sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Viikkokatsaus


Tällä viikolla palasin vähän ruotuun edellisen viikonlopun herkuttelujen jäljiltä. Hodarit, burgerit ja pizzat korvautuivat salaateilla ja hedelmillä. Ei se mikään kamala kohtalo ollut, tykkään nimittäin erilaisista salaateista tosi paljon ja syön varmasti oikeastaan joka päivä paljon enemmän vihanneksia ja hedelmiä kuin sen suositellun puoli kiloa. Salaattini pohja on aina aika lailla samanlainen. Laitan siihen joko jääsalaattia, tammenlehtisalaattia, rucolaa tai lollo rossoa. Lisäksi pilkon kurkkua, tomaattia, paprikaa ja joskus avokadoa ja ripottelen sekaan kurpitsansiemeniä. Varsinaiset täytteet sitten vaihtelevat. Suosikkiparejani ovat vuohenjuusto ja kuivatut karpalot, feta ja punasipuli sekä tonnikala ja keitetty kananmuna. 


Lounastin ystäväni kanssa kaupungilla ja lähdin matkaan ilman talvitakkia! Silkkihuivin tosin jouduin vielä korvaamaan villaversiolla ja onneksi tein niin - aurinko oli petollinen ja tuuli kylmä.


Sisällä aurinko tuntui kuitenkin ihanan lämmittävältä.


Nautin vielä rauhallisista ja aikatauluttomista aamuista koneen ja kahvikupin äärellä. Kuukausi on mennyt aivan käsittämättömän nopeasti, oli tulla oikein kiire nauttia vapaudesta ja siitä harvinaisesta tilanteesta, ettei tarvitse käydä töissä.


Laivis oli oma kekkuli itsensä ja teki tyynyistä alustoja itselleen. Sillä on vuotuinen eläinlääkärikäynti edessä. Varasin ajan hammaskiven poistoon ja yleiseen tarkastukseen. Jännitän jo etukäteen. Se on aina jotenkin tosi kauhea hetki, kun karvakorva nukutetaan ja se yrittää väkisin pysytellä hereillä. Väistämättä tulee mieleen se aika sitten joskus, jota ei oikeastaan halua edes ajatella. 


Tarvitsin Kuvakulmiin niitä vanhoja kuvia, joita pyysin äitiäni etsimään. Samalla kun hain kuvat, sain muitakin nostalgisia asioita mukaani. Sain myös todella hyvät naurut. Ai että, DC:n skedekengät olivat niin pakolliset 90-luvun lopulla. Viis siitä, etten ole tainnut eläissäni edes seistä skeittilaudan päällä. Ressu Redford taas ei ollut pelkästään lapsuuden soundtrackilla. Hänen tuotantonsa kuului myös lähtemättömänä osana nuoruuden juhannuksiin, joita vietimme aina valtavalla porukalla erään ystäväpariskunnan mökillä. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun on laulettu aamuyön valoisina tunteina Laskeutumisvaloa ja muita klassikoita mukeja mikrofoneina käyttäen. 


Ja löytyihin niitä ponikuviakin! Tässä koetaan vauhdin hurmaa Porkkanan selässä. Jos en aivan väärin muista, niin Porkkanalla oli sellainen hassu tapa, että se helposti nosti laukan vain etujaloille ja ravasi takajaloilla. Tämä kuva lienee jostain vuodelta -89. Oi niitä aikoja! Maailma oli niin erilainen vielä 25 vuotta sitten. Miettikää, Neuvostoliitto oli olemassa ja Saksoja oli kaksi. Kavereiden puhelinnumerot osattiin ulkoa ja kun halusi äänttää radiosta jonkun biisin kasetille, piti olla tosi tarkkana, ettei mukaan tule juontajan puhetta. Kun sain joksikin synttärilahjaksi tupladekkimankan, se oli suurin piirtein hienointa, mitä olla saattoi. 


Viimeiset hetket kotirouvana käytin asiaankuuluvasti kokkaillen. Tein chili con carnea, joka kuuluu myös lapsuuden nostalgiaruokiin. Olen selvästi elänyt täysillä menneessä tällä viikolla.


Sitten olikin viimeinen lomautuspäivä ja muutenkin hyvien uutisten päivä, joten juhlistimme sitä syömällä vähän paremman lounaan. Uusi paita päällä, totta kai. 


Söin Pasta Mandrianoa, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkini ravintola-annoksista. Muutenkin Gastone kuuluu suosikkiravintoloihin, joihin en koskaan kyllästy. Ruoka on aina kerrassaan ihanaa ja palvelu aivan superhyvää ja asiantuntevaa. Itse leivottu luomuleipä, jota tuodaan aluksi pöytään, on niin hyvää, että noin yleisesti erinomainen itsehillintäni pettää sen kanssa joka kerta. Gastonessa on vietetty hääpäiviä ja muita tärkeitä iltoja, enkä ole koskaan, ikinä pettynyt siellä. 


Karu paluu todellisuuteen odotti jo seuraavana aamuna. Herätyskello soi siinä puoli viideltä, jonka jälkeen oli ohjelmassa unista rimpuilua koiranremmin toisessa päässä lähipöpelikössä ja silmät ristissä nautittu aamiainen, jota en koskaan skippaa, vaikka heräisin kello kahdelta. 


Työpäivän jälkeen nautimme Laiviksen kanssa lisää raitista ilmaa ja kyhnötimme loppuillan vierekkäin.


Kainaloisella kamullani oli rennot oltavat. Minä taas yritin löytää uutta suosikkia Netflixistä. Aloitin monien kehuman Mad Menin, joka olikin ihan hyvä. Meinasin vain saada päänsäryn ihan vain näkemällä sen tupakansavun ja väkevän viinan määrän! Ajat ovat tosiaankin olleet toiset. 


Tänään on onneksi töitä vasta illemmalla, joten sain rauhallisen aamun rauhallisine kahveineen ja Hesaria lukien. Toivottavasti muillakin on leppoisa sunnuntai!

Translation: This week I walked down the memory lane several times as I went through some old photos and other stuff. I was a huge Jason Donovan fan once! I also enjoyed some really delish meals and the company of my dog. 

16 kommenttia:

  1. Selvästi kiva viikko! Muutenkin hyvien uutisten päivä... mitähän ne olivat? Leppoisaa sunnuntaita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi kiva viikko. Uutiset kerron, kunhan asia on ajankohtainen. :)

      Kivaa viikkoa sinne!

      Poista
  2. Hiphei, pitkästä aikaa kuulumisilla :) En ollut ihan väärässä, kun ounastelin, että kommentointi jää töitten alettua vähemmälle. Mukavaa, että lomautus on päättynyt ja että aika kului mielenkiintoisissa puuhissa. Toi ruutupaita sopii sulle tosi hienosti, mitä sulla oli alaosassa muuten? Hame vai housut? Mietin, että osaisko sitä enää (!!) käyttää ruutupaitaa ilman Kurt Cobain- tai 8-luokan luokkakuva-viboja ;)

    Mukavaa töihinpaluuta ja alkavaa viikkoa toivottelee Amelie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se on joskus, elämä. Kiireistä. :)

      Mulla oli ruutupaidan kanssa ihan vain kapeat farkut ja tummanruskeat mokkasaappaat. Kyllä ne vibat välillä tulee ja mulla on juurikasvuakin just sopiva määrä (kasvatan omaa väriä takaisin). :D Mutta kynähameen kanssahan tuota saisi upgreidattua.

      Kiitos ja sitä samaa! :)

      Poista
  3. Mitä, joko se kuukausi muka meni. Eikä...
    No, mutta töihin paluu oli ehkä vähemmän ahdistava kuin viikon talviloman jälkeen. Jos se oli ahdistava. Ihmisiä jotka pitävät työstään ei välttämättä ahdista lainkaan mennä töihin loman jälkeen. Itse en kyllä heihin kuulu.
    Vai että hyviä uutisia. No niitä sitten odotellaan täälläkin jaettavaksi. :)
    Tuota Netflix:n maailmaa en oikein ole kokenut omaksi. En oikein mitään jännäreitä kattele. Lähinnä menee sellanen CSI tyyppinen ei tosissaan otettava rikostutkinta hömppä. Mutta tuo GG alkaa nyt kiinnostaa huikeesti kun sinä sitä niin kauheasti hehkuttelet. Pakko saada se käsiin jostain :) Vinkkejä?

    EI muuta kuin leppoisia työpäiviä ja parahinta arkeen paluuta!

    -Iitukka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta, nytkö jo! :D

      Nyt sain olla niin pitkään poissa, että ehdin relata kunnolla. Ei siis pahemmin ahdistanut, mutta viikko olisi ollut ihan liian vähän. Joskus pitää saada kunnon tauko.

      GG:tä on mun mielestä ollut ainakin Anttiloissa usein tarjouksessa. Osta yhden kauden DVD-boksi ja katso, mitä tykkäät. :) En tiedä nimittäin, löytyykö sitä mistään näistä nettijutuista.

      Kiitos ja tsemppiä uuteen työviikkoon myös sinne!

      Poista
  4. Onko muuten kukaan koskaan ollut lomautettuna esim. Kesä tai heinäkuuta. Tuskin .. Olis vaan kivempi ajatus. Hyvää työviikkoa ! T.Regina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, tuskin... :D Joo, kyllä mäkin olisin heinäkuun ottanut, jos olisin saanut valita. :D

      Kiitti samoin! :)

      Poista
  5. Vaikka seuraankin sinua Instagramissa, näitä viikkokatsauksia on mukava lukea. :) Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Näitä on kiva tehdä, ovat sellaista mulle ominaista höpöttelyä.

      Sinne kans!

      Poista
  6. Eikä! Ressu Redford! Mä kuuntelin sitä kans ihan älyttömästi :) Ja tänään leikin levyraatia itsekseni autossa kun ajelin mummun luota kotiin. Arvaas mitä mm. löytyi... 2pac! Eli oikein klassiset ysäriräpit kehiin :) Muistelin mun sinisiä Filan lenkkareita ja sitä rataa. Vaan kyllä ne vähäiset merkkikamat oli niin aarteita teininä. Toki vieläkin, mutta ne nuoruuden ajat, musat ja vaatteet on vaan niin mahtavia muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ressu! <3 2Pac oli myös ihan mahtava. Mulla taitaa edelleenkin olla sitä jollain lenkkisoittolistallakin. :)

      Mulla oli valkoiset Filat ja joo, ei silloin ollut yhtään samalla lailla merkkejä kui nykyään. Muistan, kuinka sain hirveän vinkumisen ja vuosien väännön jälkeen Levikset. :D

      Poista
  7. "Kato mitä sä teiiiit, sä jätit vain kyyyneleitäää..." heh! Mut entäs Anna Hanski "Jos et sä soita..." en kyllä muista enempää tuon sanoja ja ehkä hyvä niin! Se oli telkkari mainos, jonkun operaattorin. Myös Kolmas nainen oli kova sana niihim aikoihin. Mä luukutin yks päivä Hittimittaria Spotifystä :-) Kaija Koo yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, Anna Hanski ei ollut mun suosikki, mutta muistan tosi hyvin sen mainoksen. Olisko ollut tyyliin joku HPY tai vastaava? Ja Ressun biisi Kuka on se oikea oli Geisha-mainoksessa. :)

      Poista
    2. Geishaa en muista vaikka miten pengon muistia :-). Höh, joku dementia varmaan!?

      Poista
  8. Siis hetkinen, Porkkana? Oletko säkin aloittanut ratsastuksen Soukassa? Näyttää hyvin tutulta Porkkanalta, jolla itsekin olen alkeiskurssilla ratsastellut, tosin 90-luvulla :D ja tosiaan, Porkkanan takajalat tuli ravia perässä kun etujalat laukkasi...

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!