sunnuntai 4. elokuuta 2013

Viikkokatsaus


Viime viikko päättyi New Yorkiin - erittäin mieluisiin tunnelmiin siis. Pukeuduin iltakävelylle raitaan, kuinkas muutenkaan. 


South Street Seaportissa olivat lauantai-illan himinät kunnolla käynnissä. Ihmisiä oli pilvin pimein ja DJ soitti musiikkia. 


Bongasin hauskaa suklaata Whole Foodsista ja melkein ostinkin venetuliaisiksi. Sitten vilkaisin hintalappua, jossa seisoi 9 dollaria ja totesin, että enpä taidakaan. 


Sniiduilu iski, koska kori oli jo täynnä kaiken maailman herkkuja. Sushi sängyssä työpäivän jälkeen edusti autuutta parhaimmillaan. 


Toinen autuushetki oli aamulla, kun juoksin iiiiiihanan aamulenkin. Miten kulkikin hyvin!


Vielä pieni pyrähdys kaupungilla ennen kotiin lähtöä suoritettiin myös raidoissa, of koos. 


Maanantaiaamuna kotiin palattuani ja oikein mojovat aamupäiväunet nukuttuani alkoi minun viikonloppuni. Tuulet olivat kovat, molemmat olimme väsyneitä valvotuista öistä ja miehellä oli seuraavana päivänä töitä. Teimme siis harvinaisen no go -päätöksen purjehduksesta ja kasasimme sen sijaan etemme herkkuja kotona ja katsoimme Siltaa. 



Seuraava aamu alkoi rauhallisesti kahvia juoden ja vain ollen. Voi että se olikin ihanaa! Olin illalla bongannut yläkerrasta vanhan Glorian Ruoka&Viinin, jonka kannessa oli lettu ja mansikoita. Inspiroiduin ja päätin kokeilla uusinta someruokavillitystä, banaanilettuja. Kotona sattui olemaan mansikoitakin juuri sopivasti. 


En onnistunut paistamaan kovin nättiä ja minun täytyy muutenkin sanoa, että tästä ei tullut minun lempiherkkuani, ei sitten hyvällä tahdollakaan. Minusta banaanilettu on munakas, joka maistuu oudosti banaanille. Sain sen vaivoin alas, kun upotin sen vaahterasiirappiin, mikä sai terveyspuolen hieman kärsimään. Letut lettuina ja munakkaat munakkaina, totesin. No, tulipahan kokeiltua!


Sitten kyläilin Henri Lloydilla, mistä olikin jo puhetta


Showroomilta suuntasin tapaamaan toista bestiksistäni. Rutistin häntä pitkään - olimme viimeksi ennättäneet treffaamaan joulukuussa. Ruuhkavuodet pahimmillaan, katsokaas. Arki imaisi ja mitä näitä nyt on. No, nyt olimme vihdoin saman pöydän ääressä ja herkuttelimme intialaisella ruualla ja puhuimme, puhuimme, puhuimme ja puhuimme. Bestiksellä oli hanat rojut ranteessa. 



Ja koska emme olleet vielä puhuneet tarpeeksi, jatkoimme ruuan jälkeen Kämpiin kahvittelemaan. Olin täynnä energiaa ja hyvää mieltä pitkäksi aikaa kotiin saavuttuani. 


Olen käyttänyt tuota J.Crew'n raitahametta harva se päivä, mutta en ole napannut siitä vielä yhtäkään kunnon asukuvaa. Täytynee terästäytyä tässä, koska hame on ihan suosikkivaate. 


Seuraavana päivänä innostuin itsekin lisäämään rojuja ranteeseen vähän uudella tavalla. 


Suuntasimme Laivakoiran kanssa terassille ystäviä tapaamaan. Kaksi ystäväkokoontumista saman viikon aikana tarkoittivat sitä, että viikko oli ihan huippu! Paras! Mattolaituri saa erityispisteet siitä, että koirille oli tosi söpöt vesikupit. 


Vielä yksi rauhallinen aamu kynsienlakkailun ja muotilehtien merkeissä sulostutti elämääni ja sitten olikin aika päästä jo merelle. Vein valmiiksi veneelle yhden lomakirjan. Ostin sen ohimennen, kun arvelin, että tätä ei kirjastosta löydy...




 Venekerhon saaressa nautimme perusmeiningeistä, saunomisesta ja yhdessäolosta. Aamulla kello oli soimassa aikaisin, kun minun oli palattava sorvin ääreen. Teimme täydellisillä tuulilla nopeusennätyksen kotisatamaan. 


Laivakoira oli sokissa liian aikaisesta herätyksestä ja nukkui koko matkan kotiin. 


Loppuviikko olikin sitten ihan workworkwork. Keräsin virtaa tekemällä Laivakoiran kanssa rauhallisia metsäkävelyitä. Laivakoira haisteli ja tohotti omiaan, minä vaeltelin ajatuksissani. Sielu lepäsi. 


Hain lisäenergiaa lenkkipoluilta. Lämmin oli juosta!


Ja sitten oli tietysti vähän tyynybisneksiä. 

Translation: This week I returned home from New York, met a lot of girlfriends, enjoyed some good food and wine and spent some time with my dog. <3

25 kommenttia:

  1. Jo ämpärillisen kahvia nauttineen ja eilen myös ruuhkavuosien takia ystäviä tavanneena viikkokatsauksesi piristi lisää. Miten paljon hyvää mieltä ja energiaa ystävien tapaamisesta saakaan.
    Mast Brothersin suklaa kutsui mua luokseen erään liikkeen hyllystä Lontoossa mutta se puntina näkyvä summa sai pakin päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja piti vielä lisätä että nuo banaaniletut ovat paholaisen keksintö! Itse kahden vegaanin kämppiksenä banaanista tulee jotenkin vastenmielistä. Smoothiessa se menettelee ja välillä vegaanijäätelössä mutta muuten ..juu ei. Letut lettuina kiitos.

      Poista
    2. Aaaahhahhhhaaa, mua naurattaa sun suhde banaaneihin. Tosin pakko myöntää, että olen itsekin oppinut tykkäämään niistä vasta viime aikoina. Letut lettuina, todellakin! Mä olen sitä koulukuntaa, että kun herkutellaan, niin tehdään se sitten täysillä terveysasioita miettimättä ja jokapäiväinen ruoka on sitten erikseen. :)

      Ja ihanaa, että säkin olet päässyt tapaamaan frendejä!

      Poista
  2. Heippa,
    mistä olet hommannut raidallisen hameen, joka oli ylläsi valkoisen paidan kanssa? Ihana ja simppeli! T. Inkeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hame on J.Crew'n, niin kuin postauksessa lukeekin. :)

      Poista
  3. Me ollaan pyjamasamikset! : ) Mun koostumus banaanilettuihin on 1 ei liian kypsä banaani, 1 muna + 1 valkuainen, ripaus leivinjauhetta, rusinoita ja saksanpähkinöitä. Paistuu kauniimmin toisen valkuaisen ansiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi samis! :) Yyyyh, mulla jotenkin se munakasmainen koostumus yhdistettynä banaanin makuun ei vain toimi, ei sitten yhtään. :D

      Poista
  4. Miten kauan lenkkeilet yleensä kerrallaan ja miten pitkiä matkoja? Onko sulla jotain tavoitteitakin vai juoksetko vaan kunnon vuoksi?

    Marjut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoksen ihan vaan fiiliksen vuoksi. Ei mulla ole mitään ihmeempiä tavoitteita, muuta kuin että kunto pysyy sellaisena, että pystyn halutessani juoksemaan kympin tuntiin. :) Juoksen lenkit sen mukaan, paljonko mulla on aikaa käytettävissäni, tavallisin lenkki on 5 ja 8 kilsan väliltä. Harvoin juoksen yli kymppiä.

      Poista
  5. Sulla kyllä ihana hyvänmielen blogi, jota on kiva seurata, vaikka aika erilaista elämää vietämmekin. Tai no merillä olosta tykkään minäkin ja kovasti haluaisin purjehdustakin oppia. Kiitos ja jatka samaan malliin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riikka! :) Jatkan! :) Ja kokeile ihmeessä purjehdusta, se on ihan huippua!

      Poista
  6. Banaaniletut ovat täällä uunituore koko perheen herkku- tosin vaikea saada nättejä tuotoksia aikaan. ;) Kivoja tyynyjä, oletko vaihtanut päälliset niihin?

    t. Born Grown

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vaihdoin päälliset. Tuli semmoinen fiilis yhtäkkiä... :D

      Poista
  7. Mattolaituri on ihana paikka koiran kanssa:) Siellä oikeasti ollaan koiraystävällisiä!
    Mun on pakko uteliaisuuden tuskissani kysyä, toki pakko ei ole vastata, että mitä teet työksesi. NY on yksi mun lempikaupungeista (jossa olen tosin käynyt vain kerran ja kovasti suunnittelen uutta reissua), ja huomaan, että käyt siellä aika usein. Ihana juttu sinulle :)

    Muutenkin ihana hyvänmielen kirjoitus :)

    KirsiH.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä turhaan tuskaile, et ole ainoa. Tätä kysytään melkein joka kerta, kun olen julkaissut jonkun matkapostauksen. Mä olen lentoemäntä.

      Kiva, Kirsi, kun kommentoit! :) Ja joo, Mattolaituri koiran kanssa oli tosi positiivinen yllätys!

      Poista
  8. Mulla on kans tuo Revenge wears Prada menossa yöpöydällä kesken vielä, mutta ihanaa perus lomalukemista. Mistä nuo vaaleat rojut hankittu ? Hyvää viikkoa sinulle. T.Reg.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaleat rojut ovat lahja toiselta mun bestiksistä muutaman vuoden takaa, joten en osaa valitettavasti sanoa, mistä ne ovat.

      Ihanaa viikkoa sinne kans!

      Poista
  9. Heissan! Ei maistunut minullekkaan ensimmäisellä kerralla, mutta bestis tuunasi reseptiä ja minä vielä lisää, joten tuli parempia.

    Tehosekoittimeen 3 banaania, 2 kananmunaa ja tuoreesta vaniliatangosta vaniliaa, pari ripausta sormisuolaa. Myllytetään muutama minuutti tehosekoittimessa.

    Banaanilätyt pitää paistaa normaalia pienemmällä lämmöllä, pienenä ja ohuina, jotta kääntäminen onnistuu. Laitan siis uunin päälle, noin 75C, jossa valmiit pannukakut odottaa lämpöisenä, kun muita paistetaan.

    Sit vaan päälle marjoja, kermavaahtoa, vaahterasiirappia.... Maistuu, mutta ei maistunut originaalireseptillä ;-)

    VastaaPoista
  10. Huippu viikko! Joskus lasten kanssa ruuhkavuosissa tarpoessaan tulee ikävä sitä aikaa, kun sai tulla ja mennä omien tarpeidensa ja halujensa mukaan. Oh well, nopeasti nuo ipanat tuntuu kuitenkin kasvavan. Jos aikaa olisi enemmän, käyttäisin sitä juurikin urheilemiseen, ystävien tapaamiseen ja matkustamiseen. Ja pitkiin, rauhallisiin aamukahveihin : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lapset tuntuvat kasvavan ihan kamalasti joka kerta, kun selkänsä kääntää! Onneksi elämässä on niin paljon erilaisia juttuja, jotka voivat tuottaa suurta iloa ja onnea. :) Niin kuin vaikka just muksut ja niiden jutut, teillä on varmasti taas elämässä sellaisia ihania juttuja, joista mä en tiedä mitään. :)

      Poista
  11. Aaa, lentoemäntä! Ihanaa!
    Mukavia ja turvallisia lentoja siis:)

    KirsiH.

    VastaaPoista
  12. Voi sua touhupetteri ;) Se on taas kerenny töhöttään vaikka mitä kivaa. Nää on aina niin parhaita.
    P.s nyt mä löysin itteni kaupasta kainalossa kori, roinille keittiössä, lasinen kantikas maljakko, no kynttilöille of koos :D.. Tyynyissä eikä päällisissä oikein vielä(kään) ollu mua miellyttäviä. Lisäks miks *piiiip* ne pitää olla niihin 40 x 40cm päällisiä.. mulla on tottakai ne isommat *huoh*
    Tsemppiä tähän viikkoon, loma sen kun lähestyy vaan :) kun toisilla ne on takana jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tällä viikolla ehdin kyllä aika paljon. :) Senkin laumasielushoppailija! Anna mennä vaan! :D

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!