maanantai 3. maaliskuuta 2014

Maanantain muistiinpanot


Menipä kuukausi todellakin nopeasti! Palasin viikonloppuna töihin ja pohdiskelin samalla, että miten se aika oikein hujahtikin niin vauhdilla. Mitä kaikkea sitten tein?

No, aivan ensimmäiseksi nukuin, nukuin, nukuin ja nukuin vielä vähän lisää. Kuroin kiinni univelat ja kumulatiivisen väsymyksen. Nautin omasta sängystäni ja siitä, että saisin viettää siinä niin paljon aikaa. Kun mies oli poissa, otin Laiviksen viereeni. Tajusin, kuinka hyvää tekee elää säännöllistä elämää. Unen laatu oli jotain ihan käsittämätöntä, heräsin aamuisin virkeänä, ei tehnyt mieli pitää mitään suklaafestareita ja lenkki kulki. 



Söin aamiaista tuntikausia. Roikuin välillä koneella ja välillä uppouduin Hesariin. Söin etupäässä turkkilaista jugurttia banaanien ja manteleiden kera. Polttelin tuoksukynttilää, huomasin, kuinka aamuista tuli valoisampia ja valoisampia. 


Loppukuusta yritin pohtia Hesarin äärellä - kuten varmasti moni muukin - että mitä hittoa Ukrainassa oikein tapahtuu. 


Vietin paljon aikaa Laiviksen kanssa. Teimme kivoja aamukävelyitä. Laivis kekkuloi vapaana ja minä vaeltelin rauhassa pitkin metsiä. Välillä kohtasimme oravia ja jännitys huipentui. Laivakoira komensi sitkeästi puun juurella niitä tulemaan alas pyydystettäviksi, mutta eivät ne tulleet. Laivis ei siitä kuitenkaan lannistunut vaan yritti hyppiä puuhun. Siinä olisi meille monelle elämänohjetta. "Vaikka en ole koskaan saanut puusta oravaa kiinni, niin se ei tarkoita, etten tänään saisi." Pieni palanen sen vankkumatonta itseluottamusta tekisi varmaan usealle terää.



Saimme biletuliaisiksi kukkia, superherkullisen kuuloisen keittokirjan (juuri minuntyyliseni), samppanjaa ja kuohuviiniä. Saimme myös maailman parasta saaristolaisleipää, jota minun oli pakko pimittää vierailta vähän, jotta sain nautiskella siitä vielä myöhemminkin. Jääkaappi näyttää nyt siltä, että toisetkin bileet voisivat olla paikallaan. Mikäs sen hauskempaa - totesimme nimittäin jo bileiltana, että sellaisia pitäisi ehdottomasti olla enemmän. 


Ruuanlaittohifistelijää minusta ei edelleenkään tullut, vaikka kuinka niin uhosin. Raakakakut jäivät leipomatta ja gourmet-annokset valmistamatta, vaikka lehtiä kovasti luinkin. Edelleenkin ne toimivat lähinnä visuaalisena inspiraattorina. 


Oli virkistävää päättää joka päivä itse, mitä päälleen laittaa. Vaatesuosikiksi nousi viime kesänä ostettu farkkupaita. 

Kävin juoksemassa neljä kertaa viikossa ja muutaman kerran salillakin. Kuukauden edetessä sain vaihtaa nastalenkkarit tavallisiin, kun tiet sulivat yksi kerrallaan. Päätöstä puolikkaalle osallistumisesta en vielä tehnyt. Ajattelin tehdä niin, että kun kevät on pidemmällä, niin juoksen joku päivä 15 kilometriä ja jos se menee liikaa tylsistymättä ja riittävän kevyesti, niin sitten lähden kaverini seuraksi. 

Kuukausi poissa töistä teki siis todella, todella hyvää. Se auttoi määrittelemään tasan tarkkaan, mitä haluan, mitä arvostan ja mitä tarvitsen. Talouspuoli tietysti on miinusta, mutta perinteinen pros and cons -menetelmä paljasti plussalistan varmasti kolminkertaiseksi miinuksiin nähden. 

17 kommenttia:

  1. Oi vitsi, kuulostaa hyvältä! Tuommoinen pakkobreikki tekis hyvää itse kullekin. Lomalle kun sitten tuppaa tunkemaan kauheasti sitä, mitä on pitkään halunnut tehdä (oli se haluttu tekeminen sitten kuinka rentoa tahansa), vaikka oikeasti olisi tarpeen ottaa vähän iisimmin. Sais vaan olla ja fiilistellä, tehdä asioita sen mukaan kun ne mieleen pompsahtaa. Tsemppiä arkeen paluuseen! Toivottavasti ne viime viikolla juhlistetut hyvät uutiset on jotain oikein kivoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se varmaan teki just niin hyvää sen vuoksi, että oli pakollinen. Enhän mä olisi kuuna kullanvalkeana ottanut mitään kuukauden palkatonta vapaata just for fun. Nyt ei ollut vaihtoehtoa, eikä lomabudjettia, jolla duunailla sitä kaikkea loma-aktiviteettia, niin tuli just täydellinen lorvimiskuukausi. :)

      Kiitti! Vähän pöllämystynyt olo tästä arkirumbasta, mutta eiköhän se tästä lähde taas...

      Poista
  2. Varmasti hyvä katko töistä! Hyvin sen käytit. Meinasinkin kysyä jo puolikkaalle osallistumisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuli kyllä käytettyä hyvin, vaikka itse sanonkin. :)

      Poista
  3. Kuulostaa ja näyttää hyvältä! Unella on ihmeellinen voima, niin fyysiseen kuin henkiseen jaksamiseen.
    Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, uni on niin parasta! Mä muuten nukun veneellä yleensä ihan possuhyvin.

      Sinne myös!

      Poista
  4. Kuulosti oikein kivalta. Juoksetko koiran kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En enää. Se on jo sen verran vanhempi hauva, että mieluummin haistelee rauhassa ja ottaa satunnaiset spurtit ja mullakin on stressimomenttia paljon vähemmän, kun juoksen yksin. :)

      Poista
  5. I feel you… Lentotyössä kun tuppaa sitä univelkaa tulla. Minulla on tämä talvi ollut hyvin tahmea, ja elohiiri tykyttää oikeassa silmässä minkä kerkiää, se on mulla ollut aina merkki mittavasta univajeesta :( . Ihanaa kun olet saanut nukkua! Mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuppaa ja just sitä kumulatiivista väsymystä, jonka pois nukkumiseen ei yksi yö riitä. Mä tein tammikuussa jotenkin tosi paljon yötöitä, joten eka viikko meni tosiaankin ihan vaan niistä toipuessa. Toivottavasti säkin pääset pian johonkin ihanaan uniputkeen. Tsemppiä!

      Poista
  6. Ihana kuulla, että ikävä kuukauden mittainen yllätys toi kuitenkin mukanaan näin paljon kivoja juttuja ja hyvinvointia ja hyvä sä, että löysit sieltä ne kaikki positiiviset asiat! Niin ja go Laivis! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi kyllä. Mä olen onneksi ihan hyvä löytämään niitä hyviä puolia. Aluksi piti etsiä vähän enemmän, mutta kyllä ne sieltä tuli. :)

      Poista
  7. Voi vitsi, vapaakuukautesi kuulostaa aivan ihanalle! Ja mahtavaa, että siitä jäi enemmän plussia, kuin miinuksia käteen. :)

    Mitä pidempää päivää itse painan, sitä enemmän arvostan sitä, että vapaalla ei ole mitään tarvetta suorittaa, vaan saa olla ja mennä ihan vaan fiiliksen mukaan! Ja lukea tuntitolkulla ja fiilistellä vaikka Pinterestissä koko päivän, jos siltä tuntuu! :D Seuraavan kerran pääsen toivottavasti nauttimaan tällaisesta olosta kesälomalla, kun emme tarkoituksella matkusta mihinkään, vaan nautitaan täällä kotimaassa oleilusta ilman lukkoonlyötyä ohjelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin tajuttoman ihanaa!

      Teidän kesäloma kuulostaa ihan täydelliseltä. Joskus tuollainen nimittäin tulee niin tarpeeseen. Vaikka matkustaminen on ihanaa, niin ei se kuitenkaan aina välttämättä niin rentouttavaa ole. Tekään ette taida olla sellaisia rannalla makaajia, niin kuin ei mekään vaan tykkäätte enemmän aktiivisista kaupunkilomista, niin niiden jälkeen tarttisi usein oman loman niistä toipumiseen. :D

      Poista
  8. Päivänä kauniina kaivan sulle jostain esiin sen saaristolaisleipäreseptin, mitä itse käytän ja saat luvan kokeilla sitä, nimittäin se säilyy niin hyvin ja on todella energiapitoista, että se on mitä parhainta vene ruokaa. Pari vuokaa riittää erittäin hyvin pidemmällä purjehduksella ja maku vain paranee vanhetessaan :-) Kyllä ne saaristolaiset vain osaa! Oikeesti! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mun pitäisi sen verran leipoa, että kokeilisin sitä. :) Se on niiiiiin ihanaa! Ja niin osaa, todellakin.

      Poista
    2. Kaikkein työläintä on se, että taikinasta tulee iso eli aika raskas sekoittaa ilman yleiskonetta. Hiiva sekoitetaan piimään. Lisäksi kaikkea kaksi desiä eli ruisjauhoa, maltaita, leseitä, ohrasuurimoita... Jotain 10dl vehnäjauhoa ja kaikki tämä kahteen pitkulaiseen leipävuokaan. Parasta on se, että kaikki todella vain sekoitetaan ja kaadetaan vuokaan. Ei tarvii sinänsä leipoa. Huomattavasti vaivattomampaa, kuin minkään muun leivän valmistus. Paistoaika itsellä sähköuunissa on ollut liki pari tuntia, että sikäli vie aikaa. Yleiskone on hyvä tässä, tai se että tekee taikinan kahteen eri kulhoon. Kokeile ihmeessä. Varsinaista superfoodia. Tolkuttomasti kuitua ja hiilareita ;-)

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!