sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Viikkokatsaus



Alkuviikko kului flunssaa potien ja sitä herkuilla hoitaen. Olin ihan kanttuvei, mutta silti seinät kaatuivat päälle. Varsinkin loppuvaiheessa, kun en tuntenut oloani enää kovin kipeäksi, mutta en silti voinut oikein tehdä mitään. Minun työpaikalleni ei nimittäin ole mitään asiaa edes pienessä nuhassa, saati sitten oikein kunnon flunssan jämissä.


Aikani kuluksi järjestelin niitä säläkasoja ja löysin vanhan kuvan itsestäni. Olen tässä 17-vuotias ja näköjään jo tyylilleni uskollinen harmaassa neuleessa ja kapeissa, tummissa farkuissa. Tämä on ainoa kerta, kun minulla on ollut elämässäni lyhyet hiukset. Olin juuri nähnyt Sliding Doors -leffan. Siitä se ajatus sitten lähti. 


Lohdutin itseäni kukilla, ostin oikein tuplana ja mallailin paikkoja. 


Laivakoiran kanssa kävelimme, minä rauhallisesti ja koira kekkuloiden, ja nautimme kauneimmasta ruskasta ikinä. Onpa ollut todella upea syksy!


Käytin aikaa valokuvaamiseen, kun oli aikaa. Kokeilin uusiakin kuvakulmia. Päivät olivat pilvisiä, mutta jalustalla ja pitkällä valotusajalla siitäkin selvitään. 


Ujutin metallikäpyjä hyllylle. Kuvan ottamisen jälken lisäsin sekaan vielä vaivihkaa yhden pallon. 


Laivakoira ja lelu olivat pettyneitä, kun heitä ei tällä kertaa tarvittu mallin tehtäviin. Näin ollen kuvauspalkkiokin jäi siis karvakorvalta saamatta. Laivakoirahan on niin ehdollistunut linssilude, että se säntää aina makupalan toivossa paikalle, kun kamera kaivetaan esiin. Tämän sai kokea myös eräs kuvausryhmä, jonka näimme yhdellä aamukävelyistämme tässä taannoin. Laivis bongasi kamerat jo kaukaa ja säntäsi välittömästi ryhmän luokse keikistelemään. 


No, ainakin oli aikaa kuvata kuvituskuvia postauksiin ja tutustua lainakameraan perusteellisemmin. Minulla on ollut jo jonkin aikaa lainassa tuo Canonin EOS M. Nyt minulla on siinä kiinni sille erityisesti kehitetty laajakulmalinssi. Edelleen taidan pitää eniten siitä pannukakkulasista (22mm), mutta laajiskin on aika hauska. Sillä kuvattuja kuvia on ollut muun muassa tässä postauksessa. Minulla on ollut vähän opettelemista kosketusnäytön kanssa. Tykkään myös käyttää perinteistä etsintä, joten ihan mutkatta alkutaipaleemme ei mennyt. Nyt, kun olen rauhassa tutustunut kameraan, olen huomannut muun muassa sen, miten sen kapasiteetti pääsee oikeuksiinsa hämärässä. Silloin kamera on minusta parhaimmillaan. Se on kätevän kokoinen reissuun ja hämäräominaisuudet ovat kyllä erinomaiset varsinkin tällaiselle asenteelliselle kuvaajalle, joka kategorisesti vihaa salamaa. Omassa kamerassani on kiinni 40-millinen pannari. Se on mainio yleislasi, jolla kuvaan paljon. 


Ahdistuin eräänä iltana, kun kävin autolla kaupassa pimeällä ja huomasin taas kerran, miten huonosti jalankulkijat näkyvät, jos heillä ei ole heijastinta. Kiinnittäkää nyt taivaan tähden jokainen ainakin yksi sellainen takkiinne! Minulla on tuollainen terrieriheijastin, sen muistaakseni Aarikan. Pitäisi varmaan hankkia toinenkin, jotta molemmilla puolilla olisi yksi. Ja pyöräilijät hei, valot päälle!


Sain mieheltä uranedistämiskukkia. Mitään uutta kerrottavaa ei nyt ainakaan vielä ole, mutta pyörittelen muutamia ajatuksia aiheesta tällä hetkellä päässäni ja lupaan kertoa sitten teillekin. 


Maistoin uutta Blossaa, joka maistui - jännitys tiivistyy - ihan tavalliselta glögiltä. Ei siis mitään jännittävää vuosimakua vaan ihan perussettiä. Olen salaa vähän pettynyt, koska on ollut aina hauskaa nähdä, mitä Blossa on kunakin vuonna keksinyt. Ehkä heiltä loppuivat ideat?


Eräs syy siihen, että skippasin Hullarit, oli se, että järjestin ihan henkilökohtaisen hullutuksen ja tilasin vuosien jahkailun jälkeen Lexingtonin lakanat. Olen aina hannanut niiden hankintaa, koska ovathan ne aivan kamalan hintaiset. Nyt kuitenkin päätin, että mieluummin meillä on vain yhdet lakanat, jotka ovat sitten aivan hävyttömän ihanat kuin useammat, jotka eivät ole yhtä kovia tunteita herättäviä. Voitte siis odottaa rakkaudensekaisia petauspostauksia ensi viikolla. Olin päättänyt, että palautan lakanat, jos ne eivät ole aivan täydelliset, mutta tiedättekö, ne ovat täydelliset. Ehkä kirjoitan niille runon. 


Testasin uusia, Tiffanyn värisiä, rispentaivuttajia. Tästä asiasta voitte lukea myös lisää ensi viikolla. 


Laivakoira otti rennosti. Tuota taitoa kyllä hieman kadehdin. Leppoisaa sunnuntaita muillekin!

Translation: This week I was still recovering from a flu, so I didn't leave house that much. I did, however, enjoy the perks of online shopping. 

34 kommenttia:

  1. Uranedistämiskukkia... huokaus... <3
    Kiki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne toimii, mulle tuli heit paineita tehdä koko ajan asian eteen jotain! :D

      Poista
  2. Ihana, odotettu viikkokatsaus! Piristi erityisesti nyt, kun makaan sairaalassa kotiinpääsyä odotellessa (= tänään). Olet varmaan ainut kenelle kehtaan kertoa, että täällä makoillessani olen kuunnellut salaa joululauluja! Kaikki muu musiikki alkoi kyllästyttämään ja kiinnijäämisen riski tuntui minimaaliselta. Täytyy vaan toivoa, ettei jää korvamadoksi ja pääse lipsahtamaan kotioloissa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, jos tästä oli iloa! Ja hei, mä niin ymmärrän joululaulut, anna mennä vain. Niillä on varmasti jopa suotuisa vaikutus toipumiseen. Pikaista paranemista!

      Poista
  3. Erityiskiitokset kamerakommenteista! samanlaisia huomioita mullakin eli kosketusnäyttöön tottuminen kesti, pimeässä (esim turistireissulla kirkot tms pimeähköt mutta upeat sisätilat, joissa valo tulee yleensä pistemäisesti) toimii parhaimmillaan ja pieni koko on todellinen plussa - kamera on todella helppo ottaa mukaan ja sitä tulee käytettyä. Tänään ohjelmassa paperikuvien tilaaminen, joka meillä on sellainen kerran vuodessa -projekti kun pitää kahlata kaikki kuvat läpi ja suorittaa ne aina niin vaikeat valinnat mitä kannattaa ottaa paperina, minkä värisenä (värit vai mv) ja mikä koko...
    Aurinkoista sunnuntaita ja energiaa alkavaan viikkoon!

    -Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsmeppiä paperikuvaurakkaan! Se on kyllä sitten tosi palkitsevaa, kun sen saa tehtyä. :)

      Poista
  4. Toivottavasti ehdit vastailla vaikkei liitykään varsinaisesti tähän postaukseen. Arvelisin kuvien perusteella, että olen suunnilleen sun kokoisesi. Olen miettinyt tuon Henry Lloydin Lowan-mekon tilaamista verkkokaupasta ja tuskailen kokovalinnan kanssa XS:n ja S:n välillä. Yleensä käytän kokoa S, mutta mekko näyttää kyllä vähän reilummalta kuin HL:n koot yleensä, vai olenko oikeassa? Pelkään, että reilunkokoinen mekko venähtää käytössä säkiksi, jos materiaali on kovinkin joustavaa...

    Kiitos jo etukäteen :-)
    Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai ehdin! :) Mun mielestä se M oli selvästi reilumpi, mutta S taas oli ihan tavallinen S. Mulla on S ja se on ollut tosi hyvä. Mä olen 162 cm, mutta mulla ei kyllä ole hajuakaan, mitä painan. Käytän yleensä S:ää muutenkin tai sitten 36-kokoa, alaosissa joskus 38. Materiaali on aika jämäkkää, että en usko sen venähtävän. Toivottavasti tästä on apua! :)

      Poista
    2. Kiitti vastauksesta, Norppa! Tosin tässä kokoa pähkäillessä S meni jo, ja klikkailin äkkiä kotiin XS:n. Olen sua muutaman sentin pidempi, ja nyt vähän kyllä pelkään, että joudun palauttamaan mekon liian pienenä...

      Kiitos inspiroivasta blogista, täälläkin on kaivettu sun innoittamanasi ensimmäiset joulupallot vaivihkaa esille... :-) Aurinkoista viikon jatkoa!

      Poista
  5. Hih, Sliding doors oli kyllä hyvä! Ihastuin leffaan kovin mutta hiuksia en sentään pätkäissyt. Hauskaa, kun sun blogissa tulee niin usein tutunoloisia juttuja eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän sukupolven kollektiivisia muistoja. :)

      Poista
  6. Ollapa Laiviksen itsevarmuus linssin edessä :D Odotan myös kovasti runoa lakanoille <3 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! :D Ja apua, nyt tuli paineita!

      Poista
  7. Uusi blogiisi addiktoitunut ilmoittautuu! Ihania kuvia! Huomaan, että meillä on huomattavan samanlainen maku vaatteissa ja sisustuksessa (no, varmaan monella muullakin on, koska se on ihana). Ja Gwyneth-tukka! Muistan, miten menin Lontoossa kampaajalle elokuvan nähtyäni ja pyysin samanlaisen. Ymmärrän myös kalliit lakanat... Menin joskus ostamaan vaatteita ystäväni häihin, mutta bongasin maailman kauneimmat (hirvittävän hintaiset) Gantin petivaatteet. Häihin mentiin vanhoissa vaatteissa! :) Mutta joka yö tuntuu, kuin pumpulissa nukkuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun ilmoittauduit, tervetuloa oikein paljon! Teit varmasti ihan oikein päin, juhlamekko kun on käytössä kuitenkin aika harvoin ja lakanat joka yö. :)

      Poista
  8. Mullakin oli silloin joskus Sliding Doors -tukka :)

    /Gitta

    VastaaPoista
  9. Lexington lakanarunoa odotellessa :) Ja Laivakoira on kyllä niin suloinen aina <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nyt kovat paineet siitä runosta! :D

      Poista
  10. Mäkin maistoin eilen Blossaa ja olen samaa mieltä. Maistuu perusglögille! Vähän pettymys... Höh.

    Blomma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöh pöh pöh! Odotin jotain paljon jännempää. Musta tuohon pulloon olisi sopinut vaikka joku seljankukkaviritys tjsp.

      Poista
  11. Toivottavasti voit jo paremmin :)!
    Mistä tilasit Lexingtonin lakanat? Olen metsästänyt beigejä baby-malliston tähtilakanoita (siis valkoiset lakanat, beiget tähdet) jotka näin yhdessä blogissa http://livingadream3.blogspot.fi/2013/04/vauvan-lakanat.html mutta turhaan.. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, mutta valitettavasti flunssa teki kostoiskucomebackin. :/ Tilasin ihan Lexingtonin omasta nettikaupasta, olisiko siellä? :)

      Poista
  12. Laivakoirassa on tyyliä! Osaako myös peljäten kunniottaa tuhansia tyynyjäsi, vai antaako edes joskus pientä retuutusta joillekin niistä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laivakoira rakastaa tyynyjä yhtä paljon kuin minä. Se käyttää niitä vain pesänrakennukseen ja nukkuma-alustoina, viisas lemmikkini. <3 En ole koskaan nähnyt sen retuuttavan tyynyä, sen kohtelun saavat vain pehmolelut. :D

      Poista
  13. Ihana blogi sinulla! Pystyisitkö raottamaan verhoa ja kertoa, millä alalla työskentelet? Täällä alkaa ihan vihertää kun lueskelen työmatkoistasi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Arya, mun duuni ei ole mikään salaisuus. Mä olen lentoemäntä. :)

      Poista
    2. Oi, kiva tietää! Ihanaa, että pystyt ainakin välillä nauttimaan maailman metropoleista haastavan työn päälle.

      Poista
  14. Hei!

    Turhaan pidät joulupallojasi vakan alla! Claes Ohlsonilla on jo joulu, K-kaupan karkkihyllyssä joulusuklaata... Sokka irti vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Ymmärrätköhän ollenkaan, minkä hullutuksen aloitat tällä sallivalla kommentillasi? :D

      Poista
  15. Rakastan niin tätä sinun blogia! Ja Laivakoira on vienyt sydämeni ;). Olen samalla alalla kuin sinä, ja olen toivonut näkeväni sinut "hoodeilla", kapsahtaisin kaulaasi ja kehuisin blogiasi. Lexingtonin ja Balmuirin lakanoita kuolailen myös, josko Joulupukki toisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti! Toivottavasti nähdään joskus. :) Kirjoita pian joulupukille, että sun kirje ehtii ennen muita. (Pyydä mulle samalla ponia!)

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!