelemään valkoista vehnää ja sokeria sekä sellaisia tyhjiä hiilareita ja kaikkea kovin prosessoitua. Yritän syödä mahdollisimman puhtaasti ja eläinkunnan tuotteissa suosia mahdollisuuksien mukaan luomua. Herkuttelen ihan surutta, kun sen aika on. Sanoisin, että 85% mun syömästä ruuasta on terveellistä ja lopuilla ei ole niin väliä. Herkkuja syön kerran tai kaksi viikossa, talvella ehkä harvemmin.

      Liikun useamman kerran viikossa. Yritän juosta vähintään kaksi lenkkiä ja mahduttaa yhden salitreenin sekaan, välillä se onnistuu paremmin, välillä huonommin. Lisäksi me tehdään Laivakoiran kanssa aina mun kotona ollessa sellainen tunnin kävely joka päivä. Mun työ on aika fyysisesti kuormittava, joten mun energiankulutus on varmaan vähän isompi kuin toimistotyöläisellä. :)

      Mitään paineita en ota mistään, koska näiden juttujen pitää olla hyvää fiilistä tuottava elämäntapa, eikä mikään pakko. Muuten ne kääntyvät itseään vastaan.

      Poista
  2. Kiitos taas ihanasta postauksesta, blogisi on kuin huume josta ei pääse eroon! No, positiivinen addiktio enkä väitä ollenkaan kärsiväni, päinvastoin. Eikö oo ihana tuo D&D kahvikuppi?! Sisko toi sen mulle aiemmin keväällä ja huomasi myös miksei ollut tuonut aiemmin, sen painon takia ;-). Kestävää tavaraa, pitää kahvin mukavan lämpimänä pidemmänkin hetken ja siitä on tullut mun suosikkikahvikuppi lyhyessä ajassa. Aurinkoisia, ainutlaatuisia hetkiä Båtilla!

    Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, huumediileri täällä! :D On ihana kuppi ja tosiaan pitää hyvin kaffen lämpimänä.

      Kivoja kesähetkiä sinne myös. <3

      Poista
  3. Olis vilpitön kysymys. Pikkulintu lauloi, että yövytte Manhattanilla aivan erään merkittävän paikan vieressä. Eikö siellä tule jollain tapaa orpo olo, kun lähellä on tehty ns. ilmailuhistoriaa? Tiedätkö, onko tätä mietitty hotellin valinnassa? Uskon, että itseäni askarruttaisi ainakin aluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä usko, että sitä on mietitty. Hotellisopimuksissa varmasti painaa moni asia, mutta fiilisjutut ei välttämättä. :)

      Totta kai se asia käy mielessä joskus, kun kuopan ja muistomerkin konkreettisesti näkee niin usein. En mä sanoisi, että orpo olo, vaan pikemminkin niin, että se on muistutus itselle siitä, miksi omaa työtä tehdessä pitää olla aina skarppina ja tarkkana ja mennä by the book kaikessa turvallisuuteen liittyvässä. Tuo tapahtuma oli sellainen, että se muutti tätä alaa pysyvästi ja se vaikuttaa todella moneen asiaan. Ja onhan se meidän aikalaisille sellainen, että kaikki varmasti muistavat, missä olivat kun se tapahtui.

      Sinänsä tuo paikka on kyllä muunlaisia tunteita herättävä ja olen joskus ajatellutkin kirjoittaa siitä, miten siinä on aina ihmisiä, kukkia, kynttilöitä, hiljentyjiä jne. En ole vain osannut oikein pukea sanoiksi sitä. Ohi kävellessä huomaa, miten valtava trauma ja kriisi se kansakunnalle oli ja miten se ei todellakaan ole poissa ihmisten mielestä. Kuten tästä sekavasta vastauksesta huomaat, niin tavallaan vastaus kysymykseesi on kyllä - tunteita herää. Mutta sitten ei ehkä kuitenkaan ihan sellaisia tunteita kuin tarkoitit.

      Poista
  4. Sun blogi on kyllä niin huippu mahtava :) Jos joskus myytte teidän Båtin niin meille kelpaisi :) Opetellaan nyt merenkulkua pikkuisella moottoriveneellä ja muutama retki ollaan jo tehtykin. Haaveissa silti oma purjevene sitten joskus :)
    Mistä nuo USAn lippu-viltit (?) on? Tosi hienot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että tykkäät! Hihi, mä pidän teidät mielessä, jos ja kun joskus vaihdetaan isompaan. Vaikka Båtista on tullut meille niin rakas perheenjäsen, että en kyllä tajua, miten voitaisiin ikinä myydä sitä. :D

      Viltti on Bostonista, se on itse asiassa tarkoitettu seinälle (kai). Ostin sen muutama vuosi sitten yhdeltä lomamatkalta torkkupeitoksi ja ihmettelin jälkeen päin, että miksiköhän mä haluan kääriytyä USA:n lippuun... Mutta se on ihan älyttömän lämmin ja nythän se oli täydellinen kuvausrekvisiitta. :D

      Poista
  5. Näin eilen kaupungilla eräällä naisella Dean & Delucan kangaskassin ja arvaa kuka tuli heti mieleen ? Se et ollut sinä, mutta tosi chic lady, eli taatusti kuuluu lukijakuntaasi.

    Onnea uuden mekon johdosta. Juttelin kerran Amerikassa yhden myyjän kanssa vaatteiden tulosta ja hän selitti kuinka joka päivä tulee uutta myytävää ja uusi mallisto tulee 8 krt vuodessa. Kuukausia on vuodessa 12, eli siinä täytyy myyjänkin osata jotain muuta kuin skannata hintalappu ja lukea mitä kassakone sanoo. Se olis aivan liian vaarallinen työpaikka. Mitä saan palkkaa, 12 hametta, 5 housut jne kuussa. Ai rahaa vai ?
    Entinen koulukaverini on töissä Hemtexissä. Pyyheliinoja ja lakanoita kotona on kuulemma.... tarpeeksi.

    Vinkki ! valkoisia vaahtokarkkeja saa Lidlistä. Kesäisin on nämä Grillimaisteri-kamppikset ja ovat juuri sopivan kokoisia ja ihan valkoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä melkein ostin sen kangaskassinkin, mutta en sitten kuitenkaan. Sekin on kyllä tosi kiva! :D

      Joo, toi tahti on aika hurja! Mutta kyllä kai meidän kotoiseen Zaraankin tulee kaksi kertaa viikossa uutta kamaa. Ihan kreisiä!

      Kiitti vinkistä! Mä itse asiassa tarvitsenkin niitä taas erään pienen prinsessan ristiäisvalmisteluihin. :)

      Poista
  6. Voi että taas. Niin just sua.

    Nää sun stailaukset... mä en kestä. Aina jotain uutta ja ihanaa ja kaikki sopii yhteen aina perheestä pyyheliinaan, tyynyjä unohtamatta :)))

    Ihan ehdottomasti kesäni luetuin blogi... ja sain itseni kiinni kurkkimasta uutta oliviaa lehtihyllystä.. mulla on raitayökkäri, teeppari, converset (no tietty valkoiset) mitäs sitten... niitä tyynyjä vissiin tarvii alkaa hamstraamaan :))) I will follow you! heheh!

    Hei, ihanaa viikkoa ja terkut täältä lomalta ja mökiltä! :) Seilailkaahan turvallisesti, terkkuja mökkikoiralta laivakoiralle ja tsemppiä vielä työmaallekkin!

    Iitukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kun tykkäät! Ja kiitos aina niin kivoista kommenteista. :)

      Mut joo, tyynyjä hamstraamaan ehdottomasti! Ja paljon rapsutuksia mökkikoiralle!

      Poista
  7. Kuvittelin jo eilen kommentoineeni, mutta ilmeisesti padillä oli taas jotain teknisiä ongelmia... Aivan mahtava ja koukuttava blogi, kiitos siitä! Olet saanut tartutettua raitamanian tänne ruudun toiselle puolellekin.

    Raitahuivia yritin luonnollisesti tilata myös Pian verkkokaupasta, mutta en saanut Laivakoiran koodia toimimaan. Herjaa "väärä kupongin koodi". Toivottavasti muilla ei ollut samaa ongelmaa tai heiltä on jäänyt monta sun innoittamaa tilausta saamatta.

    -Ansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Padilla kommentoiminen on kyllä niin harvinaisen raastavaa, Menee ihan hermot!

      Voi pöh, jos koodi on tökkinyt, laitan Pialle viestiä siitä. Jos haluat vielä tilata 10%-alella huivin, niin laita mulle sähköpostia, yritän katsoa, jos voin tehdä jotain. :)

      Poista
  8. Olipas sulla tosi kiva viikko! :) Tästä tuli itsekin tosi hyvälle mielelle. Niin kuin toki sun blogissa aina.

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!