tiistai 21. lokakuuta 2014

Paljonko sä tienaat?





Luinpa tässä taannoin erään jutun Talouselämästä. En ole freelancer, enkä copywriter, mutta juttu herätti ajatuksia yhdestä asiasta. Tiivistettynä asia oli se, että naiset hinnoittelevat oman työnsä paljon alemmaksi kuin miehet. Ja siitä tuli mieleen, että omaa työtä on ainakin minun mielestäni todella vaikeaa hinnoitella. Olisi hieman helpottavaa, jos voisi kysyä vaikka toiselta vastaavassa tilanteessa olevalta, että paljonko sinä muuten laskutat tästä ja tästä. Silloin voisi saada edes suuntaa antavaa apua. Se auttaisi siinä, että alihinnoittelua tapahtuisi kenties hieman vähemmän. 

Miksi asia koskettaa minua? Se tulee mieleen aina silloin tällöin, kun blogille olisi tarjolla portaalipaikka tai muu kaupallinen alusta. Korvaukset, joita blogeista maksetaan, tuntuvat olevan pieniä mysteerejä bloggaajille itselleenkin - kukaan ei oikein tunnu tietävän, paljonko naapurin tilille kilahtaa. Yksi syy tähän ovat joidenkin alan toimijoiden kovat sanktiot palkkioiden kertomisesta tai ylipäätään sopimusehtojen paljastamisesta. Tämä saa minulta niskavillat pystyyn - nyt on vuosi 2014 ja jokaisen tulisi voida itse päättää, kenen kanssa keskustelee palkka-asioistaan. Tietysti myös lukijamäärät vaikuttavat siihen, kuinka suuria korvauksia bloggaajille maksetaan. Kaikki eivät halua kertoa moisia lukuja, jos kokevat, että toiset blogit ovat jollain lailla kilpailijoita. 

Tiedättekö, miksi tämä harmittaa minua? Siksi, että bloggaaminen ammattina on nuorten naisten juttu, heidän, jotka ovat perinteisesti olleet työelämässä vähän altavastaajina. Kun nyt on syntymässä suorastaan uusi ammattikunta, jossa nuoret naiset ovat edelläkävijöitä, he eivät voikaan antaa toisilleen vertaistukea, pitää puoliaan ja neuvotella parempia ehtoja. Aina tietysti on niitä, joilla kantti kestää pyytää kunnollinen korvaus tuotetusta sisällöstä, mutta kaikki eivät välttämättä edes tiedä, mikä voisi olla sellainen. Tällainen kuulostaa minun korvaani ihan menneen maailman jutuilta. Tämä koskee varmasti muitakin luovia aloja, mutta itselläni on kokemusta vain tästä blogipuolesta, joten siksi otin sen hampaisiini.



Miten on, keskusteletteko te ystävienne kanssa siitä, paljonko tili palkkapäivänä pullistuu? Itse olen jakanut tiedon numeron tarkkudella vain yhden ystäväni kanssa. Työsarkaa on siis vielä itsellänikin.

P.S. Kuvituksena on pieni viite yhteen juttuun, joka liittyy tämän blogin tulevaisuuteen. Kuulette siitä sitten lisää. 

49 kommenttia:

  1. Loistava kirjoitus! Laitoin jakoon myös blogini fb:sivulla, koska niin hienosti otat kantaa tärkeään aiheeseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ja kivaa kun niin moni innostui keskustelemaan. :)

      Poista
  2. Olen havainnut tämän ongelman ihan työelämässä. Vastavalmistuneena ja ns. ei omalle alalle työllistyvänä on todella vaikeaa hinnoitella omaa työtään. Hommaa ei helpota yhtään se, että olemme taantumassa, minkä työnantajat käyttävät surutta hyödykseen. Olen ollut pari vuotta nyt autoalalla hommissa ja selvinnyt kaksista YT:istä sillä, että olen halvin vaihtoehto.

    Aloin vasta tänä keväänä varovaisesti uusilta kollegoilta tiedustella, että paljonko tämän työn ns. peruspalkka on. Samalla sain varmistukseni, että olen kollegoihini verrattuna selkeästi huonommin palkattu. Kuitenkin teemme samoja töitä, ja kaikilla on sama vastuu. Tämä suorastaan hatuttaa minua ja painaa ammatillista itsetuntoani alas. Hauskan tilanteesta tekee se, että palkkani neuvottelin henkilöstöpäällikkömme kanssa, joka meinasi tarjota minulle vielä huonompaa diiliä, mihin en, onneksi, suostunut. Palkankorotusta on turha haikailla, sillä päällä on juuri nyt kolmannet YT-neuvottelut, mistä todennäköisesti saan joko kenkää tai joudun vielä huonommalla diilillä sisaryhtiön palvelukseen.

    Anteeksi kauhea avautuminen Noora! Aihe oli vain kovin ajankohtainen ja tunteita nostattava. Minun mielestäni naisten pitäisi enemmän ja rohkeammin puhua keskenään palkoistaan ja siitä mitä omasta työstään saa pyytää. Ei se minun mielestäni keneltäkään ole pois. :) Nyt naiset otetaan sellainen ryhtiliike, että autetaan siskoa tarvittaessa hädässä. Ei meidän todellakaan tarvitse nöyristellä työelämässä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastavalmistuneella vasta hankalaa varmasti onkin, kun sitä tietysti haluaisi vain päästä kiinni työelämään ylipäätään.

      Onneksi aloitit tuon keskustelun. Eikä mitään anteeksi, vaan tämä on juuri sitä keskustelua, jota pitääkin käydä. :)

      Poista
  3. Otsikko kolahti. Kävin tänään työhaastattelussa ja jälkeenpäin harmittelin että tulipa sanottua ihan liian alhainen palkkatoive. Vai oliko se alhainen. Siis ihan liian vaikea tietää, varsinkin kun olen aloittelemassa uraani niin ei ole kokemusta... -satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Tuossa alempana oli hyvä vinkki noihin palkkataulukoihin, huomasithan sen. :)

      Poista
  4. Kai te tiesitte, että monet ammattiliitot julkaisevat tilastoja ja alkupalkkasuosituksia, esim. http://www.akava.fi/opiskelijat/tyoelama/pelisaannot/liittojen_palkkasuositukset

    Bloggariliittoa ei (vielä) ole, pitäisikö olla ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ammattiliittojen tilastoista mäkin olen katsellut neuvoja ja kysellyt samalla alalla olevilta frendeiltä. Kukaan ei vastannut suoraan, mutta jonkinlaisella haarukalla kuitenkin. Ja kysyin niin, että oisko sun mielestä tää ok summa. :)

      Vaikea sanoa, luovat alat eivät taida muutenkaan olla erityisen järjestäytyneitä?

      Poista
  5. Ajankohtainen aihe!

    Vähän tulee puhuttua palkoista julkisesti, koska olen alalla, jonka palkat on sen verran hyvät, että herättävät usein kateutta. Toisaalta itseään ei ole tarvinut hinnoitella, peruspalkka tulee taulukoista ja lisät sen mukaan, miten työtä olet tehnyt. Nyt oon menossa aivan toisentyyppiseen hommaan haastatteluun, ja pitäisi osata pyytää sopivasti, mutta ei liikaa. Kamalan vaikeaa!

    Ilokseni huomasin, että nuoret kollegat meidän työpaikalla osaa jämäkästi pitää huolta itsestään. Viimeisimpänä tullut kollega huomasi porsaanreiän palkkauksessaan ja tarttui siihen jämäkästi asenteella "tämä ei käy". Way to go, grl!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taulukkopalkka on kyllä tietyssä mielessä helppo, kun ei tarvitse miettiä. Palkkapyynnöt ovat todellakin ihan superhankalia!

      Olipas kivaa kuulla tuo, että nuoret ovat tomeria. Jee!

      Poista
  6. Hyvä aihe! Itse työskentelen julkisella sektorilla, jossa palkat määräytyvät pääasiassa taulukkopalkan perusteella. Toki niissä voi pieniä variaatioita olla työkokemuksen ja tehtävän vaativuuden mukaan, mutta periaatteessa suuria eroja ei pitäisi olla.
    Euromääräisen palkan lisäksi kannattaa tarkastella kokonaisuutta; tuleeko palkan päälle muita etuja, mikä on viikottainen työaika, paljonko lomaa vuodessa jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuo kokonaisuuden tarkastelu! Monessa kohtaa pienemmältä tuntuva palkka voi sitten taas kompensoitua jossain muussa. :)

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus. Me puhumme kavereiden kanssa ihan avoimesti palkoista, siis juuri niiden kavereiden, jotka ovat samalla alalla. Ja se onkin jännää, miten eri kaupungeissa tai eri työnantajalla voi olla hyvin erilaiset ajatukset, mikä olisi sopiva korvaus siitä iiiihan samasta työstä. Toki PK-seudulla palkat ovat kovemmat, mutta jos yleinen ohjeistus firman sisällä on 200€ enemmän, niin miten voi olla, että erotus on todellisuudessa 800€. Ja sen pohjalta on yksi kaverikin nyt vaihtamassa työnantajaa, kun vähemmällä kokemuksella saa toisesta paikasta enemmän. Tuntuu, että työpaikan sisällä palkoista ei keskustella, itse kannattaisin avointa palkkausta, läpinäkyvyyttä kaikken toimihenkilöiden kesken.

    Viittaus blogeihinkin oli hyvin ajankohtainen. Itse en ole vielä saanut tarjousta, jossa katsomani hyöty olisi korkeampi kuin siitä minulle koituva haitta. Myöskin mainitsemasi ehdot tuntuvat hyvin kummallisilta. Minä tykkään pelata avoimin kortein, enkä ole kiinnostunut uhraamaan kauheasti aikaani johonkin epämääräiseen tarjoukseen, josta en ota mitään selvää. Olen myös niin tottunut sanelemaan blogini omat ehdot, etten välttämättä halua luopua siitä. Blogini on minun hyvin henkilökohtainen tuotos, ja sen takia saatan myös hinnotella sen korkeammalle kuin mitä se ulkopuolisen mielestä on. Toisaalta sillä ei ole niin väliä, kun tavoitteeni ei koskaan ole ollut tehdä blogistani toista työtäni. Se on ollut ja tulee aina olemaan vain harrastus, vaikka sen pitämisestä joskus saisinkin korvausta. Blogeista maksettava korvaus on monimutkaisen kaavion summa, ja se onkin hassua, että tarkka palkkio paljastuu vasta sitoutumisen jälkeen. Siten se eroaa "tavallisesta" työnantajan kanssa tehdystä sopimuksesta, jolloin sitoudut tietyllä palkalla tekemään tietyn työn. Bloggaajana sitoudut työhön arviopalkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla on ihan sama, että niin hyvää tarjousta en ole vielä saanut, että olisi mielestäni kannattanut tarttua siihen. Ja en todellakaan tule kuuna kullanvalkeana vetämään nimeäni alle paperiin, joka kieltää minulta omista työehdoistani keskustelun. Ihan 1900-luvun alusta moinen ajatus! Mä myös arvostan vapauttani tehdä mitä lystään hyvin paljon. Jos ei huvita kirjoittaa, niin sitten en kirjoita, pidän blogilomaa, kun huvittaa jne.

      Poista
  8. Niin totta ja erinomaisen aiheen otit esille! Olen myös jutellut tästä bloggaajien palkkiot -aiheesta muutamien ystävien kanssa eikä heillä kenelläkään tunnu olevan mitään hajua edes siitä mitä korvaukset voisivat Suomessa olla. Ja he, jotka tietävät pitävät suunsa visusti supussa. Ihan pähkähullu asia ja kuten sanoit, ihan mahdoton viidakko sellaisille bloggaajille, joilla olisi mahdollisuus hypätä vaikka puoliammattilaisiksi. Todella ikävää ja toivon, että asia kehittyy vilkkaasti täällä pikkuisessa Suomessakin. Kyllähän me tallaamme aika jälkijunassa tässä blogiasiassa, kuten monessa muussakin, mutta on mielenkiintoista nähdä miten bloggaaminen Suomessa kehittyy.

    Iloista aurinkopäivää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just näin. Ja kun kuitenkin vanhoja ammatteja kuolee ja uusia syntyy ja tässä kohtaa selvästi on jo syntynytkin, niin sitä tosiaankin toivoisi, että ne, jotka haluaisivat bloggaamisella elää edes osittain, voisivat jakaa tietojaan.

      Sinne kans! :)

      Poista
  9. Olen itse alalla, jossa palkat ovat korkeita (mutta niin on kyllä työn vastuullisuuskin), jonka takia omasta palkasta puhuminen tuntuu luontevalta vain saman alan kollegoiden kanssa. Uuteen työpaikkaan mennessa olen kysynyt etukäteen samaa tehtävää hoitavilta tutuilta suoraan, että mikä heidän palkkansa on ja pitänyt huolta siitä, että minulle maksetaan saman verran. Tosin ongelmia ei tämän kanssa ole ollut, ala kun on sellainen että työntekijöistä tuntuu olevan puutetta eikä liikatarjontaa. Ymmärrän, että tilanne on varmasti toisilla aloilla hyvin paljon haasteellisempi, mitä suuremmalla syyllä kaivataan enemmän keskustelua palkoista kollegoiden kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sellaisilla tosi kilpailluilla aloilla on varmasti tosi hankalaa!

      Poista
  10. Hyvä, että tartuit aiheeseen! Eiköhän se ole työnantajan etu, että palkat ovat niin salaisia. Aihe tuntuu olevan myös kulttuurisidonnainen. Esim. Yhdysvalloissa palkoista on tapana puhua avoimemmin. Täällä Suomessa ihmiset yleisesti kai kokevat esim. hyvistä palkoista puhumisen leuhkimisena. Mitä se ei kyllä omasta mielestäni olisi.
    Blogimaailmasta ja sen hinnoittelusta en osaa sanoa mitään, kun ei ole omakohtaisia kokemuksia kuin lukijana. Lukijan kannalta katsottuna useimmiten blogin siirtyessä kaupalliselle alustalle se tarkoittaa blogin persoonallisen ulkoasun vaihtumista mainoksiin. Tämä taas harvemmin ainakaan minua ilahduttaa! Olenkin usein miettinyt, että ihana blogisi on mieleeni myös siksi, että siitä puuttuu tämä kaupallisuus ja se on sinun näköinen. Jään innostuneena odottamaan, miten postauksen kuvat liittyvät blogisi tulevaisuuteen. Vaikuttaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, työnantajan etu nimenomaan. Ja oikeassa olet kyllä kulttuurisidonnaisuudestakin. Täällä ei tosiaan ole ollut tapana puhua rahasta.

      Toi kaupallisuus on ristiriitainen juttu, kun sitten jos haluaa tehdä tätä kokopäiväisesti, niin se mukana tuleva kaupallisuus on vain pakko hyväksyä. Ja sitten toisaalta suosituilta bloggaajilta varmaan halutaan sisältöä hyvin säännöllisesti, mutta jos täytyy käydä päivätöissäkin, niin eihän sellainen aina onnistu.

      Kuulet kyllä tässä syksyn aikana. :)

      Poista
  11. Amen! Juuri mietin eilen samaa todetessani, etten tiedä yhtään mitä suurin osa samassa portaalissa bloggaavista tienaa. Itse kerroin muille avoimesti oman palkkioni suuruuden ja sovitut postausmäärät kuukaudessa yms. mutta samalla huomasin, että suurin osa ei ollutkaan yhtä halukas kertomaan vastaavia lukuja itsensä osalta. Jäin miettimään miksi sillä mielestäni olisi kaikkien etu olla paremmin kärryillä palkkioperusteistamme yms. Toki ymmärrän että kaikki eivät tällaisia halua kertoa ja sekin on ihan ok toki - pakko kun ei ole! Itse olen vain oppinut oman palkkatyöni kautta, että palkoista ääneen puhuminen kannattaa. Sitähän ei näet osaa edes pyytää mitään kun ei tiedä mitä voisi kenties pyytää... Kun ensimmäistä kertaa puhuimme ääneen palkoista, tajusin olleeni vuosikaudet aikamoisessa palkkakuopassa - vaikka minulle oli uskoteltu aivan jotain muuta. Toki, työnantajan etuhan olisikin pitää palkkatiedot mahdollisimman salaisina ja toivoa, ettei kukaan niistä ääneen keskustelisi. Kaksipiippuinen juttu siis.

    Nyt jää kyllä minuakin mietityttämään miten nuo kuvat liittyvät blogisi tulevaisuuteen?! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri tuosta olen jutellut muidenkin bkoggaajien kanssa. Eihän siinä ole mitään järkeä, paitsi tietysti maksavan tahon kannalta! Saajapuolella taas ilman muuta kannattaisi puhua, sehän sataisi kaikkien laariin.

      Kivalla tavalla, ainakin mun mielestä. Kuulette sitten! :)

      Poista
  12. Hyvä ja tärkeä kannanotto! Minulla ei ole kokemusta bloggaajan palkasta, mutta jos pyörittäisin puolikaupallista blogia niin ottaisin varmaan yhteyttä muutamiin blogikollegiohiin ja kysyisin ystävällisesti neuvoa. Tai pyytäisin pari blogikollegaa lounaalle, jututtaisin heitä ja keräisin heidän ajatuksiaan asiasta. Harva haluaa varmaan kertoa julkisesti koko maailmalle raha-asioistaan, mutta bloggajalta bloggaajalle -tyyppinen jutustelu on varmankin ok monille.

    Raha-asioista on noloa puhua ehkä siksi että ei halua aiheuttaa kateutta tai pahaa mieltä sille, joka tienaa vähemmän. Ikäänkuin ihmisen palkkapussi olisi suorassa yhteydessä tämän ihmisarvoon ja menestykseen elämässä, vaikkei se tietenkään niin ole. En minäkään ole kertonut palkkaani puolisoni lisäksi kuin yhdelle kaverille. Kaveri on samalla alalla kuin minäkin ja kerroin palkkani koska halusin kehoittaa häntä pyytämään palkankorotusta.

    Raha on tabu-asia kuten myös yhteiskuntaluokka. Juuri siksi nämä asiat kiehtovat minua. Ne asiat joista ei kehtaa puhua ovat juuri ne asiat joista pitäisi puhua.

    Minä luen mielelläni näitä Kuinka uranaiseksi tullaan -postauksia. Hauskaa päivänjatkoa sinulle Norppa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin juuri mä toimin silloin kun pohdin, että mitä blogin tulevaisuudella tekisi. :)

      Tuo on muuten niin totta, että juuri ne asiat, joista ei kehtaa puhua, ovat juuri ne, joista pitäisi. Tämä pätee itse asiassa aika moneen muuhunkin juttuun kuin rahaan.

      Kiva kun tykkäät, täytyy taas aktivoitua tällä saralla enemmän. :) Sulle myös!

      Poista
  13. En osaa ottaa kantaa blogilla tienaamiseen, itselläni ei ole kokemusta siitä. Mutta käsitöiden oikean tasoinen hinnoittelu tässä maassa on tosi hankalaa.

    VastaaPoista
  14. Tosiaan työnantajan pussiinhan se sataa, jos palkoista ei puhuta ja suomalaisissa tuntuu myös istuvan tiukassa käsitys, että rahasta puhuminen on moukkamaista. Kuitenkin useimmissa tilanteissa palkasta ääneen puhuminen tekisi hyvää.
    Itse annan työkseni palkkaneuvontaa ihmisille ja siellä huomaa valitettavan hyvin sen, että nuoret naiset ovat todella arkoja pyytämään samaa mitä vastaavalla kokemuksella töitä hakeva mies. Palkkasuositusten pohjaksi käytämme tutkimusaineistoa alan palkkauksesta ja siellä huomaa valitettavan hyvin sen, että matala palkka johtaa usein siihen, että koko uran ansiotaso pysyy matalampana. Esimerkiksi yhdeksänkymmentäluvun lamassa itsensä halvalla töihin myyneet eivät ole 20 vuodessa saaneet kirittyä palkkaeroa umpeen.
    Olen osittain ammatillisenkin kiinnostuksen kautta seurannut blogimaailmassa tapahtuvaa murrosta ja on myös hyvä, että joku sanoo ääneen sen, että tässä ei nyt aina ole bloggaajan paras kärjessä kun noita sopimuksia tehdään. Toivoisin, että jokainen blogidiilin tekijä käyttäisi sopparinsa juristilla, koska sillä varmistaa oman selkänahkansa. Varsinkin kun monet uusista blogialustoista eivät ole kovin ammattimaisen oloisesti pyöritettyjä ja taas isojen mediatalojen alla sopimukset osataan taas vääntää tietoisestikin tiukoiksi. Vaikka bloggaajilla ei ole omaa ammattiliittoa niin monella kuitenkin opiskelujen tai siiviiliduunin kautta jonkun liiton jäsenyys on ja silloin myös kannataa konsultoida liiton juristia, koska varsinkin ammattimaisesti bloggaavalla pelissä alkaa olla jo aika isot asiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella hyvä ja avartava kommentti, toivottavasti kaikki tätä keskustelua seuraavat lukevat tämän!

      Ne sopimukset, jotka olen tehnyt, olen kyllä minäkin käyttänyt juristin kautta. Joskus sanamuodot ovat sopimuksissa sellaisia, että taviksen on jotenkin vaikeaa hahmottaa niitä.

      Poista
  15. Hyvien ystävieni kanssa (noin 3kpl) keskustelemme ihan avoimesti palkoistamme vaikka ovatkin suuruudeltaan eri luokkaa ja olemme eri aloilla. Omalla alallani käymme myös avointa keskustelua tuntemieni kollegojen kanssa, tämä on minusta hurjan tärkeää. Toisella alalla olevan työkaverin palkkaa en uskaltaisi kysellä vaikka työkaveri onkin läheinen ja yhdessä töitä teemme, se tuntuu epäkorrektilta. Sen sijaan etäisemmältä kollegalta voisin hyvin palkkansa hintahaitaria kysyä koska se kuuluu alamme kulttuuriin ja hinnoitteluun jossa itsenäinen ammatinharjoittaminen on kohtuullisen yleistä.

    VastaaPoista
  16. Hyvin sanottu, kiitos! Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  17. Kyllä, minua kiinnostaa paljon blogisti tienaa? Kuka uskaltaa avautua? Ja juu, tehdystä työstä, avautumisesta, palkka tekijälleen kuuluu. Minulle monet blogit ovat naisten lehtien korvike, joten maksakoot portaalit blogien tuottajille.

    Itse olen hyvin vastuullisessa työssä ja palkkani on... no 2400€/kk. Onko se iso vai pieni, vai riittävä, vai...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin julkisesti ei varmaan kukaan? Lukijamääriinhän ne palkkiot ovat monesti sidoksissa.

      Palkan sopivuuteen vaikuttaa mun mielestä myös se, missä asuu. Helsingissä pieneltä tuntuva raha voi vaikka Pohjois-Suomessa olla täysin riittävä. Ei se palkan suuruus vaan sen ostovoima (joka on kyllä viime vuosina mennyt alaspäin ainakin PK-seudulla ihan sairaasti, kun miettii sähkön hintaa, polttoaineen hintaa, ruuan hintaa jne.)

      Poista
  18. Tämä taitaa olla lähes kaikkia naisia koskettava aihe ammattiin katsomatta, mutta miksi miehet ovat tässä asiassa taitavampia? Siis oman työnsä hinnoittelussa. Vai keskustelevatko he avoimemmin asiasta toistensa kanssa? Minä en ainakaan tiedä yhdenkään ystäväni palkkaa. Oman ammattikuntani palkkatutkimuksia ja -vertailuja seuraan, mutta eipä niistäkään ole ollut suurta apua omissa palkkaneuvotteluissa, joissa firmat "palkkapolitiikat" tuntuvat painavan enemmän.

    Menee vähän asian viereen, mutta kuulin vähän aikaa sitten pysäyttävän jutun: Tässä taannoin ystäväni varhaisteini-ikäiset pojat olivat ihmetelleet, että ai miten niin naisille maksetaan Suomessa samasta työstä vähemmän kuin miehille. He kun luulivat asuvansa tasa-arvoisessa maassa. Ehkä tämäkin asia korjaantuu seuraavan työikään tulevan sukupolven aikana?

    Mutta oman työn hinnoittelu, on se vaan niin vaikeaa parin vuosikymmenenkin kokemuksella. Jos saat mitä pyydät, petyt kun pyysit liian vähän, ja jos taas et saa, petyt siltikin.

    Ymmärrän hyvin, että mietit blogisi siirtämistä jollekin kaupalliselle alustalle, mutta sanon nyt mielipiteeni suoraan: blogisi on just paras sen takia, että täällä ei vilku mitkään häiritsevät mainokset ja muutenkin olet saanut tehdä siitä ihan omannäköisesi! Nautin mm. tästä syystä blogistasi suunnattomasti. Moni blogi on ainakin ulkoasullisesti muuttunut valitettavasti huonompaan suuntaan kaupallistumisen myötä :-(. Mutta mitä ikinä päätätkin, luen kuitenkin jatkossakin blogiasi juttujesi takia eli viis mahdollisista mainoksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelen myös, että sukupolvi sukupolvelta tämä asia paranee, ainakin toivottavasti.

      Mun suunnitelmat blogia varten on itse asiassa vähän toisenlaisia, joten ei ainakaan mitään akuuttia hätää tämän asian suhteen. :) Banneri-mainonta on kyllä jännä, kun sitä edelleen vaan niin hirveästi tehdään, vaikka siitä ei tunnu oikein kukaan pitävän.

      Poista
  19. Itse kuulun tähän nuoret naiset kategoriaan, mutta itse puhun palkastani läheisimpien ystävien kanssa avoimesti. Ilmi on tullut, että tienaan enemmän kuin ystäväni, mutta eipä tuo väleihimme mitenkään ole vaikuttanut, harvoin asiaa edes ajattelen.
    Olen itse töissä suuressa kansainvälisessä yrityksessä ja olen huomannut, että palkkataso vaihtelee osastojen välillä. Muutaman tuttuni kanssa on käynyt niin, että kun ovat keskustelleet samaa työtä tekevien kollegojen kanssa, on käynyt ilmi, että samasta työstä maksetaan eri summia. Nämä tilanteet on onneksi saatu kuntoon luottamusmiehen tai -naisen avulla. Omalle osastolleni palkattiin juuri uusi työntekijä, jolla on sama toimenkuva kuin minulla. Hieman tutustuttuamme puheeksi tuli myös palkka ja avoimesti puhuimme asiasta. Kävipä jopa ilmi, että saamme samasta työstä samaa palkkaa. ;)
    Myönnän, että ajoittain itsellekin rahasta puhuminen on vaikeaa, mutta juuri siksi koitan aktiivisesti muuttaa tätä asiaa. Ja mielestäni nimenomaan naisten pitäisi puhua palkoista keskenään, jotta voimme vaatia parempaa palkkatasoa. Niinhän sitä sanotaan, että "helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan". Pieni kärjistys, mutta miettimisen arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa kuulla, että niitäkin on, jotka puhuvat. :)

      Mä niin allekirjoitan tuon quoten, taisi olla Madeleine Albrightin alunperin. Mutta se on just näin.

      Poista
  20. Tämä omasta palkasta puhuminen on kyllä just niin tabu Suomessa kuin muutkin sen edellä sanoivat. Asiaa ei muuta mikään muu kuin reipas hyppy epämukavuusalueelle ja asiasta ääneen puhuminen - ensin muiden kanssa taustoittaminen ja sitten confrontation with the boss. Mun mielestä tärkeintä on valmistautua palkkakeskusteluun hyvin, sillä perusteluista tulee itsevarmuutta ja itsevarmuudesta tulosta. Itse olen kertonut oman palkkani ystävilleni kysymättäkin, sillä se on kovan työn tulosta jonka olen itse saanut aikaan.

    Sheryl Sandberg muuten kirjoittaa Lean In kirjassaan siitä miten nuorten naisten tulee antaa ensin näyttöjä osaamisestaan palkankorotuksen perustaksi, mutta nuoria miehiä palkitaan jo potentiaalista.

    Mitä teihin bloggareihin tulee - järjestäytykää ja konsultoikaa perehtynyttä juristia (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, eihän siihen muu auta, vaikka vaikeaa onkin.

      Mä rrrrrakastan sitä kirjaa, siinä on monta niin spot on -juttua, ettei tosikaan ja sain ainakin itse siitä valtavasti ajateltavaa. :)

      Niiden, jotka oikeasti tienaa tällä / haluaa tienata, varmasti kannattaisikin. Mulle tämä on vain harrastus.

      Poista
  21. Ajattelen, että bloggaaja on enemmän "yrittäjä" kuin työntekijä, eli palkkio riippuu tehdystä työstä (postauksista, saavutetuista lukijamääristä ym.). Ymmärrän tavallaan, etteivät blogiportaalit halua sitoutua kiinteään kuukausipalkkaan pitkillä työsopimuksilla, koska bloggaaja voi menettää suosionsa jos ei postaa tarpeeksi, ei tuota lukijoita kiinnostavaa sisältöä jne. = muuttua blogiportaalille tuottamattomaksi.

    Yleisesti vielä palkoista, että Suomen verotus pitää huolen siitä, että lopulta tuloerot eivät ole hirveän suuret, jos nyt jätetään ihan "ääripäät" laskuista pois. Vaikka erot bruttopalkoissa voivat tuntua suurilta, niin lopulta verotus tasoittaa tilannetta aika paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin se onkin ja monihan pyörittää tätä nimenomaan toiminimellä. Mä en itse asiassa tarkoittanut ihan tuota vaan, että pitäisi saada joku fixed summa aina, vaikka postaisi vähemmänkin. Mun mielestä on ihan täysin normaali vaatimus, että X määrä pitää postata kuussa. Omalla kohdallani vain tarjotut summat eivät ole olleet sellaisia, että olisin niitä vastaan ollut valmis sitoutumaan siihen, että tuotan X määrän sisältöä. Ja se summahan voi jollekulle muulle olla ihan ok, ei siinä mitään. Se, mitä kritisoin eniten on se, että sopimuksiin kirjataan klausuuleja, ettei ehdoista saa puhua kenellekään. Pidän sitä erittäin epäeettisenä ja vastenmielisenä.

      Tuostakin olen vähäsen eri mieltä, tosin pakko myöntää, etten ole satavarma. Eivätkö tuloerot ole nimenomaan viime vuosina kasvaneet?

      Poista
  22. Hieno postaus... pistää itse kunkin hieman miettimään näitä asioita :)

    VastaaPoista
  23. Alallani tiedetään suurinpiirtein toistemme palkat, kun pääasiassa taulukkopalkkaa tai paikallisen sopimuksen mukaan palkkaa saamme. Ja kyllä palkasta avoimesti kollegoiden kanssa puhumme, samalla lailla kuin vertailemme eri toimipisteitä tai työpaikkoja ja suosittelemme hakemaan jonnekin tai välttämään toista paikkaa. Myös perheeni ja ystäväni tietävät suurinpiirtein mitä tienaan ja minä myös tiedän, millä tasolla heidän palkkansa on. Mielestäni palkkatason tietäminen ei ole salaisuus enkä koe sen vaikuttavan väleihimme ainakaan negatiivisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taulukkopalkat on kyllä just tuossa suhteessa hyviä. Ja samaa mieltä palkkatasosta. :)

      Poista
  24. Hyvä! Lisää puhetta tästä aiheesta! Minä saatan mainita keskusteluissa oman palkkani, mutta eipä kukaan ole siihen omalla palkallaan vastannut. En kyllä ole udellutkaan, tai kysynyt suoraan. Puolisoni lisäksi, keskustelen palkka-asioista vain yhden ystävän, kollegani kanssa. Asia on selvästi suomalaisille hankala.

    Pitäkää bloggarit puolenne! Uskomattomalta kuulostaa, että kaikista palkkioista vaietaan. Avoimuutta, ladies <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep jep, eipä kovin moni kyllä sano ja oudolta se tuntuu itsellekin ekaa kertaa.

      Avoimuus olisi kyllä tosi pop. :)

      Poista
  25. Hyvä, Norppa, loistava keskustelunavaus! (taputan sinua virtuaalisesti selkään)

    Palkka-asiat ovat Suomessa vieläkin tabu, mutta kuten Paula tuossa yllä kommentoi, asiassa on myös sukupuolten välinen ero. Mieheni keskustelee kavereineen avoimesti työtehtävistä ja palkoista ja ihailen heidän keskustelunsa sävyä: siinä mitataan lähinnä työtehtävien vaativuuden ja oman osaamisen hintaa. Omassa kaveripiirissäni olemme jakaneet palkkatiedon vain muutamien kanssa, mikä on ihan pölöä. Itse kerron sen kyllä, jos joku kysyy, mutta jotenkin sitä on vaikea ottaa puheeksi. Otanpa itseäni niskasta kiinni.

    Freelancereille palkka-asia on varmasti tosi vaikeaa verrattuna meihin palkkatyön ikeessä oleviin. Taulukkopalkat ovat tosi hyvä juttu, kuten myös palkkavertailut, jos on sellaisessa työssä tai uran vaiheessa, että työ on helposti määriteltävissä. Olen itse esimiesasemassa ja alaisinani on kokonaisia tiimejä. Olen kollegoihini verrattuna huomattavasti nuorempi ja tienaan varmasti paljon vähemmän, vaikka organisaationi onkin suurin ja hommaa eniten. Mutta taulukoista katsomalla palkkahaitarini voisi olla ihan mitä vaan! Uuteen firmaan mennessä onkin tosi vaikea hinnoitella itsensä - varsinkin jos tosissaan haluaa työn.

    Myös rekrytoidessa olen huomannut, että naiset ylipäänsä pyytävät vähemmän kuin miehet + näyttävät ammatillista kunnianhimoaan vähemmän kuin mieskollegat. Vaikka sitä olisi, sitä jotenkin hävetään. Ehkä meidän kulttuurissamme tyttöjä vieläkin palkitaan kiltteydestä, kuuliaisuudesta ja vaatimattomuudesta. Mutta tytöt ja naiset hei, kukaan muu ei tule sitä häntää nostamaan, ellei sitä tee itse. Jos siis teette hyvää työtä, olkaa siitä avoimesti ylpeitä ja hinnoitelkaa itsenne sen mukaan!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!