keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Prep school


Vanha kuva on tänään kurantti, koska vetäisin päälle saman paidan ja samat helmet. Hiuksetkin olivat  ponnarilla. Asukuvia en ottanut, koska heti kotiin saavuttuani oli kiiruhdettava kääriytymään villaan. Mitä ihmettä tapahtui kesälle? 

Toisaalta kylmä ja sateinen ekstravapaapäivä tarjoaa mahdollisuuden. Saisinkohan silloin ikuisuuksia rästissä roikkuneet kouluhommat tehtyä? Opiskeluihini liittyvää postausta on toivottu aina silloin tällöin. Niistä ei nyt kuitenkaan ole ehkä kovin paljoa sanottavaa. En varmasti ole mikään kovin esimerkillinen opiskelija vaan pikemminkin juuri se n:nnen vuoden hiihtäjä, joille fuksina naureskellaan. Toisaalta en osaa surra tätä - olen silti päätynyt elämässäni aika lailla siihen, mihin toivoinkin. Tämä onkin mielestäni ollut yksi merkittävimpiä asioita, joita eletty elämä on opettanut: tavoitteita kannattaa ja pitääkin olla, mutta liikaa ei maksa vaivaa elämäänsä suunnitella, kun se menee kuitenkin ihan eri lailla. Tavoitteisiinsa voi päästä monenlaisia reittejä, siksi ei kannata lukkiutua kovin tiukasti vain yhteen tiettyyn suunnitelmaan. Parikymppisenä toivon kovasti työllistyväni jonain päivänä viestinnän pariin ja kas, jo 33-vuotiaana näin on muutaman mutkan kautta käynyt. Ilman niitä mutkia en olisi tässä ja tullut valituksi nykyiseen työhöni. Törmäsin tänään toisaalla somessa pohdintoihin siitä, mitä sitä sanoisi 22-vuotiaalle itselleen. Oma ohjeeni kuuluisi varmaan jotakuinkin näin: Aseta tavoitteita ja unelmia itsellesi, kulje niitä kohti, mutta älä hämäänny siitä, vaikka polku niitä kohti kiertäisikin joskus vähän odottamatonta kautta. Usein kuultua sanontaa "asioilla on tapana järjestyä" muokkaisin vähän siihen suuntaan, että usein sitä joutuu kyllä itse laittamaan niitä asioita järjestykseen, eivät ne palikat ihan annettuina tipahtele lokeroihinsa. Kuitenkaan hyvän tuurin merkitystä ei pidä aliarvioida. 

Järjestykseen laittamista pitäisi siis allekirjoittaneenkin nyt harrastaa. Kandin paperit ovat virkamiesruotsia, kypsyysnäytettä ja yhtä esseetä vajaat valmiit. Keskimmäinen tuntuu juuri nyt haastavimmalta, vaikka kyseessä on 0:n opintopisteen tehtävä. Olen nimittäin kirjoittanut semmatyön, josta kypsäri pitäisi tehdä, juurikin silloin 22-vuotiaana ja se tuntuu nyt jotenkin niin naiivilta ja nololta, etten kestä katsoa sitä. Tässä(kin) kannattaisi tietysti antaa itselleen armoa ja todeta, että siinäpä vasta konkreettinen esimerkki siitä, että ne mutkat olivat ihan hyvä juttu. Ja kun sitä joku varmaan kuitenkin kysyy, niin kerrottakoon, että olen suomen kielen pääaineopiskelija ja minulla on viestintä pitkänä sivuaineena. En tiedä vielä ajatuksiani mahdollisesta gradusta ja maisterin papereista. Nyt tuntuu siltä, että kunhan nyt joku paperi on taskussa, niin olen tyytyväinen. Toisaalta minulla on hurjasti opintoviikkoja ja syventäviä opintoja tehtynä, joten sinänsä maisterin tutkinto olisi todennäköisesti aika lailla yhtä kuin se gradu. Aihe minulla on. Kukapa siis tietää, vaikka innostuisinkin. Yksi asia nyt kerrallaan, kuitenkin. 

17 kommenttia:

  1. Mielestäni kokemus on aina vähintäänkin yhtä arvokasta kuin itse opiskelu (opiskelua millään lailla väheksymättä). Loppurutistusta siis kandiin :)

    Kiitos muuten Vasikkasaari-vinkistä. Pitänee käydä tutustumassa. Nuo Stockan kertakäyttöastiat on muuten biohajoavia (jos lukee BioWare pohjassa/kannessa). Voit siis purjehdusreissulla laittaa esim. savukalan nahat ym. rasiaan, kansi tiukasti kiinni ja kotona biojäteastiaan. Taisit tietää, mutta laitoin just in case.

    Purjehduksesta vielä. Olisin mieluusti osallistunut purjehduspäiväarvontaa, jos päivä olisi antanut myöden. Ruotsin serkuilla on hieman samantyyppinen purjevene kuin teillä ja toisilla puisena, jota tervataan keväisin. Kerran oon ollu kyydissä teininä avomerellä, mutta kun tietämys on kuin perusmaakravulla olisi ollut mielenkiintoista oppia lisää. Hieno arvonta joka tapauksessa. Mukavaa tulevaa purjehdusta, luen postauksista lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen samaa mieltä. Molemmista saa toisiaan tukevia valmiuksia. :)

      Eipä kestä, kannattaa kyllä käydä. :) Ja hei en tiennyt, toi oli mulle ihan uusi juttu, kiitos siis vinkistä!

      Poista
  2. Paffi kyllä kannattaa hankkia.
    Fiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, olisi ihan pöllöä heittää hukkaan kaikki tehty työ. :)

      Poista
  3. Kiitos tästä :)
    Mun opiskelut on myös venyneet ja nyt viimein voin sanoa, että maali on jo aika lähellä.
    Olen kuitenkin onnekas ja olen saanut vakituisen työpaikan omalta alaltani ja teen haastavaa ja mielenkiintoista työtä. Opiskelukaverit, jotka valmistuivat oikeaan aikaan, eivät kaikki ole vieläkään saaneet "oikeita" töitä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä, ei se "oikeaoppinen" opiskelupalku välttämättä takaa yhtään mitään vaan työelämä monenlaisten eri tekijöiden summa. :)

      Poista
  4. Näinpä se juuri on: elämä menee aina eri tavalla kuin suunnittelee. Kuitenkin niihiin suuntiin voi ainakin välillä vaikuttaakin. Ei muuta kuin gradua vääntämään, jos aihekin kerran on! Ei se gradu ole niin iso homma kuin aina annetaan ymmärtää. Itsellä menossa toinen kierros opiskelua näin vanhoilla päivillä. Syventävät ja gradu puuttuu, niiden kimppuun ensi vuonna.

    Tsemppiä viimeisiin rutistuksiin kohti kandia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsempeistä! :)

      Ja samaa mieltä, suuntiin voi toki vaikuttaa, mutta mun mielestä kannattaa jättää liikkumavaraa itselleen. :)

      Poista
  5. Samaa mieltä ja samat suunnitelmat helatorstaiksi. Gradussa olisi vielä parin päivän työ ja harjoitteluraportin kun saan valmiiksi, se olisi sitten siinä. Olen myös opiskellut pitkän kaavan kautta, ensin amk ja sitten yliopisto, jossa taitaa olla menossa kahdeksas vuosi. Olen käynyt koko ajan töissä opiskelujen ohella (ja välillä toisin päin), ja tämä systeemi on sopinut minulle erittäin hyvin. Uskon, että olisin tympääntynyt pelkkään opiskeluun melko nopeasti. Kertynyt elämän- ja työkokemus ovat olleet ja tulevat olemaan takuulla hyödyksi tulevaisuudessa. Siispä, n:nnen vuoden opiskelijat kunniaan:)!
    Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihan sama, olen muutenkin koko työelämässäni olon ajan tehnyt varsinaisen leipätyön ohella jotain muutakin. Välillä se on ollut opiskelua, välillä jotain sivuhommia. Olen kiinnostunut niin monenlaisista asioista, että tämä on sopinut minulle tosi hyvin. :)

      Jee, tosiaankin n:nnen vuoden opiskelijat kunniaan! :D

      Poista
  6. Kuulostaapa tutulta! Itsellänikin oli jo lapsena suunnitelma, mikä minusta tulee isona. Mutta opinnot venyivät ja muuttuivat kivireeksi, gradun aihekin vaihtui matkalla, tuli tehtyä ihan muita töitä välissä... Mutta sitten asetin riman todella alas (maailman paras neuvo: kirjoita mahdollisimman huonoa tekstiä, kunhan kirjoitat joka päivä) ja naputtelin homman kasaan. Ja nyt olen siinä toiveiden ammatissa! :)
    Minuakin alkoi muuten kiehtoa tuo Vasikkasaari! Purjehduskuvista tulee ihania nuoruusmuistoja, nyt perheelläni ei ole purjevenettä.
    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihan mahtava vinkki tuo rima alas, senpäs mä otankin käyttööni. :) Kiitos!

      Ja ehdottomasti kannatta retkeillä Vasikkasaareen, se on tosi viehättävä. :)

      Poista
  7. Oma graduni valmistui aikoinaan 5,5 vuoden opintojen päätteeksi ja täytyy sanoa, että ei se ole nyt nelikymppisenä yhtään niin iso ja hieno juttu kuin silloin. Tarkoitan, että sille omalle vuosien takaiselle "akateemiselle" vakavuudelleen lähinnä hymyilee nyt. Monella ystävällä gradu on jäänyt roikkumaan tai kandi kesken, ja mitä aina sanon, on, että ei kukaan ole tietääkseni kummastakaan Nobelia saanut. Eli rimaa ei kannata pitää liian korkealla; jos yhtään tuntuu, että tekemäsi opinnot olisivat helposti koottavissa graduvaiheeseen asti, anna mennä! Mutta tee ehdottomasti ainakin kandi loppuun, koska sillä ns. muodollisella pätevyydellä voi hyvinkin jonakin päivänä olla merkitystä, ja lisäksi itseä voi jäädä harmittamaan, jos jää todella pienestä kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana asenne! Otan opiksi. :)

      Ja kandin teen ihan satavarmasti, se nyt olisi suorastaan typerää jättää väliin ja jäädä ilman jotain konkreettista kaikesta tehdystä työstä. Gradun päätän sitten myöhemmin, olen itse myös sitä mieltä, että tuskin se mikään autuaaksi tekevä juttu on. :)

      Poista
  8. Ihana kuulla tällaisia tositarinoita <3. Välillä manaan itseäni ja jääräpäisyyttäni, kun olen penskasta asti tehnyt kaiken aivan nurinkurisesti. Vanhempien järkytykseksi lähdin peruskoulun jälkeen rapakon taakse aupairiksi, jossain reissujen välissä väänsin ylioppilaaksi, hain yliopistoon (viestintä+äikkä :)), rakastuin kesken pelin ja koulu jäi sille tielle, tai lasten jalkoihin. Nyt olisi muutamaa kymmentä sivua vaille maisterismamma, kunhan jossain välissä ehtis naputteleen homman pakettiin…

    Mutta ihanaa, aivan ihanaa, että joku muukin on kuunnellut sydämensä ääntä. Ei muakaan oo kaduttanut, mitä nyt hetkittäin hirvittää, kun työelämään palaaminen alkaa olla ajankohtaista. Onnea vielä sulle ja ihanaa purhjehduskesää! (Meillä ei muuten ole venettä tällä hetkellä, pari kesää kolmen lapsen kanssa jaksettiin seilata, sitten päätettiin, että odotetaan muutama vuosi, että lapset ovat isompia. Nyt voisi laittaa jo esikoista jollien pariin :P.)

    -Riikka

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!