sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Viikkokatsaus


Viikko alkoi jäätävän kylmänä ja jouduin vähän kalisemaan bussipysäkillä aamusella. Mutta nyt on kevät ja sukat on todellakin heivattu, eikä niihin enää palata. 


Oman elämänsä Don Quijote yritti taistella remonttipölyä vastaan imurin kanssa. Aika toivotontahan se on, mutta yrittänyttä ei laiteta. Tämän sanonnan etymologia on muuten vähän hukassa. Onko laittaminen siis ollut alunperin merkitykseltään jotain moittimisen tapaista? Muuten nimittäin kuulostaa ihan oudolta. Pölyä on todellakin ihan joka paikassa, mutta toisaalta se kertoo siitä, että asiat edistyvät. Tänään meinasin jo perehtyä maalikoodeihin ja valaisimiin. 


Laivis-paralla oli oikea piinaviikko. Maanantaina minä leikkasin siltä kynnet ja mies vei haukun nypittäväksi. Tiistaina se oli eläinlääkärissä vuositarkastuksessa ja sai rokotuksensa. Perjantaina siltä poistettiin hammaskiveä. Uusi frisyyri sai iäkkäämmänkin hauvan näyttämään taas nuorelta ja nyt sille on taas helpompi tehdä punkkitarkastuksia. Kausi kuulemma alkoi jo. 


Kovia kokenut karvakorva oli suruissaan jäädessään yksin, kun lähdimme ruokakauppaan. Kaiken jälkeen se olisi mieluiten ollut vain sylissä. 


Bongasin vanhasta Glorian Kodista ihanat tuolit ja nappasin kuvan laittaakseni ne muistiin. Sisustuskuume on aivan valtava, välillä tuntuu siltä, etten kestä enää sekuntiakaan. Ja nyt niin ei kannata hankkia mitään vaan ennemminkin pitäisi pyrkiä vanhastakin kamasta eroon. Suunnittelen, josko järjestäisin ystävilleni jonkinlaisen kierrätyspäivän. Pyörittelen edelleen päässäni ajatusta huomattavasti pienemmästä vaatekaapista ja mietin, mikä on tarpeeksi. 


Vietimme vappua ensin kahdestaan kesäisen myöhäisen lounaan parissa. 


Kotona ei ollut munkkeja eikä tippaleipiä, joten totesin, että vappujäätelö on aivan yhtä hyvä. Olen löytänyt siman hienouden vasta tänä vuonna. Sehän on tosi hyvää! Herkutteluiden jälkeen suuntasimme kaupungille ja erääseen baariin synttäribileisiin. Olimme kotona yllättävän aikaisin, vaikka tulimme asiaankuuluvasti nakkikiskan kautta. Vanhuus ei kai tule yksin. 


Ihan hyvä kuitenkin, että tulimme - vappupäivänä oli nimittäin vuorossa kunnon rangaistustoimintaa, veroilmoituksen täyttöä. Täytin oman ja toiminimen ilmoitukset ja koska arkistointisysteemini on hieman boheemi, niin kävin hieman hermoromahduksen partaalla, vaikka kyse nyt ei ole mistään kovin korkeasta matematiikasta. Myöhään illalla tuli valmista. 


Perjantaina pidin etäpäivän ja nautin mitä mainioimman työpaikkalounaan, lohikeittoa. Saksin siihen roimasti oman pihan ruohosipulia. 


Etäpäivän assari yritti kovasti kokeilla, josko hänellekin olisi tarjoiltu jotain muuta kuin nappuloita, mutta tällä kertaa ei käynyt sellainen tuuri. Laiviksella on herkkä vatsa ja jos sille antaa muuta kuin sen omia vakkariruokia, se voi helposti huonosti. Niinpä herkkujenkin kanssa täytyy olla tosi tarkkana ja tiukkana, vaikka sen nälkään kuolevan koiran roolit ovatkin hyvin koskettavia ja aitoja. 


Illalla kävimme drinkeillä ja syömässä ihanan Lauran kanssa. Kyllä me ruokaakin söimme, mutta drinkit olivat niin kuvauksellisia, että ne tuli ikuistettua tuplana. Molemmat totesimme myös, että tällaiset kristalliset juomalasit on ehdottomasti saatava. 


Kiitos vielä superkivasta illasta seuralaiselleni! Olen tutustunut Lauraan blogin kautta ja olen superiloinen, että näin on tapahtunut. Joidenkin ihmisten kanssa sitä vain on ihan samalla taajuudella. Olen ennenkin sanonut, että mielestäni aikuisiällä ystävystyminen tuntuu joskus olevan paljon monimutkaisempaa kuin lapsena. Siksi olen niin iloinen, että olen ollut niin onnekas, että uusia ystäviä on varsinkin viime vuosina tullut roppakaupalla. Ei sillä, että vanhoissa olisi mitään vikaa. 


Tältä meillä näyttää nyt. Osapuilleen kolmasosa kodistamme on poissa käytöstä ja tuollaisen industrial-henkisen verhon takana. Täytyy todeta, että hyvin sitä voisi muuttaa pienempään asuntoon, koska kertaakaan ei ole tuntunut siltä, että tilaa on liian vähän. Huomaan, että meille sijainti on selvästi paljon neliöitä tärkeämpi asia. 


Aamun Hesari kertoi saariston jo odottavan purjehtijoita. Oi, tietäisipä saaristo itse, kuinka paljon me odotamme sitä! Toukokuun alku on kyllä kutkuttavaa aikaa, vaikka kesä tuntuu nyt taas hetkeksi karanneen vähän kauemmaksi, kun on ollut niin koleaa. Kaikki ihana ja kiva, vuoden parhaat hetket ovat vielä edessä päin. Aamut saaristossa, kahvit kannella, saunomiset pujehduspäivän päätteeksi, terassireissut, aurinkovoiteen tuoksu ja kimalteleva meri. Ihan kohta. 


Viikon suosikkivaatteeksi muodostui Benettonin paljettipaita. Käytin sitä seka vappuna että drinkeillämme. Laukkujani killuu tällä hetkellä vähän joka puolella, kun normaalit laukkukoukkuni ovat poissa käytöstä. Myös laukkuja meinasin vähentää roimasti, ei niitäkään määräänsä enempää tarvitse. 

Nyt Laiviksen kanssa ulos, kivaa päivää kaikille!

Translation: This week it was drinks with a girlfriend, sequins, waiting for the summer to begin and calm moments with the dear dog. 

12 kommenttia:

  1. Laitahan tänne kirppis pystyyn. Tiedä vaikka ihanat laukkusi saisivat kivat uudet kodit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin mä joskus pitää blogikirppiksenkin, mutta remonttikaaoksen ja veneen kotiseudulle saamisstressin sekaan en kaipaa yhtään ekstralogistiikkaa. Blogikirppiksessä on nimittäin yllättävän iso vaiva. Tällä kertaa laitan siis kavereille kiertoon, mutta tulevaisuudessa voin varmasti pitää blogikirppiksiäkin. :)

      Poista
  2. Kiitos kivasta postauksesta. Tuo kuvaus Laivakoirasta: "-- vaikka sen nälkään kuolevan koiran roolit ovatkin hyvin koskettavia ja aitoja." sai hykertelemään, mutta sillä tavalla myötätuntoisesti Laivista kohtaan.

    Nyt minäkin sen tajusin: me purjehtijat emme ainoastaan odota saaristoa, vaan myös saaristo odottaa meitä! Elämän huippujuttuja!

    Mukavaa alkavaa vikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli jotenkin tosi sympaattinen juttu tuo ja havainnollisti hyvin sitä, miten sillä veneilijöiden (ja toki muidenkin turistien) mukanaan tuomalla rahalla on iso merkitys saaristolle.

      Sinne kans!

      Poista
  3. komppaan ekaa kommentoijaa!! Kirppis pystyyn (laukkuja ja vaatteita...)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, joskus tulevaisuudessa varmasti. :) Tällä kertaa laitan kavereille kiertoon, kun haluan vain nopeasti ja vaivattomasti kamasta eroon.

      Poista
  4. Hei ihanat nuo ensimmäisen kuvan baltsut! Muistatko mistä olet hankkinut ja minkä merkkiset ne ovat? Niin saaristo todellakin kaipaa veneilijöitä ja elämää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on Zarasta ja ostettu noin puoli vuotta sitten. :)

      Poista
  5. Etätyöpäivät on parhaita! Itse olen ainakin niin fiiliksen mukaan työtä tekevä ja onneksi olenkin onnistunut löytämään sellaisen työn, jossa saan itseäni toteuttaa! Jaksaa paremmin kuormitustakin kun tykkää siitä mitä tekee. :)

    Ihailen vieläkin rohkeuttasi vaihtaa työpaikkaa & ottaa vastaan uusia haasteita! Riskinotto useimmiten kannattaa ja sen kautta saa elämään paljon iloa & onnea. :D

    Ihanaa alkanutta viikkoa!

    Born Grown

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä kiva kokeilu. Kesällä varmaan voin pitää niitä aina silloin tällöin, toivottavasti vaikkapa saaristossakin. :)

      Työpaikan vaihto tosiaankin kannatti, vaikka omassa tapauksessani suurempi riski olisi tainnut olla jäädä edelliseen. :D

      Sitä samaa sinne!

      Poista
  6. Tykkään sun kuvista paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäät ja kiitos, kun luet. :)

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!