sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Viikkokatsaus


Viime viikko päättyi suureen muotitekoon eli camohousuihin jalassa. En ollut asuun ihan täydellisen tyytyväinen, joten kuvat jäivät ottamatta. 


Kuviolliset housut miellyttivät muutenkin taas pitkästä aikaa ja kaivoin esiin vuosi sitten ostetut Zaran farkut. Kävin niissä muun muassa kahvittelemassa Marjukan kanssa, kiitos vielä kivasta seurasta!


Otin muutenkin asiakseni poistua kotoa mahdollisimman paljon, etteivät seinät kaatuisi päälle. Olen aika aktiivinen tyyppi ja ajatus siitä, että olisin monta päivää vain kotona ilman mitään tekemistä, tuntuu jos ei nyt ahdistavalta, niin ainakin todella tylsältä. 


Panostin myös ruokaan piirun verran enemmän, vaikka se ei ehkä aivan siltä näytäkään. En tiedä, olenko koskaan elämässäni onnistunut saamaan perunamuusista oikeanlaista. Joko siitä on tullut suorastaan keittoa tai sitten jotain etäisesti liisteriä muistuttavaa massaa. Glorian Ruuan ja Viinin innostamana päätin kuitenkin yrittää taas ja tein Dijon-muusia jauhelihakastikkeen kaveriksi. No, tällä kertaa tuli perunasoppaa. Lautasella näette kahteen kertaan suurustetun version. 


Hyvältä se kuitenkin maistui ja oli taas kaikessa yksinkertaisuudessaan niin herkullinen lisäke, etten voinut olla miettimättä, miten en ole moista aiemmin keksinyt. Peruna on muutenkin yksi suosikkejani, pidän siitä sen kaikissa muodoissa. 


Sporttiviikko oli ihan ok. Kävin muutaman kerran juoksemassa. Tihkusade on hyvä lenkkisää, mutta jalkojen alla löllyvä typerä lumimössö ärsytti. Hidasti vauhtiakin. Eräs työkaverini yritti houkutella minua mukaansa puolikkaalle kesäkuussa. Pohdin parhaillani, että joo vai ei. Kunnon puolesta en hetkeäkään epäile, etteikö puolikas menisi. Minä vain en yhtään tykkää juosta kovin pitkiä lenkkejä. 12 kilometriä on minulle jo tosi pitkä matka ja olen lähellä tylsistymistä. Kasi on sellainen mieluisin matka ja sen tykkään juosta aika reippaasti. Kynnyskysymys on kai loppujen lopuksi se, uskonko, että alan yhtäkkiä nauttia pidemmästä lenkistä, jos vain juoksen ja juoksen. 


Laiviksen ei ole tarvinnut olla yksin juuri lainkaan viime aikoina, se on varmasti karvakorvasta mukavaa. 


Mieheni kysyi eräänä päivänä, olisiko meillä mitään jälkiruokaa ja minä kätevänä talousihmisenä päätin pyöräyttää pannukakkua. Vaikka oli keskiviikko! Tunsin itseni suureksi kapinalliseksi. Pannarista ei kuitenkaan tullut mitään ihmeellisen hyvää ja mustikatkin maistuivat pakastimelle. Mietin vähän, että minkälainen ihminen ei onnistu pannukakun teossa, mutta syy selvisi, kun mies vilkaisi jauhopussia. Olivat menneet vanhaksi vuonna 2012. Jeps. 


Päätin keskittyä siihen, minkä osaan ja seuraavana iltana roolini olikin istua viinilasin kanssa tietokoneen ääressä. 


Pidin päätökseni siitä, että vaikka minua koettelisi mikä talouskurimus, niin kukista kotona luovun viimeisenä. Ja näin tein. Uutta puskaa kehiin vain. 


Olin loppuviikosta vähän huonolla mielellä ja kun perinteiset keinot eli lenkki ja suklaa oli jo kokeiltu, ehdotin ystävilleni pientä piristystä. Niinpä #bubbladies korkkasivat kuohuvan ja viettivät kaikin puolin hauskan illan aivan ex tempore. Tein myös jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt - olin baarissa Kalliossa. 


Lauantain otin rauhallisesti. Kynsien lakkauksesta tuli pienimuotoinen katastrofi, mutta ei se mitään. 


Päätin taas ryhtyä ruokakokeiluihini samaisen lehden oliivileivästä innostuneena. 


Meillä ei ole pataa, joten paistoin leivän pannussa. Ulkonäöstä tuli ihan erilainen, mutta voi että se maistui hyvältä. Nam. Ensi viikolla taidan tästä onnistumisesta innostuneena jatkaa ruokakokeilujani. 

Translation: This week I cooked a lot and had a fun night out with my friends. 

15 kommenttia:

  1. Olipa taas kiva viikkokatsaus! Aloin heti miettiä, minä päivänä kokeilen dijon-muusia ja pannuleipää... Meillä on tällä hetkellä budjetti minimissä, joten juuri tuollaisia on kiva kokeilla! Ja vielä tällaisessa loskasäässä. Tai minä en ainakaan kesähelteillä jaksa leipoa tai kokata sisällä yhtään mitään. Lumi näyttää sulavan kovaa vauhtia, jee, lenkkikelit parenevat! Nytkin aurinko paistaa ja tiet ovat paikoitellen aivan auki!
    Olen samaa mieltä siitä, että tuoreista kukista ei tarvitse tinkiä. Varsinkaan, kun tulppaaneja ja muita saa joka ruokakaupasta jopa alle kolme euroa kimppu! Niistä on taatusti hintansa edestä iloa. Mukavaa viikkoa sinulle!
    Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit! :) Mä bongasin myös tänään aamulenkillä paljasta asfalttia ja olin ihan onnessani.

      Kivaa viikkoa myös sulle, Jenni!

      Poista
  2. Leivän leipomisessa kyllä säästää kivasti. Tykkäisit varmaan saaristolaisleivästäkin, ootko kokeillut? Se on tosi hyvää ja säilyy tosi pitkään (voidellaan tuoreena siirappivedellä), ei kuivu. Ihanaa myös paahdettuna. Teen aina kaksi vuoallista kerralla. Siinäkin säästää kun ruokaa laittaessa pilkkoo yli jääneet paprikat, kesäkurpitsat, purjot, porkkana, lantut... Valmiiksi keittojuureksiksi tai wokkisekoituksiksi pakkaseen. Esim. keittoja tehdessä ostan tuoretta, mutta lopuista tulee aina valmis pakastepussi seuraavaa satsia varten. Nytkin on pakjasessa sellerit, lantut, palsternakat ym. lihakeittoa varten. Ei tarvitse heittää ruokaa pois. Tää systeemi myös helpottaa arkea. En siis epäile, että kärvistelet suuressa talousahdingossa vaan ihan käytännön vinkkeinä. Toinen juttu on se, että mulla välillä on vähän hidas tempo hedelmien kanssa, sikspä teen joskus valmista smoothieta enemmän (omena, appelsiini, mango...) ja pakastan, mikä sitten pelastaa kiireisen aamun. Tämä on oikeastaan tullut siitä, kun mulla on pakastimessa tuorepuristettua omppumehua ja tyrnimehua. Ja se on talven pelastus. Vähän harhautui... Pidä kukat ja säästä muusta, jos säästää pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan kokeillut saaristolaisleivän tekoa. Leipää tulee jotenkin syötyä niin vähän. Pitääpäs kokeilla joku kerta, se on nimittäin suurta herkkua. :) Ja vinkit on aina kivoja, mä inhoan sitä, jos joudun heittämään ruokaa roskikseen! Pakastettu smoothie on ihan sairaan hyvä idea! Kiitos!

      Poista
  3. Voi sun muussia:) - oletko varma ettet yritä liikaa;)? Tai sitten mä teen sen aivan liian yksinkertaisesti...
    Tottakai lähdet puolikkaalle juoksemaan! Mullekin tunnin lenkki on ihan maksimi, mutta esim. jo CityRunissa on niin hyvä kannustus, että pari tuntia juoksee hujauksessa - eikä aika käy pitkäksi! Mukaan vain siis - yleisö on se juttu ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, en tiedä! :D

      Vai yleisö. Jaiks...

      Poista
  4. Oli kiva nähdä ja höpötellä niitä näitä kiitos itsellesi! Huomasin kyllä nuo housut! : )

    VastaaPoista
  5. Väärä perunalajike? Jauhoperunoita niin ei tule liisteriä ja ei sauvasekoitinta, kuin maksimi yksi minuutti :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ton jauhoisuuden opin sen liisteriepisodin jälkeen. :D Nyt vaan jäi vähän turhan paljon sitä keitinvettä sekaan, kun aloin muusata.

      Poista
    2. Kaikki vesi kaadetaan ensin pois, kun muussaaminen aloitetaan. Sitä lisätään ihan hiljalleen ja lopulta hyvin vähän! :-)

      Poista
  6. Ihania arjen piristyksiä! Kivaa alkavaa viikkoa ja jatka ehdottomasti kukkien ostamista, ne piristää.

    K

    VastaaPoista
  7. Tänään(kin) istuin tässä koneella etsiessäni blogia, jota lukea (totta puhuen välttääkseni pitkää to-do listaani...). Nykyään valintaperusteeni blogeille, joita haluan lukea, on se, että blogini luettuani olen paremmalla tuulella. Aikaisemmat lemppariblogini ovat alkaneet tuntua minusta teennäisiltä, eikä minulla suoraan sanottuna jää niistä enää kovinkaan hyvä fiilis. Olen kuitenkin tullut tänne sinun blogiisi yhä useammin ja useammin, koska täältä minulle jää käteen juuri se kaivattu hyvä fiilis. Meidän elämäntilanteemme ovat aika erilaisia ja olen vasta parikymppisteni alkumetreillä, mutta saan täältä inspiraatiota arkeen ja seuraan aina innostuneena, mitä sinulle kuuluu. Minusta olet konkreettinen esimerkki siitä, kuinka omalla asenteella ja pienillä jutuilla voi tehdä elämässään suuriakin muutoksia - siihen ei tarvita mitään lottovoittoa tai yletöntä luksusta. Tästäkin postauksesta tuli niin mukava olo, koska kirjoitit ihanan inhimillisesti ja jaoit arjen kommelluksia: tuntuu siltä, että niitä niin kovasti vältetään joissakin blogeissa. Kiitos sinulle tästä blogista! Sitä on ilo seurata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, olipas ihana kommentti, kiitos! :) Ja kiitos kun luet.

      Mä just mietin tässä joku aika sitten tän blogin identiteettiä ja tarkoitusta. Tulin siihen tulokseen, että tämä on viihdettä, jonka tarkoituksena on tuottaa hyvää fiilistä niin kirjoittajalleen kuin lukijoilleenkin. Kivaa kuulla, ettei ole mennyt ihan pieleen. :)

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!