sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Viikkokatsaus


Viime viikko päättyi Mehiläisen päivystykseen, kun hävisin flunssalle. Tai oikeastaan poskiontelontulehdukselle, jonka saan valitettavasti tosi usein jälkitautina. No, antibiooteilla ja kortisonisuihkeella siitä selvittiin, mutta kyllä harmitti. 


Onneksi tiedossa oli kuitenkin kivaa tekemistä, kun palaveerasin valokuvagurun kaverini kanssa. Suunnittelemme jotain sellaista, josta tekin kuulette pian. 


Mietin myös, pitäisikö nimetä blogi uudelleen. "Kuinka hipsteriksi tullaan" tuntui sopivalta, kun kuvasin sieniä Instagramiin. Sienisaaliini ei kuitenkaan ollut itse keräämäni, joten en ehkä kuitenkaan ole tarpeeksi hipsteri. Ahkera kollega myi keräämiään suppiksia ja olin heti kärppänä tekemässä tilausta. 






Sitten kävin PR-toimisto Akvamariinin showroomilla katselemassa talven uutuuksia. Olin erityisen kiinnostunut Haglöfsin nastalenkkareista. Merkki on nimittäin Asicsin omistama, joten kenkien lestit ovat samat. Minulla on myös Haglöfsin laadusta ainoastaan positiivisia kokemuksia. Juoksin koko viime talven ilman nastoja, koska en vain päässyt mihinkään lopputulokseen lenkkaripohdinnoissa. Hiekoitetuilla ja auratuilla teillä pärjäsin ihan hyvin, mutta muuten kyllä lipsui aika paljon. Noissa Haglöfsin kengissä olisi myös Goretex-pinnoitus, joten jalat pysyisivät kuivina. Soreleja ihailin myös. Perusmalli on ollut mielitekolistalla jo pari vuotta. Kumpparikorkkarit olivat hauskat, eivät aivan omantyyliseni, mutta ihailin ideaa. Tykkäsin myös Helly Hansenin teknisistä paidoista. Olen ollut sporttikamassa aiemmin merkkuskollisempi kuin millään muulla alueella. Olen aina suosinut Nikea, mutta minusta sen laatu on alkanut mennä alaspäin viime vuosina. Vuosi sitten ostamani juoksutrikoot ovat nyt jo nyppyyntyneet, kun kuusi vuotta sitten ostetut ovat edelleen priimakunnossa. Vai olisiko kyseessä vain maanantaikappale? 


Uusi kynnysmatto saapui kuluneella viikolla. 


Sitä ihastelemassa kävivät kummityttöni ja hänen äitinsä, Rouva Maratoonari. Kahvittelimme hetken sillä aikaa, kun Rouvan esikoinen oli jumpassa. Oli tosi mukava tuokio ja mietin jälleen kerran, että mitä sille kaverien tapaamiselle oikein tapahtui iän myötä. Nykyään usein tuntuu siltä, että kauheasti pitäisi järjestää tai olla tarjoilua, mikä johtaa siihen, että tulee nähtyä harvemmin, kun aina ei ehdi tai jaksa järjestää. Nyt Rouva Maratoonari laittoi vain tekstarin, että tarjoanko kahvit puolen tunnin päästä. Typertyneenä vastasin, että joo, tule vain. Ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä. Ja miten kivaa meillä oli! 


Tällä viikolla oli jotenkin todella pimeää. Polttelin kynttilöitä monena päivänä. Totesin, että on ihan pöllöä säästellä jotain kynttilöitä ja pistin Balmuiritkin tulille. Tulipahan vähän laskujenkin maksamiseen uutta hohtoa, kun joi samalla chai lattea prinsessakupista kynttilänvalossa. 



Kyläilimme tällä viikolla myös itse. Pääsimme vihdoin katsomaan ystäviemme uutta kotia ja vaihtamaan kuulumisia pitkältä ajalta. Ystävät tarjosivat huippumakean liesituulettimensa alla paistettua huippuherkullista teriyakilohta. Laitoin reseptin mieleen, tätä pitää kokeilla itsekin! Ilta oli aivan ihana ja olisi ollut niin mukavaa istua iltaa pidempäänkin, mutta työt kutsuivat seuraavana päivänä. Onneksi työvuoro sattui olemaan sitä tämän ammatin aatelia.


NYC tarkoitti siis tälläkin kertaa terveysruokahepulien saamista Whole Foodsissa. Onnistuin hieman hillitsemään itseäni ja ostin iltapalani lisäksi ainoastaan jotain supermanteleita. Nauroin vedet silmissä, kun kollega selosti seuraavana päivänä, että olisi niin halunnut ostaa Whole Foodsista minikurpitsoita kotiin vietäväksi, mutta kun ne olivat niin hitsin painavia. Olin nimittäin itse miettinyt aivan tasan samaa asiaa niitä suloisia pikkupallukoita tuijottaessani. Olen myös joskus silmät ristissä pohdiskellut jauhohyllyllä aivan tosissani, että miten makeita erilaisia jauhoja täällä onkaan, pitäisikö ostaa. Onneksi nykyään joku järjen ääni kantaa takaraivossa ja olen jättänyt raahaamatta maailman ääristä kotiini jauhoja ja kurpitsoita. 


Vakiorutiineihin kuului myös aamulenkki Brooklyn Bridgellä. 


Kotiin päästyäni vietin sitä pyjamapäivää, purin kuvia kameroista koneelle ja söin lohileipää. 


Mies laittoi suppilovahverokeittoa. Reseptin hän vetäisi hatusta ja se olikin erinomainen lakki, se. Keitosta tuli nimittäin täydellisen hyvää. 


Gloria Blog Awards -äänestys meni minulta vähän ohi. Olin jotenkin muistellut, että kaikissa kategorioissa vain tuomarit päättävät, mutta eihän se niin ollutkaan. Sain sähköpostia, että minunkin pientä blogiani oli äänestetty. Valitettavasti äänestysaika meni jo, joten en nyt voi tätä puffata enää, mutta halua kuitenkin sanoa lämpimät kiitokset minua äänestäneille. Kiitos! Tulipa iloinen mieli. 


Viikonlopun loppu kulunee Laivakoiran kanssa puuhaillessa. Ex tempore -kaverihengailusta innostuneena kysyin, sopisiko lorviminen Miss MbMJ:lle ja kas, sehän sopi. Niinpä saamme Laiviksen kanssa mieluista seuraa iltakävelylle. Tästä tulikin siis mitä mainioin ystävientapaamisviikko. Jee!

P.S. Tänään voi vielä osallistua arvontaan! Klik!

Translation: This week I spent some time with dear friends and went to New York. I also went to a showroom to see some of the upcoming winter's lines from brands such as Helly Hansen and Haglöfs. I was especially interested in the winter running shoes. My dog was cute as always and my hubby made some excellent soup. 

15 kommenttia:

  1. Voi sua sairastelijaa :/ mutta tuo osoittaa hyvää asennetta, että yrittää tehdä parhaansa mukaan elämästä mukavaa ja kaunista sairastellessakin: kynttilät palamaan ja kuppi tuoksuvaa suloisuutta. Näin tein itsekin tässä jonkin aikaa kera lempparileffojen, kirjojen, lehtien jne.

    Spontaanit kyläilyt olivat sitä vanhaa hyvää aikaa, ja jotenkin jopa kaipaan niitä. Nykyään kestää viikko latautua siihen, että soittaa ystävälle sopiakseen lounaan tai kahvittelun ja silloinkin yhteinen aika löytyy usien parin viikon päästä. Syy tähän on mielestäni ennen kaikkea kadotettu spontanius. Oikeasti ei tarvitsisi niin kauheasti laittaa kotiaan, itseään tai ladata mielentilaansa ja silti olisi mukavaa.

    Mukavaa Tanssii Tähtien Kanssa -päivän... eikäkö sunnuntain jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä noista entisistä hyvistä ajoista kun tosiaan riitti, että laittoi kahvia tulemaan. Yllätysvieras toi sitten ne jätskit tai kahvipullat. Mikäköhän muutti tuon kaiken?

      Osta ihmeessä nuo Sorelin talvisaappaat. Omassa käytössä olleet jo 7 vuotta. Ne on ehkä hiukan painavat, mutta saat samalla hyötyliikuntaa ;) Oikeasti, tuo painavuus auttaa pitämään hyvän tasapainon ihan missä maastossa vain. Niissä ei varpaat taatusti palele. Meikä taluttaa kahta á 45kg uros-saksanpaimenkoiraa joka päivä, ja talven tullen en pysyisi niiden kanssa pystyssä ilman Soreleita. Ne ovat hintansa arvoiset.

      Poista
    2. Mä en tiedä mikä siinä kylästressissä on, kun syyllistyn siihen itse koko ajan! Ja kuitenkin eilen meillä oli esimerkiksi ystäväni kanssa ihan mielettömän kiva ilta, vaikka ihan vaan käytiin ulkoiluttamassa Laivakoiraa oikein pitkällä kävelylenkillä ja sitten syötiin salaatti-iltapala, joka oli maailman tavallisin. En siivonnut kotia, enkä meikannut ja olin ihan sporttivaatteissakin ja kaikki meni hyvin siitäkin huolimatta. :D

      Poista
  2. Luulin, että vain listalla olevia voi äänestää :( Ehdottomasti blogisi olisi pitänyt olla siellä, tykkään kovasti!

    VastaaPoista
  3. Samaa manasin minäkin, kun äänestin... ensi vuonna ääni tulossa siis oli blogisi listalla tai ei. :) Täällä poskiontelo nujerrettu. Flunssia ollut kahden kolmen vuoden aikana paljon ja seuraavana suunta jatkotutkimuksiin... tohtori väläytteli astmaa vaihtoehtona. En ala. Parantumista siulle!

    t. Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiitos vain! :) Hei tiedätkö mitä, mulla on kanssa infektioastma. Mutta ei se yleensä oireile mitenkään pahasti. Tosi harvoin, itse asiassa. Mutta tsemppiä joka tapauksessa, ei se kivaa ole!

      Poista
  4. Äsken juuri kortisonia nenäänsä suihkautellut yökyöpeli täällä hei, olen onnistunut välttämään ennakolta poskiontelon tulehdusta tällä sumutteella. Ennen sain myös jatkuvasti samaisen tulehduksen jälkitautina... Ei kiva!

    Mietin tuossa illalla, josko satutaan sun työvuorolle, kun meillä tammikuussa tuo muuttolento Nykiin edessä. Nimimerkillä USA:n siirtolaisviisumin tällä viikolla passiinsa saanut :-) Siksi hitsin ihana lukea sun reissujuttuja!! Kiitos taas niistä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitää muistaa taas tsempata kortisonin kanssa, se kyllä yleensä auttaa, kunhan muistaa vaan käyttää. :)

      Toivottavasti satutaan, se olis mahtavaa. Ja iik, onnea viisumista!

      Poista
  5. Olipa taas inspiroiva postaus! En tiennytkään, että Asics ja Haglöfs ovat samaa porukkaa! Olen juossut vuosikausia Asicseilla, mutta nyt alkoivat nuo nastarit himottaa. Jos vaikka talvipakkasillakin tulisi paremmin lähdettyä lenkille! Haglöfsin laatu on minustakin ollut todella hyvää. Voi, kunpa itsekin pääsisi juoksemaan joskus Brooklyn Bridgelle! Ja noita Balmuirin kynttilöitä juuri ihailin Stockalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään tiennyt, se oli ihan uusi juttu mulle. :) Brooklyn Bridgellä on kyllä sairaan ihanaa juosta, toivottavsti pääset joskus!

      Poista
  6. Tuo on niin totta, että iän myötä kaverien kylään kutsumiseen on tullut jotenkin isompi kynnys. Pitäisi muka siivota kauheasti ja väsätä kaikenlaisia tarjoiluja ja usein käy sitten niin, ettei jaksa. Kahvilassa treffaaminen on helpompaa, riittää kun saa itsensä jonkinlaiseen kuosiin :)

    Oletko kokeillut koskaan sellasta nenäkannua poskiontelotulehduksen estämiseen? Mullakin tuli ennen melkein aina flunssan seurauksena se, mutta sen jälkeen kun olen käyttänyt tuota kannua, olen säästynyt lähes aina poskiontelotulehdukselta. Virallinen nimi on muistaakseni sarvikuono ja niitä saa apteekista. Sillä kaadetaan nenään suolavettä (samaa "vahvuutta" kuin kyynelneste käsittääkseni) ja se puhdistaa röörejä. Kuullostaa hiukan hurjalta ehkä, mutta kannattaa oikeasti koittaa koska se toimii! Antibioottikuurit on niin ikäviä, tuntuu että niistä menee koko kroppa (ja ainakin vatsa) helposti sekaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sano muuta! Eilenkin meni ihan hyvin, vaikka pölypallerot lilluivat pitkin poikin ja matkalaukku retkotti purkamattomana eteisessä. :)

      Mä en vain pysty siihen nenäkannuun! Aloitin nyt vähän vastaavan hoidon sillä physiomerillä, joka on siis painesuihkeella sama homma. Suosittelivat sitä apteekissa, kun näkivät mun paniikki-ilmeen nenäkannusta puhuttaessa. :D

      Poista
  7. Vanhat hyvät spontaanikyläilyt, oi niitä aikoja :) Jotenki järjetöntä itseasiassa nämä nykyajan touhut kun huushollin pitäis olla nuoltuna tip top ja pöydässä sen seittämää sorttia ennenku voi jonkun kutsua kahville. Mä muuten suosittelen Helly Hansenin paitoja, käytän purjehtiessa paljonkin Hellyä, just teknisten kerrastojen osalta. Laivikselle terkkuja ja nakinpaloja, hän vaan on aina niin valloittava tyyppi! :) Mukavaa uutta viikkoa! t. Sallamari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just! :) Ja onhan ne paineet ihan hölmöjä. Voisin vaikka vannoa, että mun eilen kyläillyt frendi ei kauheasti kiinnittänyt huomiota siihen, etten ollut imuroinut.

      Kiva kuulla noista kerrastoista hyvää, luulen nimittäin, että tulen hankkimaan sellaisen. :)

      Laivis kiittää! <3

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!