torstai 6. helmikuuta 2014

Mitä ajattelin tänään

 




Olemme asuneet tässä, missä nyt asumme, vajaat kymmenen vuotta. Jossain vaiheessa huomasin joskus kävelyillä vastaan tulleen miehen, joka liikkui hyvin hitaasti rollaattorin kanssa. Hän oli ehkä neljissäkymmenissä, ehkä nuorempi. Liikkuminen oli hyvin vaivalloista. Kun Laivis muutti meille viisi vuotta sitten, tuli tietysti käveltyä enemmän ja näin miestä useammin. Hän oli usein samaan aikaan ulkona, kun mekin. Kesäisin hän oli välillä hetken nautiskelemassa auringosta ja istuskeli rollaattoriin nojaten, kunnes hän taas jatkoi matkaansa hitaasti, mutta päättäväisesti. Eilen hän sitten tuli taas vastaan, mutta ilman rollaattoria. Hän käveli reippaasti ja tärinä, joka häntä oli aiemmin seurannut, oli lähes kaikonnut. Miten sitä voikaan tulla iloiseksi jonkun aivan vieraan ihmisen puolesta!


Sellaista sitten mietiskelin lenkin jälkeen lakanoita silitellessäni ja sänkyä pedatessani. Että pitäisi useammin muistaa olla kiitollinen siitä kaikesta, mitä itsellä on. Niin kuin vaikka terveydestä.


Translation: Cleaning day, clean bed linen!

26 kommenttia:

  1. Ai kun tuli hyvä mieli sun postauksesta! Vanhempani ajoivat eilen autokolarin ja oli ollut sekunnin murto-osista kiinni, etteivät joutuneet rekan alle. Loppujen lopuksi selvisivät mustelmilla, vaikka auto meni lunastukseen. Just tällaisina hetkinä sitä osaa olla kiitollinen siitä mikä on hyvin, mutta valitettavan äkkiä sitä taas luisuu valittamaan turhasta.

    Ihanaa päivää sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, ettei vanhemillesi käynyt pahemmin! Olen onnellinen heidän puolestaan. :)

      Sitä samaa!

      Poista
  2. Totta joka sana. Vaikka omasti mielestäni osaan iloita todella pienistäkin asioista ja pystyn nauttimaan täysin rinnoin vaikka vain aamulla kahvia juodessani, niin silti tulisi muistaa vielä ihan perusjutut jotka elämässä on kunnossa ilman kahviakin. Ei kai niitä muista, jos ei jotakin konkreettista vastaan tule tai jos ei erityisesti ala asiaa pohtimaan.

    Vitsit kun olen niin laiska noiden lakanoiden silittämisessä, mutta joululahja Lexingtonien kanssa aion kyllä tehdä poikkeuksen, ne ovat liian tärkeät. Tarvitsen kiepästi tuollaista raikasta tuoksua niihin myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen se ihmismieli kai on, ettei se koko ajan aktiivisesti jaksa olla kiitollinen siitä sun tästä vaan halajaa enemmän. Toisaalta sekin on varmaan jonkunlainen kehityksen edellytys. Kunhan joku kultainen keskitie löytyisi!

      Paljastan salaisuuden: En mäkään läheskään aina silitä lakanoita, enkä varsinkaan käytä tuota silitysvettä. Nyt halusin vain kivan kuvan. ;)

      Poista
  3. Tulipa hyvä mieli tästä postauksesta! Muistutti taas siitä tärkeimmästä, terveydestä. Itse selitin vakavan sairauden hieman alle vuosi sitten, mutta silti arjen keskellä joskus unohtaa olla tyytyväinen kaikesta mitä on ja ennen kaikkea siitä terveydestä.

    Ihanaa torstaita!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos tuli hyvä mieli. Sen jakaminen oli nimittäin tarkoituksenakin. :)

      Kivaa perjantaita!

      Poista
  4. Huomenta Norppa! Juuri näin, välillä kannattaa pysähtyä ja arvostaa sitä, mitä itsellä on! Vaikka kaikkien elämässä on varmasti myös niitä faktoreita, jotka mielellään muuttaisi, olen varma, että positiivisia juttuja on paljon enemmän! Oma filosofiani on ollut se, että joka päivä tulisi tehdä jotakin, mikä tekee itsen onnelliseksi. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta itselle se on tarkoittanut esimerkiksi aamukahvin juomista lemppari-Starbucks -mukista, poikaystävän halaamista tai ihanien blogien, kuten sinun blogisi, lukemista. Melkeinpä päivittäin olen mietiskellyt, että olen onnellinen - niistä ikävistä jutuista huolimatta. :)

    Ehdotus, mikä rikkoo stadilaista sosiaalista normistoa aika kovin. :) Mitä, jos sanoisit tuolle miehelle asiasta jotakin tsemppaavaa...? Jos sinäkin olet hänelle kasvotuttu! Useimmiten taitaa olla niin, että ihminen itse on täysin sinut sairautensa/vammansa tms. kanssa, mutta muille asia on suurempi tabu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sama filosofia. :) Kyllä niitä juttuja löytyy, kun katsoo vain vähän tarkemmin. Toki vastaavasti löytyy niitä negatiivisiakin, mutta sehän taas on sitten valinta, kumpia haluaa etsiä.

      Tiedätkö, mä juttelen tuntemattomille itse asiassa aika useinkin. Seuraavan kerran, kun mies tulee vastaan ja on samalla puolella katua (nyt ei ollut), niin voisinpa vaikka sanoakin. :)

      Poista
  5. Ihana kirjoitus. Asia on juuri näin, että pitäisi olla kiitollisempi siitä mitä on. Miks se onkin niin vaikeaa?

    VastaaPoista
  6. Mä ensimmäistä kappaletta lukiessa ajattelin, että tällä on surullinen loppu, mutta olikin kiva lukea onnellisesta käänteestä.

    Tuli tuosta makuuhuonekuvasta mieleen, että paljonko teillä on tilaa sängyn jalkopäädyn ja tason välissä? Mallailen mielessäni makuuhuonetta uudelleen ja mietin juuri, että millaisilla kulkuväleillä se vielä toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä toi kuulosti vähän pahaenteiseltä. :D

      Ei paljoakaan, olisiko ehkä puoli metriä. Arvoin sitä itsekin aikanaan, mutta hyvin siitä mahtuu. :)

      Poista
  7. Ihana postaus, tästä tuli tosi hyvä mieli!
    Mun piti muutenkin kommentoida tuota terveyttä ja sen arvostamista, mutta en nyt saa ajatuksiani järkevästi muotoiltua, joten jätän nyt tällaisen lyhyen kommentin tähän... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jätit kommentin. :) Niistä tulee mukava fiilis.

      Poista
  8. Hyvän mielen postaus.
    Itse kun kuljen koirani kanssa usein ulkona, ja niitä samoja reittejä. Olin myös tullut joskus pari/kolmekin kertaa päivän aikana yhtä miestä vastaan, jonka kulkeminen oli vaikeaa.
    Puolivuotta sitä kesti, kun päätin että olen tarpeeksi maalainen tervehtiäkseni häntä. Sen jälkeen tämä tuntematon mies on aina moikannut mua.
    Ja tästä pienestä eleestä tuli silloin ekaa kertaa hurja, mutta hyvä mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista tulee kyllä hyvä mieli. Mä olen syntyperäinen stadilainen ja juttelen useinkin tuntemattomille ja moikkailen. ;) Taitaapi olla ennemin luonne kuin maalais-/kaupunkilaisuuskysymys.

      Poista
  9. Näin juuri, pitäisi muistaa olla kiitollinen niistä ihan pienistäkin hyvistä jutuista joita omassa elämässä on. Kaikkea voi sattua ja esim. terveytensä menettää ihan yhtäkkiä.

    Sekin on kivaa, että voi tulla hyvälle mielelle toisten hyvistä jutuista, niinkuin nyt sinä tuosta rollaattorimiehen tilanteesta. Mä tulen monesti töihin valoisaan aikaan ajaessani hyvälle tuulelle yhdestä vanhasta pariskunnasta, joka köpöttelee käsi kädessä pyörätiellä tosi usein. Samoin mua vastaan tulee usein sellainen parin-kolmen eläkeikäisen miehen kokoonpano, jolla on selvästi sovittuna säännölliset ajat, jolloin lähtevät kävelylenkille yhdessä. Näistä molemmista tapauksista oikein huokuu sellainen hyvä mieli ja kiitollisuus, se on ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. :)

      Ja joo, mun mielestä se on taito, jota monen kannattaisi kehittää, että oppii olemaan iloinen myös muiden positiivisista jutuista. Koska silloinhan se hyvän mielen perusteiden varasto alkaa olla ihan ehtymätön. Kaikki voittaa. :)

      Poista
  10. Moi, mukava postaus ja tärkeästä asiasta. Liippaa nimittäin itseäni aika läheltä.. Olen jo usean vuoden sairastanut ms:ää ja vointi tosiaankin voi välillä vaihdella rajustikin. Silloin nuorempana "ikuisen terveyden" illuusion menettäminen oli aikamoinen shokki, joku tutun tutun tuttu voi sairastua, mutta en kai minä itse. Kunnes se osuukin omalle kohdalle, miksen yhtä hyvin minä kuin joku muukin. Maailma on sairauksia ja onnettomuuksia täynnä. Nyt osaan olla kiitollinen siitä mitä mulla on jäljellä, elämä on saanut uutta perspektiiviä. Ja olenhan elävä esimerkki siitä, että (lähes) kaikkea voi sairastuneena/vammautuneena tehdä, ehkä hiukan eri tavalla kuin ennen, paljon on vain omasta päästä ja halusta kiinni. Kuinka moni täyspäinen purjehtii Suomen oloissa kevytveneellä vielä joulukuussa.. ;) No mutta mulla onkin todistetusti nupissa vikaa :D Tällainen pieni "avautuminen" tämän postauksen johdosta.. Että juttele ihan rohkeesti vaan sille miehelle, kaikesta päätellen hän on kulkenut pitkän tien...
    Hyvää tulevaa viikonloppua! :) t. Salla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti, uskon kyllä! Ja joo, sä otat kyllä purjehduksesta todella kaiken irti, kreisi nainen. :D Kiva kun avauduit, musta on mukava oppia tuntemaan paremmin teitä siellä ruudun toisella puolella.

      Sitä samaa ja halaus sulle!

      Poista
  11. Työ neurologisella osastolla pysäyttää kyllä päivittäin. Kuka tahansa meistä tai kenen tahansa läheinen voi joku päivä sairastua vakavasti. Kaikille kehotus, että siinä missä voi, niin terveyttä kannattaa kyllä vaalia. Verenpaine ja -sokerit kuntoon. Aivoinfarti ei ole mukava juttu,elämässä jää moni asia kesken, jos vammautuu nuorena. Vaikka toipumisesta ja kuntoutumisesta näkee liikuttaviakin esimerkkejä. Kuntoutus vaatii mieletöntä sitkeyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä miehestä mulle tulee ekanan mieleen nimenomaan sitkeys. Miten hän on kaikilla säillä ollut kävelemässä, vaikka se on ollut kuinka vaikean näköistä.

      Mä yritän pitää terveydestäni niin hyvää huolta kuin mahdollista ja lisäisin tuohon listaasi vielä sen, että jokainen opettelisi sen tason ensiaputaidot, että osaa esimerkiksi just aivoinfarktin tunnistaa, reagoida ja auttaa. Ja ennen kaikkea uskaltaisi tehdä jotain. Kaikki EA-koulutukset, jotka olen elämäni aikana istunut läpi, ovat painottaneet sitä samaa - useimmiten se ongelma on siinä, että kukaan ei tee mitään. :/

      Poista
  12. Anonyymi, jonka kommenttia en julkaissut: Kiitos! <3

    VastaaPoista
  13. Todellakin hyvän mielen postaus. Ihanaa kuulla, että hänen tilansa on parempaan päin. Monesti liikkuessani julkisilla paikoilla hymyilen vieraille ihmisille, etenkin heille, joilla hymy on hyytynyt jo aika päiviä sitten. Toivon, että voin näin ilahduttaa jotakin itselleni tuntematonta ihmistä. Hieman samalla tavalla, kuin sinä ilahduit tänään nähdessäsi tämän miehen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans! Hymy nimittäin tarttuu. :)

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!