sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Viikkokatsaus



Kuluneella viikolla olimme suurimmaksi osaksi kahdestaan kotona Laivakoiran kanssa. Mies oli laskemassa venettä ja sitten tuomassa sitä kotisatamaan. Me Laiviksen kanssa teimme metsälenkkejä ja olimme ihan kulki kyljessä sohvalla. 


Maanantaina otin harkitun riskin ja pukeuduin kynähameeseen. Edellisellä kerralla vastaavanlainen vaatekappale hajosi päälleni jo töihin kävellessäni (en vain osaa ottaa pieniä ja sieviä askelia). Kuvasin hameen asukuvaan korkkareiden kanssa, koska se toimi kuvissa hyvin, mutta oikeasti olin kyllä ballerinoissa liikenteessä. Koska en vain osaa ottaa pieniä ja sieviä askelia, enkä jaksanut raahata toisia kenkiä mukanani. 


Kaappejani raivatessani löysin myös ihan toisenmalliset farkut kuin mitä viime vuosina on tullut käytettyä. Pohdin kuitenkin, että alaspäin levenevien lahkeiden paluusta on ollut jo vaikka kuinka paljon heikkoja signaaleja viimeisen vuoden aikana ja varhaiset omaksujat lienevät hylänneet skinny jeansit jo vaikka kuinka kauan sitten. Malli tuntui pitkästä aikaa jotenkin raikkaalta ja uudelta. Niinpä Fornarinat (siinäpä vasta 2000-luvun alun merkki) päätyivät pidettävien pinoon. 


Laivis söpöili. 


Aamun rutiinit ovat tosi tärkeitä. Herään mieluummin vartin tai puolikin tuntia aiemmin, että ehdin juoda rauhassa kahvit, syödä aamiaisen ja lukea Hesarin. Ajattelen, että sen verran pidempään nukkuminen ei tee minua virkeämmäksi tai autuaammaksi, mutta rauhallinen aamuhetki määrittelee koko tulevan päivän. 



Innostun nappailemaan varmuuden vuoksi aamuisin puhelinasukuvia töihin lähtiessäni. Ajattelin, että jäävätpähän itselle mieluiset asut ainakin kännykän muistiin, jos en jaksa töiden jälkeen kasata jalustaa ja ottaa kunnon kuvia. 


Kun olimme Lauran kanssa viime viikolla syömässä ja drinkeillä, tuli puheeksi kristallilasien hienous ja molemmat totesimme, että sellaisia olisi saatava. Joskus ei tarvitse mennä juuri merta edemmäs kalaan. Nämä juuri täydelliset kristallilasit löytyivät kun ihan vain perehdyin pyhäastiakaapin sisältöön. Olin unohtanut niiden olemassaolon. Sitten aloin miettiä, kuinka ääliömäinen konsepti koko pyhäastiasto on. Ei meillä (valitettavasti) harrasteta sunnuntailounaita, jolloin katettaisiin ruokapöytään valkoinen pellavaliina, perintöhopeat ja -kristallit. Tai no, ehkä kerran vuodessa jouluna. Kaikkia edellämainittuja löytyy kuitenkin kaapeista, kristallia vieläpä aika paljonkin. Esimerkiksi se upea famun peruja oleva erilaisten kristallisten viinilasien setti makaa edelleen koskemattomana kaapissa, koska se on olevinaan liian hieno arkikäyttöön. Niinpä ajattelin, että pitäisiköhän lanseerata astioiden kanssa ihan samanlainen Vain ihanimmat -ajattelu kuin vaatteidenkin?


En ainakaan ihan heti ottanut sitä käyttöön, kun söin arkisalaattia. "Salaatti" sisälsi pähkinöitä, vuohenjuustoa ja mansikkaa. Nam. 


Aamulenkeillä aurinko paistoi ihanasti ja innostuin ensi viikon hellelupauksista. 


Tilanne vaati kimallusta. 


Kokeilin cargohousujen yhdistämistä toimistoasuun ja totesin, että ehkäpä kannattaisi hankkia yhdet korkkarit töihin, tämäkin asu olisi nimittäin parantunut koroista. 


Minun ollessani töissä Laivis oli ollut salaa remonttiapulaisena. Maalitahrat korvissa paljastivat sen. 


Perjantaina pidin etäpäivän. Mies oli päässyt veneen kanssa jo Hankoon saakka ja tarvitsi apua, polttoaineen suodin oli vuotanut hieman ja naftat piti saada imaistua pilssistä pois. Niinpä ajoin Hankoon viemään hänelle pumppua ja viemään ongelmajätteen pois. Sillä aikaa, kun mies puuhasi venettä, minä tein töitä. Sitten jatkoin vielä illalla kotona. Pidän etäpäivistä tosi paljon. Omat tehokkaimmat työskentelytuntini eivät nimittäin sijoitu ihan siihen viralliseen työaikaan. Olen parhaimmillani heti herättyäni, puoli seitsemästä noin puoli kymmeneen ja sitten taas alkuillasta. 


Sitten kesä alkoi kuumottaa päälle ihan kunnolla. Hain ekaa kertaa Hesarin varvastossuissa UGGien sijaan. Pionit aukesivat viimein. 


Lähdin ruokakauppaan ilman takkia. 


Ja sitten ajoin eväineni venesatamaan. Istuskelin hetkisen laiturilla auringosta nauttien ja odotellen. 


Sieltä se sitten saapui, Båt Paatti Paattinen. Mies teki aikamoisen urakan, kun toi Båtin kolmessa päivässä Naantalista Espooseen. Kun saimme köydet kiinni, löin hänelle kylmän oluen käteen ja käskin relata. Minä asettelin tuomiani tavaroita paikalleen, siivoilin venettä vähäsen ja iloitsin siitä, että Båt oli nyt kotisatamassa. Istuskelimme auringossa hetken ja annoimme sen lämmittää. Vene vedessä, kotisatamassa, tyynyt (melkein) paikallaan, helleaalto tulossa. Kyllä, paras hetki on juuri nyt kun kesä kaikkine hauskuuksineen on vielä edessä. Ihanaa! Aurinkoista sunnuntaita, kamut!

16 kommenttia:

  1. Oi onnea! Itse myös pompin onnesta soikeana suoraan Sumesta juuri saapuneella laivalla meidän nuorisopurjehdusseuran tämän kevään ensimmäiselle purjehdukselle viime tiistaina! Ja AH sitä iloa! ...Vaikka lopuksi tulikin sen verran kylmä, että Muston MPXienkin alla olisi saanut olla perus villiksen sijaan fleece ja jalassakin villasukat... Ylihuomenna pääsee jälleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, mä pääsen ekalle purjehdukselle toivottavasti huomenna. :)

      Poista
  2. Bootcut-malli pukee sinua todella hyvin.
    - Saimi

    VastaaPoista
  3. Haa, vain ihanimmat ne pitää astioiden kanssa olla. Kiitti vinkistä, mä kun tuskailen useinkin tuota astiapuolta, kun ei vain nappaa. Ne ihanat käyttöön ja ihania tylsien tilalle. Toivottavasti löytyis vielä paria ihanaa sarjaa, mä kun olen näissä aina mattimyöhänen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en ole mikään astiahirmu, enkä jaksa kauheast keräillä mitään sarjoja. Yhdistelen surutta sitä sun tätä, enkä jaksa edes raaputella mitään tarroja irti. :D Just ietin jossain kohtaa, että pitäisiköhän kerätä oikein kunnon astiasto jossain kohtaa...

      Poista
  4. Minä rakastan kauniita astioita enkä ole meille halunnut mitään erityisiä arki- tai pyhäastioita. Perittyjä astioita ja kristallilaseja käytämme arkisinkin, jos siltä tuntuu. Ihana tapa juhlistaa vaikka ihan tavallista arki-iltaa :-). Ja hyvin ne astiat kestävät arkeakin. Joskus mietin, että lienevät iso- ja isoisovanhemmat osanneet valita laatua, kun on vieläkin ehjät serviisit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on khan totta, tullee arkeenkin ihan toisenlaista hohtoa. :) Se on muuten ihan totta, että laadukkaita nuo vanhat astiat tuntuvat todella olevan!

      Poista
  5. Hei! Löysin vasta ihan vähän aikaa sitten blogisi, ja on aivan mielettömän kivaa luettavaa! :) Hieno tuo sun raita-kynähameesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tänne, tervetuloa. :)

      Poista
  6. Ihana laivis ja olette varmasti tänään paattinne kimpussa, vitsit mikä sää <3 !!!
    Terkuin sama vanha Elina, mutta uudesta osoitteesta :)

    Place for Dreams

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä huomasinkin sun uuden osoitteen, onnea muutosta! :)

      Ja joo, meitä on kyllä hemmoteltu aivan ihanilla säillä!

      Poista
  7. Ihana toi teidän vene, me just ostettiin DEGERÖ 28 ja ekat tyypit otettu sillä. Purjehdus säitä sinnekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ja onnea uuden veneen omistajille! :) Sinne kans hyviä tuulia!

      Poista
  8. Onko Avance vaihtunut matkalla Infernoon vai onko kuva naapuripaatista :-) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etualalla naapurivene Inferno ja Avance tulla puksuttaa laituriin tuolla taka-alalla. :)

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!