lauantai 15. marraskuuta 2014

Rakkaudesta


Taidan olla tällä viikolla aika kantaa ottavalla tuulella. Ehkä se johtuu siitä, että en ole paljoa ehtinyt joulukoristeita laittelemaan tai himistelemäänkään. Tai sitten on vain sellainen kausi, että tekee mieli sanoa kaikenlaista. Onnekseni ehdin kuitenkin tällä viikolla juttelemaan erään ystäväni kanssa ja keskustelumme jälkeen pohdin parisuhdetta enemmänkin. Parasta mielestäni parisuhteessa on se makea fiilis, kun maailmassa on joku, joka tuntee minut ihan läpikotaisin ja päin vastoin. Hän tietää, mitä ajattelen kysymättäkin ja tietää, minkälaista tukea kaipaan. Voin luottaa siihen, että maailmassa on joku, joka on aina sataprosenttisesti minun puolellani. Kun on oikean ihmisen kanssa, toisen läsnäolo ei koskaan häiritse. On suuri onni saada jakaa elämänsä sellaisen puolison kanssa, jonka kanssa on aina hauskaa, jonka kanssa tekee mieli viettää aikaa ja tehdä asioita yhdessä. Molemminpuolinen kunnioitus, arvostava suhtautuminen ja kauniisti kohteleminen tekevät tylsemmistäkin päivistä parempia. Arvostan avioliittoani ja parisuhdettani ja priorisoin sen muiden juttujen edelle. Tämä on elämäni tärkein ihmissuhde. 

Tätä taustaa vasten tuntuu uskomattoman epäreilulta, että kaikilla ei ole mahdollisuus halutessaan virallistaa rakkauttaan samalla tapaa. Miten Suomessa, joka on olevinaan edistyksellinen Pohjoismaa, jossa tasa-arvo toteutuu viimeisen jälkeen, voi olla niin hiton vaikeaa saada läpi lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista? Ei se ole arvokysymys vaan ihmisoikeuskysymys, jos kaikki eivät olekaan tasavertaisia lain edessä. Miten ihmeessä se, että maailmassa on rakkautta, olisi jotenkin negativiinen asia? Miten minun avioliittoni arvoa vähentäisi se, että samasta sukupuolesta pitävät saisivat myös mennä naimisiin keskenään?

Suuresti ihailemani Esko Valtaoja sanoo Me tahdomme -sivustolla näin:  "Maailmassa ei ole koskaan liikaa aitoa, hyvää rakkautta. Miksi ihmeessä jotkut katsovat oikeudekseen kieltää rakkauden?" 



Ajattelin, että on sitä varmaan turhemmastakin keskusteluja aloitettu. Haluan siis tuoda koko äänenpainollani esiin, että minusta tasa-arvoinen avioliittolaki pitää saada. Piste. Maailma ei muutu, ellei sitä muuteta. 

Kuvituksena tällä kertaa pieni yllätystuliainen, jonka sain. 

38 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä kannanotosta. Mulla on ollut 35 vuotta sellainen vaihe, että haluan ottaa kantaa moneen asiaan joten tiedän tunteen...Juttelin tällä viikolla äitini kanssa sukunimilaista: hän olisi 45 vuotta sitten naimisiin mennessään halunnut pitää tyttönimensä, mutta ei saanut. Silloin käytettiin koko lailla samoja argumentteja kuin nyt tässä asiassa. Tuntuu ihan absurdilta, toivottavasti ei mene 45 vuotta (tai no, sukunimilaki muuttui kai -86) ennen kuin tälle pelleilylle jo voidaan nauraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, samoilla argumenteilla on kyllä perusteltu mitä uskomattomimpia asioita. :D

      Poista
  2. Upea teksti ja loistava kannanotto! En voinut olla nyökyttelemättä täällä ruudun takana tätä lukiessani. Just näin! Toivottavasti naurettava sählääminen vihdoin päättyisi ja tasa-arvoinen avioliittolaki saataisiin.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Jee! Kiitos muuten kivasta tunnustuksesta. :)

      Poista
  4. Olen täaysin samaa mieltä kanssasi! Ja toivon, että minullakin olisi vielä joku päivä tuollainen ihmissuhde, josta niin kauniisti kirjoitat. Olette miehesi kanssa onnekkaita toiset löydettyänne!

    VastaaPoista
  5. No mikäs nyt on! Kyllä kai jokainen, joka on raukkauteen sitoutunut pyrkii (toivon) sitä ylläpitämään, vaalimaan ja arvostamaan NIIN KAUAN kun puolisi elää. Jeps ymmärrän että lentoemo/-puoliso saavat asian näyttämään, että tässä mennään "vaaleanpunaisin- sinivalkoisin siivin".
    Koska tämä blogi on tavallaan kuitenkin pelkkää rättiä, "ruokaa", koirusta, kahvia en suosita syventämään. Sorry

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä kanssasi Norppa, ja Valtaoja myös! Kuinka kenelläkään voisi olla oikeus kieltää rakkaus toiselta! Ja asettaa itsensä asemaan, jossa oikeuksia kielletään!

    Mama L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on minustakin erikoista, että asetutaan asemaan (kuviteltuun), että voitaisiin päättää moisesta.

      Poista
  7. Kiitos tästä kannanotosta, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Poliitikoilla on monia vaikeita ja monimutkaisia asioita päätettävänään, mutta tämä ei ole sellainen asia. Tasa-arvo on hyvin yksinkertainen asia. Siitä ei edes pitäisi joutua keskustelemaan.

    Tasa-arvoisen avioliittolain lisäksi sydäntäni lähellä on myös transsukupuolisten henkilöiden oikeudet sekä perheet, joissa on enemmän kuin kaksi vanhempaa. Kaikki rakkaus ja kaikki perheet ovat samanarvoisia, ja kaikilla pitäisi olla samat oikeudet. Valitettavasti näin ei vielä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on juuri näin. Enpäs olisi oikeastaan osannut paremmin sanoa.

      Poista
  8. Juuri näin.
    Esko Valtaoja on minunkin suuresti ihailemani ihminen. Tykkään kovasti kuunnella häntä ja lukea pohdintoja elämästä, jumalasta ja ties mistä!! Hänen kirjat ja pohdinnat Juha Pihkalan kanssa on oivaltavaa luettavaa.

    VastaaPoista
  9. Ääni rakkaudelle ja oikeudelle sitoutua riippumatta siitä, millaiset genitaalit kenenkin housuista (tai hameen alta) löytyy.

    Sinänsähän avioliitto ja rakkaus ei ole synonyymejä, syviä tunteita voi olla ilman jurudisia kiemuroita ja löytyy myös rakkaudettomia avioliittoja, joissa puolisot voivat huonosti, mutta silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä siitä, että avioliitto ei aina ole rakkauden symboli, eivätkä nämä aina mene yksi yhteen. Mahdollisuus tulisi kuitenkin olla kaikilla.

      Poista
  10. WORD!

    Käytä ihmeessä blogiasi tuomaan esille tärkeitä tai muuten painavia ajatuksia. Sinulla on yleisöä, joten käytä sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin mä meinasin, että voisi "käyttää hyväksi" suuria lukijamääriä vaikka tällaiseen. :)

      Poista
  11. Hei!
    Olen lukenut blogiasi pitkään ja pidän tavastasi kirjoittaa ja tyylistäsi muutenkin. Kiitos upeasta blogista!! Otan nyt vain lyhyehkösti kantaa tämän päiväiseen ajatukseesi.
    Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto raamatun mukaan. Kyse ei siis ole pelkästä lainsäädännöstä. Rekisteröityyn parisuhteeseen on jo ajat sitten lainsäädännöllä tehty mahdollisuus joten ihmettelen miksi se ei riitä?
    En kannata laajempia oikeuksia adoptioon ym koska ne tulevat johtamaan myöhemmin todella omituisiin tilanteisiin (Mieti murrosiän kynnyksellä olevan tytölapsen kehitystä ja ongelmia joita kaksi keski-ikäistä miestä yrittää selvittää..)
    Mielestäni lapsella tulisi olla isä ja äiti ja vakaa perhe-elämä josta lapsi saa mallin ihmissuhteisiinsa ja tukea kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Ehkä näen tässä nykyisessä trendissä vähän Rooman rappion tunnusmerkkejä ;)
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Ensinnäkin kiitos kommentistasi ja siitä, että vaikka olet eri mieltä, kirjoitat niin asiallisesti ja rakentavasti. :) Ja kiitos tietysti siitä, että luet blogiani.

      Minä olen sitä mieltä, että rekisteröity parisuhde ei riitä, koska nyt ihmiset eivät ole tasa-arvoisia lain edessä - toiset saavat parisuhteilleen "jämerämmän" virallistamisen kuin toiset. Raamatussa on minusta paljon hyviä elämänohjeita muun muassa lähimmäisten rakastamisesta ja armosta, mutta pidän sitä vähän ongelmallisena perusteena lakien säätämiseen. Raamatusta löytyy myös hyvin paljon täysin aikansa eläneitä ohjeistuksia. Sieltä hiukan turhan helppo poimia rusinat pullasta niin sanotusti, aina tilanteen mukaan.

      Vaikka nykyinen avioliittolaki säilyisikin, se ei silti takaa sitä, että jokaisella lapsella olisi isä ja äiti, eihän näin ole nytkään. Itse pidän tärkeimpänä sitä, että lapsella on rakastavat vanhemmat, jotka asettavat lapsen edun omansa tilalle. Kyky tähän ei ole sukupuolesta kiinni. Kaikki vanhemmat kasvavat tähän tehtäväänsä lapsiensa myötä, kukaan tuskin on valmis vanhempana saadessaan lapsen ensi kertaa syliinsä. Annan kaiken luottoni myös keski-ikäisille miehillä tässä asiassa. Siinä olen samaa mieltä, että jokainen lapsi ansaitsee vakaan perhe-elämän ja tukea kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.

      Mukavaa sunnuntaita myös sinulle ja kiitos, kun otit osaa keskusteluun. :)

      Poista
    2. Perinteinen perhemalli ei tosiaan takaa sitä, että lapsella olisi kasvaessa sekä äiti että isä. Ystäväni kasvoi kolmistaan isänsä ja veljensä kanssa, sillä hän menetti äitinsä taaperoikäisenä eikä isä hankkinut uutta vaimoa tai tyttöystävää. Vaikka ystäväni kasvoi "ilman naisenmallia", on hänestä tullut erittäin naisellinen ja tasapainoinen nuori nainen. Ja entä jos perheessä olisi ollut kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa? Tuskinpa lopputulos olisi kovinkaan paljon huonontunut, ehkäpä päinvastoin, sillä silloin vanhemmat olisivat voineet keskenään jakaa vanhemmuuden haasteet.

      Poista
    3. vastaan lähinnä anonyymille.
      En näe tuossa mitään ongelmaa, miksi ihmeessä kaksi keski-ikäistä rakastavaa vanhempaa eivät osaisi selvittää murrosikäisen tytön ongelmia - en näe silloinkaan ongelmaa, vaikka molemmat rakastavat vanhemmat olisivat samaa sukupuolta.

      On äärimmäisen vanhanaikainen ajatusmalli, että vain samaa sukupuolta oleva vanhempi osaisi setviä kiperiä ongelmia mm. murrosikään liittyen. Ja jos lapsi kaipaa samaa sukupuolta olevaa keskusteluseuraa, sitä löytyy varmasti lähipiiristä.
      Moni yh (esim. ihan leskeyden kautta yh:ksi tullut) setvii jatkuvasti arjessaan vastakkaista sukupuolta olevan lapsensa ongelmia ja kiperiä kysymyksiä vailla ongelmia.

      Parempi tilanne on niissä perheissä, joissa näitä tilanteita on selvimässä kaksi vanhempaa - sukupuolesta viis. Rakkaus ja välittäminen ovat ne tärkeimmät, ikävää jos nämä tärkeät arvot piilotetaan "mutta kun raamatussa sanotaan" argumentoinnin taakse.

      Ja Norpalle: olen aina pitänyt blogistasi, nyt pidän siitä entistä enemmän, vaikka kaipaankin NYC-postauksia.. :)

      Poista
    4. Mä vaan en KESTÄ näitä raamattupuolustuksia! Kuten Norppa sanoitkin, kaikki niitä epätoivoisena käyttävät ottavat nimenomaisen inbesillisti sieltä täältä, ei kokonaisuutena. Ja kuitenkin raamatussa itsessään kielletään siten tekemästä. Ja se kuka uskoo kysyköön tykönään olisko Jeesus tai yksinhuoltajaiskänsä sen paremmin ollut kovin liekeissä siitä tyylistä? Saati itsen jatkuvasta nostamisesta (kuvitellussa) paremmuudessa muiden yläpuolelle.

      Poista
  12. Upeaa Norppa! Olen TÄYSIN samaa mieltä kanssasi. Osaat myös hienosti ilmaista mielipiteesi kirjallisesti ja kauniisti vastasit myös lukijalle joka oli eri mieltä kanssasi. Silti toivon että poliitikot päätyisivät samaan kantaan kuin me <3 Rakkaus pitäisi voida "virallistaa" riippumatta siitä millainen henkilö rakkauden kohde on.
    Kiki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Kiki ja samaa minäkin toivon. :)

      Poista
  13. Hyvä ja kaunis kirjoitus tärkeästä aiheesta. Kiitos!
    Anna jatkossakin äänesi kuulua blogin kautta.

    -A-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kivasta kommentista. :)

      Poista
  14. Olen niin samaa mieltä sinun kanssasi!

    VastaaPoista
  15. Hieno kannanotto. Maailma muuttuu askel kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Be the change you want to see vai miten se nyt meni...

      Poista
  16. Ensinnäkin: hienoa, että omassa blogissasi kirjoitat juuri niistä asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä. Sinulla on mukaansatempaava ja hyvä blogi! :)

    Sitten muutama pohdiskeleva sana tasa-arvoisesta avioliitosta. Käsite tasa-arvoinen on tässä yhteydessä hieman ongelmallinen. Kukaan tuskin haluaa olla tasa-arvoa vastaan. Kuitenkin jos tasa-arvo -käsitettä avioliiton yhteydessä hieman pöyhii, huomaa, että paljon muitakin ihmisryhmiä jää avioliiton ulkopuolelle tällä hetkellä. Kaksi toistaan rakastavaa aikuista ihmistä ei saa mennä naimisiin, jos esimerkiksi sattuvat olemaan sisaruksia tai toinen on jo naimisissa. Argumentointia, jota nyt käytetään homoseksuaalien avioliittojen sallimiseksi, voidaan käyttää myös näiden ryhmien avioliittojen sallimiseksi. Avioliitto ei ole tasa-arvoinen, ennen kuin sen kaikki raja-aidat kaadetaan. Ja mitä siitä sitten enää jää jäljelle? Olen kaikkien ihmisten tasa-arvon puolesta, mutta sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan.

    VastaaPoista
  17. Herrajumala, miten joku VOI verrata kaksinnaimista, sisarusten insestiä ja homoseksuaalien liittoa?!?! Sellainen joka lukee sun ihanaa blogia, ts. on tykännyt ajatuksistasi jne....käsittämätön katsantokanta ja "perustelut" , eläinten kanssa pariutuminen -argumentti tuosta yo kirjoituksesta enää puuttuikin.. annamunkaikkikestää.

    VastaaPoista
  18. Eihän kirjoituksessa verrattu, tai varmaan tarkoitat rinnastettu, ko. asioita, vaan puhuttiin argumenteista. Tasa-arvoisen avioliiton perusteluista. Luepa vaikka uudestaan. :)

    Ihmiset ovat erilaisia. On mahdollista jakaa samanlainen vaatemaku ja erilaiset näkemykset eettisissä kysymyksissä. Tuskin kenelläkään on täysin samanlaiset mielipiteet kaikista asioista. Sellaista on elämä, annetaanko kaikkien kukkien kukkia vai vaan sellaisten, joista itse pitää? Peace. ;)

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!