maanantai 28. heinäkuuta 2014

Normimaanantai



Viikko sitten saimme vihdoin ystävämme Lauran ja Alanmiehen vieraiksemme veneelle. Päivä oli kuuma, aurinkoinen ja ihan täydellinen yhteistä retkeä varten. Tai no melkein - ei tuullut yhtään. Purjehdus vaihtui siis konevoimin putputteluun, mutta ei se nyt varsinaisesti tunnelmaa haitannut. Kiertelimme pari tuntia Suvisaariston edustalla. Vieraamme lueskelivat Saariston kätköissä -kirjaa, jota muuten suosittelen kovasti. Siinä on kivoja tarinoita pääkaupunkiseudun saariston historiasta. Ohitimme karikon, jonne salakuljettaja Algot Niskan pirtuvene oli uponnut kieltolakivuosina ja juttelimme Ison Vasikkasaaren entisajan asukkaista. Ihastelimme uimakoppeja ja nautimme upeasta illasta. Päätimme tällä kertaa tutustua Stora Herröhön. Vierasvenelaituri lienee aika uusi, koska yhdessäkään satamakirjassa ei ollut siitä mitään. Laituri oli hyväkuntoinen ja siinä oli kymmenen poijupaikkaa. Taisimme saada juuri viimeisen. 

Muissa veneissä oltiin iltauinnilla, joku kapusi riippumattoon ja toiset istuivat illallispöydässä. Me päätimme ankkurimaljojen jälkeen kattaa illallisen tällä kertaa piknikmeiningillä laiturille. 




Ruokana oli erilaisia salaatteja, juustoja, sipsejä, oliivileipää merisuolavoilla ja tuorejuustoilla ja mitähän vielä... No, jos kuvittelette kaikki universumin suolaisimmat ruokatarvikkeet, niin saatte aika hyvän kuvan siitä, mitä tarjolla oli. 



Olimme vain iltaretkellä, joten syötyämme viikkasimme viltin kasaan. Seuraava rantaan saapuja odotteli jo vuoroaan. Olen ollut huomaavinani viime aikoina, että pienten purkkareiden ja nuorten purjehtijoiden määrä olisi lisääntynyt. En tiedä, kuvittelenko, mutta ainakin olen ihan innoissani. Ehkäpä joku meidänkin kavereistamme innostuu ja saamme purjehduskavereita. 


Laivis yritti vuorotellen jokaiseen veneeseen, kun lähdön hetki koitti. 


Tuulta ei edelleenkään ollut lainkaan. Kerroin Lauralle ja Alanmiehelle, että koska kuljimme nyt nimelliskulkusuuntaan, punainen merkki jäisi vasemmalle ja vihreä oikealle. 


Stora Herrö on tosi lähellä Haukilahtea sekin ja sopii mainiosti iltaretkikohteeksi. Meillä taisi mennä takaisin päin reilu tunti. Saarella oli myös reittivenelaituri, joten olettaisin, että sinnekin pääsee ilman omaa venettä. Rannasta löytyivät niin grillikatokset kuin vessatkin ja Laura oli Laivista ulkoiluttaessaan löytänyt myös näköalatornin. Aika kivoja juttuja noilla verovaroilla ylläpidetään. 



Satamassa laskeutui jo hämärä. Olipa huippua, että saimme ystävämme mukaan ja että he viihtyivät. Toivottavasti päästään pian uudelleen yhdessä retkelle. Lauran kertomuksen voi lukea täältä

Translation: One fine day.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!