sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Viikkokatsaus


Viime viikko päättyi työmatkalle Japaniin. Itä on minulle suuntana aina tosi vaikea, tuntuu siltä, että aikaero noin päin vie kaikki voimat. Niinpä en Aasiassa yleensä teekään muuta kuin lepään, treenaan ja syön, jotta olisin jotenkin tolkuissani paluumatkalla. Ohjelmassa oli siis salihommia. 



Oma ruokatreffiasuni alkoi tuntui todella laimealta, kun törmäsin hotellin aulassa tähän herrasmieheen. Hotellissa oli jonkinlaiset juhlat meneillään ja nyt harmittaa, etten kehdannut kuvata enempää. Muita odotellessani sain seurata myös mielenkiintoisia palasia japanilaisesta kulttuurista. Kun paikalle ilmaantui pari perinteisiin kimonoihin pukeutunutta daamia, nojatuolissa istunut nuori nainen ponkaisi pystyyn kuin ammuttuna ja alkoi kumarrella. Hän tarjosi paikkaansa ja kumarsi kimononaisille todella syvään, moneen kertaan. Sanaakaan ei vaihdettu. Japanilainen kohteliaisuus on erittäin monimutkainen kokonaisuus, mutta me ulkomaalaiset voimme lohduttaa itseämme sillä, että meidän ei onneksi edes oleteta osaavan sitä. Muutama juttu toki kannattaa opetella. Setelit, kuitit ja kortit ojennetaan ja otetaan vastaan molemmin käsin. Käyntikorttia ei koskaan laiteta suoraan lompakkoon tai koteloon vaan se otetaan vastaan molemmin käsin, sitä tarkastellaan huolellisesti ja vasta sitten laitetaan koteloon. Kumarrukset menevät seuraavasti (korjatkaa, jos olen väärässä): 15 astetta on tervehdys, 30 astetta on kiitos ja 45 astetta anteeksi. Kumarruksen syvyydet riippuvat lisäksi myös siitä, kenelle kumarretaan. Esimerkiksi esimiehelle tai muuten ylemmälle tyypille siis pokataan vähän syvempään. Kohteliaaseen kielenkäyttöön ei kuulu ei-sana, joten se pitäisi yrittää jotenkin kiertää. 


Japaniin matkaaville suosittelen muutakin kuin sushia. Ainakin gyozoja kannattaa maistaa. Ne ovat sellaisia taikinanyyttejä, joiden sisällä on monenlaisia täytteitä. Gyozat nassuun vedettyäni yritin taas saada unen päästä kiinni, joten tästäkään Japanin reissusta ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. Joskus se harmittaa, koska olisihan Nagoyassakin vaikka mitä nähtävää, mutta lepo on pakko priorisoida, jotta jaksaa. 


Pinterestistä löytämäni quote nauratti. Se tuntui jotenkin aika osuvalta!


Kotona minua odottivat lempikukkani tulppaanit. 


Laivakoira oli tarkkana vahtina. Se seisoo usein tuossa nojatuolin selkänojalla ulos katselemassa. Posteljoonin saapuessa ja postilaatikoiden kolistessa se saa aina kamalat raivarit. 


Vuorotyöläisen viikonloppu oli keskellä viikkoa. Laitoimme vähän parempaa ruokaa viinin kanssa. Lasinaluset lasien päällä ovat patenttini sille, ettei jaloon juomaan huku banaanikärpäsiä. Niitä on sen verran vähän tänä vuonna (onneksi), etten ole halunnut tehdä ansaa, koska se ei ole mikään varsinainen keittiön kaunistus, mutta viinin ilmestyttyä lasiin niitä tuntuu aina ilmestyvän jostain. 


Joinain aamuina kahvin vain tarvitsee suurimmasta mahdollisesta mukista. Uneni olivat edelleen karkuteillä, joten näitä aamuja siunantui tälle viikolle useampia. 


Aamuisin oli jo sen verran viileää, että koiralenkeille joutui vetämään takin päälle. 


Lenkeistä puheen ollen - sain vihdoin hankittua uudet lenkkarit. Ostin tällä kertaa Asicsin DS Trainerit neutraaleina ja toivon totisesti, että nämä kengät olisivat paremmat minulle kuin Gel Kayanot. 


Ihan niin viileää ei kuitenkaan vielä ollut, että olisin päässyt käyttämään synttärilahjahuiviani. Kokeilin muutaman kerran toiveikkaasti, mutta jouduin hylkäämään sen. No, ehkäpä tässä tulevan syksyn ja talven aikana on ihan riittävästi niitä kylmiä päiviä. 


Testilenkkeilin innokkaasti ja ainakin toistaiseksi kengät ovat osoittautuneet todella hyviksi. 


Laivakoira avasi lenkeillään kuratassukauden. Onneksi noin pieni koira on helppoa ja nopeaa suihkuttaa ja kuivata. 


Viikon some moment oli, kun itse Lauren Conrad pinnasi Pinterestissä hiuskuvani. Huomaatteko, että tunnun viettävän noin puolet valveillaoloajastani Pinterestissä? 


Laivakoira ei sosiaalisesta mediasta piittaa, mutta kainalopaikoista se on sen sijaan hyvin innostunut. 


Gant lähetti postissa kataloginsa ja niitä tänä aamuna selaillessani se iski taas, ihan valtava kaipuu Nykkiin. Se on kyllä ihme paikka, miten mikään kaupunki voikaan koukuttaa noin? 

Translation: This week I was in Japan and went to the gym. Then I came home and bought new running shoes and enjoyed them so much. My dog was as cute as ever and I missed New York. That's pretty much it. 

14 kommenttia:

  1. Gantin kuvasto ei aiheuttanut tällä kertaa mitään järjettömiä fiiliksiä (Lexington kyllä;), mutta se ei vähennä Nykki-kaipuuta! Jotain maagista siinä kaupungissa on, taas olisi päästävä ja seuraava reissu suunnitteilla jo keväälle.
    Edellisen postauksen outfit ihana, harmi, että meni vaihtoon. Mulla kenkäkriisi edelleen, kohta kaupoille etsimään just niitä tämän hetken kenkiä mitkä kävisivät kaikkien housujen kanssa. Lomakin loppuu, tiistaina töihin joten joulu saa tulla!
    Tsemppiä!
    -Marjut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mullakaan ei niistä vaatteista tullut niin voimakkaat must have -fiilikset kuin siitä ekan sivun tekstistä. :D

      Poista
  2. Oi ihanat lasinaluset! Ootko teetättänyt omista kuvista ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! En oo teettänyt. Mies sai ne yhdestä juoksutapahtumasta pari vuotta sitten osallistumiselahjaksi. :)

      Poista
  3. Olipas muuten Joanna Goddard (cup of jo-blogin pitäjä) pinnannut tuo ponnarisi :) terveisin toinen pinterest-addikti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, toinen Pinterest-addikti huomaa riemukseen vaikka kuinka monen mun suosikin pinnanneen sen. Miten sitä voikin repiä riemua älyttömistä asioista! :D

      Poista
  4. No onpas iso uutinen viikolle tuo Lauren Conrad pinnaus, olisi ansainnut paikan jopa otsikossa. Pinterest todella on koukuttava paikka, vapaina aamuina kaksi tuntia on lyhyt aika, jos siihen oikein paneutuu ;) Nykkikuume on kai sellainen ettei se oikein koskaan hellitä. Sen takia olimmekin tällä kertaa ajoissa liikkeellä ja varasimme lennot valmiiksi jo pääsiäiseksi. Aion sitä ennen kahlailla taas sun nykki-postauksia urakalla läpi. Ikuinen haave olis viettää joksu joulu siellä... ehkä joskus.

    Kotinne näyttää muuten superkodikkaalta, pehmeältä ja viihtyisältä, saan täältä aina loistavia sisustusvinkkejä ja perustelen samalla itselleni aina, että lyhtyjä ja tyynyjä ei ole vieläkään tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no einyt sentään Viikkokatsauksen otsikkoa voi muuttaa! :D

      Mulla on sama haave joulusta Nykissä. Kyllä me molemmat se joskus vielä toteutetaan. :)

      Tyynyjä ja lyhtyjä ei ole koskaan tarpeeksi!

      Poista
  5. Hih, ihana laivakoira! Kuratassukelejä ei niin innokkaasti odotellessa, oman koiran jättitassuihin kun kertyy kuraa hirveästi... :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kusratassukelit on kyllä vähän ikäviä. Tovottavasti tulee pian sellainen pikkupakkanen. :)

      Poista
  6. Oi, oli mukava lukea Japanista! Olin viime vuonna 2 viikkoa siellä reissussa ja uudestaan haaveilen sinne vielä matkaavani. Gyozojat kuulostavat hyviltä.
    Blogisi on muutenkin todella inspiroiva ja tykkään vaatetyylistäsi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäsit! :) Gyozoja sitten ensi kerralla!

      Kiitos kivoista sanoistasi, Liz! :)

      Poista
  7. New York on mahtava kaupunki, siellä on mieletön tunnelma mitä ei pysty kuvailemaan, se täytyy kokea! Kuukausi sitten oltiin nykissä ja niin hirveä ikävä sinne takaisin! T. Jonna

    VastaaPoista
  8. Terveisiä Tokion asukkaalta! Kumarruksista sen verran, että japanilaiset ystävämme ovat opastaneet, ettei länsimaalaisten kannata lähteä kumarteluun mukaan lainkaan; emme osaa sitä kuitenkaan oikein ja voimme vain aiheuttaa pahempaa mieltä.. Itse ajatuksissani kumarsin kerran takaisin ja olin kuulemma kumartanut vähemmän kuin vastapuoli jolloin olin osoittanut olevani häntä ylemmässä asemassa... Ei ole helppoa, mutta onneksi länkkäreille sallitaan virheitä!
    Ps. Ihana tämä blogisi! ありがとう!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!