Juhannuspurjehdus


Juhannuspurjehduksemme oli lyhyt, mutta vaiheikas. Joku olisi kenties voinut nähdä siinä jopa tragikoomisia piirteitä. Saapuessamme satamaan nimittäin satoi kaatamalla. Hoimme vakiomantraamme siitä, kuinka tähän aikaan vuodesta merellä on usein kirkasta ja kaunista, vaikka mantereella sataisi. Kannoimme tavarat veneeseen. Minä asettelin ruokia paikoilleen ja miehellä oli agendallaan vaihtaa salongin lamput led-versioihin. Takapään kulkuvalo oli myös tarkoitus vaihtaa. No, kulkuvalotpa eivät toimineet ollenkaan. Testailun ja tutkimisen jälkeen osoittautui, että sulake oli mennyt. Se vaihdettiin ja ongelma poistui. Sadekin oli vähän laantunut. Suuntasimme satamasta ulos. Oli tosi kylmä. 


Meillä oli määränpäänä venekerhon saari Porkkalan edustalla. Pohdimme mahdollisuutta mennä mahdollisimman sisällä kulkevaa väylää ja ihailla juhannusmeininkejä vesiltä käsin. Toisaalta tuulet olisivat juuri sopivat purjehtimista varten. Suuntasimme sitten kuitenkin ulommaksi ja nostimme purjeet. Sammutimme koneen. "Hei, vetäisitkö sä vahingossa navigaattorin irti laturista?" "En mä tehnyt mitään, en ollut siellä päinkään." "No se näyttää, että ei tule virtaa." "Toi jääkaappikin pimeni." "Onhan meillä hupiakku päällä?" "On, on." 

Hmmmm...

Mies alkoi sitten tutkia, mistä ihan kaiken pimeneminen johtui ja minä huolehdin merenkulusta. Aika pian selvisi, että elektroninen akunerotin oli vetäissyt viimeisen henkäyksensä. Se tarkoitti sitä, että meillä ei nyt todellakaan olisi sähköä. Jääkaapissa oli erinäisiä kalajuttuja ja lämmitys olisi poissa pelistä. Yölle oli luvattu alle kymmenen astetta "lämmintä". Kosteus tunki jo nyt luihin ja ytimiin. Muutenkaan ajatus siitä, että matkaa jatkettaisiin rikkinäisellä kulkuvälineellä, ei vain kertakaikkiaan ole meille luonteva. Niinpä käännyimme Kytön kohdalla takaisin. Mies jatkoi asennustöitä saadakseen meille koneen käyttöön siksi pieneksi hetkeksi, että voisimme rantautua sen avulla. Haukilahteen olisi nimittäin harvinaisen ikävää ja vaikeaa rantautua purjeilla. Asennus onneksi onnistui ja pääsimme palaamaan ilman mitään suurempia sekoiluja. 


Hanskat tiskiin sitten vain ja uusia juhannussuunnitelmia tekemään. Illan positiiviset:

- Minulla oli itse asiassa oikein hieno iltapurjehdus, kun taas mies hengasi suurimmaksi osaksi pää konehuoneessa. Merellä ei tosiaan satanut, aurinkokin näyttäytyi hetkellisesti. 
- Olin iloinen siitä, että jotain olen jo tässä oppinut, kun pystyin hoitamaan yksin niin navigoinnin, tähystyksen, ohjaamisen kuin skuuttaamisenkin. Jee! Skuuttasin jopa niin etevästi, että menimme heittämällä ohi toisesta samanlaisesta veneestä. En ole ennen ajatellut, että sillä olisi minulle mitään väliä, mutta olihan se nyt oikeastaan aika makea fiilis. 
- Onneksi olimme lähteneet sinne ulommaksi, oli tilaa temmeltää.
- Oli oikein hyvät tuulet ja eteneminen oli sopivan leppoisaa. 
- Laivis oli tosi kiltisti, eikä yhtään häröillyt korjausapulaisena. 
- Juhannuksen hetkessä luotu Plan B onnistui mainiosti ja meillä oli tosi kivaa kavereiden mökillä. 
- Uusia akunerottimia on nyt hankittua kaksin kappalein ja tällä viikolla on myös aikaa asentaa ne eli alkuperäinenkin ongelma lienee ratkaistu.


Tarinaan toki kuuluu, että kun köydet olivat kiinni ja teimme lähtöä veneeltä, satoi taas kaatamalla. 

Translation: We almost went sailing for Midsummer but ended up having a cabin party at a summer place of our friends. 

Kommentit

  1. Tämä tarina oli siis "loppu hyvin kaikki hyvin" -tyylinen tarina. Teillä oli paljon onnea matkassa, kun valitsitte ulkoväylän ja saitte moottorin käyntiin ennen rantautumista. Olen meidän purjehdusvuosiemme aikana todennut, että ilman purjehdusta meillä olisi paljon vähemmän hauskoja tarinoita kerrottavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli juuri sellainen. :) Toi on muuten ihan totta, jotenkin siitä purjehduksesta aina riittää juttua.

      Poista
  2. Voi ei, mitä haasteita eteenne on tullutkaan! Olet sinä reipas ja positiivinen. Plussaa omatoimisuudesta. Mahtavaa, että hiukan kisaatkin! Parempaa onnea jatkossa!

    VastaaPoista
  3. KÄÄK, mikä tarina..
    Jota on kuitenkin kiva muistella jälkeenpäin :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä te! Ongelman syy löytyi, tilanne oli koko ajan hallinnassa ja osasitte myös myöhemmin korjata veneen itse. Piponnosto myös rohkealle kipparoinnillesi :)

    Mielestäni tuon toisten kanssa kisaaminen/ohittelui on yksi ilo purjehduksen muiden ilojen joukossa. Idea on siinä, että verrataan omaa vauhtia toisen samanlaisissa olosuhteissa purjehtivan vauhtiin. Samalla analysoidaan heidän purjetrimmejään ja ajokurssiaan ja koitetaan keksiä miten omista saisi enemmän irti. Se on haastavaa ja siinä oppii eli siis kivaa. Voittaminen ei ole tärkeintä, vaan omassa tekemisessään onnistuminen. Meillä ei samanlaisia veneitä tule vesillä vastaan, mutta mies on hyvä arvioimaan kuinka paljon hitaampi tai nopeampi jonkun toisen veneen pitäisi teoriassa olla, jos sitä osataan purjehtia. Hän jopa muistaa monien veneiden LYS-tasoitusluvut ulkoa. On hyvin yleistä, että matkaveneidenkin kipparit ottavat mittaa toisistaan puolitosissaan lomapurjehduksillakin - sen näkee jo ilmeistä ja jatkuvasta vahtaamisesta. Hihhiihh-hii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin muotoiltu, omassa tekemisessään onnistuminen. Noin mäkin ajattelen. :)

      Poista
  5. Tänä juhannuksena taisi iitse kullekin käydä niin ettei visiot ja todellisuus oikein kohdanneet. Meillä ei kummoisia suunnitelmia ollut, mutta jopa se ainoa - makkaranpaisto - peruuntui. Mutta ehkäpä jenkkien lupaama lämmin loppukesä toteutuu.

    -Tuulevi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun visiot oli kyllä jotain ihan muuta, niihin liittyi sortsit, kuuma aurinko ja kylmä juoma. No, kylmä juoma toteutui... :D

      Poista
  6. Vastatuulta sielläkin, no onneksi loppu hyvin kaikki hyvin! :) Meidän juhannus oli ihan fiasko, vaikka itse kiltisti vietimme sitä rauhassa laiturinnokassa, niin muut kohkasivat maailmalla meidänkin edestä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, tylsää. :( Toivottavasti nyt on paremmin! <3

      Poista
  7. Eikö olekin kummallista, että vaikka muuten väittää olevansa ei-kovin-kilpailuhenkinen-henkilö, niin voi sitä onnen tunnetta kun saa oman purkkarinsa kulkemaan kun vieressä/takana/edessä menevän samantyyppisen veneen ;-)?! Aivan mahtavaa ja ah niin huvittavaa löytää itsestään uusia piirteitä!
    -Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kohta enää voi sanoa, etten olisi kilpailuhenkinen, kun Trivial Pursuitissa ja Aliaksessakin on pakko voittaa tai menee hermot. :D

      Poista
  8. Niinhän sitä sanotaan, että purjehduskilpailun määritelmä on, että kaksi purjevenettä liikkuu suunnilleen samaan suuntaan suunnilleen samalla vauhdilla! ;P Ihania kuvia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun juttelet ja oot messissä. :)