sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Viikkokatsaus



Kesäaika! Jes! 

Viime viikko päättyi kivan sunnuntain merkeissä. Ehdotin miehelle, että lähtisimme jonnekin brunssille. En ole niitä sattuneesta syystä juuri harrastanut, mutta ajatuksena tykkään varsinkin sunnuntaibrunssista todella paljon. No, siinä oli se ongelma, että brunssikattaukset kai tuppaavat olemaan jo melko aamusta ja vapaa-aamuna en tahdo kiirehtiä mihinkään vaan juon kahvini, dataan ja ulkoilen Laiviksen kanssa. Ja sitten onkin jo lounasaika. No, lounaalle me sitten suuntasimme. Nauratti, kun mielikuvissani olisimme menneet jollekin coolille brunssille ja todellisuudessa olimme Lehtovaarassa lounaalla kahdeksankymppisten keskellä. Mutta ruoka vain on todella hyvää siellä, paikka kuuluu suosikkeihini. Varsinkin alkupalapöytä on jotain niin herkullista. Lisäksi Lehtovaarassa on jotain sellaista menneen maailman porvariston hillittyä charmia ja siellä näkee aina paljon seurueita, joissa on monta sukupolvea ja jotka selvästi käyvät siellä säännöllisesti. Tykkään. 



Viikon suosikkeihin kuului myös uusi raitahame, jota käytin kahtena päivänä peräkkäin. Töihin paritin sen mustan kauluspaidan kanssa.


Sitten oli aika korjata kriisiytynyt ruuhkatukkatilanne. 


Olen jotenkin innostunut kaikesta vihreästä ja pilkoinkin koko viikon aamupalajugurttiini avokadoa ja kiiviä. Yhtenä aamuna kokeilin myös lisätä joukkoon basilikaa. Tämän lähemmäksi vihersmoothieita en taida päästä. Olen kehitellyt itselleni mieluiset aamurutiinit, joihin kuuluu paperi-Hesari, rauhallinen hetki ja ainakin kaksi kuppia kahvia. Arkiaamuisin en edes avaa konetta vaan keskityn siihen Hesariin ja tsekkaan blogijutut ja muun somen vasta bussissa. 


Viikkoon mahtui kaksi lenkkiä, aloin hissukseen pidentää matkoja talven jäljiltä. Tiistaina juoksin vähän yli yhdeksän kilsaa ja eilen vähän yli yksitoista. Maltoin kai aloittaa tarpeeksi hiljaa, kun kulki ihan hyvin. Merkittävän eron teki myös se, että tajusin töissä nostaa työpöytää niin, että saatoin seistä sen äärellä. Viime viikon istuin kokonaan ja ihmettelin juostessani, kun jalat olivat niin tukossa ja lyijyä. Nyt fiilis oli ihan eri, kun olen töissä istunut ainoastaan silloin kun olen ollut jossain palaverissa ja muuten pysytellyt jalkeilla. Tänään voisi olla salipäivä, pari viikkoa on vierähtänyt edellisestä kerrasta. Ensi viikonloppuna kokeilen ehkä juosta pisimmän lenkin ikinä eli 15 kilsaa. Jos se ei tunnu ihan kamalalta, niin olen valmis harkitsemaan sitä puolikasta kesäkuussa, jonne kaverini kysyi minua mukaan. 


Laiviksen kanssa nautimme valoisista ja rauhallisista aamuista metsässä. Yhtenä aamuna se ei ollut niin rauhallinen vaan haukkui kiivaasti jotain. Tiedättekö, kun lehdissä aina lukee, että koiranulkoiluttaja on löytänyt milloin ruumiin, milloin jonkun loukkaantuneen tai jotain muuta kamalaa? Olin ihan varma, että nyt siellä on jotain ja että pakkohan se nyt on mennä katsomaan, kun koira noin paljon käskee. Valmistelin jo itseäni suhtautumaan rauhallisesti siihen, mitä löytäisin ja mietin toimintamallin parille eri skenaariolle. Sitten pääsin Laiviksen osoittamaan kohtaan ja se oli... Muurahaispesä. Voi pientä tomeraa hölmöläistä. 


Aamuisin kotoa lähtiessä paistoi ihanasti. Sen verran talvenjämiä kuitenkin on, että vaikka korkkasin trenssikauden, niin paksusta kaulaliinasta en luopunut. 




Torstai-iltana kävin Pentikin bloggaritilaisuudessa, joka oli yksi viehättävimpiä sellaisia, jossa olen ollut. Kokki ja keittiömestari Sami Tallberg on tehnyt keittokirjan villiruokateemalla yhteistyössä Pentikin kanssa ja tilaisuus liittyi siihen. Lisäksi näimme tulevia mallistoja. Pentikin toimitilat muodostavat ihanimman toimiston, jonka tiedän. Muistan, että Glorian Kodissa (jutun nimi oli kai Toimisto kuin koti) oli aikanaan juttu paikasta ja mietin jo silloin, että pääsisinpä joskus käymään tuolla. Ja nyt pääsin. Tarjolla oli villiyrteillä ryyditettyjä kasvisruokia (yllä koivunmahlassa haudutettua maa-artisokkaa salaatin kanssa), superherkullisia sellaisia. Tertin kartanon näkkärin päällä ollutta vuohenjuustoa kävin ostamassa kotiinkin saman tien. Sen nimi on Syrjähyppy ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos tulee ruokakaupassa vastaan. 


Jälkiruuat tarjoiltiin tosi sievästi Diva-rasioista. Koko tilaisuus oli niin visuaalisesti mahtava, että olin ihan onnessani koko ajan. Vieruskaverinani oli ihana Lattemamma, jonka kanssa jaksoimme ihastella kaikkea kaunista. Jälkiruoka oli muuten väinönputkivanukasta, punajuurihunajaa ja mehiläisten keräämää siitepölyä. Tallbergille on tärkeää tietää kaikkien raaka-aineiden alkulähteet ja hän suosii marjoja, sieniä, riistaa, villikalaa ja villiyrttejä - kaikkea upeaa, mitä Suomen luonnosta löytyy. Hänellä on nyt repertuaarissaan 75 villikasvia. 75! 


Perjantai tuli juuri parahiksi, koska edellisistä perjantaipuskista oli jäljellä enää tämä.


Tällä kertaa nappasin sushit ja puskat mukaan ihan vain kotimatkalla ruokakaupasta. 


Heippa bleiseri ja tilalle verkkarit...


...ja sitten pöytään. Sushi ei ollut mistään kotoisin, mutta olin ollut liian laiska tekemään koukkausta täysin päinvastaiseen suuntaan ja kokeilemaan suosittelemianne paikkoja (kiitos muuten kaikista vinkeistä, kokeilen niitä vielä). Luin lehtiä ja relasin. No, Talouselämän kohdalla en relannut. En ole kauhean kiinnostunut aihepiiristä, mutta ajattelen, että hyvä siitä on jotain tajuta ja pysyä vähän kartalla. Niinpä Talouselämä on aina enemmän sellainen maailman ymmärtämisen opetteluhetki kuin nautinto. 


Varsinainen palkinto koitti myöhemmin, kun kiipesin sänkyyn koiran, jäätelön ja läppärin kanssa. Tällä viikolla kokeilussa oli Ben & Jerry'sin Raspberry Chocolate Chunk -jugurttijäde. Yhdistin sen Mad Meniin. Toimi!


Vapaapäivän aamu tarkoittaa vähän parempaa kahvia. 


Ulkoilin Laiviksen kanssa, kävin juoksemassa ja suuntasin sitten kaupungille lorvailemaan. 


Akateemisesta tarttui mukaan kaksi kirjaa ja kirjoitin varattava kirjastosta -listalleni vaikka kuinka monta teosta. Talvi oli työnhakuineen aika stressaava, enkä saanut luettua paljon mitään, kun oli niin vaikeaa keskittyä. Nyt olen palannut normaalitilaan ja intoilen, kun pystyn taas istumaan alas kirjan kanssa. Siri Hustvedt kuuluu suosikkeihin. Mieheltään Paul Austerilta olen lukenut vain yhden kirjan, mutta tykkäsin siitä todella paljon. Kävin vielä Herkussa ruokaostoksilla ja sitten palasin kotiin. 


Mieskin saapui reissusta ja hänen ruoka- ja viinituliaisensa yhdistettynä minun ruokaostoksiini tuottivat herkullista bruschettaa ja marinoituja vihanneksia (suoraan purkista). Syön muuten aina pizzat ja lämpimät voileivät pihviveitsillä. Muuten menee hermot siihen nitkuttamiseen. 

Tänään tekisi taas mieli johonkin kivaan paikkaan syömään. Aurinkoista sunnuntaita!

Translation: My life seems to be all about eating? Well, I run, too. 

11 kommenttia:

  1. Luen aina, kommentoin harvoin, sori. Mutta nyt sulla oli ollut niin ihana viikko, että tulin itsekin aivan erityisen inspiroituneelle tuulelle. :) ja kiva, että Pentik on onnistunut illassaan! Ehkä he ovat nyt menossa oikeaan suuntaan...
    Minttu

    VastaaPoista
  2. Heippa!
    Hauska sattuma nuo uudet kirjasi ja minun tämän aamun aamupalani lehtiseura, nimittäin uusi Olivia ja juttu Siri Hustvedtista. Olen lukenut pariskunnalta molemmilta muutamia kirjoja ja tykkään paljon. Tämä hasstattelu oli kyllä kuva lukea. Aika huikea nainen.

    Itsellä on myös talvi mennyt tenttien ja työkiireiden vuoksi aika vähällä lukemisella. Keskiviikkona in viimeinen tentti tältä erää, joten sen jälkeen voi taas ottaa aikaa myös muille kuin tenttikirjoille.

    Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sattuipa hauskasti. :) Mulla onkin huomenna uusi Olivia lukulistalla.

      Mulla lukeminen menee sellaisissa aalloissa, välillä luen ihan hirveästi ja sitten saattaa mennä monta kuukautta, etten koskekaan kirjaan.

      Aurinkoista viikkoa sinne!

      Poista
  3. Olipa mukava lukea viikostasi. Pidän blogistasi paljon ja sinulla on mukava tapa kirjoittaa. Carry on :)

    VastaaPoista
  4. Ups, Pentikin pieni nojatuoli on ihan kuin kopio Maxalton Febo tuolista. http://www.bebitalia.com/en/products/armchairs-febo-194.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Donna-nojatuoli ei ole Pentikin omaa tuotantoa vaan hankittu huonekalumessuilta. Eikä sen pitäisi kyllä olla kopiokaan. Onhan noissa kieltämättä jonkun verran samaa, mutta kun vertaa kuvia tarkemmin keskenään (saat multa sähköpostitse niitä lisää, jos haluat), niin huomaa, että eroavaisuuksiakin löytyy sen verran, että kopiosta ei ole kysymys. :)

      Poista
  5. Mukavan kuuloinen viikko sulla :) Minäkin sain kutsun tuonne Pentikin tilaisuuteen - olisi ollut tosi kiva päästä mukaan (varsinkin tämän postauksen luettuani) mutta täältä pidemmän matkan takaa ei ole mitään järkeä lähteä arki-iltaisin pääkaupunkiin huristamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, ettet tullut, mutta ymmärrän kyllä. Toivottavasti nähdään joku toinen kerta!

      Poista
  6. Oi kuulostaapa ihanalta tuo Pentikin tilaisuus. Itse olin tulossa, mutta jouduin jättämään viime tingassa väliin, harmiharmi!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!