tiistai 6. toukokuuta 2014

Enjoy life - don't diet


Tänään pääsimme Lauran kanssa jo toistamiseen pienen ajan sisällä hyvän äärelle. Blogin sähköpostiin tipahtelee aika ajoin kaikenlaisia kutsuja. Monet niistä kuulostavat oikein mukavilta, mutta aikataulujen sovitteleminen on usein hieman haasteellista. Tähän halusin ehdottomasti tarttua, siinä nimittäin toivotettiin tervetulleeksi after workiin ravintola Oloon, tarkemmin sanottuna tutustumaan Larochen chablis-viineihin. Tarjolla olisi myös pieniä suupaloja (mikä viehättävä sanayhdistelmä). 

Herkuttelu istui päivän teemaan mitä parhaiten. Tänään on nimittäin vietetty kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Jos olette tänään törmänneet sosiaalisessa mediassa selfieihin, joissa on #älälaihduta-tagays, niin ne liittyvät siihen. Tämä puolestaan on toinen aihe, johon halusin tarttua. Olen saanut viime aikoina kommenttiboksissa pari hieman erikoista kommenttia. Voi olla, että niiden kirjoittajat tarkoittivat hyvää, voi olla, että eivät. Joskus on vaikea tietää, kun tekstissä ei ole äänenpainoja eikä ilmeitä. Toisessa kehoitettiin minua syömään nyt vähemmän, koska energiankulutukseni tulisi laskemaan nyt istumatyössä. Toisessa taas oltiin vakuuttuneita siitä, että valehtelen vaatekokoni pienempään päin. 


Onneksi olen itse aikuinen ihminen, jolla on erinomainen itsetunto ja joka tietää varsin hyvin olevansa täysin normaalipainoinen. Elämäntapani ovat terveelliset ja sain juuri hikarin paperit terveystarkastuksesta, jossa kollattiin kaikenlaisia veriarvoja ja kolesterolia. Kommentit olivat kuitenkin omalla laillaan herättäviä. Läheskään kaikkien suhde ruokaan ja painoon ei ole normaali ja laihuuden ihannointi tuntuu välillä suorastaan umpihullulta. 

Nykyaikana ei sentään hankita enää lapamatoja, mutta Photoshopin riivaama naistyyppi mainoksissa lienee kaikille tuttu. Ja vaikka sitä kuinka muistuttaisi itselleen, että ei kukaan oikeasti näytä tuolta luonnontilassa, niin tarpeeksi kun tietynlaisia kuvia näkee, alkaa helposti uskoa, että kyllä muuten näyttää ja ehkä minunkin kuuluisi. Mietin välillä nuoria tyttöjä (ja miksei poikiakin), että miten valtavassa paineessa he elävät. Niin paljon kuin sosiaalinen media tuokin iloa, se tuo samalla myös ympäristön, jossa vertailu muihin on entistä helpompaa. Aina on joku, joka on laihempi, kauniimpi, joku, jonka kuvat saavat enemmän tykkäyksiä. Mitä jos nuo minun saamani kommentit olisikin vastaanottanut joku oman epävarmuutensa kanssa tasapainoileva ihminen, joka olisi oikeasti alkanut syödä kaksi salaatinlehteä päivässä kuultuaan, että istumatyössä lihoo? Olisiko hän ottanut tosissaan jonkun kommentin, että näyttää liian isolta käyttämäänsä vaatekokoon? 

Kun kehoitan olemaan laihduttamatta, en tietenkään tarkoita, että syö aina tosi paljon kaikkea epäterveellistä, äläkä vaan harrasta liikuntaa. Päin vastoin, terveellisesti syömällä ja liikkumalla ainakin itselläni pysyvät palikat kasassa ja fiilis hyvänä. Minulla on energiaa ja psyykkistä reserviä kohdata tylsiäkin juttuja. Minulla on hyvä kunto ja tykkään olostani ja kropastani. Ne painohommelit tulevat sitten siinä sivussa, sivutuotteena. Totta kai minulle on tärkeää olla normaalipainoinen, mutta ykkössyy on kyllä terveys ja hyvinvointi. Kenenkään elämän ei pitäisi pyöriä jonkun painolukeman ympärillä. Siitä nimittäin ei tule hyvä olo. Koettu on. 


Nämä asiat mielessäni maistelin sitten täysillä nauttien viinejä ja niitä suupaloja. Kun elää arjessa kohtuullisen tolkullisesti, voi huoletta herkutella, kun tilaisuus tarjoutuu. Voi maistaa vaikka Huutokosken kirjolohta ja grillattua kurkkua. Tai sitten Nordic Tacoa. Sen sisällä oli vuohenjuustoa ja se taisi olla suosikkini naposteltavista. Kanannahkakeksit hapankerman ja sipulin kera kuulostivat ihan kreisiltä, mutta maistuivat tosi hyvältä. 


Chablis-viinit ovat valkoviinien aatelia, chardonnay-rypäleitä hienoimmassa muodossaan. Seikkailimme viiniasiantuntijoiden seassa ja kuulimme siitä, mikä tekee hyvän viinivuoden (sää) ja miten viinit ovat kuin ihmisiä. Ne voivat olla unessa tai stressaantuneita, mikä vaikuttaa makuun. Vuosikertaviinejä, joita aikoo säilyttää, kannattaa hankkia kaksi pulloa, jos toinen vaikka sattuukin olemaan unessa avaamisen hetkellä. Tervetuliaismaljana nautittu Chablis La Jouchère 2012 maistui ihan vain seurustelujuomanakin ja illan kuningatar, Chablis Grand Cru Les Blanchots 2011 taas kaipasi parikseen syötävää ollakseen parhaimmillaan. Kuunnellessani viinituntijoita yritin painaa mieleeni kaikki tiedonmuruset. Oli ihan mahtava tilaisuus! Laura alkoi jo haaveilla ruoka- ja viinitoimittajan urasta ja minä mietin, miten saisin vastaavan after work -tarjoilun säännöllisin väliajoin. 


Makeana oli paahdettua valkosuklaajäätelöä. Söin kaksi. Ah, nautinnollinen elämä. 

Translation: It was the international No Diet Day today. So I had two ice creams and three glasses of wine. Ahem.

56 kommenttia:

  1. Kanssasi jälleen täysin samoilla linjoilla. Ei kannata tuijottaa liiaksi vaakaa vaan kuunnella omaa sisintään, nauttia elämästä ja pysyä liikkeessä. Siinä se, ei ihmediettejä vaan arkena terveellistä ruokaa ja kohtuullisia määriä säännöllisin väliajoin. Hyötyliikuntaa ja itselle mieluista urheilua. Muuta ei tarvita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kun ei mitään kepulikonsteja tarvita, päin vastoin. :)

      Poista
  2. Kiitti Norppa ihan mahdottoman hyvästä kirjoituksesta!

    Mmmmmm... Afterwork. Suupaloja. Namnam.

    T. Minnis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit. :)

      Ja oli kyllä niin mmmmmmm...

      Poista
  3. Kiitos! Kuten aina, niin varsinkin nyt kirjoitit todella asiaa ja blogillasi on paljon nuoria neitojakin lukemassa. Eilen luin jostain lehdestä, että juuri valittu Miss Suomikin on vähän "liian pehmeä" verrattuna muihin treenatumpiin. Voi hyvänen aika. Sairasta. Ja toisaalta tämä "Älä laihduta" -päivä on ollut aika pysäyttävä. Olen aamusta asti miettinyt, miten monta kertaa päivässä sitä kuulee tai näkeekään laihduttamiseen liittyvää asiaa - ja sehän on ihan jatkuvaa! Ei ole todellakaan helppo olla nuori tänä päivänä. Tai ylipäätään tyytymätön omaan ulkonäköönsä.
    T. Anoreksiasta selvinneen äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hienoa kuulla sinun näkökulmasi. Kun itsellä ei ole kokemusta syömishäiriöistä omakohtaisesti, niin sitä yrittää olla todella kieli keskellä suuta. :)

      Poista
  4. Juuri tyttöjen Tallinnan reissulla juteltiin rva Svanin kanssa siitä, miten kivassa tasapainossa sun blogissa on terveet elämäntavat ja elämästä nautiskelu.

    VastaaPoista
  5. Tämä on kyllä tärkeä asia ja onneksi te huumaantuneet naiset olette asiaan tarttuneet :)

    Nuo kommentit kyllä voi jättää omaan arvoonsa. Varsinkin kun tutkimusten valossa yleisterveytesihän pitäisi nyt parantua kun pääset pois vuorotyöstä ja aikaerorasituksesta, jotka molemmat sotkevat elimistöä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumassa otettiin tämä juttu tosissaan. :)

      Niin mä jätänkin. Ei mua yleensä tuollaiset pahemmin hetkauta. Nyt ne sopivat vain niin herkullisesti (pun intended) tähän aiheeseen.

      Poista
  6. Voi hyvänen aika sentään, kaikkea sitä kuulee. Laihduttaminen terveyssyistä ja jokaisen salaatinlehden vahtiminen sairaalloisen lihomisen pelon kourissa ovat kaksi täysin eri asiaa, ja mielestäni jokaisen pitäisi omata sen verran hyviä tapoja, ettei röyhkeästi kehota normaalipainoista ihmistä varomaan syömisiään. Juttelin kerran ravitsemusasiantuntijan kanssa, ja hän totesi mielestäni hyvin, että jos 80 % ruokavaliosta on kohdallaan, ts. arjessa syö ja liikkuu normaalisti, 20 % voi löysäilläkin. Ja normaalisti elävää ihmistä istumatyö ei todellakaan välttämättä lihota. Olen nyt nelikymppinen, mutta mahdun yhä samaan farkkukokoon kuin 15-vuotiaana ja vieläpä yhtään vatsaa sisään vetämättä. Tämä ei ole vaatinut minkäänlaisia ihmedieettejä tai syömisen rajoittamista. Sinä olet ihanan terveen ja hyvinvoivan oloinen nainen, jolla on normaali hoikka vartalo ja terve asenne syömiseen ja liikkumiseen. On ilo lukea sellaista blogia, jossa ei esitellä ihmedieettejä ja tuomita ruoka-aineita toinen toisensa perään. Ja mitä vaatekokoon tulee, nekin riippuvat niin valmistajasta ja mallista, että itse ainakin omistan vaatteita s-koosta l-kokoon! Mutta kovassa ulkonäköpaineessa nuoret todella elävät, itselläni on murkkuikäinen tytär, joka tosin on hyvin hoikka, mutta kyllä hyppäsin ilmaan, kun kouluterveydenhoitaja ensin kiitteli tytön sopusuhtaisuutta ja sitten muistutti, ettei saa ruveta liikaa syömään, ettei liho! Toki on hyvä muistuttaa terveistä elämäntavoista, mutta tuo ei ole mielestäni oikea tapa puhua murkulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tavat kyllä kaunistaisivat ketä hyvänsä. :)

      Ja olen ihan samoilla linjoilla tuon asiantuntijan kanssa. Ja tuollainen elämä on myös aika tosi paljon helpompi ylläpidettävä kuin joku älytön extreme-juttu.

      Apua, mikä kommentti kouluterveydenhoitajalta! Noissa tilanteissa pitäisi kyllä olla äärimmäisen varovainen puheissaan. :(

      Poista
  7. Amen to that. Tässä blogissa on kyllä elämästä nautiskelu tasapainossa kaikissa muodoissaan. Monelle sen saavuttaminen on se vaikein juttu.

    Helena

    Mutta mikäs tuo laukku on??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tykkäät. :)

      Laukku on Lauran. Eikö olekin ihana!

      Poista
  8. Hyvä aihe. Tätä olen viimeaikoina myös pohtinut, lähinnä sitä, että nykyään ollessani normaalipainoinen (kokoa 38/40, enimmäkseen 40) olen tyytyväisempi vartalooni kuin koskaan ennen. Varmasti ikä on tehnyt tehtävänsä, tuntuu vain niin ikävältä, että 15 vuotta ja 15 kiloa sitten en ollut tyytyväinen, ollessani laiha ja nuori.
    Ja se näkyi naamasta sekä olemuksesta, tyytymättömyys. Onneksi näkyy nytkin olemuksesta, onnellinen ja tyytyväinen nainen, normaalikokoinen nainen.
    Ja sekin tuntuu hassulta, että sanoessani tämän ääneen, monet tuntuvat ajattelevan, että eihän normaalipainoon voi olla tyytyväinen, se ei kertakaikkiaan käy! Naisenhan täytyy aina olla vähän tyytymätön ja ikuisella kuihdutuskuurilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikä kyllä auttaa moneen juttuun. :)

      ja joo, toi on muuten totta, että naisten oletetaan olevan (ainakin salaisesti, jos eivät ääneen myönnä) aina tyytymättömiä vartaloonsa ja laihduttamassa sitä kuuluisaa viittä kiloa.

      Poista
  9. Kyllä sitä on välillä tullut pohdittua millaisessa maailmassa esim. Syffe tulee kasvamaan. Millaista on sosiaalinen media (tai mitä se edes sitten on) kymmenen vuoden kuluttua, kun hän alkaa lähestyä teini-ikää. Toivon, että voin ainakin kotona antaa hänelle tervettä kuvaa syömisestä, joka päivä syödään kunnon ruokaa, eikä tässä kodissa koskaan laihduteta.
    Mulla on hyvin samoja mietteitä kuin sinullakin. Syön terveellisesti ja liikun, se riittää. Ja voin syödä joka päivä suklaata, se on ihan okei.; ) Ehkä lukijoilta välillä unohtuu se, ettei me olla mitään supermalleja, vaan ihan tavallisia pulliaisia, siis ulkonäön suhteeen. Että miksi joku kokee tarpeelliseksi kommentoida, kuinka syön ihan kauhean paljon tai kuinka mulla on kamalan paksut reidet tms. Että onko se juuri sen takia, että tuo kyseinen ihminen vertaa minua suvi koposeen, kun musta mulla on mielettömän kauniit jalat.; D No, olen kyllä tullut lopputulokseen, että noiden tyyppien ensisijainen tarkoitus on yleensä vain pahoittaa bloggaajan mieltä, eikä siitä tarvitse vetää mitään sen suurempia analyyseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kodin eväät tässä kohtaa ovat kyllä varmasti avainasemassa, koska sitä kaikkea painetta tulee muualta niin valtavasti. Kodin pitäisi olla sitten se turvasatama ja tolkun paikka.

      Toi on muuten varmaan totta, että helposti saatetaan kokea, että kun bloggaaja nyt on päättänyt blogia pitää, niin hänen pitäisi [lisää oma odotuksesi tähän]. Ja joo, ainahan niitä kiusaajia (en osaa pitää heitä minään muunakaan) on, välillä sitä vain hätkähtää, kun ei tulisi itselle mieleenkään käyttäytyä moisella tavalla.

      Poista
  10. Niin 100% asiaa ja asiasta. Iso peukku kun haluat näyttää hyvää esimerkkiä! <3
    -Marie

    VastaaPoista
  11. Yhdyn edellisiin kommentoijiin, tämä blogi on vaan sitä parasta miksausta ilman syyllisyyden tuntemuksia elämästä nauttimiseen, syömiseen ja juomiseen.

    Tuo ensimmäinen kuva on aivan mielettömän ihana, olen nyt palannut siihen jo useamman kerran ja taidanpa pinnata sen tuleviakin ihailukertojani varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos!

      Ja anna mennä vain. :)

      Poista
  12. Erittäin hyviä kommentteja jo tuossa yläpuolella, samoilla linjoilla täälläkin ollaan! Kirjoitit jälleen kerran erittäin hyvin ja asiallisesti tärkeästä aiheesta, kiitos siitä.

    Innostuin itsekin tuon älä laihduta -päivän ideasta. Enimmäkseen olen tyytyväinen (normaalipainoiseen) vartalooni, mutta hetkittäin tuntuvat reidet paksuilta ja kädet löllöiltä ja mitä nyt milloinkin. Tekee siis usein hyvää itse kullekin muistuttaa mieleen, että kaikki vartalot ovat kauniita.

    Ja mullekin ehdottomasti tollaiset säännölliset after work -tarjoilut, terveisin melkoinen herkkupeppu ja nautiskelija :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista. :)

      Ja joo, ajattele kun saisi tuollaisen vaikka aina torstaisin. Uuh!

      Poista
  13. Mahtava postaus!
    Olen aikaisempien kommentoijien kanssa samoilla linjoilla: osaat tosi kivasti kirjoittaa elämän iloista ja nautinnoista ja sun blogia on kiva lukea myös siksi, että et kiellä itseltäsi mitään herkkuja ja vahtaa painoasi. Lukijalle välittyy kuva, että nautit elämästä, syöt varmaan pääsääntöisesti terveellisesti ja sporttailet, mutta toki elämään mahtuu myös niitä herkkuhetkiä, skumppaa ja hyvää viiniä. Niin kuin elämässä kuuluu ollakin. Kiitos loistavasta blogista!

    Aurinkoista kevättä,
    Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aivan ihanasta kommentista. Tuolla lailla mä tosiaan yritän elää, kiva kun se välittyy ruudun toisellekin puolelle. :)

      Sitä samaa!

      Poista
  14. Puhut niin asiaa :) Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
  15. Kiitos hyvästä tekstistä! On tosi hienoa, että olet fyysisesti (ja varmaan psyykkisestikin :D ) noin hyvässä kunnossa. Ja, että pystyt sanomaan sen ääneen! (Kynttilä vakan alla vai miten se meni..)

    Kuten Kaitaliina, minäkin mietin pientä tyttöäni ja sitä minkälaisessa maailmassa hän kasvaa. Voi, teen kyllä kaikkeni, että hänelle kasvaisi terve itsetunto. Tähän kohtaan haluaisin myös kirjoittaa jotain ylevää siitä, kuinka hienosti hyväksyn itseni. Ja pa...t, menisi valehteluksi. Toki vuodet ovat tehneet tehtävänsä itsensä hyväksymisessä, mutta ihan turhan usein ajatukset ovat edelleen väärällä radalla. Tähän viimeisimpään suistumiseen riitti 5 min. Jutta ja miljoonan vuoden superdieetit -ohjelmaa. Jep jep.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en mä tosiaankaan mikään bikinimalli ole (eikä tarvitsekaan), mutta voin ihan hyvin esiintyä bikineissä, eikä mulle tule siitä epämukava olo, jos tiedät mitä tarkoitan. Mä en usko, että sellainen itseinhon ruokkiminen johtaa mihinkään hyvään.

      Ja joo, vuodet kyllä on ainakin mulla auttaneet. En tosiaankaan olisi voinut vielä parikymppisenä ajatella näin.

      Poista
  16. Ihanasti kirjoitit ja tuntuu tuollainen kommentointi ikävältä. Tykkään kovasti blogistasi vaikka huitelen täällä ikäni puolesta mummosarjassa. Mukavaa jatkoa ps. tulipahan kommentoitua ekakertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! :) Ihanaa kevättä sinulle!

      Poista
  17. Ahaa! Okei :D Minä tuolla instassa ihmettelinkin, että mitä ihmeen laihdutushöpinää se Norppa siellä juttelee. Säähän oot ihan missinmittainen lenkkeilevä nuori nainen!

    VastaaPoista
  18. Moikka! Asun ulkomailla ja blogisi ihanat kuvat lievittävät Suomi-ikävää, sekä on aina kiva lukea juttujasi. Pääsin eilen vihdoin Helsinkiin lomalle ja heti ensimmäisenä päivänä bongasin sinut Stockan kellon alta hymyilevänä, ihanan iloisena ja raikkaan näköisenä! Tulipa tosi hyvä mieli ja siksi kommentoinkin kun tuntui niin hölmöltä että ihmiset vieläkin jaksavat huolehtia toisten painosta/vaatekoosta, onneksi osaat käsitellä asian noin hienosti! Toivottavasti pääset useamminkin herkuttelemaan noin hyvännäköisiä antimia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Ja hei, hauskaa, että bongasit mut. Olinkin kyllä tosi iloinen ja mikäs oli ollessa, kun olin ystävän kanssa matkalla tuohon tilaisuuteen. :)

      Poista
  19. Asiaa koko postaus. Mä uskon ja toivon, että pojat pääsevät tässä asiassa vähän tyttöjä helpommalla, vaikka taitaa tämä yhteiskunta aikamoiset ulkonäköpaineet pojillekin asettaa. Mutta ainakaan en siirrä omia traumojani eteenpäin, sen olen päättänyt. Mutta on tämä aihe vaan vaikea itselleni yhä, en tiedä mikä siinä on että aina pitää olla niin ankara itselleen. Hyvä esimerkki on eilen tekemäni postaus, jossa oltiin esikoisen kanssa menossa teatteriin. Kun katselin miehen ottamia kuvia olin ihan yllättynyt siitä, että enhän mä olekaan hirveän lihava. Mieli on niin petollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieli on tosiaankin petollinen. Ja sitten on vielä se peiliefekti kun näkee itsensä kuvissa. (Kun itsehän näkee aina vain peilikuvan itsestään, niin siksikin sitä näyttää valokuvissa usein omasta mielestään oudolta.)

      Poista
  20. Pakko kommentoida, kun kerran mainitsit tuosta photoshoppauksesta. Yks bloggari oli kerran postannut hätkähdyttävän hyvännäköisiä kuvia itsestään blogiin ja niitä sitten ihmiset kilvan kehuivat. Jotkut kyseli, että ooh ootko oikeesti noin hyvän näköinen / ootko muuten käsitellyt kuvia jne. Bloggari vastasi, ettei ole, tai no on, mutta vaan tummia silmänalusia vähän blurrannut. Vähän ihmetytti, kun kaikki pisamatkin oli hävinneet :-) Yhdessä yössä :-D:-D:-D. Taidat tietää tän bloggaajan? Bloggarit on muuten vähän turhankin ulkonäkökeskeisiä tyyppejä. Että joku tasapaino olis varmaan hyvä tässäkin... Laihduttivat he tai ei! Hyvää kevättä sulle :-). Ja kiitti viihdyttävästä blogista :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos todella hienovaraisesti ja ah niin viattomasti viittaat mun postaukseen viime elokuulta, jossa tällainen keskustelu käytiin (http://skiglari-norppa.blogspot.fi/2013/08/my-lbd.html), niin kyllä, mulla oli vahva meikki + pehmensin silmäpussit ja sysimustat silmänaluset pois + kuvassa on filtteri = kyllä ne pisamatkin siinä häviää piiloon samalla. Vastasin rehellisesti kysymykseen, että kyllä käsittelen kuviani jonkun verran. Ihan niin kuin meikkaan monesti ulos lähtiessäni. Kukapa sitä nyt ei mieluummin postaisi niitä kuvia, missä näyttää hyvältä kuin niitä, joissa katsoo kieroon tai jättifinni kuumottaa poskessa. Mä en nyt oikein ymmärrä, että mikä tässä on ongelmana.

      Mutta mukavaa, että voin tarjota yhdessä muiden ulkonäkökeskeisten bloggareiden kanssa sinulle viihdyttävää ajanvietettä.

      Poista
    2. Pointti oli tasan se, että uskottelet ihan itsekin mainoskuvien tapaan näyttäväsi juuri siltä, mitä kuvissa. Että tätäkin blogia kannattaa lukea sillä silmällä. Juu, tää blogi on viihdyttävä ja siitä pointsit sulle. Rehellisyydestä en tiedä.

      Poista
    3. No en mä nyt tiedä, täällä on kuvia musta myös täysin ilman meikkiä ja käsittelemättöminä. Tuossa olin menossa juhliin mun arvokkain mekko päällä, joten totta kai look on ihan eri kuin veneellä tukka pystyssä luonnon keskellä. Kysyttiin, että onko käsitelty, vastasin, että on.

      No, me selvästi tarkastelemme tätä täysin eri näkökulmista ja mikäs siinä. Saahan sitä olla eri mieltä. :)

      Poista
    4. Juu, mun mielestä photoshoppaus ei ole vähän niinku meikkaamista. Mut joo, voihan sen noinkin selittää. Juu, olen huomannut, että täällä on sinusta hyvin monenlaisia kuvia (lippis ja isot arskat kuvia, kuvia, joissa kamera on naaman edessä, kuvia joissa näyt vain takaa jne.). Eikä siinä mitään, mutta kun itse blogillasi olet luomassa näitä mielikuvia, joita huolestuneena kritisoit! Ja todella koko mediasi pyörii ulkonäkökeskeisyyden ympärillä niin kyllähän se tuntuu vähintään kaksinaismoralismilta ja oudolta, kun yhteyttä asioiden välillä itse näe. Kriittisyys kunniaan.

      Poista
    5. Et siis voi sälyttää ulkonäköpaineiden muodostumista vain niiden kahden kommentoijan niskaan, joiden kommentit koit ikäviksi, kun itse olet mitä suuremmissa määrin taho, joka hilloaa sillä rahaa.

      Poista
    6. Ymmärrän sun pointin. Paljastettakoon tässä, että mulle taas ihon kunto on ollut jo monta vuotta se mun oma epävarmuustekijä. Painon kanssa olen tosi ok, mutta jos voisin jotain korjata itsessäni, niin haluaisin siloisen ja hyvän ihon. En mielelläni esittele sen epätasaisuuksia kaikelle kansalle, jos voin näin valita. (Ja tottahan voin.)

      Mä halusin postauksellani kannustaa siihen, että painon tarkkailusta ei tulisi pakkomielle ja elämästä nauttimiseen. Niiden sanojen takana seison kyllä. Se, että mullakin on heikko kohta, tekee musta omasta mielestäni inhimmillisen. Ei kai se, että mulla on joku ulkonäköissue itsellänikin, tee musta kelvotonta kommentoimaan yhteiskunnan aiheuttamia ulkonäköpaineita ja sitä, miten niitä voisi torjua? Koska jos ainoastaan itseensä täydellisen tyytyväiset ihmiset saisivat osallistua tähän diskurssiin, niin veikkaan, että aika hiljaista tulisi.

      Kriittisyys kunniaan, siitä olen ehdottomasti samaa mieltä. Samalla kriittisyydellä totean, että on hiukan kohtuutonta ja ylimitoitettua sanoa, että koko tämä blogi pyörii ulkonäkökeskeisyyden ympärillä. Olen kirjoittanut täällä purjehtimisesta, sporttaamisesta nimenomaan kuntoilun kannalta, matkustamisesta, ruuasta ja viinistä, turvallisuudesta ja ensiavusta, työelämän pohdintoja ja ihan tavallisesta arjestakin.

      Poista
    7. Vastaus vielä alempaan kommenttiisi: En tietenkään sälytäkään, eivätköhän ne ulkonäköpaineiden taustat ole vähän laajemmalla kuin jossain kahdessa random kommentissa. Otin kommentit esiin, koska niistä paistoi mielestäni läpi sopimaton puuttuminen toisen painoon ja toisaalta sellainen asenne, että on jotenkin kauheaa, jos normaalipainoisen ihmisen paino vähän vaihtelee tai hänen vartalonsa rakenne on erilainen kuin yleisen kauneusihanteen mukainen. .

      Mä en myöskään hilloa rahaa tällä blogilla.

      Poista
    8. Joo ja sulla ei ole absoluyttisesti mitään syytä tuntea mitään epävarmuutta ulkonäöstäsi, ei kerrassaan millään alueella. En todellakaan tajua miksi koet ihosi huonoksi, kun se ei sitä tosiaankaan ole! Reippaasti vaan kameran eteen. Siis todella. Kaunis olet, siis aivan kiistatta.

      Poista
    9. Lisään vielä: Sanot kritisoivasi yhteiskunnan luomia ulkonäköpaineita. Mä en tajua miten yhteiskunta liittyy tähän? Ilmiö on lehdissä, blogeissa, somessa, markkinoinnissa ja mainonnassa, mutta etenkin erittäin vahvasti meissä ihan tavan taapertajissa eli sinussa ja minussa. Se on ongelmajos ihmiset ei oikeasti kohta kehtaa näyttäytyä, kuin somessa, ettei illuusio hyvästä ulkonäöstä romutu. Tai jos menee ulos on parempi tehdä se aurinkolasit päässä ja mielellään yön pimeydessä. Enkä nyt puhu sinusta. Onneksi lehdissä ja blogeissa ja mainoksissa on myös ihan tavallisia ihmisiä. Se on todella arvokas asia. On pitkiä, pätkiä, laihoja, muodokkaita, eri ikäisiä. Se on mun makuun. Ja jos ne joskus poistetaan medioista niin maailmanloppu on lähellä.

      Poista
    10. Valitsisin mieluummin käyttämäni sanan kommentoin yhteiskunnan aiheuttamia paineita. Ja yhteiskunta liittyy sillä tavalla, että yhteiskunta olemme me. Ilmiö on näissä mainitsemissasi, kyllä, mutta ei kai se siellä olisi, jollei se myisi ja jollei sitä se nimenomaan olisi myös sinussa ja minussa. Me kaikkihan sen yhteiskunnan muodostamme. Olen sun kanssa ongelman luonteesta täysin samaa mieltä ja siitä on syytä keskustella.

      Siinä mielessä tunnumme kuitenkin tarkastelevan tätä vähän eri kulmista, että mä ajattelen niin, että hyväksen sen, että itsekin käyttäydyn tässä asiassa epäloogisest ja ristiriitaisesti, niin kuin ihmisillä on usein tapana. Jos kaikki toimisivat aina vain järkevästi, loogisesti ja ennustettavasti, niin tää maailmahan olisi hyvin toisenlainen paikka. Tunteilla ja epärationaalisilla ratkaisuilla on kuitenkin valtava merkitys meidän päivittäisessä elämässä. Olen enemmän kuin valmis myöntämään, että tämä koskee myös minua. Siksi minäkin sanon mielelläni, että älä laihduta, mutta mielelläni valitsen blogiin itsestäni omasta mielestäni kivoja kuvia. Siksi vastustan henkeen ja vereen turkiksia, muttta mulla on kuitenkin nahkakenkiä ja laukkuja ja UGGit. Siksi boikotoin tiettyjä ruokia epäeettisyyden vuoksi, mutta syön silti joskus tonnikalaa.

      Vastustan kiivaasti sellaista ajattelumallia, että ennen kuin on oikeus ottaa epäkohtia esille ja keskusteluun, pitää itse elää superpuhtoista ja kaikista suunnista tarkastelun kestävää elämää. Uskon siihen, että sitten se kriittinen keskustelu kyllä tyssää.

      Tästä tuli muuten hyvä keskustelu, kiitos sinulle siitä. Aina sitä saa itsekin jotain uutta ajateltavaa. :)

      Poista
    11. Olet oikeassa täydellisyyden tavoittelu on perseestä. Susta varmaan tuntuu, että vaadin sulta virheettömyyttä, mutta oikeasti mä olen sun blogia trollaava "kiltti" trolli, joka omaa irl oikein pehmeän arvomaailman. Eli ts. karrikoin, kärjistän ja provosoin. Toivottavasti jaksat tämän paljastuksenkin jälkeen keskustella kanssani :-D. Enköhän mä jatkossakin löydä jotain avautumisen aihetta. Siis mähän tykkään tästä blogista, kun tätä luen :-).
      Eniten nimittäin haluan kannustaa ihan kaikkia aitouteen ja itsensä hyväksyntään, koska aitous on kauneus. Täydellisyyden tavoittelu usein johtaa vain kauemmas aitoudesta ja se on surullista. Täydellinen kroppa, täydellinen vaatekaappi, täydellinen ruokavalio.... Täydellinen ajatus- ja arvomaailma. Jep. Mihin kaikki inhimillinen katosi? Oikeasti en ihmettele yhtään, miten trollista tuli trolli :-D. Laitoin tahallani kiltin sitaatteihin, koska trollit ei ole kilttejä koskaan ;-). Eivätkä trollit sahaa omaan nilkkaansa tekemällä paljastuksia.

      Poista
  21. Hyvä postaus! Mä olen itse joskus taistellut painoni kanssa, mutta en enää. Se on joskus vähän enemmän, joskus vähän vähemmän, mutta siksi sopivassa vaatekaapissa on muutamaa eri kokoa olevia farkkuja :) Olen tullut siihen tulokseen, että elämä ja painon kyttääminen eivät vaan mahdu samaan lauseeseen, koska elämässä on niin paljon herkkuja, viinejä ja mahtavia ruokia kermalla ja juustolla höystettynä.

    Hyvä olo on tavoiteltavaa, ei laihuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, mä olen viettänyt joskus sellaistakin elämää, etten ostanut kotiin mitään, missä oli yli 5 prossaa rasvaa ja treenasin 6-7 kertaa viikossa, enkä melkein koskaan juonut viiniä ruuan kanssa. Olin kyllä tosi timmi silloin, mutta ei se ero nyt niin valtava nykyiseen ollut, että se olisi ollut sen sinnittelyn arvoista!

      Poista
  22. Et kai sä Norppa ihan tosissasi rinnasta photoshoppausta ja meikkaamista toisiinsa? Toi varmaan oli vitsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyt vastaus: En rinnasta, mutta ideologiassa on _joissain tilanteissa_ mielestäni yhtäläisyyksiä.

      Pitkä vastaus: Kuvankäsittelyä on tosi laidasta laitaan. Äärimmillään se on juuri sitä Photoshopin käyttöä, että ihmistä kuvan takaa ei tunne lainkaan ja miedoimmillaan sitä, että saatetaan valita joku hauska filtteri tai listätä kuvaan valoa jne. Väliin mahtuu tosi paljon.

      Sitä äärimmäisyyksiin vietyä tapaa, jossa pyritään tekemään ihmisistä vahamaisia, epäluonnollisen täydellisiä ja muovisia, pidän ihan pimeänä touhuna. Sitä, että ennestäänkin hoikista ihmisistä tehdään vielä pienempiä, pidän pahana. Ihmettelen sitä, että ihohuokoset häviävät, kyljestä puuttuu palanen ja sitä, että yleinen kauneusihanne kallistuu tällä hetkellä lähelle alipainoa.

      Sitä, että sutaisee kuvasta finnin pois tai just silottaa silmänalusia tai ylipäätään valitsee valon suunnan armollisemmaksi (mitä itse yritän harrastaa ja joskus onnistun, joskus en), en pidä kovin paljoa kummempana kuin vaikka sitä, että vedän ulos lähtiessäni paksumman kerroksen pakkelia siihen näpyn päälle. Se on mun omasta mielestä sitä, että haluaa olla huoliteltu.

      Mun maailma ei ainakaan ole niin mustavalkoinen, että kaikki kuvankäsittely on kauheaa vaan niitä harmaan sävyjä mahtuu väliin aika paljon.

      Poista
  23. Heippa pitkästä aikaa! Bongasin ton don't diet-päivän ja ilahduin ideasta. Olin ystäväni kanssa kahvilla viikonloppunloppuna ja siellä tapahtui jotain outoa. Hän otti pullan kahvin kanssa, ihan tosta noin vain selittämättä miksi. Tajusin mielessäni mihin maailma on mennyt. Siihen, että jos joku ei juuri laihdutaakaan eikä mieti jokaista suupalaa, on se virkistävää, arvokasta ja erilaista. Normaalisti se pullan ottaminen aiheuttaisi selityksien ryöpyn, kuinka ei ole pitkään aikaan syönyt jne... Mietin tätä vielä tänäänkin, niin harvinaista se oli. Otinko minä pullan? Otin, enkä selittänyt mitään. En edes itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten totta toi selittelyjuttu! Ja jee, hyvä sinä! :)

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!