torstai 11. heinäkuuta 2013

What she said



Kaikki mitä rakastin -blogin Eeva kirjoitti eilen niin hyvän tekstin, että halusin jakaa sen teidän kanssanne. En osaa muotoilla asiaa yhtään paremmin, en edes osaa tuoda tähän lisää näkökulmia. Tyydyin vain kaivamaan koneelta esille kuvia kukista, koirasta ja tyynyistä - asioista, joista pidän niin hurjasti ja joista joku varmasti joskus ihmettelee, että taasko toi kuvaa noita samoja juttuja



Bloggailu on minusta mahtava harrastus. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja kuvaamisesta, enkä ole sitä sorttia, joka rustaisi vain pöytälaatikkoon. Haluan, että tekstejäni lukee ja kommentoi joku. Kaipaan juuri sitä vuorovaikutusta. Olin esteetikko jo kauan ennen blogia ja hamstrasin sohvatyynyjä jo ekaan omaan kotiini. Silloin haaveilin siitä, että työssäkäyvänä aikuisena minulla olisi aina tuoreita kukkia kotona. Ja on ollut! Vaikka olisi ollut mikä henkilökohtainen talouskatastrofi meneillään, olen tinkinyt kukista vasta viimeisenä. Minä siis ihan aidosti pidän siitä siisteydestä ja meillä onkin usein ihan kohtuullisen siivoa kotona. Minun on vaikea relata, jos näkökentässä lojuu likaisia sukkia tai käytettyjä astioita. Ja tiedättekö, se on ihan ok. Minulla menee noin puoli minuuttia siivota ne pois maisemaani haittaamasta. Olen noin yleisesti hyvällä tuulella, pidän ihmisistä ja toivon heille hyvää. Olen sitä mieltä, että elämäni on mukavaa tällaisena kuin se on. En kadehdi oikeastaan ketään. On toki ihmisiä, joilla on jotain sellaista, jota minäkin haluaisin. Heistä yritän ottaa oppia ja inspiraatiota. Minäkin varmasti pystyn jossain vaiheessa samaan. 



Olen muokannut tätä omaa kirjoitustani nyt tuhat kertaa ja ajatukset ovat risteilleet vähän sinne sun tänne. Yksi kantava ajatus, joka Eevan kommenttiboksista nousi (kannattaa nimittäin lukea myös kommentit, siellä on paikoin tosi hyvää keskustelua), oli se, että joku tuntee itsensä huonommaksi, rumemmaksi ja masentuneeksi blogeja lukiessaan. Muistan kuulleeni sellaisesta tutkimuksesta, jossa joitain naistenlehtiä lukeneet kokivat samaa. Asetelma tuntui jotenkin ihan hullulta, toivottavasti kukaan minun lukijani ei tunne näin! Itse kun haluaisin olla nimenomaan kannustava ja positiivista tunnelmaa välittävä. 

Olin kerran sellaisella Pata Degermanin, kiitos lukijalleni korjauksesta, (hän on siis Veikka Gustafssonin kanssa näitä extreme-retkiä tehnyt kaveri ja tosi innostava luennoitsija) luennolla ja vaikka itse en juuri kaipaa extremeä elämääni, niin yksi hänen ajatuksensa jäi itämään päähäni moneksi vuodeksi ja aloin toteuttaa sitä vasta viime aikoina. Se on nimeltään power hour. Se tarkoittaa, ei tarvitse olla rohkea ja tehokas koko ajan. Riittää, kun keskittää kaiken rohkeutensa ja tarmonsa yhteen tuntiin päivässä, silloin alkaa tapahtua. Pata ja Veikka käyttivät omansa siihen, että opettelivat muun muassa ompelemaan omia haavojaan - ilman puudutusta. Minä olen tehnyt vähän lievempiä asioita, kuten kipparoinut venettämme ja ottanut yhteyttä naisiin, joilla on kiinnostavan kuuloinen ura kysyäkseni, miten he ovat päässeet asemaansa. Tuota power houria jossain lievässä muodossa haluaisin suositella kaikille, jotka mahdollisesti kokevat alemmuuskomplekseja, jos lukijoideni joukossa sellaisia on. Kerätkää kaikki tsemppi yhteen hetkeen, vaikka edes varttituntiin ja huomatkaa, että tekin pystytte vaikka mihin. 

Eräs työkaverini pisti tuulemaan, kun kaipasi uudenlaista luettavaa. Hän totesi, että tällaista luettavaa ei löytynyt mistään ja avautui tästä sosiaalisessa mediassa. Tähän eräs hänen ystävänsä totesi, että tee ite, kyllä sä osaat, olethan viestinnän ammattilainen. Seurasin keskustelua vierestä ja peukutin, tietty. Varmasti hän osaisi. Seuraavaksi huomasin, että istun uuden lehden perustamiskokouksessa. Tämä on se inspiroivien naisten tapaaminen, josta kirjoitin loppukeväästä. Olemme tavanneet ja pyöritelleet ideoita nyt muutamaan otteeseen ja syksyllä alamme työhön toden teolla. Tulette varmasti kuulemaan projektista, jonka tuloksena meillä on tavoitteena julkaista yksi printtilehti ja katsoa, josko julkaisu jäisi sitten elämään verkkomediana. Lehden nimi on Huuma ja haluamme, että lukija tuntee sen luettuaan itsensä kauniiksi, hauskaksi, virkistyneeksi ja sellaiseksi, että mikä vain onnistuu. Huumasta kertominen tuntui jotenkin luontevalta tähän väliin, joten suonette anteeksi pienen raiteilta poikkeilun. 



Blogi on minulle tapa vuorovaikuttaa, jakaa ajatuksia, oppia uutta (miten paljon olenkaan oppinut kommenttiboksissa), toteuttaa visuaalisia näkemyksiä ja viettää vapaa-aikaa. Se on myös keino kohdistaa omaa fokustani niihin asioihin, joista elämässäni pidän ja jotka ovat hyvin. Totta kai elämässäni on myös asioita, joista en niin välitä, mutta en suoraan sanottuna näe yhtään syytä korostaa niitä. Muuten ikävät asiat saavat suhteettoman paljon suuremman roolin kuin mitä haluan niille antaa. 

Panokseni tähän keskusteluun on siis vähintäänkin sekava, enkä varmaan sano paljoakaan, mitä en olisi sanonut ennenkin. Halusin oikeastaan vain linkata tuon Eevan kirjoituksen ja sanoa, että go girl! Että eipä tässä sen kummempia kuin positiivista päivää kaikille! Hyviä tuulia, leppoisia lomapäiviä lomailijoille, onnistumisia aleshoppailijoille ja rapsutuksia lapsille sekä karvakorville!

Translation: The best things in life aren't really things, methinks. 

73 kommenttia:

  1. Tuo Eevan kirjoitus oli kyllä hyvä ja kiteytti hienosti asiaa. Mahtava Eeva! Ja hei odotan innolla Huumaa - mahtavaa!
    Aurinkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä hyvä teksti! Olen löytänyt siitä uusia puolia jokaisella lukukerralla. :)

      Poista
  2. Inspiroiva kirjoitus! Tuon power hourin aion ehdottomasti ottaa käyttööni. Välillä nimittäin tuntuu, että en tartu täysillä kaikkiin mahdollisuuksiin, koska pelkään etten kuitenkaan osaa tai onnistu. Mitä sitten, vaikka ei aina onnistuisikaan, tärkeintä kai on että edes yrittää.

    Huumaa jään innolla odottamaan myös minä!

    Aurinkoista päivää sinnekin!

    Inka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja yrittämättä ei ainakaan onnistu. :)

      Huumasta toivottavasti lisää sitten pian. :)

      Poista
  3. Hei Norppa! Sun blogi on just aivan ihana ja ainakin itselleni ajatukset pyörii myötäilon ja -elämisen kaltaisissa asioissa, oli kyseessä sitten joku upea saaristomaisema (jonne en ehkä koskaan pääse?), NYCin kuvat tai ihanat vaatteet hyväkroppaisen naisen päällä. Ehkä tapasi kirjoittaa on sellainen että ainakin mulle tulee pelkästään positiivisia ajatuksia mieleen (kiireettömät kahvihetket!), ei missään nimessä masennus tai kateus.
    Suuri kiitos meidän lukijoiden puolesta kun viitsit tehdä näitä postauksia riittävän usein (se on ainakin mulle tärkeää, en ehkä jaksais seurata jos uusia juttuja olis vain esim 1-2 per vko) ja silti ne kaikki tuntuu olevan huolella kirjoitettuja ja kuvitettuja. Olen ihan koukussa (okei, tää nyt tais olla jo tiedossa...)!
    Lämpimin, aurinkoisin ajatuksin tässä aamussa, Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimppaan 110! ;)

      -C-

      Poista
    2. Kiitokset teille molemmille, ihanasti sanottu! :)

      Tää on mulle tosi mieluinen harrastus, joten kivaa kun saa tällaista palautetta. <3

      Poista
  4. Eeva tosiaan tyhjensi pajatson, ja paremmin ei olisi voinut tyhjentää. Hyvä, että tästä asiasta vihdoin puhutaan. Tuo kuvailemasi power hour on todella mielenkiintoinen ajatus. Itse olen periaatteessa aika rohkea tyyppi, mutta muutama asia kaihertaa mieltä. Josko tuosta ajatuksesta saisi viimeisen silauksen ja tsempin tiettyjen asioiden toteuttamiseen. Ai niin, ja jatka samaan malliin. Niin minäkin teen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän tosiaan tiesi, mistä narusta vetää - aikamoinen määrä kommentteja! :)

      Poista
  5. Mä nautin tosi paljon blogien lukemisesta. Itse en osaisi kirjoittaa ja on tosi kivaa, että muut sitä tekevät. Ennen blogia luin niitä päiväkirjoja, jota säkin pidit :) En lue sellaisia blogeja jotka ärsyttää ja en osaa olla kateellinen. No okei, joskus voin ajatella, että olisinpa mäkin noin sporttinen tms, mutta se nyt ei oo vaarallista. Itsekin pidän kodin siistinä ja mulla on kaksi pientä lasta, joten se on mahdollista ja silti laiskottelenkin usein :) Kiitos blogistasi, tykkään kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne päiväkirjat taisi tosiaan olla vähän sellaisia blogien esiasteita. :)

      Kiitos, kun luet!

      Poista
  6. Power hour on loistava ajatus, sitä voisi kokeilla! Huumaa odotetaan, kiva kuulla, että uutta on syntymässä!

    Ihanaa Norpan päivää ilmojen teillä tänään!

    Mama L

    VastaaPoista
  7. Hyvä kirjoitus kummaltakin! :)

    Power hour on kiinnostava konsepti. Täytyypä kokeilla. Erityisesti kotona lasten kanssa ollessa tarvitsisi juuri noita power hour hetkiä, kun ei voi koko päivää panostaa yksittäiseen juttuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, aikakysymys on varmasti lapsiperheissä yksi juttu ja mulle oli iso oivallus se, ettei tosiaan koko ajan tarvitse olla rohkea. Hetki riittää. :)

      Poista
  8. No aivan Huumassahan täälläkkin ootellaan jo :)

    Mitä tulee blogeihin niin niitä on yhtämonta kuin kirjoittajiakin. Kuten Päivikin sanoi jo tuossa yllä, en minäkään lue sellaisia joissa on joku mistä en itse pidä.
    Tottakai joskus tulee ja kuuluukin mun mielestä tunneskaalaan pieni kateus. Ollappa mullakin ja miksei mulle koskaan, mutta en minä sitä ala tuomaan julki ja haukkumaan blogin pitäjiä. Pääsääntöisesti näistä saa inspiraatiota ja potkua siihen power houriin, että minäkin teen, minäkin osaan.
    Onnellisuus ja iloisuus ovat itsellä myös läsnä usein. Olet oikeassa siinäkin,että eipä kukaan lukisi sitä märinää siitä kuinka kaikki asiat on pielessä ja mikään ei mene hyvin. Kaikki lukijasi taatusti tietävät, että supernaiseudestasi huolimatta sinullakin on katastrofipäiväsi.

    Sinulla kuten monella sivupalkissasi olevalla on maanmainioita blogeja. Luen niitä mielenkiinnolla ja ahmien. Olen saanut teiltä ja varsinkin sinulta paljon hyviä ideoita ja tsemppaan aina ihmisiä eteenpäin. En tee siinä poikkeusta nytkään! Go Norppa, ihan huumassa ja pitkälle!

    Myötätuulet purjeisiin ja menoksi. Terveiset loppulaumalle myös :)

    Iitukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkinlainen positiivinen kateushan on eteen päin ajava voima, joten en mä pidä kateutta absoluuttisesti vain pahana asiana. Samaten kateus on musta vähän sellainen blogidiskurssin natsikortti, joka helposti heitetään, kun muut argumentit väittelyssä loppuvat. Siksi vältän itse viimeiseen asti syyttelemästä kateutta. :)

      Kivaa, jos sivupalkista on löytynyt luettavaa. Mä luen tosi paljon blogeja, ihan laidasta laitaan. Kaikissa on jotain omaa erityistä kiinnostavuutta. :)

      Poista
    2. Totta, on olemassa monenlaista kateutta-mutta annetaan sen olla. Minä en ole kateellinen ollenkaan. Mulla olis yks toivepostaus aihe ;) voisitkohan kertoilla sun kodin säilytysjärjestelmistä, kuten nyt vaate, keittiö,siivous jne. :)

      Poista
    3. ps. Ostin heppatyynyliinat, ihan sohvalle :))))

      Poista
    4. Muahhahhahah, nyt on pakko sanoa, että tätä toivetta en voi toteuttaa. :D Mun säilytysfilosofiani on nimittäin "poissa silmistä, poissa sydämestä". Jos meidän koti on muuten noin yleisesti siisti, niin kaappien sisään ei kannata katsoa. Niissä on kaaos. Tungen kamat miten sattuu, kunhan vain ovi menee kiinni. Tämä koskee niin keittiötä, vaatekaappeja kuin siivouskaappejakin. Säilytän tärkeitä papareita kodinhoitohuoneen lavuaarissa ja ripustettavat vaatteet roikkuvat pesulahenkareissa, enkä ole sulattanut pakastinta sitten vuoden 2005. Eli tässä asiassa inspiraatio kannatta hakea jostain muualta. :D

      Poista
    5. YES! Mä tiesin että sussa on sittenkin jotain samaa kuin mussa. Mulla tosin tärkeet paperit on vaan jossain niissä kymmenessä eri läjässä pitkin pöytiä ja lattioita :D Kaapit, on juuri tota mainitsemaas ja henkarivaatteet...ööö mitäs ne on. Kaikki on samassa kaapissa yhtä rutussa :D

      Poista
  9. Marie kitetty mun ajatukset sinun blogista hyvin. Tämä sun blogi on kyllä aivan paras! Todella kivasti ja huolella kirjoitettua tekstiä. Laadukkaita kuvia. Monipuolisia postauksia laidasta laitaan (tyynyistä ja koirasta saa plussaa=). Blogi täynnä hyvää mieltä ja tosiaan postauksia säännöllisesti. Sitten vielä tämä vuorovaikutus, on todella kiva kun bloggaaja lukee ja vastaa/kommentoi lukijan viestejä.

    Moni tyytymätön ja kateellinen blogien lukija, ei vai tunnu ymmärtävän että blogi on `vain yksi osa` elämää ja sitten on myös elämää, mitä ei ole tarkoituskaan jakaa muille. Itse haluan inspiroitua ja tulla hyvälle mielelle blogeja lukiessani, jos vaikutus ei ole tämä, jätän blogin suosiolla lukematta.

    Berry



    Berry



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos viihdyt ja kiitos kauniista sanoistasi! Musta tämä kommenttiboksissa käytävä keskustelu on yksi bloggaamisen kivoimpia puolia, joskus jos on jotain postauksia, joihin kukaan ei kommentoi mitään, tulee ihan sellainen blaah-olo. :D

      Medialukutaitoa ei ehkä kaikilla vielä ole, siitä mä syyttäisin montaakin blogikonfliktia. :)

      Poista
  10. En ole tänne aiemmin kommentoinutkaan, vaikka blogiasi olenkin lukenut jo jonkin aikaa! Kiitos tästäkin hyvästä kirjoituksesta! Sulla on aivan mahtavia kuvia ja sana hallussa. Kirjoitat mun mielestä soljuvasti ja pilke silmäkulmassa. Me like!

    Oon iteki ollu joskus Pata Bergmanin luennolla (jessus miten innostava puhuja!), mutta siitä on niin monta vuotta, että oli toi Power hour päässyt unohtumaan kokonaan. Kiitos siis muistutuksesta, täytyypi taasen ottaa käyttöön!

    Huumaa odotellen :)

    /Tiia
    www.plungebytiia.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit nyt! :) Kiitos!

      Hän on todellakin ihan mieletön energiapommi.

      Poista
  11. Power hour kuulostaa kyllä hyvältä idealta. Erittäin hyviä kirjoituksia kummatkin, kuka jaksaa seurata blogia joka aiheuttaa pahaa mieltä. En minä ainakaan!

    VastaaPoista
  12. Olen lukenut blogiasi jo pitkään, koskaan kommentoimatta. Oikeastaan aika huonoa käytöstä ja nyt tämä postauksesi sai minut ajattelemaan, että sähän olet todella ihan oikea ihminen, joka ansaitsee saada tervehdyksen, koska teet itse niin kivaa meille muille blogisi välityksellä. Jatka just prikulleen omalla tyylilläsi, olet harvinaisen mukavan oloinen ihminen, vaikka sulla onkin kaikkea kaunista ja rahaa ja matkoja jne ;)
    Yritin katsoa googlesta tuosta Pata Bergmanista, mutten löytänyt mitään? Olisiko antaa vinkkiä mistä hänestä voisi löytää jotain tietoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pata Degerman, googlaapa sillä. Hän on pitänyt ainakin aiemmin blogia ja speakersforumissa suosittu puhuja. Suosittelen myös kuuntelemaan, jos joskus sattuu sopivasti kohdalle!

      Poista
    2. Mäkin löysin vähän huonosti. Onkohan hänellä joku firma, jonka nimellä voisi googlata?

      Kivaa, eka anonyymi kun kommentoit nyt. Ja kyllä, mä olen ihan oikea ihminen. :D

      Poista
    3. Sama tyyppi? http://www.pata.fi/index.html

      Poista
    4. Juu, tuo www.pata.fi vie oikean ihmisen sivulle. Hänestä on tehty myös hyvä kirja: Löytöretkeilijä Pata. Ainakin Partioaitasta voi ostaa.

      Poista
  13. Ou nou, heti tuli huono omatunto, että en ole ollut vuorovaikutteinen lukija, vaikka olen blogiasi seurannut vuodesta 2011. Eli ekaa kertaa kirjoitan kommenttia, vaikka iät ajat olen vähintään pari kertaa viikossa käynyt tsekkaamassa, mitä Norpalle kuuluu. Nyt hävettää.

    Tässä siis palautetta näiden vuosien edestä. :) Parasta antia minulle blogissasi ovat ehdottomasti prinsessaperjantait. Niiden parissa on tullut hihiteltyä monet kerrat. Meillä vaikuttaisi blogisi perusteella olevan myös sama vaatemaku ja omasta kaapista on aina välillä tullut koottua samanlaisia kokonaisuuksia kuin sinulla on ollut. Ja kauniit kuvat, ne piristävät aina.

    Minä nautin blogissasi juuri tästä hyväntuulisuudesta ja pienistä kauniista asioista. Mielestäsi sinulla on kyky esittää myös arkiset asiat kauniisti ja kaivaa niistä esiin ne ihastuttavat puolet ja hetket.

    Huomista prinsessaperjantaita odotellessa (ja tietty sitä Huumaa, vautsi vau!),

    Hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata mitään häpeillä, suurin osahan netin käyttäjistä on just niitä, jotka ei koskaan kommentoi. :)

      Kiitos tosi kivasta palautteesta, ihanaa kun tykkäät. Tosin älä liikaa pety huomenna, prinsessaperjantai on pienellä kesätauolla keräämässä uusia ideoita. Se jatkuu sitten syssymmällä taas. :)

      Poista
  14. Hyvä kirjoitus, sekä Eevalta että sinulta.

    Mä en käsitä, miten blogimaailman kauneus olis joltakin pois. Minä olen ns. sottapytty, ja mulla menis ikä ja terveys saada koti siihen kuntoon, että sitä kehtais kuvata blogiin. Asiaa ei auta se, että perheessä on neljä muutakin sottapyttyä. Mut siksi minusta onkin ihana katsella toisten kauniita kuvia enkä koe, että jos sun olohuone on tunnelmallinen, omani olisi lehtipinoineen ja sekalaisine rovioineen huonompi. Se on vaan meidän näköinen. ;)

    Power Hour kuulostaa laiskalle liian tehokkaalta. Omassa elämässäni yritän soveltaa "Keskeneräisyys on elämäntapa"- filosofiaa, ja tehdä "Joka päivä jotakin", jotta pikkuhiljaa olis enemmän omankaltaista. Asun siis remonttikohteessa, joten työtä riittää, ja välistä tuntuu, että edes Power Decade ei riittäisi. Näin pärjään ahdistumatta ja voin hyvin.

    Keep up the good work ja Huumaa odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä just törmäsin sellaiseen sanontaan kuin "better done than perfect". Se kuulosti hyvältä, aion ehkä yrittää omaksua sitä enemmän. :)

      Ja sepä se, kunpa mahdollisimman moni ymmärtäisi, että on erilaisia tapoja elää, eikä niistä yksikään ole jotenkin toista absoluuttisesti parempi tai huonompi. Eri ihmisille eri asiat on tärkeitä ja se on ihan ok. :)

      Poista
  15. Mäkin olen ollut Patan yleisössä ja toimi myös minuun. Itseensä uskominen, itsensä hyväksyminen ja toisten puolesta iloitseminen ovat kaikki tärkeitä asioita. Vaikka olenkin vasta aloitteleva bloggaaja saan blogin kirjoittamisesta paljon voimaa ja näen asioiden kauneuden arjen keskellä.Jag har hört andra mammor säga att de bara bestämde sig för att nu tänker de njuta, funkar inte har provat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pata on ihan huippu! :) Blogi on kyllä tosi kiva harrastus, en olisi uskonut näin koukuttuvani kun aloitin! :)

      Poista
  16. Rakastan kauneutta, siisteyttä ja järjestelmällisyyttä mutten vain saa pidettyä omaa huusholliani ollenkaan sellaisessa kuosissa. Siksipä onkin virkistävää, kun saa katsella kauneutta edes blogien välityksellä. :) Kateuteen ei ole kellään meistä varaa, jos peiliin katsotaan. Mieluummin intoa ja iloa toisten puolesta, ehkä oma vuoro tulee joskus myöhemmin.

    Jatka samaan malliin, sun blogia on ollut ilo lueskella. Laivakoiralle nakkiterkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivasti kommentoitu! Laivakoira arvostaa sun terveisiä erityisen paljon. :D

      Poista
  17. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Hyvä kirjoitus, niin Eevalta kuin sultakin! Power hour - voi miksi mä en oo aikaisemmin tajunnut tätä? No, nyt on hyvä hetki ottaa se heti käyttöön!

    Huuma kuulostaa kiinnostavalta, sitä odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. There's no time like the present! Turha harmitella, ehtiihän sitä. :)

      Mä en malta odottaa Huumaa, toivottaavsti pääsen pian kertomaan siitä kaikkea kivaa. :)

      Poista
  19. Olen kovasti samaa mieltä sekä Eevan että sun kanssa (äläkä herran tähden ala esitellä mitään likasukkapostauksia tai menetät ainakin yhden lukijan, lapsiperheessä arkirealismia riittää ihan omasta takaa). Mutta koko keskustelun lähtökohta on musta jokseenkin absurdi; blogit ovat kuitenkin pääosin yksityishenkilöiden omia hengentuotteita. Jos sisältö ei miellytä niin eihän sitä blogia ole pakko lukea?? On aika monta blogia, jotka eivät kiinnosta mua pätkän vertaa mutta en tunne tarvetta kertoa heille, kuinka mun mielestä homma pitäis hoitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hätää, täällä ei todellakaan tulla näkemään mitään likasukkameininkejä. :D

      Tää blogihomma on siitä jännä, että samaan aikaan kun suurin osa lukijoista ymmärtää juuri tuon, mitä sanoit, niin sitten löytyy pieni joukko niitä, jotka eivät tunnu tajuavan, että etsivät ihan väärästä paikasta ja että bloggaaja on jotenkin velvollinen muuttamaan käyttäytymistään ja juttujaan heidän mielihalujensa perusteella. Varsinkin, jos kyseessä on itsenäinen blogi, jota ylläpidetään harrastuksena, niin pidän sellaista käytöstä tosi outona. Mutta meitä on niin moneen junaan ja joku jää aina asemallekin.

      Poista
  20. Oli niin hyvä postaus, että piti käydä lukemassa myös Eevan kirjoitus ja kommentit. Kiitos tästä, hyvä juttu! Ja komppaan Bisneskissaa, Power Hour lähtee kokeiluun ja käyttöön myös täällä.
    Ja edelleen kiitos ihanasta blogista, kauniista kuvista ja hyvistä teksteistä, tämä piristää ankeimmankin päivän:) Laivakoiran edesottamukset luen myös mielelläni!
    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, kun löytyi mieluista luettavaa. :)

      Mä just ajattelin, että pitiäisikin kirjoitella vähän Laivakoiran kuulumisia välillä!

      Poista
  21. Toi power hour on kyllä mainio konsepti! Käytin vähän samanlaista ideaa kuin hain töitä, jolloin päätin että oli "rohkeuspäivä" jolloin hoidin kaikki puhelut jotka pelottivat. Power hour olen myös soveltanut laskujen y.m. pienten ärsyttävien asioiden hoitoon, eli päätän että kl.20-21 välillä hoidan kaikki mailit ja laskut mitä pitää hoitaa. :)

    p.s.Ei että sillä olisi hirveästi väliä, mutta Patan sukunimi taitaa muuten olla Degerman...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, rohkeuspäivä on hyvä! Ja toi asioiden hoito, siinä mun pitäisi tosiaankin tehostautua. Mulla on iPhonen lasi ollut rikki juo puoli vuotta, auto on pesty varmaan viime kesänä edellisen kerran ja laskujen maksu, äh...

      Hei hyvä kun vinkkasit, johan alkoi Googlekin löytää. :)

      Poista
  22. Hyvä kirjoitus kummaltakin!

    Mä itse en ole aikaisemmin tuollaisesta power hourista kuullutkaan, mutta taidan olla harrastanut sellaisia jo vuosikausia. Multa kysytään tosi usein, että miten mä ehdin tehdä asioita kolmen lapsen hoidon lisäksi ja päiväkirjamaailmassa sain välillä todella jäätäviä kommentteja täydellisyyden tavoittelusta yms. tuubasta. Mulla se taitaa olla tuo power hour. Yllättävän paljon saa aikaan yhden tunnin aikana (jonka ehkä joku toinen valitsee käyttävänsä sohvalla lekotteluun tms.). Ne lapsetkin nukkuu joskus - usein edes sen tunnin eri aikaan kuin minä ;) Ja seuraavaan päivään kaikki heräävät tyytyväisenä - äiti, kun on saanut toteuttaa ihan omia juttujaan, jotka tekevät iloiseksi ja lapset, kun niillä on äiti, joka on iloinen :)

    Minustakin tämä blogi on hyväntuulinen, erityisesti tykkään New York ja purjehdus-postauksista, jotka vievät ihan erilaiseen maailmaan kuin missä itse elän. Kiitos siis näistä kurkistuksista tietokoneruudun toiselle puolelle!

    Huumaa odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun konsepti kuulostaa loistavalta ja just sulle sopivalta. :) Tuohon saamaasi tuubaan sanoisin vain, että mä en ole koskaan ymmärtänyt tietynlaisten ihmisten tarvetta kertoa toisille, miten näiden tulisi elää. Hohhoijaa.

      KIvaa kun tykkäät, noi aiheet munkin suosikkeja, voisin kirjoitella niistä aina vain. :)

      Poista
  23. Olipas tämä oikea hyvän mielen postaus, kiitos siitä! Luin myös linkittämäsi Eevan jutun. Todella hienosti kirjoitettu juttu. Joku tuossa ylhäällä taisi kirjoittaakin, että pitää lukea vain sellaisia blogeja, joista tulee hyvälle mielelle. Siksi minäkin luen sinun blogiasi, että saan siitä paljon irti ja pienen hetken omaa aikaa arjen kiireessä. Vaikutat olevan rento ja reilu, monialaisesti lahjakas ihminen, josta kuullaan vielä :) Jään siis Huumaa odottamaan!

    Ai niin, Båt-bongaus tänään. Laituri taitaa alkaa myös b:llä, eikö? Näin ne tutkintoviirit ja olin ihan varma, että Norpan båthan se siinä...

    Hauskoja purjehduksia teille! Me vaikutetaan tuolla Houtskär-Iniö akselilla seuraava viikko ja en harmi vaan pääse juurikaan blogiasi lukemaan.

    Amelie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeva on kyllä todella taitava kirjoittaja. :) Kiitos kauniista sanoistasi. <3

      Taitaa alkaa, en muista ihan varmasti. Mutta kolme viiriä siinä on, vaikka yksi meinattiin kyllä ottaa pois, näyttää niin täydeltä se saalinki...

      Kiitos samoin! Ihania tuulia teille!

      Poista
  24. Viisaita sanoja. Sinun blogisi on noussut mun suosikiksi juuri sen inspiraation vuoksi mitä siitä saan.
    Totta, jos joka päivä pitää Power hour tunnin niin kyllä sitä melko tehokas on.
    Huumaa odotellessa, minä ainakin odotan innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla! Ja joo, ei sitä välttis tarvitse ihan joka päivä pitääkään. Täytyy antaa vähän tasoitusta muille. :D

      Poista
  25. Mahtavia tekstejä, sekä Eevan että sun!:) Haluaisin kommentoida tähän jotain fiksua, mutta tähän aikaan illasta pää on jo aika jumissa.. Ja te varmaan sanoittekin jo kaiken oleellisen. Mutta samaa mieltä olen, monessa asiassa. Sä olet kyllä Norppa juuri sellaisia inspiroivia naisia, joita katsellessa tulee olo, että jes, tosta mä haluan ottaa oppia. Esimerkiksi toi uusi lehti, siis vau, ihan mieletöntä, jään innolla odottamaan mitä tuleman pitää!:)

    Power houria pitäisi ehdottomasti alkaa toteuttamaan, kyllähän sitä toisinaan tulee syyllistyttyä pieneen kadehtimiseen ja murheissa vellomiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi lili, olipas kertakaikkisen ihanasti sanottu! <3 Jos joku musta haluaa ottaa oppia, niin olen kyllä todella otettu.

      Power hour on hyvä! Ja tiedätkö, se sellainen ajoittainen vellominen ja masentuminen on täysin inhimmillistä, en mä usko, että sellaista ihmistä onkaan, joka olisi aina reipas ja positiivinen. Mulla on itsellä sellainen taktiikka, että jos mulle tulee joku vastoinkäyminen, joka vetää mielen matalaksi, niin annan itselleni ihan suosiolla yhden päivän siihen vellomiseen, enkä edes yritä tsempata. Sanon miehellekin, että nyt on sellainen päivä, itken, huudan, juoksen, mitä vain ja annan sen kaiken tulla ulos. Samalla päätän, että siihen vellomiseen on varattu vain se yksi päivä. Seuraavana päivänä sitten kerään itseni ja se on usein yllättävän helppoa. :) Tää ei tietty päde mihinkään elämän oikeasti isoihin murheisiin, mutta sellaisiin keskitason juttuihin kyllä.

      Poista
  26. Luin, luin ja jaoin. Kiitos!

    VastaaPoista
  27. Minun mielestä blogit(ainakin itselle) on sitä varten että saadaan inspiraatio,yleensä itselle tekee sellaisen siivouspuuskan ja sitten on jo omaan kotiin varsin tyytyväinen:) Jos sitä aina kadehtii mitä muilla on niin ei ikinä oo mihinkään tyytyväinen.
    Ja Laivakoira,päivien piristys :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat olla kateudesta ihan oikeassa, koska maailmasta tulee aina löytymään joku, jolla on asiat vielä paremmin. :)

      Laivakoira on munkin päivien piristys. <3

      Poista
  28. Eeva, sinä ja Jenni saitte puettua paremmin sanoiksi sen, mitä itse viime viikolla sivulauseessa kirjoitin. Minua todellakin auttaa ajatusten kohdentaminen niihin hyviin asioihin sellaisina vähemmän kivoina hetkinä. Eilen kun vauva huusi pää punaisena jo toista tuntia, mies laittoi mulle Peltorit päähän ja mietin, miten kivaa on kun a. mun mies hoksasi ajatella tuollaista ja b. meille on hankittu noin toimivat suojaimet.

    Huuma kuulostaa niin hyvältä, pää pilvissä -julkaisu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihanasti sun mies oli huomaavainen. :) Mä olenkin joskus miettinyt, että miksi ihmeessä beebisten vanhemmat eivät käytä Peltoreita enemmän, jos kanniskelevat huutavaa vauvaa. Eihän siihen nyt äänihavaintoa tarvita, että huomaa, koska vauva itkee/on hiljaa, jos hän on sylissä.

      Huuma on just sellainen! :)

      Poista
  29. Tosi hyvä teksti. En myöskään ymmärrä kateutta blogisteja kohtaan. Itse saan enemmänkin motivaatioa blogeista. Kun on laiska päivä eikä jaksa siivota ja huomaa ihanat kuvat blogissa, saan usein itsellekin lisää tarmoa ja siivoilen vartissa paikat kuntoon. Samoin jos lenkille lähtö kyllästyttää ja näen jonkun juosseen pitkän työpäivän jälkeeen, päätän että jo tuokin niin minäkin. :)

    Sun juttuja vuosia seuranneena voin sanoa sun vaikuttavan paljon tyytyväisemmälle nykyään. Olet hankkinut uusia harrastuksia ja niiden ohella saanut kropan kuntoon, uusia haasteita ja opiskelujen jatkuminen yms. Go girl!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sut vuosien takaa muistavana voin sanoa, että olet ihan oikeassa. Mä olen, varsinkin siitä kauheasta kolmenkympin kriisistä päästyäni, todella alkanut itse tehdä asioita sen eteen, että elämä menisi haluamaani suuntaan ja kas, mähän olen onnistunut aika hyvin. :)

      Kivaa viikonloppua sulle, salsas ja kiva kun kommentoit! :)

      Poista
  30. Mä niin komppaan sua, Eevaa ja myös Pupulandia Jenniä, joka muistutti siitä, että bloggaajan tulee edelleen saada itse päättää, mitä blogiinsa kirjoittaa. Lukija ei - valitettaavasti - voi toista neuvoa/käskeä sisällöntuotossa, ei marmattaa siitä, että blogi on vain kevyttä hömppää. Minusta esim. oman blogini kohdalla kevyt linja on just sitä, mitä itse tarvitsen työpäivän jälkeen: pään nollausta, sillä työpäiväni ovat aika hektisiä. Myös muiden blogien lukeminen miellyttää esteettistä silmääni ja nollaavat pääparkaa.

    Osa ihmisistä ruikuttavat, toiset vaikuttavat, ja sinä tunnut kuuluvan jälkimmäisiin. Onnea Huumalle, hieno juttu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin! Varsinkin, kun blogeja ihan varmasti löytyy jokaiseen makuun. :) Toivepostaukset ovat asia erikseen, ne toiveet kun yleensä just liippaavat sitä omaa genreä, mutta ihan toisenlaisten juttujen suoranainen vaatiminen saa kyllä joskus kulmat kohoamaan. :D

      Kiitti, toivotaan Huumalle huumaavaa meininkiä! :)

      Poista
  31. Sun blogi on täynnä positiivista asennetta ja voi sitä sisustus- ja vaateinspiraation määrää jonka blogia seuraamalla saa. Unohtamatta upeita purjehdusjuttuja ja kuvia. Ja New York on vaan niin ihana ;) Kiitos kun jaksat ilahduttaa meitä laadukkaalla blogillasi.

    Kateus blogisteja kohtaan, en käsitä. Mites se sanonta meneekään... "älä kadehdi toisen onnea, sillä et tiedä hänen surujaan". Huumaa odotellaan!
    t. Ellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten ihanasti sanottu! Kiitos kun kommentoit noin kivasti!

      No just näin. :)

      Poista
  32. Pakko kommentoida vielä tätä ihanaa vaikkakin jo vanhempaa postausta! Ensinnäkin kiitos, että jaoit meidän muiden kanssa linkin Eevan blogiin ja omat ihanat positiiviset ajatuksesi. Kateus ja asenteet ovat asioita, joista meistä jokainen voi omalta osaltaa vaikuttaa ja ihan varmasti maailma olisi taas hitusen parempi paikka elää, jos kyräilijät onnistuisivat omaksumaan edes pienen murusen sinun ja Eevan postauksista.

    Power Hourista sen verran, että Veikka on opettanut saman ajatuksen myös Carina Räihälle. Sain kuunnella helmikuussa hänen upean luentonsa siitä kuin hän ensimmäisenä suomalaisena naisena valloitti Mount Everestin. Ihan huikean inspiroiva tarina muuten, joten jos sattuu eteen hänen matkastaan kirjoittama kirja, niin suosittelen lukemaan. Tai voin tietty itsekin sinulle omaani lainata :D

    Kiitos Norppa ihanan inspiroivasta blogistasi ja iloista sunnuntaita!

    -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Millalle Räihän kirjavinkistä. Hipsin sen ostamaan matkalukemiseksi huomiselle, kun nyt jää illalliselta aikaa ;).

      Poista
  33. Voi Huuma! Upeaa, tsemppiä teille! :)

    VastaaPoista
  34. Olipahan siinä hyvää ja aivonystöröitä kovasti liikuttavaa asiaa! En viitsinyt kiireessä lukea noin tärkeää postausta ja siksi näin myöhäinen kommentointi, kun vihdoin oli aikaa lukea sekä postaus ja kommentit.

    Pataa diggailen ja powerhour unohtuu liian usein. Kommentoimaan pyrin ja minusta on mahtavaa, että jaksat kommentoida kommenttiin.

    Tiijät, että oot yksi suokkareistani jo 2.4.2011, jolloin löysin Laivakoiran ja sinut :)! Tai siis, töissäkin tuli ennen luettua ajatuksia, mutta täällä nautin vaihtelevista postauksistasi ja hyvästä huumoristasi. Siksipä ootan Huumaa aivan innolla!

    Terkuin, Pää aina pikkuisen pilvissä ja varpaankärjet maan pinnalla.

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!