sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Viikkokatsaus


Koska viime viikonlopun agendalla oli juhlia, sunnuntai oli sitten sellainen hieman rauhallisempi päivä. Katsoin kerran telkkarista jotain dokumenttia italialaisista nuorista aikuisista, joiden baari-illan jatkojen olennainen osa oli yöspagetti. Pastaan tuli vain runsaasti oliiviöljyä, valkosipulia ja chiliä. Olin kai jotenkin alitajuisesti himoinnut kyseistä ruokalajia, koska raaka-aineet löytyivät harvinaisen sopivasti sunnuntaia kaapista. Sitä sitten!


Laivis oli ollut hoidossa, koska sille olisi muuten tullut liian pitkä ilta ja yö yksin. Oli kova kiire saada haukku kotiin, koska jostain syystä näin yöllä painajaista, että Laivis muutti pois kotoa. Se pakkasi pienen laukun ja lähti. Se oli ihan kamalaa, enkä pystynyt lopettamaan itkemistä. 


Sitten hain lainakameran itselleni ja totesin, että hieno on. 


Aamut olivat rauhallisia ja hyvin rutiininomaisia. Elämässä on koko ajan niin paljon muuttuvia tekijöitä, että vapaa-ajallani teen sen vuoksi todella mielelläni usein samoja juttuja. Se luo kai jonkinlaista hallinnantunnetta. 


Yritin juoda vähemmän kahvia, koska minulla oli pieni hampaidenvalkaisuprojekti. Ei sitä kahvittelua missään varsinaisesti kielletty (olin siis ihan vain ostanut sellaisia hampaisiin aamuisin liimattavia tarroja), mutta ajattelin, ettei nyt ainakaan heti kannata perään kahvitella. No, eihän siitä mitään tullut. Yritin juoda pienempiä kupillisia ja jotenkin holauttaa kahvit suoraan nieluun. 


Laivakoira kävi lähellä rukkasiksi muuttumista, kun se kekkuloi koko yön ja haukkui Hesarin kuluneella viikolla. Kyllä sitten oli mukava rentoilla. Sen, ei minun, joka lähdin töihin. 


Mies lähti reissuun ja minulla alkoi leipätyöstäni kuukauden lomautus. Niinpä lohtukukat olivat paikallaan. 


Laivis piti seuraa ja olin niin heikko, että otin sen myös viereeni nukkumaan. 



Lomautuksen aiheuttama huono fiilis yhdistettynä viimeisen työvuoron öiseen luonteeseen tuotti pohjattoman väsymyksen ja GG:n Michelin sanoin ennuin. Niinpä tuntui asiaankuuluvalta myös korjata ennuita Gilmore-keinoin. Paistoin pizzan, laitoin viitoskauden eli suosikkini pyörimään ja murjotin sängyssä.


Seuraavalle aamulle varattu puhde, lumityöt, ei varsinaisesti parantanut tilannetta. Vihaan, vihaan, vihaan lumitöitä! 


Lepuutin hermojani pienellä juoksulenkillä typerän kolaamisen jälkeen ja kuten aina, se auttoi. Olen ollut todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten mahtava keksintö nastalenkkarit ovat. Jalat eivät ole lipsuneet koko talvena kertaakaan. Sain Haglöfsin kengät PR-toimistovierailulta syksyllä ja odotukseni eivät olleet aluksi kovin korkealla. Ihan hyvinhän se juoksu viime talvenakin oli sujunut tavallisilla lenkkareilla. Vasta nastoja kokeiltuani ymmärsin eron. Eipä ole tarvinnut mutkissa jarrutella! Haglöfs on Asicsin omistama, joten lesti on sama ja koska normilenkkarini ovat Asicsit, kengät ovat omaan jalkaani juuri täydelliset. Pinnoite on goretexia, joten varpaat eivät kastu. Eivätkä muuten myöskään palele. 


Koska nyt on aikaa, päätin ottaa helmikuun projektiksi kokkailla muutakin kuin salaatteja ja munakkaita myös silloin, kun syön yksin. Lauantai-illan lämmikkeeksi syntyi siis bataatti-kukkakaalikeittoa vuohenjuuston kanssa. Maustoin sopan inkiväärillä ja chilillä ja totesin kokeilun suhteellisen onnistuneeksi. Onneksi panostin iltapalaan, koska Glorian Ruokaa ja Viiniä selaillessani löysin tällaisen reseptin samoilla raaka-aineilla. 


Kuulostipa se hyvältä - niin kuin moni muukin ohje - ja olisin todellakin tuntenut suurta annoskateutta, jos edessäni olisi nyt ollut joku väsynyt munakas. No, koska nyt on aikaa, päätin panostaa myös siihen, että voisin toimia perheen pääasiallisena ruokavastaavana ja valmistaa myös enemmän aikaa vaativia ruokalajeja ja kokeilla uusiakin juttuja. Listalla on ainakin jotain pitkään haudutettavaa pataruokaa ja padassa paistettua oliivileipää (resepti yllämainitussa lehdessä). Lehdestä innostuneena päätin myös kokeilla jotain raakaleivonnaista. 


Sunnuntaiaamu alkoi jo hyvillä fiiliksillä Bassoradion ja herkkukahvin seurassa. Erikoinen kuukausi on epäilemättä edessä, mutta toivottavasti se tuo mukanaan myös jotain uutta ja hyvää.

Translation: This week I spent a lot of time with my dear dog. I also decided to cook more and try new dishes while I'm at it. 

40 kommenttia:

  1. Onko yt:t saatu päätökseen eli oliko tulos lomautus? Vai onko vielä mahdollista, että tulisi fudut? Ikävää tuollaiset lomautukset, mutta koita kestää ja keskittyä kivoihin asioihin. Eihän sitä tiedä jos tämä vaikka osottautuisi pelkästään hyväksi jutuksi! Never know!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä YT-kierroksia on ollut jo niin monta, että olen seonnut laskuissa. :D Nämä lomautukset olivat jonkun niistä tulos. Ja ainahan se potkujenkin saaminen on mahdollista, tällä alalla kun tilanteet muuttuvat niin nopeasti. Mä olen tehnyt tätä työtä niin pitkään, että olen tottunut suhdanneherkkyyden mukanaan tuomaan epävarmuuteen ja osaan elää sen kanssa yleensä ihan hyvin. :)

      Noin mäkin ajattelen! Koskaan ei tiedä!

      Poista
  2. Gilmoren tyttöihin ei vain voi koskaan kyllästyä. Itsekin katson juuri kautta 5, joka on kyllä hyvä.

    VastaaPoista
  3. Uudet lenkkarisi ovat varmasti tosi hyvät. Nyt iski himo saada sellaiset, koska huomaan, että talvella tulee todellakin hidasteltua "shikaania" lähestyttäessä.Kivaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ovat kyllä. Paljon paremmat kuin odotin. :)

      Sitä samaa!

      Poista
  4. Aattelin piristää sua, kun luin tästä lomautuksesta ja annan sulle postausehdotuksen - postaus oman elämäsi aakkosista, kuten Gloria-lehdessä aina on jostain julkkiksesta :) Jos rohkenet tämän tehdä, niin perustan sitten itsekin blogin ja teen saman itsestäni :D

    Hauskaa helmikuuta!

    t. Mansen mimmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tää oli kyllä hauska idea, joten voit alkaa varautua blogin perustamiseen. ;)

      Sitä samaa!

      Poista
  5. Hei! Kyselin viime vuoden puolella miten viettäisit unelmapäivän Nykissä miehesi kanssa (Q&A -postaus marraskuussa). Viime viikolla toteutimme päivän, lumimyrskystä huolimatta! Kävelimme Central Parkissa, kävimme Brooklynissä ja myös Sohossa. Illalla söimme kynttilöiden loisteessa Upper West Siden (hotellimme oli kulman takana) 5 Napkin Burgerissa. Oli ihana päivä. Ja oli hauska ajatella että "unelmapäivän äiti" eli sinä olit samaan aikaan Nykissä! Sama suola sotki munkin suloiset paperipussit :D Kiitokset siis vielä kerran ja tsemppiä tulevaan kuukauteen!

    t: M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, miten mahtavaa kuulla! Ihanaa, että meni noin hyvin, tosin se keli oli kyllä aikamoinen. Olette urheita!

      Kiitos itsellesi tosi ihanasta kommentista. <3

      Poista
  6. Olen liten lessen sun puolesta <3
    . Oletko saanut kandin kasaan jo? Oletko miettinyt maisteriopintoja? Työharjoittelua? Postaustoive opintoihin liittyen siis :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä turhaan, kun en mä itsekään ole. <3 Mutta kiitos myötelämisestä. :) Kandin tutkinnosta puuttuu kypsäri, virkamiesruotsi ja yksi viestinnän kurssi. Eli eiköhän se ole pian kuitattu. Laitan opintopostaustoiveen muistiin. :)

      Poista
  7. Ikävää kuulla, että teillä on YT:t päällä, mutta tosiaan nythän voi hyvällä omalla tunnolla edistää muita juttuja :)

    Vai että sulle ei maistu lumityöt? Mulle hankalinta on taas sateinen ja lumeton talvi, koska silloin on ikuinen marraskuu-fiilis. Olen kyllä ehdottomasti kesäihminen ja voisin elää ikuista heinäkuuta :)

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin mä olen ajatellut. :) Ja noi YT:t nyt on päällä mon mielestä jokseenkin koko ajan eli en niitä edes ajattele. Lomautuskin oli kyllä tiedossa, että ei sekään mikään varsinainen ylläri ollut.

      No ei maistu, ei! Mä oom kans niin kesäihminen, ettei ole tosikaan. Alkusyksystä tykkään kans, muita vuodenaikoja ei musta tarvittaisi. :D

      Sitä samaa!

      Poista
  8. Mulla on tuo sama lehti ja voin todeta että se bataattikorma on hyvää. Me ei tehty kukkakaalimurua kun minun lisäksi kukaan muu ei oikein välitä kukkakaalista. Suunnitteilla on kokeilla myös sitä porkkana-fenkoli soppaa jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla! :) Siinä lehdessä oli vaikka mitä hyvänkuuloisia juttuja.

      Poista
  9. Mitä tuohon enää tarvii, kun on tuo ihana koira ja Gilmoren tytöt? Niin se ikävä talvi kuluu huomaamatta :)

    VastaaPoista
  10. Jaksamista yt-kuukauteen, nyt lienee hyvä idea viedä ajatuksia johonkin ihan muuhun kuin työjuttuihin :) Laivis on kyllä mainio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Näin mä ajattelinkin tehdä.

      Poista
  11. Yt:t on hanurista, meidän firmassa lomautukset ovat myös jo lähes varmoja, nyt vain odotellaan koska ne pannaan täytäntöön. Onneksi sulla on laadukasta lomautusajan seuraa, rukkas-uhasta huolimatta. :)

    Mä lähes hihkun innosta eilisen lumisateen jäljiltä, koska se tietää sitä että kohta pääsee suksille! Jee! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama oli tän omankin kohdalla. Tiesin kyllä sen tulevan, ajankohtaa vain en. Ja joo, rukkasuhkakin kun on peruttu, niin seura on hyvää.

      Mä yritän kans ajatella, että kiva sentään lapsille ja hiihtäjille. :D

      Poista
  12. Harvoin luen miehelleni blogeista mitään ääneen (lukemieni blogien aihepiirit ovat harvoin häntä kovasti kiinnostavia), mutta nyt oli pakko lukea tuo kohta, missä kerroit näkemästäsi painajaisesta ja hän nauroi ääneen :) Myös meillä kahden parsonin perheessä harva se päivä ainakin jompi kumpi on rukkasuhan alla ;) Tsemppiä lomautuskuukauteen, asenteesi ainakin on kohdillaan ja kokkailut + Laivakoiran kanssa hengailu kuulostavat täydellisiltä suunnitelmilta! t.Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kauheaa! :D Mä uskon kyllä, että kahden parsonin perheessä on koko ajan meno päällä. Naurattaa ajatuskin.

      Kiitti!

      Poista
  13. Mun tyopaikkani paatettiin lakkauttaa, minka vuoksi muutimme uuteen kaupunkiin ja aloitin uudessa tyossa. Siita sain potkua tehda viimein maisterini valmiiksi ja vihdoin on usko siihen, etta tutkintoni lopulta valmistuu. Pitkalti yli 10 vuoden ahdistuksen jalkeen. Paljosta se ei missaan vaiheessa ole ollut kiinni, vaan motivation puutteesta. Uusi elama ja uusi tyo oli siis se toimeenpaneva voima :). Tsemppia! Nauti vapaa-ajastasi ja toteuta itseasi. Kirsi (fb)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Motivaatiohan se kaiken takana on. :) Ja joo, uskon tosi paljon itsekin siihen, että joskus sitä tarvitsee jonkunlaisen sysäyksen. (Joskus useampia, kuten mä, kun toi leipätyö on kuitenkin oikein mukavaa, eikä siinä mitään vikaa varsinaisesti ole.)

      Poista
  14. Munkin piti tehdä viime viikolla bataatti-kukkakaalikeittoa, mutta jostain syystä teinkin omena-kukkakaaliversiota. Hyvää tuli siitäkin :)

    Pitäisköhän huolestua, kun tunnistin varsin nopsaan tuon GG-kuvakaappauksen? Onkohan olemassa joku tukiryhmä? (vetoan kyllä siihen, että kuopusta ruokkiessa olen istunut syksyn aikana aika monta tuntia telkkarin edessä mutta silti... joku saattaisi kehottaa hankkimaan elämän =D)

    Pari kaveria on jo lähtenyt siitä teidän kiskasta lätkimään juurikin noiden ikuisten yt-lomautus-potkut-säästöt-kuvioiden vuoksi. Mutta toivottavasti sieltä riittää sulle hommia siksi aikaa, kunnes saat niitä oman alan töitä. (ei jos vaan kun!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omena-kukkakaali, oliko se kylmä vai lämmin keitto? Kuulostaa jännältä!

      Hahaha, mä olen edelleen kriisissä, kun huhut GG-leffasta ovat taas laimenneet (kai).

      Joo, tää meidän ala on niin suhdanneherkkä, että se vaatii tietynlaisen luonteen sitä kestääkseen. Siitä lähtien kun mäkin olen talossa ollut, koko ajan on ollut jotain, joka on uhannut työpaikkoja. Kun menin, oli just päästy 9/11:sta yli ja sitten tuli SARS. Ja sitten se onkin ollut sellainen never ending story. Toivotaan näin! :)

      Poista
  15. Ai niin, piti vielä sanoa, että minusta tuosta bataatti-kukkakaalikormasta tuli vähän laimeaa. Kannattaa siis maustaa reippaalla kädellä! Meillä on kyökkivastaava alkanut kokata yhä enemmän kasvisruokia, joten tuokin meni kokeiluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, roimat mausteet tarvitaan, kiitti!

      Poista
  16. Täällä myös vihataan lumitöitä! Aiemmin asuin omakotitalossa ja lumityöt oli vaan niin viimeinen asia, mitä halusin tehdä. Tänään kirosin nykyisen kodin (kerrostalon) parkkipaikalla, kun lapioin autoani esiin, että vihaanvihaanvihaan... Mutta nykyisin siis hyyyvin paljon leppoisammin tämän touhun kanssa :-)

    Mutta, asiasta toiseen: pääsen vihdoin ja viimein ensimmäiselle matkalleni NYCiin ja olen täysin uppoutunut sun NYC-postauksiin. Iso kiitos niistä! Lähden reissuun yksin (naisena) ja olisinkin kysynyt, että mitä alueita kannattaa suosiolla vältellä? Majoitun Broadwayn varrella Midtownissa eli sijainti pitäisi olla hyvä, mutta tykkään kävellä (paljon!) reissuillani ja nähdä sitä kautta kaupunkia. Minulla onkin ehkä hieman epärealistisia suunnitelmia kävelymatkoille (köh köh), mutta haluaisin viimeiseen asti vältellä metroa ja muita julkisia, jotta näkisin mahdollisimman paljon! Mutta hyvä olisi varmasti vähän ennakoida, minne ei kannata nokkaansa työntää...;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumityöt on yksi niistä syistä, että haluan kerrostaloon! :D

      Joo, kävellä kannattaa tosi paljon munkin mielestä, se on parasta. Hyvät kengät siis mukaan! :) Nyt mun täytyy sanoa, että en ole ihan varma, mitä alueita pitäisi vältellä. China Towniin en ehkä menisi iltaiseen aikaan? Ja USAssa noin yleisesti on mun mielestä sillä lailla, että tosi paljon on ihan tyyliin kadunpätkästä kiinni, onko hyvää vai huonoa aluetta. Mä olen jotenkin onnistunut välttämään jollain moukan tuurilla ne huonot. Osaisikohan joku täällä kommenttiboksissa neuvoa? Ja hotellin respa nyt sitten ainakin viimeistään varmasti tietää. :) Aivan ihanaa matkaa sulle!

      Poista
  17. Konepajateollisuudessa pitkään olleena, lomautukset ja yt:t on tulleet vähän liiankin tutuiksi. Tosin minä olen aina suhtautunut "pakkolomiin" ehkä vähän liiankin innokkaasti, mitälie kertoo työmoraalista ;) Mutta siis saat luvan kanssa tehdä kaikkea mitä lystää, urheilla, sisustaa, edistää muita ura-suunnitelmiasia jne. rahallinen menetys on kuitenkin pientä sen rinnalla, ostat tavallaan aikaa omille jutuillesi ja itsellesi! Töitä kerkeää tekemään sen 40 vuotta vielä! Nauti "lomasta", kameratestejä odotellessa!

    Olisiko muuten mahdollista lisätä blogisi tunnisteeksi jonkun millä löytäisi "kameratestejä"? Sinulla on monesti mielenkiintoista kalustoa lainassa ja olisi hauska vertailla eri kameroilla otettuja kuvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin suhtautuisin muuten, mutta pieni pakkolomasta seuraava talouskriisi väähn laimentaa intoa. Ja ihan totta, mun sukupolvella on vielä työsarkaa jäljellä. Mä en itse asiassa edes usko, että meillä tulee olemaan mitään varsinaista eläkeikää, joten siinäkin mielessä olis kiva löytää joku homma, jossa viihtyis tyyliin vaikka hautaan saakka. :D

      On mahdollista, otan työn alle. :) Uusimmassa postauksessa asiaa jo vähän sivutaankin. :)

      Poista
  18. Älä huoli, asioilla on tapana järjestyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Joskus pitää laittaa vähän itse järjestymään, mutta näinhän se usein on.

      Poista
  19. Laiviksen pikkuinen laukku saattoi hymyilyttää. :)

    Lumityöt on syvältä!!! itse onneksi pääsin eroon... Kerrostaloasumisen hyviä puolia!

    VastaaPoista
  20. En voi vastata tuohon oman kommenttini alle, mutta joo kuumaa omena-kukkakaalisoppaa. Ohjeen inspis tuli ihanalta Eeva Kolulta (kauhaa ja rakkautta -blogi), mutta mun piti hiukka soveltaa superallergisen kuopuksen vuoksi, kun imetän vielä. Toisaalta sosekeitot nyt yleensä aina onnistuu jotenkin, ettei se niin justiinsa ole :)

    (Niin odotan, että saan mm. taas käyttää kermaa. Ja syödä oikeaa jäätelöä. Syön ehkä useamman purkin ben&jerryä yhtäkyytiä ja saavin lattea päälle =D)

    VastaaPoista
  21. Onkohan nyt joku pastori Jack Russellin jalostamien otusten nahkarukkaseksitekokuukausi? Meillä nimittäin Keränen on myös raastanut hermoja pari viikkoa ihmeellisille asioille haukkumisella ja erinäisissä kakkakasoissa pyörimällä. Njami. Mutta niinhän se vaan on pakko ottaa kainaloon viekkuun siitä huolimatta... Voimia, pitkää pinnaa ja huumorintajua, niitä näiden pupusten kanssa tarvitsee :D

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!