tiistai 18. maaliskuuta 2014

On dreams and reality


Olin eilen ensimmäisen työpäiväni päätteeksi puhumassa lifestyle-bloggaamisesta sellaiselle pienelle yleisölle. Yksi kuulijoista oli kovasti sitä mieltä, että lifestyle-blogeista puuttuu usein aitous ja että esimerkiksi purjehdusblogista hän haluaisi lukea, miten välillä on tosi kamalaa, kun vene on pokallaan ja vettä tulee sisään ja on märkää ja sitä rataa. Tämä on sellainen aihe, joka muuallakin aiheesta keskustellessa nousee aina aika ajoin esille ja jäin pitkäksi aikaa pohdiskelemaan, että mitä se aitous on tai ei ole. Sitten tulin siihen tulokseen, että ehkä tämä taitaa olla enemmän luonnekysymys. Toiset vain kaipaavat erilaista näkökulmaa kuin toiset, mutta näkökulmat sinänsä ovat keskenään ihan yhtä aitoja tai epäaitoja. On ihan totta, että välillä tosiaankin sitä vettä tuntuu olevan enemmän veneessä kuin meressä ja meno on vähemmän idyllistä. Mutta toisaalta ihan yhtä totta ja aitoja ovat ne aamut, kun linnut laulelevat, aurinko paistaa, meri kimaltelee ja aamukahvit kannella kruunaavat täydellisen hetken. 

Ylläolevassa kuvassa Laivis on söpönä sohvalla ja kevättalven ensimmäiset auringonsäteet lämmittävät sen kuonoa. Se oli ihan aito tilanne, jonka tallensin. Samaan aikaan koko olohuone oli alkuräjähdyksen vallassa ja lattia täynnä mappeja, likaisia sukkia ja astioita. Se kai on sitä arkirealismia, jota jostain syystä tavataan pitää jotenkin aidompana. Silti päätin tehdä valinnan ja näyttää sen miellyttävämmän aitouden. 


Postauksen kuvat ovat vanhoja, koska en todellakaan ole ehtinyt kuvaamaan yhtään mitään. Toisaalta Laivakoira hengaa sohvalla joka päivä ja keitän aamulla kahvia jauhamistani pavuista, joten ne ovat kaiketi ihan kurantteja. Eilen aamulla aurinko paistoi ihanasti, kun kävelin bussipysäkiltä toimistolle ja ajattelin, että olen kyllä koko maailman onnellisin tyyppi. Että tässä sitä vain kävellään unelmien duuniin chicissä kynähameasussa. Tässä sitä vain käveltiin niin tomerana, että yhtäkkiä kynähameen halkio oli huomattavasti ylemmäs tuleva kuin kotoa lähtiessäni. Mies pelasti ja kiikutti minulle housut. Lounaalla kahvit kaatuivat ja illalla räyhäsin miehelle, vaikka tämä oli ollut tosi kiltti. Ja itse asiassa aamullakin heräsin oikeaan aikaan vain sattumalta, koska puhelimestani oli kuivunut akku yön aikana, eikä herätys toiminut. Aitoa, kyllä. Mutta omasta mielestäni ihan yhtä aitoa olivat ne valtavat ilontunteet, mukavat uudet työkaverit, päällä ollut uusi paita, ihana mies, joka säntäsi tuomaan minulle ehjät vaatteet ja illalla viereen käpertynyt Laivis. Itse ajattelen nimenomaan näitä jälkimmäisiä, kun ajattelen eilistä päivää. Ja ajattelen, että vielä tästä alan kuvaamaan työasukuvia vaikka kuinka, kunhan saan aamuihin jonkinlaisen rutiinin. 

Minua kiinnostaa kovasti se, mitä te ajattelette tästä asiasta. Niitä pyykkivuoria en tulevaisuudessakaan tule jakamaan täällä, koska tämä blogi on ja pysyy ikiomana keinonani keskittyä elämäni parhaisiin puoliin. Se toimii itselleni positiivisen ajattelun työkaluna. Mutta olisi ihan kiva keskustella. Mikä teidän mielestänne on aitoa ja mikä ei? Ja ennen kaikkea: miksi?

Translation: I went to work yesterday. I thought that I had managed to pull together a pretty cute outfit. There I was, walking to my dream job in my dreamy outfit. Then I walked in a slightly too brisk a manner and all of the sudden my cute new skirt was very inappropriate to be worn to the office. 

109 kommenttia:

  1. Mieluummin katson elämää kauniimman kautta, enkä (anteeksi kamala ilmaus) persreiän, kuten mummoni sanoi. :D Tässä elämässä on ihan tarpeeksi vaikeita ja mieltä maata kohdin vetäviä asioita joten ihan mieluusti valitsen niitä, jotka kohottavat katsetta ylöspäin, välillä vaikka arjen yläpuolellekin.

    Omasta päivästä voisi kirjoittaa aika monella tapaa mutta tyydyn toteamaan tämän olleen aika pitkä ja vaiherikas päivä. Uteliaammille voi toisilla sanoilla kertoa vaativasta taaperosta, joka ei anna hetken rauhaa, aamukuuden herätyksestä ainakin neljän yöherätyksen jälkeen, kiukkukohtauksesta tuhannen siivouskerran jälkeen jne. Minusta silti armollisempaa niin lukijaa kuin itseänikin kohtaan on kertoa päivän olleen tosiaankin vaiherikas.

    Jatka blogia samalla mallilla. Likapyykkejä ja sukkia täällä kotonakin on ihan tarpeeksi, joten nautin mieluummin hyvin rajatuista kuvakulmista. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummosi sanoi kyllä hyvin, pitää varmaan adoptoida itselle tuo lausahdus. :D

      Kiitti, niin mä meinasinkin. :) Mä olen jotenkin muuten opetellut tekemään sen rajauksen ihan silmilläkin. Helpottaa kummasti. :D

      Poista
  2. Jatka samalla mallilla kuin aiemminkin :) Itse ainakin tulen hakemaan blogien lukemisesta hyvää mieltä ja ihania kuvia, enkä niitä mappikasoja ja likaisia sukkia lattialla. EIhän blogien tarvi kertoa koko todellisuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, niin mä ajattelinkin. :) Toi on muuten hyvä pointti, että miksi edes pitäisi raportoida koko paketti.

      Poista
  3. Toisen aitoa ja epäaitoa on mun mielestä vähän hassua arvioida tai arvostella, koska niin erilaiset asiat ovat aitoja kullekin. Mä luulen, että ne pyykkivuoret ja postipinot ovat aitoina ihan jokaisen kotona, joten kuvittelisin, ettei kukaan niitä halua enää netissä nähdä. Mulle ainakin riittää ihan oma pyykkipino. :) Positiivista ajattelua ja positiivisia asioita tarvitaan aina, enkä mä lähtisi sanomaan että joku tai jonkun blogi on epäaito kun niitä koiran/kissan/vauvan oksennuksia ja pölypalleroita ei näytetä. Itse asiassa ihmettelisin vähän jos joku em. asioita taltioisi omassa huushollissaan. Eihän se, että korostaa hyviä asioita ja jättää ne huonot omaan arvoonsa, tee kenestäkään epäaitoa.

    Mä olen monesti miettinyt, että pitäisi pitää varavaatekertaa töissä just tollasten odottamattomien äksidenttien takia. Itse olen tähän asti selvinnyt ratkeamisitta, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Tuollaiset vaimonsa pelastavat aviomiehet on muuten aivan huippuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä! Yleensä mä olen miettinyt tätä silloin, kun esimerkiksi Kanariaa dumataan epäaidoksi. Kun mun mielestä se rantabaarin Josekin kyllä elää ihan oikeaa elämää, eikä jotain feikkielämää, vaikka onkin turistien ympäröimä.

      Joo, sai kyllä mutkin ajattelemaan, että joku back up plan pitää selvästi luoda. :D

      Poista
  4. En ymmärrä miksi jotkut käyttävät kyseistä argumenttia. Miksi lifestyle- tai missä tahansa muussa blogissa pitäisi kirjoittaa "pyykkivuorista ja arjen kamaluudesta". Itse en lukisi hetkeäkään sellaista blogia. Joillekin arki on ilmeisesti niin kamalaa, ettei voi uskoa että joku muu osaa nähdä sen kamaluuden seassa myös onnellisuutta ja kauniita hetkiä ja kertoo blogissaan mieluummin siitä kuin päivällä kaatuneesta kahvikupista tai ylettömästä ketutuksesta kun töissä ei mennytkään niinkuin strömsössä. Keskity Norppa vaan jatkossakin niihin asioihin mitkä sinusta tuntuvat parhaalta, se on sitä aitoutta! Tykkään hurjasti blogistasi tällaisena. Ja onnea uuteen työhön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin välillä mietin, että se on vähän sama kuin marisisi siitä, että Gloriassa ei ole kurahaalarivertailuja.

      Kiitti ja kiitti! :)

      Poista
  5. Hei,

    Olen aina ihmetellyt yleisön valitusta blogien kiiltokuvamaisuudesta. Itselleni blogit ovat viihdettä siinä kuin esim. sisustuslehdetkin. En ostaisi sisustuslehtiä, jos ne olisivat täynnä sekaisia epämääräisin lastulevyhuonekaluin tuunattuja lilliputtiyksiöitä Turun Lausteelta. Nautin hyvin kirjoitetuista blogeista kauniiden kuvien kera. Huumori blogissa on myös kivaa plussaa.

    Kaikki eivät halua lukea kauniita sisustuslehtiä, vaan jotkut nauttivat aidosta realismista Alibin tyyliin (tai mitä niitä rikoslehtiä nyt olikaan). Varmasti löytyy blogeja, jotka keskittyvät realismiin ja jotkut blogit keskittyvät jopa lähes ainoastaan elämän negatiivisiin puoliin ja valittamiseen.

    Ystävältäni kuulen mielelläni iloisten asioiden lisäksi hänen murheensa ja vastoinkäymisensä. Blogeilta odotan jotain muuta. En usko, että kenenkään blogin kirjoittajan elämä on niin kiiltokuvamaista kuin kuvista ja kirjoituksista voisi olettaa ja hyvä niin.

    Ehkä kyse on vain ihmisten loputtomasta uteliaisuudesta ja halusta tonkia toisen elämän likasankoja. Iltapäivälehdetkin myyvät eniten silloin, kun on tapahtunut jotain ikävää.

    Kiitos positiivisesta blogistasi. Jos haluan katsella pölyisiä nurkkia, nostan vain hetkeksi katseeni kuvaruudulta ;) Blogiasi lukiessani haluan katsella kauniita kuvia.

    terv. perhepurjehtija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisin lukenut muiden kommentit ennen kuin juuri kirjoitin omani, niin olisin voinut vain kompata tätä. Niin samaa mieltä! :)

      Poista
    2. Siis tämä oli aivan loistava kommentti!

      Poista
    3. No tämä kyllä tyhjensi koko potin. :D Just noin mäkin ajattelen. Viihdettä! Toiset tykkää dekkareista, toiset tosi-tv:stä ja toiset Täydellisistä Naisista. Genrejä on varmasti jokaiselle.

      Kiitos Perhepurjehtijalle muutenkin kivasta kommentista. Missäs vaiheessa teillä on muuten uuden kauden suunnittelu ja valmistelu?

      Poista
    4. Hyvä kommentti. Allekirjoitan myös tuon, että "ystävältäni kuulen mielelläni iloisten asioiden lisäksi hänen murheensa ja vastoinkäymisensä". Jäin tämän lauseen lukiessani pohtimaan asiaa. Mietin, että kun on pidempään seurannut jotain tiettyä blogia, kirjoittajahan alkaa tuntua tutulta ja ehkäpä joskus jonkun mielestä jopa ystävältä. Voisiko tämä aitouden etsintä liittyä toisinaan myös siihen, että ehkä tiedostamattakin ikään kuin halutaan siirtyä tuttavuuden tasolta ystävyyden seuraavalle tasolle? Tässä bloggaamisessa kun yhdistyy viihde ja todellisuus aika hyvin.

      Ja vähänkö repesin tuolle halkioepisodille! :)

      Poista
  6. En ole ikinä ymmärtänyt joidenkin jatkuvaa itkua "aitouden" perään. Eiköhän jokaisen arjesta löydy sitä "aitoutta" niin paljon ettei sitä tarvitse netistä lisää kaivaa.

    Ihanaa kuulla että eka työpäiväsi oli onnistunut!

    T: M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin kun se "aitous" on niin subjektiivinen käsitys!

      Se oli kyllä. :) Ihanaa, kun ihmiset myötäelää noin.

      Poista
  7. En kestä siirappiyliannostusblogeja, mutta tosiaan, sitä "aitoutta" eli villakoiria nurkissa, pyykkivuoria ja haisevia biojäteasioita saan riittävästi täällä IRL, joten en niitä blogilta kaipaa. Mulle aitoutta on blogissa se, että sitä kirjoittaa ihminen kasvoineen ja teksteistä saa sen kuvan, että kirjoittajalla on oikea elämä. Tuo kommenttisi positiivisen ajattelun työkalusta on aika osuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas tykkäsin tuosta näkökulmasta, että kirjoittajalla pitää olla oikea elämä. Just niin, mutta ei sen kaikkia puolia tarvitse, eikä pidäkään esitellä. :)

      Poista
  8. Hei! Kyllä meillä ainakin löytyy omasta takaa pölypallerot ja likapyykit joten en todellakaan kaipaa sellaista tekstiä/kuvia. Sulla on niin loistava tyyli kirjoittaa joten jatka samaan malliin! Toisaalta kuka tykkää mistäkin, mutta minä saan arkeeni paljon iloa tästä blogista, teksti ja huippukuvat! -Siru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista ja kauniista sanoista! :)

      Poista
  9. Komppaan edellisiä kommentoijia, jatka vaan samaan tyyliin! Blogisi kuvat ovat kauniita sekä laadullisesti että kohteiltaan, en minäkään haluaisi katsella pyykkikasoja yms. vaikka kuinka olisi kameran säädöt viimeisen päälle ;) Ja onhan tästä aiheesta ollut jo useamman vuoden silloin tällöin polemiikkia, joten luulisi että useimmille on jo päivänselvää, ettei se bloggaajienkaan elämä ole vain sitä, mikä näkyy ruudulla.

    Aurinkoista kevättä ja onnea uuteen työhön :)

    T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyykkikasat on nyt mainittu niin moneen kertaan, että mua alkaa melkein houkuttaa kokeilla, saisinko otettua niistä nättejä kuvia. :D

      Ehkä se, että sama aihe nousee aika ajoin esiin on sitäkin, että blogilukijan evoluutio on ehkä suht samanlainen. Olen käynyt sen läpi itsekin. Että ensin on ihan, että täh, joku esittelee elämäänsä netissä. Sitten, että eikö sen elämässä ole mitään muuta ja sitten kun tajuaa idean, niin alkaa nauttia?

      Kiitos ja aurinkoa sinne myös! :)

      Poista
  10. Heips ja onnea uudesta työpaikasta! Jos jotain minä olen tähän surulliseen pitkään hankalana jatkuneeseen elämäntilanteeseeni blogistasi saanut on juuri se positiivisuus, elämänilo ja positiivisten asioiden "kaivaminen" esiin omasta elämästä. Ja onhan niitä hyviä asioita elämästäni ihan aidosti löytynyt, osa kiitoksesta kuuluu vilpittömästi sinulle ja blogillesi!

    Ei likaiset pyykkikorit, parisuhdeongelmat, tiskipöydän tiskit, aamutukka/naama ketään inspiroi, eikä varmaan kiinnostaisi :)... Ja kuka tahansa järkevä ihminen osaa suodattaa lukemansa blogit ja ymmärtää että jokaisen blogin takana on lisäksi ihan tuiki tavallista elämää. Aitoa sitten tai ei. Ei kukaan lukisi sisustuslehtiä, jos kuvat olisivat kuvia arjen askareiden keskeltä... eivät ne ketään inspiroisi siivoamaan/sisustamaan omaa kotiaan.

    Purjehdus on ehkä eri asia, koska se on harrastus hyvine ja huonoine puolineen... ja harrastuksen todellisuutta on myös myrskyt ja nekin toisaalta kiinnostaa. Mutta olethan niistäkin mielestäni kirjoittanut, esim siitä läheltä piti -tilanteesta viime kesänä.

    Kuten joku jo totesi, ihmiset ovat uteliaita ja kaikilla bloggaajilla on mielestäni oikeus säilyttää myös jotain henkilökohtaista elämästään, kuten kaikilla muillakin ihmisillä. Se on vain maalaisjärjen puutetta jos ei pysty näkemään blogin "taakse" sen tavallisenkin elämän olemassaoloon.

    /Pipsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa kuulla, että olen voinut olla jotenkin avuksi. <3

      Olet ihan oikeassa, että purjehdus tosiaan on vähän eri juttu. Olen yrittänyt kirjoittaa siitä tällaisen fiilistelevän aloittelijan näkökulmasta ja siihen tietysti kuuluu myös takapakki ja kasa erinäisiä sattumuksia.

      Ihmiset ovat kyllä tosi uteliaita! Se kannattaa muuten mun mielestä aloittelevien bloggaajien pitää mielessä, että stalkkaaminen on nykyään niin helppoa, että kannattaa tosiaankin miettiä, mitä sinne nettiin oikein laittaa.

      Halaus sulle!

      Poista
  11. Blogejahan on vaikka minkälaisia olemassa. Osa onkin sellaisia joiden sisältö perustuu ihan tarkoituksella elämän kurjuuksiin ja kantaa otetaan ihan yhteiskunnallisiin asioihin. Itse en koe että lifestyleblogin tarvitsee olla lainkaan sellainen. Itse pyrin kirjoittamaan iloisista asioista, vaikka välillä onkin itselle tullut mieleen että toivottavasti en ole liian pinnallinen kun kuvailen vaateostoksiani, tai korujani tai venereissuja tms. Mutta muiden blogeista ainakin juuri näitä asioita mieluiten luen. Arki ei ole pelkkää juhlaa kellään. Kyllä se tiedetään vaikka sitä blogiin ei kuvatakaan! Minusta sinä olet täysin oikeilla jäljillä oman blogisi kanssa. Keep going;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vakavampia blogejahan on vaikka mitä hyviä. Mä jotenkin hämmennyin, kun olin tosiaan puhumassa nimenomaan lifestylestä, joka on tarkoituksella aika kevyt alue. Viihdettä, kun tuossa yläpuolella tosiaan todettiin.

      Mustakin on kivaa lukea muiden blogeista nimenomaan tuollaisia juttuja, kun kaipaan viihdettä. Jos haluan "sivistyä" (ihan väärä sana, mutta en keksi parempaakaan), niin menen ihan muualle kuin lifestyle-blogeihin.

      Poista
  12. Kuten kirjoititkin, tämä taitaa olla luonnekysymys. On niitä, jotka haluavat keskittyä negatiivisiin asioihin ja niitä, tai no, meitä, jotka ennemmin keskittyvät näkemään ja muistamaan ne hyvät hetket. Jännä sinänsä, että "realismiksi" usein mielletään pyykki- ja tiskivuoret, pölypallerot ja nurkkiin kertyneet epämääräiset kasat. Tiedän monta kotia, joissa realismia on se, että nuo kaikki loistavat poissaolollaan. Mikäköhän se realismivaatimus sitten olisi näissä tapauksissa? Ja jos ne kotihommat onkin rästissä joltain aikaväliltä, niin kyllä minä ainakin arvostan rajausta: ennemmin nätti lähikuva kuppikakusta kuin sellainen kuva, missä leivonnasta syntyneet tiskitkin ovat mukana. Jatka siis samaan malliin. Ei positiivisuus vie ihmisestä aitoutta!

    Toimistotarvikkeilla pystyy muuten fiksaamaan pahaltakin vaikuttavia vaatekriisejä. Esimerkiksi jos housuista irtoaa nappi, niin todistettavasti ne pysyvät päivän ylhäällä parilla klemmarilla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tiedän monia supersiistejä ihmisiä. Ehkä he elävät sitten jotenkin feikkiä elämää. :D

      Ihan mahtava vinkki, täytyy pitää mielessä. Virkapuvun olen useampaankin otteeseen fiksannut jesarilla, mutta ei jotenkin tullut mieleen, että samaa filosofiaa voisi soveltaa normivaatteisiinkin. :D

      Poista
  13. Kyllä se aitous on sitä, että bloggari kirjoittaa itse omasta elämästään ja siitä, mikä itseä puhuttelee, miellyttää, harmittaa tms. Sun blogihan ilmentää ennen kaikkea sinua, sun elämääsi ja ajatuksia, ei meidän lukijoiden. Ne, joita ei miellytä, tn eivät vaan lue juuri sun blogia ;-). Älä muuta tapaasi käsitellä ja kuvata ympäröivää maailmaa ja asioita, juuri niiden takia me täällä hengaamme ja myötäelämme kanssasi!
    Oli niin hauska lukea tuosta onnellisuudestasi ruuhkabussissa - koin itse saman tunteen auton ratissa 2,5v sitten kun aloitin uudessa duunissa. Edelliset 18v työmatkaan oli mennyt 1-2h aikaa ja sitten yhtäkkiä työmatka olikin enää 10-15min. Aivan uskomaton onnellisuuden tunne kun elämän ruuhkavuosien keskellä yhtäkkiä vuorokaudessa olikin 1,5h lisää aikaa! Hymyilin autossa yksinäni - hetki ja erityisesti tunne on jäänyt mieleen. Onnea uuteen duuniin ja ihanaa uuden elämänvaiheen alkuun.
    -Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin, mullehan tämä on kuitenkin harrastus, jonka on tarkoitus tuottaa mulle itselleni positiivista mieltä ja jos joku muukin saa siitä jotain, niin se on sitten bonusta ja hieno homma.

      En mä muutakaan, enkä edes ajatellut sitä, mutta tää aihe on sellainen, että haluan kuulla muitakin mielipiteitä, koska se kiinnostaa mua yleisellä tasolla. :)

      Kiitti! <3

      Poista
  14. Kiva kuulla, että ensimmäinen työpäiväsi sujui mielenkiintoisissa merkeissä! Olen täysin samoilla linjoilla edellisten kanssa. Itselläni on myös tapana keskittyä elämän parhaisiin puoliin. Iloiset asiat ovat ne, jotka muistan illalla ja jota haluan jakaa muiden kanssa. Ikävämmät asiat yritän pyyhkiä mielestäni nopeasti pois. En myöskään halua niissä viipyä kirjaamalla niitä ylös blogiin tai mihinkään muutenkaan. Toinen asia on sitten huumori, mielestäni on ihana taito, jos pystyy kääntämään ikävätkin asiat voitoksi nauramalla niille. Kuten tässä sinun kynähameesi tarina. Jatka samaan malliin blogiasi ja nauti uudesta työstäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihan sama, että en halua antaa niille ikäville jutuille yhtään sen isompaa roolia kuin on pakko. Saati, että sitten kirjaisin niitä muistiin. JOs on joku tilanne, mistä voi oppia, niin se on sitten tietenkin eri asia. :)

      Kiitos! :)

      Poista
  15. Mä ymmärrän kuulijan näkökulman kyllä, mutta sanoisin, että hän lukee väärän genren blogeja. Mun mielestä lifestyle-blogin henkeen kuuluu positiivisilla asioilla fiilistely ja positiiviset tunteet. Asiablogeissa peräänkuulutan myös niitä realistisia ja negatiivisempiakin näkökulmia. Siis esimerkiksi blogissa, joka keskittyisi silittämisen teoriaan, olisi melko pintapuolista esitellä vain silitettyjä kauniita vaatepinkkoja.Sinne sopisi hyvin pyykkivuori ja epäsiisti pesukone. Ei sillä, että joku haluisi lukea silittämisen teoriasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän myös, olen vain eri mieltä. Ja sun kanssa samaa mieltä. :)

      Haha, silittämisen teoria! :D

      Poista
  16. Ehkäpä tämäkin on mielipidekysymys. Juuri erään bloggaajan kanssa tämän kommenttiboksissa keskusteltiin siitä, että blogit ovat kuitenkin enemmän inspiroitumisen lähde. Haetaan jotain mitä tavoitella ja mitä siirtää omaan elämään. Itsekin aloin lukemaan blogeja kun köyhänä opiskelijana ei ollut enää varaa ostella Cosmoja sun muita joka välissä. Ehkä joku kokee elämänsä olevan niin täydellistä, ettei sellaista tarvitse ja haluaa enemmän ähdä että muidenkin elämä on sekasortoa, mutta kuka sellaista jaksaa pidemmän päälle? Onhan se bloggajallekin kiva, että oma blogi on enemmänkin ihanien asioiden paikka, jotta sen parissa olisi kiva häärätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tänään oli muuten M&M:ssä mielenkiintoinen juttu siitä, mitä blogit osittain tänä päivänä ovat. http://www.marmai.fi/blogit/kuningassisaltoa/bloggarista+on+tullut+kaupparatsu/a2238604

      Poista
  17. Ihan ensiksi, kivaa kun kerroit ekasta päivästäsi. Usko tai älä, olen miettinyt miljoona kertaa kuinka uusi työsi alkoi. Ja tämä kaikki vain siksi, että olen edelleenkin niin iloinen puolestasi 😊

    Aitoudesta muut tuossa yllä ovat hyvin sanoneetkin. Jos sotkuinen koti tai likainen tukka on aitoutta, niin sellaista ei kannata nettiin laittaa. Toisaalta mulle loputtomat alekoodit eri nettikauppoihin ja pelkät ostin sitä ja tätä-postaukset on mulle vähän turn off, tykkään lukea tavallisista asioista, juuri sellaista sekamelskaa mitä sullakin on (tämä on siis hyvää tarkoittava sana tässä yhteydessä).

    Musta sulla just on aito blogi, koska sun persoona välittyy voimakkaasti läpi, mutta silti vedät hienosti rajan sun yksityiselämään.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, voin iloisena kertoa, että tosi mukavasti on mennyt. :)

      Mä tykkään kanssa aiheellisesti sekamelskoista blogeista. Tosin luen muutamaa aika puhdasta muotiblogiakin, mutta niistäkin mä etsin lähinnä korviketta muotilehdelle, enkä mitään paljastuksia.

      Kiitos! :)

      Poista
  18. Pidän sun blogista just tällaisena, kauniita kuvia ja positiivista asennetta. Ei se toki mitään pilaisi, vaikka välillä olisikin kuvia pyykkivuorista ja muusta "aidosta", mutta en minä niitä ainakaan kaipaa. Mietin juuri viimeksi aamulla sitä, kuinka paljon elämässä ja onnellisuudessa on kyse omasta asenteesta. Aamulla tuuli ja oli kylmä, takatalvi oli iskenyt ja astuin vielä aamun koiralenkillä kiireessä koiranp***aan. Siitä huolimatta hymyilytti töihin ajellessa kun se aurinkokin alkoi pilkistelemään pilven takaa. Ja ihana päivä tästä tulikin, ihan vaan niiden arjen pikkujuttujen ansiosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen samaa mieltä. Jos suljetaan pois todella vakavat vastoinkäymiset, sairastumiset ym. pakolliset disclaimerit, niin todella paljon on omasta asenteesta kiinni.

      Apua, mikä aamulenkki. :D

      Poista
  19. Ai no, mä tykkään sitä realistisuudestakin. Elämän mausta. Tykkään sarkastisista, kepeistä, nokkelista ja sanavalmiuksellisista blogeista. Pyykkikasoista, koiran repimistä kengänpohjista, finnistä leuassa, niljakkaan kylmän pelottavasta merivedestä kasvoilla ja avocadotahnasta joka oli ihan hemmetin pahaa. Mua ahdistaa blogit joissa on pelkkää valkoista harmoniaa, seesteisyyttä, macaronsleivoksia viideltä kantilta kuohuviinilasillisen kanssa. Keittiöitä joissa on kuvattu samaa leipälaatikkoa kymmenessä kuvassa, ahtaalla kuvakulmalla, koska iik, keittiötaso on oksettava, eikä näytä TineK:lta. Mutta onneksi kaikille löytyy kaikkea. Mulle myös :) Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin tästä kommentista, se oli hauska, joten laitan oman kommenttini tähän! Norpan blogissa on myös kerrottu niistä epäonnistumisista ja huonoista fiiliksistä, mutta minä ainakin klikkaan tämän sivun auki lähinnä inspiraation ja kauniiden kuvien takia. Tämä on ennenkaikkea kauneuden ja hyvän mielen blogi. Olen ottanut ihan sumeilematta vaikutteita ja matkinut ihania sisustus- ja pukeutumisideoita! :D

      Poista
    2. Hauskaa, että joku uskaltaa olla toistakin mieltä! Mä kaipasinkin vähän lisää näkökulmia tähän. Mua kiinnostaa kamalasti, että miksi sä tykkäät niistä kasoista? Avaa, pliis, vähän! :)

      Anonyymille kiitti kauniista sanoista! :)

      Poista
  20. Minusta se on juuri yksi blogisi parhain puoli, että löydät ja osaat kuvata ne arjen ihanuudet. Koska arjen kamaluuksiahan meillä kaikilla on; likaisia astioita, pyykkikasoja, pölyjä pöydällä..Ja itse en ainakaan haluaisi lukea negatiivista tilitystä siitä, kuinka kamala päivä sitä taas olikaan! Joten by all means, jatka niin kuin olet tehnytkin. Totta kai sitä haluaa näyttää niitä kauniita asioita ja kuvia, mutta ne ainakin saavaa minut hyvälle mielelle ja arvostamaan niitä pikkujuttuja omassakin arjessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Annika! :) Niin mä meinasinkin jatkaa samaan tyyliin.

      Poista
  21. Pidä ehdottomasti sama linja kuin tähänkin asti, sinulla on kiva tyyli kirjoittaa. Tämä blogi on tosiaan piristysruiske arkeen ja huokuu sellaista positiivista fiilistä. On ihana lukea postauksia joissa fiilistelet jo tulevaa kesää ja veneilykautta (itsekin hurahtaneena mereen ja veneilyyn) tai kun esittelet uusia vaatehankintoja tai sisustusasioita (niin samanlainen maku kuin minulla!). Kiitos mahtavasta blogistasi! Ja onnea uuteen unelmiesi työpaikkaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olipas nätisti sanottu. :) Mä itse odotan venekautta niin, että sekoan kohta!

      Poista
  22. Voi että mahtava homma tuo sun uusi (arki)työ! Jos vain mahdollista, suosittelen varavaatekertaa töihin. Koskaan ei tiedä mikä ydinlaskeuma tulee yllesi työpäivän aikana...

    IRL:stä blogeissa. En ole itsekään tiskivuorien puolella, mutta en myöskään Siskonpedin klipin http://www.youtube.com/watch?v=o_5OtsdBBIg puolella, joissa todellisuutta muunnetaan. Kaikkea ei tarvitse näyttää/kertoa, mutta liian ulkokultaiseksikaan ei pidä ryhtyä. Tekstissä pyykkikasat ovat ihan jees, mutta kuvankäsittelyllä ne kannattaa muuttaa joksikin hotiksi sisustustuotteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, todellakin täytyy sellainen sinne viedä! :D

      Toi on muuten kiinnostava näkökulma, tuli parissa muussakin kommentissa esille, että tekstissä voi olla sitä kaaosta, mutta kuvat sais olla nättejä.

      Poista
  23. Jatka vaan tavallasi, blogisi on ihana! Sopiva ja onnistunut sekoitus kaikkea. Se mikä olisi ehdoton turn off on jos postataan jatkuvasti shoppaamisesta, siitä tulisi vain tyhjäpään blogi -olo. Suhtaudun kaupallisuuteen hyvin kielteisesti heti kun tulee tuo tunne, että ihmiset vain käyttävät näitä luonnonvaroja kuin olisimme ainoa sukupolvi joka maapallolla tulee elämään eikä kenellekään muulle tarvitse jäädä mitään.

    Arkirealismia saa toki olla, vaikka luen blogeja arjen kauneuden vuoksi, ihanien kuvien ja inspisten takia. Kyllä jokainen (toivottavasti) ymmärtää, ettei kenenkään koko arki ole ruusuilla tanssimista ja ettei kenenkään elämästä voi tehdä ulkoapäin oikeaa arviota, koska koskaan ei oikeasti tiedetä mitä heidän neljän seinän sisällä tapahtuu! Tämän opin jo äidiltäni kun kauan sitten ihmettelin hänen kuultensa voiko jonkun elämä olla noin täydellistä miltä vaikutti. Ihmisillä on luontainen taipumus silotella itsestään ulospäin annettavaa kuvaa, mutta sehän on vain yksi todellisuus. Ja kaikkea ei todellakaan tarvitse jakaa netissä, jos muutenkaan! Ja olen jo tähän ikään mennessä ymmärtänyt varsinkin monen naisen korjaavan tyhjää elämänsäänsä tavaran määrällä, vaikka se ei todellakaan onnea tuo.

    Laivis on muuten ihan suosikkejani, mahtavia kuvia tarjoat täällä karvakuonosta =) Kuvathan ovat ihan ykkösasemassa blogeissa, mutta sinulta sujuu myös teksti.

    Saila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä jatkankin. Mua vain kiinnostaa tää aihe. :) Olen muuten samaa mieltä tuosta maapallon kuluttamisesta ja saan säännöllisin väliajoin huonon omatunnon kuluttamisestani. No, tänään sentään myin auton pois, joten ehkä saan siitä vähän lievitystä hetkeksi.

      Ja joo, äitisi on ihan oikeassa. Munkin mielestä on luonnollista siloitella sitä omaa kuvaa. Miettikää, millainen sitä on esimerkiksi parisuhteen alussa vs. kymmenen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen! Ja mä olen ihan samaa mieltä, että kaikkea ei todellakaan tarvitse jakaa netissä. Kun koskaan ei voi tietää, kuka lukee.

      Kiitos, Saila, sekä mun että Laiviksne puolesta. :)

      Poista
  24. Jee vielä uudelle työlle ja aloitukselle! Niin kivaa, vaikka varmasti myös rankkaa! :) Mä luulen kanssa, että kyse on siitä, mistä näkövinkkelistä tätä elämää haluaa tarkastella. Pyykkikasoja ja hiekkaa just imuroidulla lattialla riittää itselläkin ihan omasta takaa, eikä fiilis ole mikään loistava kun huulet sinertää Suomen talvessa - tai kesässä. Mutta mieluummin sitä keskittyy puhtaan pyykin nuuhkimiseen ja auringonsäteisiin, jotka sitten ihanasti lämmittää. Oottaa sitä, että on taas myötäinen ja takin voi riisua, tai vetää edes hihat ylös. :)

    Sun blogisi on lemppari varmasti nimenomaan siksi, että tästä loistaa kauniiden kuvien ja hienosti käytetyn kielen kuitenkin myös aitous ja rehellisyys - hyvänä esimerkkinä se, että uskalsit kirjoittaa haaveista ja pettymyksistä liittyen uuden työn hakemiseen ja lomautuksestasi ym. Itse muistan ajatelleeni silloin, että voi vitsi, jollain lailla helpottavaa kuulla, ettei sunkaan elämä ole täydellistä (kuka kolmekymppinen lukija kuvittelee niin...;), mutta että kuinka sitä lukijana ikään kuin samaistuu virtuaaliystävän rooliin ja toivoo niin kovasti, että saat sen, mitä tahdot. Ja miten kävi! :)

    Niin, ja itselleen nauraminen ja ironia iskevät aina! :) Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Ja tosiaan, pää tuntuu ihan räjähtävän nyt tähän alkuun. :D Niin paljon tulee koko ajan ihmisiä ja asiaa, mutta on se myös ihanaa, koska tuntuu hetki hetkeltä enemmän omalta jutulta. :)

      Kivaa kuulla, että täältä välittyy jotain välistäkin. Mietin aina tarkkaan, että kirjoitanko tuollaisia postauksia, koska mähän en yhtään tiedä, ketkä kaikki niitä lukevat. Mutta joskus ne riskit kannattavat. :)

      Kiitos itsellesi!

      Poista
  25. Haa, tämä on hyvä ikuisuusaihe. Totta kai jokainen saa kirjoittaa ja kuvata blogiinsa juuri sellaista materiaalia kuin itse haluaa. Mä kuulun kuitenkin siihen porukkaan, jotka tykkää aina välillä nähdä ja lukea just sitä "arkirealismiakin" - enkä ymmärrä, mitä pahaa tai ikävää siinä on (tarkoitan sillä kyllä paljon muutakin kuin pyykkiä ja tiskejä!). En tietenkään kuvittele, että vain kauniita kuvia blogiinsa lataavat ihmiset eivät koskaan näkisi sotkua ympärillään, mutta mulle merkkaavatkin oikeastaan enemmän tekstit. Jos pystyn lukemaan edes rivien väleistä sellaista tiettyä, no, maanläheisyyttä, jopa itseironiaa tai muuten vain leppoisaa elämänasennetta, kaikki on hyvin. Pelkkä ainainen positiivisuushehkutus tai omien onnistumisten luetteleminen jättää helposti vähän fuulan maun. Sun blogissa on mun mielestä tosi hyvä tasapaino - en ole koskaan ajatellut, että voi vitsi miten rasittava tyyppi vaan että vau, onpa kivan ja - heh - aidon oloinen ihminen ja elämä. Sun teksteistä välittyy rauhallinen ja varma ote omiin tekemisiin ja hyvä itseluottamus. Ja kivat tekstit tulevat vielä kauniiden kuvien kera, mikäs sen parempaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukutan tätä kirjoitusta, ja samoin tuota allaolevaa! En myöskään halua nähdä pyykkivuoria tai tiskejä, mutta kyllä jonkinlaista maanläheisyyttä ja persoonaa. Lifestyle-blogit menevät helposti vain omien ostosten esittelyyn, tarkkaan rajattuihin kuviin ja feel good -paatokseen. Ei siinä mitään, mutta itselleni sen kaltaiset blogit eivät anna juuri mitään. Haluan enemmän pohdintaa, epäröintiäkin ja arkisia tilanteita, ehkä sitten koen sen aitoudeksi koska sitähän elämä usein on. Niistäkin voi kirjoittaa positiivisessa ja rakentavassa hengässä, ei siis tarvitse levittää kurjuutta vaikka tarttuu välillä vähän hankalampiinkin aiheisiin kuten olet tehnyt. Sulla on mielestäni balanssi kohdillaan! -Hanna

      Poista
    2. Kiitti molemmille teille kivoista kommenteista. Tuo tasapainoilu on varmaan se avain siihen, että kaikki voittaa - bloggaaja itse saa toteuttaa itseään ja kivaa tekemistä ja lukijat saa inspiraation lisäksi sitä samaistumista, mikä kai on alun perin jollain tapaa ollutkin sen blogien clou.

      Pohdinnassa ja epäröinnissä on varmaan se, että jos tekee niitä, niin sitten asettaa ihan toisella tavalla itsensä arvostelun alaiseksi kuin jos vain esittelee ostoksia ja se varmaan hirvittää montaa. Jos joku uusi paita on jonkun lukijan mielestä ruma, niin siitä tuskin kukaan bloggaaja menettää yöuniaan. Sen sijaan jos joku arvostelee rankasti mielipiteitä, haaveita tai vakavampia mielipiteitä, niin se voi oikeasti sattua.

      Poista
  26. Mielenkiintoinen aihe! Tavallaan ymmärrän tuota kuulijaa, joka kaipasi aitoutta. Aitous ei kuitenkaan ole sitä että valokuvataan likapyykkejä vaan sitä, että lukija aistii ihmisen joka on ruudun toisella puolella. Tästä sinun blogisi on hyvä esimerkki. Sinusta huokuu lämpöä, positiivisuutta ja huumorintajua. Välillä sattuu ja tapahtuu, mutta se on vain elämää. Kerroit työhaaveistasi. Kerroit epäröinnistäsi persikanvärisen paidan kanssa. Kerroit jäätelökateudestasi. Kerroit joskus Laivakoiran tuittuilusta. Tällaiset asiat saavat minut lukijana samaistumaan ja tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Minäkin haaveilen unelmatyöstä, murehdin tulevaisuutta, teen hutiostoksia ja mässäilen Mäkkärillä. Se, että sinäkin koet samoja asioita tuntuu lohduttavalta. Se on aitoa, ja se miten suhtaudut elämän pikku murheisiin positiivisella asenteella on inspiroivaa.

    Suurin osa lifestyle-blogeista eivät kuitenkaan ole aitoja tässä merkityksessä. Monet bloggaajat postaavat pelkästään kiiltokuvamaista materiaalia. Kauniita valokuvia laukuista, vaatteista, aamupalasmoothieista ja ravintolaillallisilta. Kuvien kauneudesta voi nauttia mutta niihin ei voi samaistua. Tai samaistuminen merkitsee sitä että hykertelen tyytyväisyydestä kun näen bloggaajalla samanlaisen kellon mitä omassakin ranteessani on tai sitä että ostan ylihintaiset Lexington-lakanat jotta voin tuntea olevani osa blogin kaunista luksusmaailmaa. Tällaiset bloggaajat eivät välttämättä ole epäaitoja, mutta he antavat erittäin kapean kuvan elämästään. Monet eivät kerro juuri mitään itsestään. Ehkä jotkut epäröivät julkisuutta, mutta toisaalta miksi he sitten bloggaavat? Saattaa myös olla helpompi piiloitua merkkiaurinkolasiensa taakse ja kuvata kahvikuppiaan kun kertoa miltä oikeasti tuntuu. Myös monen bloggaajan rahankäyttö kummastuttaa minua. Parikymppisillä bloggaajatytöillä voi olla useita tuhannen euron arvoisia laukkuja. Selkeästi heillä on rahaa, mutta kukaan ei halua kertoa mistä tämä kaikki raha tulee. On hassua että joidenkin blogien pääasiallinen sisältö on rahalla brassaileminen mutta itse rahasta ei voi keskustella koska se kuulemma on liian henkilökohtaista. Tämä on minusta epäaitoa! Sillä se luo illuusion, että bloggaajat ovat tavallisia tyttöjä jotka vaan uutterasti tekevät työtä sisustuskaupassa tai missä lie ja säästävät sillä kokoon tuhansien eurojen merkkilaukkuostokset. Tämä on kuitenkin kaukana lukijoiden todellisuudesta. Harvalla on varaa laittaa tuhatta euroa laukkuun ja vaikka olisikin niin se ei ole järkevää, jos se tuhat euroa on pois esimerkiksi asuntosäästämisestä. Toki jokainen tekee omalla rahallaan mitä lystää, mutta monet kiiltokuvablogit luovat epärealistisen ja epäaidon kuvan sekä rahankäytöstä että siitä mitä hyvä ja tavoittelemisen arvoinen elämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää olikin tosi kiinnostava kommentti, kiitos siitä! :) Osasit tiivistää hyvin sanoiksi sen, mitä mäkin ajattelen siitä, mitä aitous on. Ja kiitos myös muutenkin kauniista sanoistasi. :)

      Toi julkisuuden epäröiminen on kaksiteräinen miekka. Mä luulen, että varsinkin nuoremmilla ja ehkä vielä vähän epävarmoilla naisilla se voi olla yhtäältä hyväksynnän hakemista ja sellaista oman aseman määrittelyä yhteiskunnassa, mutta sitten se julkisuus voikin yllättää. Kun mäkin, aikuinen, omasta mielestäni ihan tolkun ihminen, joskus hätkähdän sitä, että mitä hittoa mä olen oikein tekemässä.

      Poista
    2. Vaikka bloggaaja heiluu merkkilaukkunsa tai useammankin kanssa blogissaan, mielestäni hänellä ei ole mitään velvollisuutta selitellä lukijoille mistä on rahansa sen/niiden hankkimiseen saanut tai kuka laukun tai laukut on maksanut. Kukahan meistä oikeasti kyselee ystäviltään, että "hei kiva laukku, ootko todella säästänyt ton sun palkasta/opintotuesta, vai maksoiko poikaystäväsi/äitisi/kummisi vai otitko ihan pikavipin" tms : )

      Myöskin mietityttää tuo "hyvä ja tavoittelemisen arvoinen elämä" - ei nimittäin ole välttämättä laisinkaan sama meille kaikille. Samalla tavalla muuten illuusiota ovat luoneet vuosikausia esimerkiksi lehdet - eiköhän aika moni ole sen jo tajunnutkin. Nuoret lukijat (varsinkin) ovat toki haavoittuvaisia ja johdateltavissa erityisesti netissä seikkaillessaan, joten liputankin medialukutaidon oppimisen/opettamisen puolesta ihan satasella : )

      Tykkään Norppa tyylistäsi kirjoittaa, blogissa välittyvästä elämänasenteestasi ja tavastasi vastailla kommentteihin. Kauniit ja mielenkiintoiset kuvatkaan eivät ole toki pahitteeksi, kun visuaalinen ihminen olen. Ja ei niitä pyykkikasoja, kiitos! : )

      Poista
    3. Kiitos vastauksista kommenttiini! Anonyymi, olet toki oikeassa siinä ettei bloggaajalla ole tilivelvollinen taloudestaan lukijoilleen. Tästä olen samaa mieltä. Ja on fakta, että joillakin ihmisillä on paremmat taloudelliset edellytykset kuin muilla. Varakkaat vanhemmat saattavat antaa reilusti taskurahaa opiskeleville lapsilleen, vanhemmat ehkä maksavat asumisen, voi olla rikas poikaystävä, voi olla pääomatuloja, voi olla perittyä varallisuutta jne. Tällaisia asioita on varmasti monen luksusbloggajan talouden takana. Tätä lukija ei kuitenkaan voi tietää, jos bloggaaja vastaa uteluihin epämääräisesti kertomalla käyvänsä töissä. Tavallisen parikymppisen nuoren keskipalkalla ei todellakaan voi asua tilavassa asunnossa Helsingin keskustassa ja samanaikaisesti ostaa luksustuotteita toisensa perään. Ärtymykseni kohde onkin se, että luksusblogit välittävät lukijoilleen kuvaa että tämä on normaalia ja että näin kuuluukin olla. Ikään kuin luksuselämäntyyli olisi kaikkien tavoiteltavissa, vaikka näin ei todellisuudessa ole.

      Miksi tämä sitten herättää närää minussa? No, koska olen kukkahattutäti. ;) Minua huolestuttaa, koska monet nuoret blogilukijat säästävät pienistä pennosistaan ja ostavat kalliita luksustuotteita sen sijaan että ajattelisivat talouttaan pitkäjänteisemmin. Luksusblogit normalisoivat äärimmäisiä kulutustottumuksia – minäkin, omasta mielestäni suht medianlukutaitoinen korkeakoulututkinnon suorittanut aikuinen, olen melkein mennyt lankaan ja tuntenut himoa 1000 euron laukkuun. Jos minäkin olen näin helposti manipuloitavissa, niin miten on teini-ikäisen lukijan laita?

      Toisaalta, mitä tälle asialle on tehtävissä? Ei varmaankaan mitään. Luksusblogithan ovat suosittuja juuri siksi että niissä esitellään jotain parempaa ja hienompaa kuin mitä perustallaaja kokee omassa elämässään. Siksi ainakin minä luen niitä. Asia on varmasti kuten sanot, anonyymi – medialukutaito on todella tärkeää. Sekä kyky hahmottaa, että bloggaaja elää omaa elämäänsä ja minä omaani, eikä minun kuulu verrata itseäni bloggaajaan X.

      Hyvä ja tavoittelemisen arvoinen elämä on todellakin eri asia eri ihmisille. Joistain blogeista saa vaan mielikuvan, että elämän tarkoitus on koota ympärilleen niin paljon kauniita luksustuotteita kuin mahdollista. Että elämän suurin onni asuu Mulberry-paperipussin sisällä. Tämä tekee minut surulliseksi. Tuskin luksusbloggaajatkaan näin pinnallisia oikeasti ovat, mutta tällainen vaikutelma eittämättä tulee. Mitä minä tarkoitan hyvällä ja tavoittelemisen arvoisella elämällä on tasapainoinen elämä, johon kuuluu perhe, ystävät ja työ, mutta myös taloudellinen vakaus. Taloudellinen vakaus, joka tulee siitä, että rahat sijoitetaan fiksusti ja pitkällä tähtäimellä esimerkiksi asuntoon ja pääomaan. Tällöin pärjää elämän aallokossa. Työpaikan menetys tai pitkäaikainen sairaus eivät paattia kaada, jos niiden riskiin on varautunut etukäteen. Merkkilaukuista ja muista luksustuotteista ei ole iloa, jos ei työttömyyden sattuessa pysty maksamaan lainanlyhennyksiään eikä sairaana ollessaan pysty maksamaan leikkausta.

      Poista
    4. Tosi kiinnostavaa pohdintaa ja kiva lukea monipuolista kommentointia. Tää on musta bloggaamisen paras puoli. :)

      Merkkituotteet ovat varmaan tietyntyylisille ihmisille olleet aina tärkeitä. Muistan itsekin, kuinka raastavalta tuntui, kun KAIKILLA muilla tuntui olevan Levikset ja meillä kotona oltiin sitä mieltä, että mistään punaisesta lapusta ei ruveta maksamaan hirveitä summia ekstraa ja että farkut on farkut on farkut. Ehkä kuluttaminen on muutenkin lisääntynyt kaikenikäisten keskuudessa ja "statusjutut" ovat kivunneet hintaportaikossa ylös päin aikuisillakin, mutta kyllä muakin mietityttää se, että silloin kun mä olin nuori, niin se juttu oli just farkut, joiden hinta olisi tänä päivänä jotain 80 € kun nyt pitää tosiaan olla se tonnin käsilaukku. Se tuntuu hurjalta.

      Kiitos, Eva, tosi ajatuksia herättävistä kommenteista. :)

      Poista
  27. Tämä on aihe, jota itsekin aina välillä mietin ja olen myös kuullut muiden puhuvan. Olisihan se varmaan terapeuttista jakaa "kurjuutta" ja huomata että ruoho ei ole vihreämpää aidan tosella puolella. Tästä huolimatta itse pidän enemmän hyvien fiilisten ja kauniiden asioiden jakamisesta.Osasit todella hyvin minusta avata tätä asiaa kirjoituksessasi (selvästi viestinnän ammattilainen =D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Katinka, olipas mukavasti sanottu. :)

      Poista
  28. Olen vahvasti samoilla linjoilla. Jos esim. purjehditaan myrskyssä ja joudutaan "vähältä piti" -tilanteeseen, niin tapahtumat ovat mitkä ovat ja niistä voi kirjoittaa joko kiroillen ja turhautuneena valittaen tai selviytymisestä ja oppimiskokemuksesta kiitollisena huumorilla höystäen. Ilmaisuun vaikuttaa niin paljon kirjoittajan persoona ja tietoisesti valittu näkökulma aiheeseen.

    En vieläkään ole keksinyt mitä iloa jollekin lukijalle olisi postauksesta, joka tartuttaa negatiivisia fiiliksiä? Vai hakeeko joku vahingonilon kokemuksia?

    Kiva kuulla, että uusi työsi lähti käyntiin hyvissä fiiliksissä hassuista sattumista huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mä yritän niistä hurjemmista tilanteista ottaa opikseni ja käsitellä niitä sitä kautta kuin vain niin, että olipas kamalaa.

      Hyvä kysymys! Oikeasti! :)

      Poista
  29. Voi pidä tämä blogi juuri tälläisenä kuin tähänkin asti <3 ! Oli hauskaa lukea mitä kaikkea sulle on kuvien ulkopuolella sattunut, mutta olen samaa mieltä. Kyse on nimenomaan näkökulman valinnasta ja siihen bloggarilla on yksinoikeus. Toki esteettisyyttä voi nähdä myös pyykki- tai tiskivuoressa, kuraisessa ja hiekkaisessa lattiassa tai aamun ensimmäisessä peilikuvassa, mutta bloggarina sinä valitset minkä osan elämästäsi haluat julkiseen levitykseen. Jos itse eksyn blogiin joka ei minua miellytä niin siirryn välittömästi seuraavaan, ja samaa kaavaa toivoisin muidenkin lukijoiden toteuttavan. Lukijalla on valta valita. Inhorealismia kaipaaville löytyy kyllä omansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän ihan varmasti. :) Tosin Nykki-postauksien määrä nyt pakostakin vähenee. :D

      Poista
  30. Minä pidän positiivista blogeista. Tiedän kyllä, ettei se elämä aina ole ruusuista, ei kenellekään. En itsekkään viitsi kirjoittaa kaikista vastoinkäymisistäni, ja miksi märehtisin niissä vielä julkisestikin. Mutta tietysti se on asenne kysymys. Joillekin lasi on aina puolityhjä ja toisille taas puolitäysi. Puolitäysi kuulostaa paremmalle.
    Itse pidän sinun blogista, ja seuraan sitä päivittäin. Oli aiheena purjehdus, laivakoira, sisustus tai pukeutuminen, kaikki käy.
    Onnea uuden työn johdosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää taitaa tosiaan olla mitä suurimmassa määrin luonnekysymys. Yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta.

      Kiitos! :)

      Poista
  31. Samaa mieltä muiden kanssa. Jos kaunis koti, positiivisuus vastoinkäymistenkin yllättäessä, onnellisuus tavallisen arjen keskellä tai auringosta nauttiminen myrskyisän purjehduksen jälkeen on epäaitoutta, luen mielelläni feikkielämästä ja pyrin elämään sellaista itsekin. Etenkin purjehdusjutuissa olet kyllä mielestäni tuonut esiin myös sitä "aitoa" meininkiä. Jos minä ei-purjehtijana ymmärrän arjen olevan merelläkin kaikkea laidasta laitaan (kirjaimellisesti), ei kai sitä varsinaisia purjehtijoita varten tarvitse alleviivata? Jos joku puolestaan miettii, onko todella olemassa joku, joka käyttää veneellä kankaisia lautasliinoja tai pöyhii sisustustyynyjään ihan oikeasti, ota se kohteliaisuutena. On hienoa osata elää juuri niin kuin itse haluaa ja haaveilee ja tuottaa sillä vielä iloa muillekin.

    Tsemppiä uuden työn opetteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oli muuten hyvä kysymys. Ei kai? Vai tarvitseeko?

      Kiitti! :)

      Poista
  32. Aaa. Tiiätkö, kun mun mielestä siinä purjehduksessa on vähintään ihan yhtä mukavaa se myrskyily ja ikkunoiden meressä huljuttelu, kuin ne auringonlaskut ja seesteiset iltapurjehdukset. En ymmärrä miten kertomus olisi autenttisempi, jos kaikki olisi läpimärkänä ja huudettaisiin perkelettä. Sitäkin sattuu, ja sekin on omalla tavallaan hauskaa. Ja oikeesti, jos se kastuminen haittaa, niin vika on varusteissa. Ei mulla muuta. Paitsi että tykkään sun blogista, oot super. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä reippaampi keli on joskus ihan kivaa ja haastavaa, mutta mä en ole ihan vielä niin pitkällä, että osaisin nauttia myräköistä. Mutta mainio kommentti kaiken kaikkiaan, niin vain meitä on niin erilaisia. :) Kiitos! <3

      Poista
  33. Mielenkiintoinen postaus. Blogisi on ihan kivaa katseltavaa ja luettavaa, ja ehdottomasti siitä "realistisemmasta" päästä. Minusta taas nämä tietyt blogit joissa parikymppiset tytöt poseeravat kalliiden käsilaukkujen kanssa kymmenistä eri kuvakulmista ja antavat jotenkin kuvan että kaikki se on hankittu omilla tuloilla on hieman vääristeltyä. Myös se miten paljon tuoteiden ja palvelujen piilomainontaa blogit sisältävät on sääli. Kymmenet kuvat bloggareiden sisäpiirijuhlista joissa jaellaan tuotteita mainostettavaksi on minusta jotenkin lukijan pettämistä. Sinulla onneksi on hyvin rehti asenne ja toivon että jaksat pitäytyä tällä linjalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko se just se, että ne laukut on hankittu omilla tuloilla (tai annetaan sellainen kuva) se ärsyttävä juttu? Kysyn siksi, että olen utelias. Musta taas blogeissa ei ole kovinkaan paljoa enää nykyään piilomainontaa, kun säännöt ovat selvät ja lukijat ovat niin tarkkoina ja huomauttavat heti, jos jotain hämärää on. (Mikä on siis musta hyvä juttu.)

      Kyllä mä tän linjan ajattelin pitää. :) Olen itse asiassa vähentänyt jonkun verran mainontaa noin ylipäätään. Affiliate-linkeistä harkitsen luopumista kokonaan.

      Poista
  34. Kiitos blogistasi, pidä se sellaisena, positiivisena ja ihanana kuin se on ollutkin! Itse olen työssä alalla, jossa näen surua ja murhetta joka päivä ja koen sen itsekin usein tosi raskaana. Vapaa-aikana yritän löytää elämääni mukavaa, iloista "kevyttäkin" kirjallisuutta, elokuvaa ja blogeja:))) ...mutta olen huomannut sen haastavaksi, tosi monet elokuvat, TV-sarjat jne. ovat todella raakoja tai muuten aiheeltaan rankkoja. En jaksa sitä vapaallakin. Oikein suututtaa, että esim. elokuvan pitää olla synkkä ollakseen uskottava. Me tarvitaan elämään iloa ja keveyttä!!!
    Tsemppiä uuteen työhän, toivottavasti kerrot siitä vähäsen joskus..Ja mukavaa kevättä!
    -Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä näkökulmasta! :) Olen ihan samaa mieltä, että iloa ja keveyttä me tarvitaan tänne loppumattoman talven keskelle! :)

      Ihanaa kevättä sinne myös!

      Poista
  35. En ymmärrä, miksi jotkut eivät usko, että kuvat siisteistä kodeista olisivat aitoja. Että kukaan ei voisi asua siistissä kodissa, ja että kuvaa varten olisi tehty joku suursiivous, TÄH?
    Blogit ovat minulle inspiraation lähteitä, ja ikäänkuin aikakausilehti. Olen visuaalinen ihminen, ja rakastan kaikkea kaunista ympärilläni, sisustuksesta aikakausilehtien kuviin ja vaatteista blogien kuviin. En halua katsella jotain rakeisia tummia kuvia, mistä ei erota mitään, ei edes mielikuvituksella.
    (Ja kun vene on täysin vinossa, ja mietit selviääkö tästä hengissä, niin tuskin tulee mieleen kaivaa kameraa, että porukalle saa näyttää millaisessa myrskyssä mentiin, mielummin katson kuvia seuraavan aamun Lexingtonin kahvikupista ja auringonpaisteesta, ja voin melkein tuntea nenässäni aamuisen meren tuoksun… Ja lukea sinun kirjoituksen "eilisestä" tilanteesta merelllä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, no sinäpä sen sanoit. Ei ole muuten kertaakaan vähän kovemmassa kelissä tullut mieleenkään kaivaa kameraa esiin ja alkaa kuvailla. :D

      Poista
  36. Alkuun kiitos mahtavasta blogista, jatka samalla linjalla.

    Tämä on ihana hyvänmielen blogi, jossa on myös huumoria ja toisinaan ehkä myös sarkasmia. Tämä ei mielestäni kuitenkaan missään nimessä ole sliipattu blogi (en tätä silloin lukisikaan) vaan täällä aistii sen todellisuuden: vaikka kuvat ovat upeita ja niissä on kaunis koti/Laivis/Norppa/Båt, en nyt todellakaan ajattele, että sinulla aina olisi vain niitä täyden kympin päiviä. Naiviahan sellainen ajattelu olisi. Ja vaikka en itse purjehdikaan, ihailen vangitsemiasi tunnelmia kuviin ja toki tajuan, että Suomen olosuhteissa purjehdukseen kuuluu muukin kuin kannella samppiksen nauttiminen.

    Luen blogeja hyvien kuvien, loistavien tekstien vuksi. Seuraan myös muutamaa blogia, joissa ei välttämättä ole kuvia ollenkaan, mutta joissa tarkastellaan omaa elämääni liippaavia ilmiöitä realistisesti ja useimmiten sarkastisesti. Jokin niissäkin viehättää, mutta ei sielläkään millään oksennuksilla (kuten joku aikaisempi kommentoija kirjoitti) revitellä.

    Mutta siis kiitos mahtavasta blogista ja mahtavia hetkiä uuteen työhön!
    Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Kaisa ja varmasti jatkan. :) Ainakin kun tästä elämänmuutosshokista vähän tokenen. :D

      Joo, eipä niitä täyden kympin päiviä aina ole, se on ihan varma juttu. Ja silloin kyllä tässä taloudessa myrskyää ihan kunnolla. Mutta ne asiat eivät musta edes kuulu muille. Jos haluan puida jotain negistä, teen sen ystävieni tai mieheni kanssa ilman, että blogin lukijamäärän verran ihmisiä kuuntelee.

      Poista
  37. Jargonia koko postaus ja sen perässä oleva keskustelu. Blogimaailman ehtymätöntä jargonia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, mikä sun mielestä oli erityisen jargonia? En nimittäin tykkää siitä itsekään, joten kuuntelen kiinnostuneena.

      Poista
    2. Aitous on sotkun näyttämistä ja, ja, ja... Koko keskustelu "aidosta" ja "epäaidosta" pyörii samojen hyvin kuluneiden argumenttien ympärillä, eikä koko keskustelua voida edes käydä ilman, että kyseiset argumentit otetaan mukaan jo alustuksessa...

      Googlaa vauva.fi ja määrittele aito ja epäaito. Tein sinne oman ketjun tän keskustelun innoittamana. Käy inspiroitumassa ja vinkkaa jos et löydä niin heitän suoran linkin. Tervetuloa av:lle keskustelemaan ;-)

      Poista
    3. Joo, tajuan mitä ajat takaa. Ehkä just sotkukasat ja pyykit on sellaisia "helppoja" aitouden mukamerkkejä. Kun varmaan harva haluaa edes läpällä heittää mitään viittauksia esimerkiksi parisuhdeongelmiin, rahahuoliin, sairauksiin ja muihin vastaaviin, jotka ovat sellaisia isompia elämän varjopuolia. Edes todistelumielessä. Syitä voi olla monia, mutta harva varmaan haluaa asettaa itseään niin haavoittuvaiseksi ja arvostelulle alttiiksi, koska ruodinta esimerkiksi mainitsemallasipalstalla voi olla joskus todella julmaa ja armotonta. Sotkukasoihin voivat kaikki samaistua, mutta niissä ei kuitenkaan anneta itsestä paljoa. Luulen, että siksi tuo aito vs. epäaito -keskustelukin helposti pyörii samojen argumenttien ympärillä.

      Kiitos kutsusta, mutta mä olen valinnut olla ottamatta osaa keskusteluihin tuolla foorumilla, koska koen sen olevan useimmiten hyvin kaukana aidosti rakentavasta ja eteen päin vievästä keskustelusta. Olen kyllä kiitollinen, että vinkkasit ja kiva muutenkin, kun tarkensit kommenttiasi. Luulen hyvinkin ymmärtäväni, mitä tarkoitat.

      Haluan kuitenkin pyytää siinä mielessä vähän armoa, että tätä keskustelua käydään kuitenkin kymmenien tuhansien silmäparien edessä, joten se automaattisesti karsii ne "oikeat" huolet ja murheet pois tästä ympäristöstä.

      Poista
    4. Oletko lukenut koskaan opinnoissasi "50-luvun" pienryhmätutkimuksesta (sosiaalipsykologiassa), se on yllättävän ajakohtaista tätä blogimaailmaa ajatellen. Varmaan viestinnässä tämä on ihan perus settiä. Jos et niin suosittelen.

      Mun mielestä tuossa av:n ketjussa tuli tosi hyviä pointteja esiin heti, kun aiheena oli aito ja epäaito elämä/elämäntapa/elämäntyyli (eikä puhuttu blogeista lainkaan). Blogeissa pidän huolestuttavimpana sitä jos maalataan tehokas ja vakuuttava kuva jostain todella glamourista elämästä, jossa etäännytään siitä itse elämästä turhan kauas niin että koko hommasta tulee feikkiä (ilman että lukija tajuaa feikkiyttä). Ihmiset lukee blogeja aitoina ja se on omiaan lisäämään pahoinvointia. Oikeasti on niitäkin lukijoita, jotka kuvittelee, että heidän ongelmat voisi ratkaista tuoksukynttilöillä, superfoodilla ja Korsin laukuilla. Että kunhan vaan on "perusasiat" on kunnossa niin sitten elämä hymyilee. Tilalle tuleekin tyytymättömyyttä, taloudellisia ongelmia, mt-ongelmia, epätoivoa... En syyllistä sua, mutta elämää jaksaa elää vain jos hyväksyy sen, että se on epätäydellistäkin ja siinä epätäydellisyydessään täydellistä :-). Sä olet Norppa hyvä tyyppi ja mä olen kriittinen lukija that's all :-).

      Poista
    5. Muistan hämärästi lukeneeni, mutta voisin selvästi lukea uudelleen, koska en yhtään kuitenkaan muista, mitä siinä oli. Kiitos vinkistä! :)

      Mä haluaisin tuoda tuohon sun pohdintaan sen näkökulman, että kautta viestimien historian niiden uusia muotoja on pidetty jollain lailla haitallisina. Varsinkin telkkarista oltiin aluksi sitä mieltä, että se on vaarallinen. En sano, etteivät uudet viestimet olisi vaarallisia niille, joilla medialukutaitoa ei ole, mutta haluaisin laajentaa tuota näkemystä niin, että lukijallakin olisi joku vastuu. Kun viestinnän hankaluus on just siinä, että vastaanottajallahan on oikeus tulkita viesti omalla tavallaan riippumatta siitä, miten viestin lähettäjä on sen itse tarkoittanut. Siinä mielessä mun mielestä on vähän ongelmallista sälyttää kaikki vastuu bloggaajille, vaikka ymmärrän kyllä sun pointin tosi hyvin. Kuten keskustelussa on aiemminkin todettu, olennaista kai olisi medialukutaidon lisääminen noin yleisesti.

      Musta on tosi mielenkiintoista kuulla muunkinlaisia mielipiteitä kuin omiani, joten kiitos sulle tästä keskustelusta. Saa olla kriittinen ja pitääkin, siitähän ne parhaat juttelut syntyy ja voi itsekin oppia uutta ja saada uusia näkökulmia. :)

      Poista
  38. Mä en keksi mitään mitä tässä blogissa muuttaisin. Jos mä haluan nähdä täysinäisiä pyykkikoreja, niitä löytyy ihan kotoakin ;) Mä tykkään tämän blogin kauniista kuvista, niin maisemista kuin päivän asuistakin. Mun mielestä sä saat vangittua kuviin hienoja ja aitoja hetkiä. Ja sulla on sana hallussa :)

    VastaaPoista
  39. Blogisii on hyvä juuri tällaisenaan! Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  40. Ihan huippuja kommentteja! :D Sanon ihan samaa: jatka samaan malliin!
    Ja hei, miksi viime syksyn kuvia ei näy? Onko vaan mun koneen ongelma vai joku yleinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää on ollut kiinnostava keskustelu! Enemmän kiinnostaisi vain kuulla vastakkaista mieltä olevien argumentteja, nythän täällä ollaan aika yksimielisiä.

      En mä tiedä! Blogger on bugittanut tosi paljon ja kuva-albumit myös viime aikoina. Pitää yrittää tsekata, jos saisin korjattua. :(

      Poista
  41. Sinun blogisi on minun lempiblogini. Kiireisen elämäntilanteen vuoksi en ehdi monia blogeja lukea. Haen blogeista rentoutumista ja esteettisiä hetkiä elämääni. Oman elämän kiireet ja ajoittaiset pyykkivuoret tms. ovat ihan tarpeeksi, enkä jaksaisi toisten vastaavia lukea. Olen siis kiitollinen tästä blogista tällaisenaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, että luet: :) Mahtavaa, jos tämä miellyttää.

      Poista
  42. Kiitos huippumukavasta blogista!
    Olen samoilla linjoilla kuin muutama aiempi kirjoittaja tuossa ylempänä eli blogisi on rento ja aito. Olen blogien lukijana jo enempi "täti-ihminen" ja pidän siitä että blogistasi heijastuu aitoa ja elettyä elämää, eikä se ole liian sliipattu ja täydellinen. Yleensä tietty omakohtaisuus, aitous ja särö tuo enemmän kiinnostavuutta teksteihin. Tämä mielestäni välittyy sopivasti blogistasi vaikka pyykki- ja tiskivuoria ei esiteltäkään. Jatka siis samalla linjalla! Aurinkoista kevättä ja onnea uusiin haasteisiin.

    VastaaPoista
  43. Kiitos mukavasta kommentista ja siitä, että luet. Jatkan ilman muuta. :)

    Joskus mä mietin vain, että mulla ehkä vaikuttaa tosiaan se, että olen vähän vanhempi. Mulla ainakin ikä on tehnyt tosi hyvää, voin rehellisesti sanoa, että olen varmana ollut täysin sietämätön parikymppisenä. :D

    Aurinkoa sinne myös! :)

    VastaaPoista
  44. En muuttaisi mitään. Aidompaa blogia saa hakea. Marttaliiton sivut ovat heille jota pyykki ja riski kiinnostaa. Go Norppa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti iitukka! :) Myös siitä, että olet niin aktiivinen kommentoija. Marttaliitosta tuli muuten mieleen, että myös heidän sivuillaan olen saanut suorastaan koomiseksi mennyttä bashausta osakseni. :D

      Poista
  45. Det här är best blog, joten jatka samaan malliin. :) (Jäänyt näköjään ruotsi "päälle", kun olin minilomailemassa Kööpenhaminassa ja yhden yön pitstopin jälkeen jatkoin Stukholmaan.) :) Pidäthän laiviksen mukana bloggailemassa? Haukut on pullollaan aitoutta <3 t. Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack, snälla! :) Kuulosti kivalta minilomalta. Ja Laivis bloggaa ehdottomasti med. :D

      Poista
  46. Hatunnosto muuten sinulle Norppa, kun olet viitsinyt vastata kaikkiin näihin viesteihin! Sen on töytynyt olle aikamoinen työrupeama. On kuitenkin tosi kiva, että vastaat ja keskustelet lukijoittesi kanssa. Hauskaa päivää sinulle ja terveiset suosikkiblogikoiralleni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tää oli kyllä aikamoinen urakka, mutta mieluinen. Ja itsehän pyysin keskustelua! :D

      Kivaa päivää sinne myös!

      Poista
  47. Hyvää pohdintaa, jälleen. Itse olen tässä asiassa tavallaan takinkääntäjä: aikoinaan mietin, että se on jollain tavalla hyvin epäaitoa kirjoittaa omasta elämästään blogia ja välittää suurellekin lukijakunnalle hyvin siloiteltua, todellisesta arjesta kaukana oleva kuvaa. Nyt näen asian toisin; kuten omassakin elämässä, en näe miksi bloggarit eivät voi täysin aidosti kertoa elämästään keskittymällä niihin hyviin hetkiin ja kauniisiin kuviin jonkin "todellisen arjen" sijaan. Eivätkö myös ne kauniit, seesteiset, hauskat, iloiset jne. hetketkin ole ihan samalla lailla todellisia hetkiä elämässä kuin ne rupuisemmatkin? Iän myötä olen näes löytänyt mahtavan periaatteen: "keskity mihin keskityt" ja se pätee vähän tähänkin: miksi keskittyä niin omassa elämässä kuin blogissaankaan niihin huonompiin tai arkisen pitkästyttäviin hetkiin, joita jokaisen elämässä väkisinkin on, kun voi keskittyä näkemään niitä kauniita, iloisia ja hyviä hetkiä? Niitä tilanteita ja hetkiä joista arjen piristykset nousevat esiin? Keskity mihin keskityt :)

    Ja muuten tiiviisti ajatuksiani blogistasi: keep up the good work Norppa, you rock!

    - Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hauskaa kuulla tällainen tarina! Mä itse asiassa luulen, että tämä on useammankin blogin lukijan evoluutio ja varmasti myös itse bloggaajien. :)

      Kiitti! <3

      Poista
  48. Kirjoitustyyli on mun mielestä se mokä ratkaisee. Ja tietty kuvat, ja kuvien ja tekstin määrän sopusuhtaisuus. Mutta tosiaan, kirjoitustyylisi on mielestäni viihdyttävä mutta silti asiallinen, eli vaikka kirjoitat pisitiivisista asioista, se ei silti ole mitään ällösöpöily naminamia. Samoin uskon että vaikka joskus kirjoittaisitkin jostain elämän varjopuolista, en usko että silti alentuisit kurjuudella mässäilyyn. Aiheet blogissasi on sopivan vaihtelevia, ja se mikä on ratkaisevinta, on asenteesi elämään :) kiitos!!!

    -Terhi

    VastaaPoista
  49. En jaksanut kaikkia kommrentteja kahlata läpi, mutta yleinen mielipide näyttää olevan, että blogista luetaan mieluummin kivoja ja kauniita asioita, kun niitä pyykkivuoria ja likaisia astioita. Moni on kiteyttänyt asian tosi hyvin.

    Mitä tuilee siihen purjehduspuleen, niin mä ainakin nautin tavallaan myös siitä, kun vesi lentää ja kaikki on märkää (ainakin silloin, kun mulla on pätevä miehistö mukanani, lasten myötä varsinkin jos he ovat mukana kovat kelit ovat muuttuneet "einiinkivoiksi") - silloin aamukahvi auringonnousussa venettä kuivatellessa mahdoillisen aamusaunan jälkeen maistuu vielä paremmalta.

    Yhtä kaikki, lukijoita kannattaa toki mielestäni kuunnella, mutta jokainen kirjoittaa tavalllaan ja juuri se tekee mielestäni blogista aidon - kuten sinun blogoisu on :).

    VastaaPoista
  50. Monta hyvää kommenttia, mutta lisätään vielä yksi kiitos tyylistäsi :)
    Niitä hurjia purjehdusterinoita löytyy varmaan niiltä, jotka hurjissa olosuhteissa purjehtii (en sano, etteikö Helsinginkin edustalla välillä "vähän" tuulisi). Ja sukkapyykeillekin on omat bloginsa. Ihan kaikelle on nykyään! Luxusblogeja voi silmäillä haaveillen ja mammablogeista voi hakea vertaistukea niihin arjen kakkapyykkivuoriin. Eikö se olisi tylsääkin, jos kaikki blogit olisivat samanlaisia yltiörealistisia päiväkirjoja? Kaikelle on aikansa ja paikkansa, netissä osoitetta on helppo vaihtaa, jos ruutunäkymä ei miellytä. Mun mielestä kenenkään on turha nurista toisten elämästä tai siitä, mitä joku haluaa muiden kanssa jakaa. Toki kehitysehdotuksia tai juttuideoita voi sanoa, mutta kyllä jokaisella on oikeus päättää oman bloginsa tyyli ja kirjoittaa vain asioista, joista itse haluaa.
    Kuten jo moni ylläkin, tykkään kauniista kuvistasi ja kirjoitustyylistäsi. Arkirealismia on tarpeeksi ruudun tällä puolella. Internet on helppo ja nopea pakopaikka arjesta. Musta on aivan ihana katsella kuvia auringonnoususta tyynessä satamassa silloin kun omassa päässä myrskyää. Toki jo monesti mainittu medialukutaito on tärkeää. Pitää ymmärtää, että blogi ei ole sama kuin BigBrother.
    Mä olen vähän sellanen negiksen puolelle taipuva tyyppi, mutta sinulta Norppa olen ammentanut aivan hurjasti lisää positiivisuutta elämääni. Ei mitään ällö-naminami-ihqdaa -meininkiä, vaan aitoa asennetta. Ei ne asiat murehtimalla parane; tee mitä voit ja ole ylpeä siitä. Olet inspiroinut minua pitämään tiukemmin kiinni unelmistani ja tekemään enemmän asioita, jotka tekevät minut iloiseksi. Oot super <3
    -tintti

    VastaaPoista
  51. Mulla on kyllä tapana kirjoittaa myös pieleen menneistä jutuista (tosin lähinnä sivuhuomautuksena, ei niinkään koko jutun aiheena) mutta toisaalta en ollenkaan allekirjoita sitä, että inhorealismi yksin tai erityisesti toisi blogiin aitoutta. Moni muukin kirjoittaa erinäisistä arkipäivän kommelluksista, mutta olen kyllä huomannut, että niistäkin voi kirjoittaa positiiviseen sävyyn tai sen muuten positiivisen jutun lomassa. Ja itse ainakin luen sellaista tarinaa paljon mielummin, kuin jatkuvaa valitusvirttä sateesta, vuotavasta veneestä, liian hitaasti kasvavista kukista ja katkeilevista kynsistä! :)

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!