Yhden kuvan purjehdus


Otimme pienen pakenemisen remontin keskeltä agendallemme viikonloppuna. Irroitimme köydet alkuillasta perjantaina ja pääsimme pitkästä aikaa oikein nostamaan purjeetkin. Tuulta oli lännestä varmaan kahdeksisen metriä sekunnissa ja koska olimme matkalla länteen, se tiesi kryssimistä eli luovimista eli sellaista siksakkailua, koska suoraan vastatuuleen ei voi purjehtia. Veneen nousukulmalla tarkoitetaan sitä, miten hyvin vene "nousee tuuleen" eli kuinka paljon kohti tuulen suuntaa sillä voi purjehtia. Minä olin pinnassa eli ohjasin ja mies skuuttasi eli sääteli purjeita. Pidemmillä halsseilla Laivis pääsi syliin ja aina, kun tuli aika tehdä venda eli vastatuulikäännös, se laitettiin sisälle odottelemaan. Emme kai ole tänä kesänä oikein kohdanneet tuollaista tuulta, että purjeet olisivat vähän rapisseet ja vene olisi ollut pokallaan, kun Laivis oli vähän rassukkana. Ei kai reppana muistanut, että tämä on ihan tavallista. Sen sijaan se osaa nykyään hienosti olla sisällä rantautumisen ajan (kovan vinkunan säestämänä toki) siihen saakka, että köydet ovat kiinni ja se saa luvan tulla kannelle. Tämä on ollut tosi hyvä juttu opettaa sille, olemme välttyneet tänä vuonna kokonaan "koira meressä" -huudoilta. 

Ilta oli aivan täydellinen, sellainen sametinpehmeä ja lämmin elokuun yö. Söimme iltapalaa kannella t-paidoissa vielä kymmenen jälkeen. Kuu hohti ja kynttilät valaisivat. Menussa oli tällä kertaa tomaatti-mozzarellasalaattia ja pihvit. Alun perin oli tarkoitus keittää perunoitakin, mutta Marinol-täydennys oli unohtunut kotiin, eikä liedessä ollut hönkää. Pitäisi varmaan alkaa harrastaa tsekkilistoja ennen kotoa lähtöä, tänä vuonna olemme nimittäin joka ikinen kerta veneelle lähtiessämme unohtaneet jotain kotiin. Onneksi perunattomuus ei kuitenkaan ole mikään maailman vakavin asia ja ateria maistui ilmankin. 

Nyt ei tullut oikein otettua kuvia, kun teki mieli keskittyä ihan vain siihen itse purjehdukseen. Olimme aikoneet seuraavana päivänä Pavenille lounaalle, mutta siellä oli yksityistilaisuus. Jatkoimme siis Gula Villaniin, josta oli ollut puhetta koko kesän. Hyperinnokkaita ampiaisia lukuun ottamatta elämys oli mahtava. Istuimme puiden varjossa ja ihailimme miljöötä. Minun ruokani oli superhyvää. Söin savulohisalaattia, jonka savulohi oli todella herkullista, parasta aikoihin. Mies söi alkupalaksi lohikeittoa ja pääruuaksi paikan tunnetuimman annoksen, lihapullat. Molemmat olivat kuulemma hyviä. Hieman kauempana oli joukko lapsia katselemassa lampaita. Yhden määkiminen kuulosti siltä, että sillä olisi ollut kurkku kipeänä. Espoon saaristo tarjosi siis kesäidylliä parhaimmillaan. Gula Villan taitaa olla tästä eteen päin auki enää viikonloppuisin, mutta suosittelen ehdottomasti reissua sinne syömään. Terassi on erittäin viehättävä, palvelu ystävällistä ja tunnelma kohdillaan. 

Kommentit

  1. Toivottavasti pääsette merelle, siis oikeasti Iso Vasikkasaari ei mielestäni ole vielä merelle menemistä. Gulan Villanin ruuat ovat mielestäni kärsineet jo inflaation, yhtä ja samaa vuodesta toiseen... Myötäisiä tuulia, leppoisaa lomaa MERELLÄ kun ja nyt aika ilmeisesti koittaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmmm, eikös se riipu siitä, mistä lähtee? :D Me oltiin yötä Porkkalan edustalla ja sinne purjehdittiin muutama tunti ja takaisin päin pari hassua. Mulla ei ole ehtinyt tulla inflaatiota, kun vasta ekaa kertaa kävin koko paikassa.

      Kiitos vain! :)

      Poista
  2. Kuulostaa ihanalta, elokuun samettinen yö…Ai että!
    Luinkin viimeisimmästä Viini -lehdestä Pavenista ja Gula Villanista, täytyy testata ehdottomasti, ja mieluusti molemmat. Mullakaan ei siis ole inflaatiota tullut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sielläkin on ollut jutut! Paven on meilläkin vielä kokonaan näkemättä. :)

      Poista
  3. Voi miten kiva irtiotto remontista teillä on ollut! Gula Villan on minusta ihana ja olen myöskin saanut siellä aina hyvää ruokaa, Pavenista nyt puhumattakaan ;-) P.S. Kannattaa tarkistaa Pavenin yksityistilaisuudet heidän fb sivuiltaan etukäteen, niin ei tule hukkareissua. (Jos sellaista nyt purjehtiessa voi tulla). Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teki kyllä tosi hyvää! Tuolla jaksaa juuri tikistää lomaan asti. :)

      Sitä samaa!

      Poista
  4. Helöy Norppa!
    Ja kiitos aiemmasta Vasikkasaari- / Gula Villan -vinkistä, kävimme siellä viime viikolla ja olihan vallan ihana paikka! Itse nautin myös herkullisen lohisalaatin ja myös kaikki muut seurueemme jäsenet olivat hyvin tyytyväisiä annoksiinsa.
    Matkassa oltiin moottoriveneellämme joten ei kryssitty eikä skuutattu, mitä nyt pullollinen valkkaria luovittiin menemään ystävättären kanssa takakannella :))) Heh.
    Hyvää kesän jatkoa ja auvoisia purjehduksia & pitkää pinnaa remontin keskelle.
    yst, Tikru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsitte! :) Se lohisalaatti oli kyllä tosi hyvä. Se taitaa muutenkin olla yksi mun lemppareista ravintoloissa.

      Kiitos, pinnaa kyllä tarvitaan. :D

      Poista
  5. Mun mielestä merellä ollaan heti, kun on veneeseen kavuttu! Arkimurheet unohtuu saman tien 😊 Voi kun meilläkin olisi vene lähempänä, niin voitaisiin tehdä tuollaisia pikareissuja. Nyt täytyy retkeillä kesäloman lisäksi vain viikonloppuisin, mutta hyvä niinkin. - Hanna -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! :) Noi spontaanit pikareissut on muuten juuri se syy, miksi ollaan aina päädytty pitämään vene lähellä, vaikka välillä ollaan puntaroitu muitakin vaihtoehtoja.

      Poista
  6. Voi ihana Norppa, pakko tulla fiilistelemään ihanaa blogiasi ennen viikonlopun purjehdusta! :) Gula Villan on minulle vielä tuntematon, se on to do-listallani ;) Olisi kivaa tietää enemmänkin sinusta ja teidän venepaikasta, me kun purjehdimme omamme Helsinkiin ensi toukokuussa! :) Ps. oli muuten hassu juttu kun bongasin Henry Lloydin purjehdustakin blogistasi kun kävin just itse ostamassa omani :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun juttelet ja oot messissä. :)