sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Viikkokatsaus



Tämän viikon maanantain kiva oli vapaapäivä, jonka aloitin rauhallisen aamun jälkeen lounastamalla Henri Lloydin Jennin kanssa. Testasimme Eiran Sandron ja voi että oli hyvää ruokaa. Tuollainen libanonilaistyylinen ruoka taitaa olla melkein suosikkejani etnisistä ruuista. Se on samaan aikaan raikasta ja maukasta. Suosittelen! Kiitos vielä Jennille mahtavasta seurasta, oli mukavaa, kuten aina. 


Vapaapäivä jatkui verkkareissa hengaten - toisin sanoen parhaalla mahdollisella tavalla. Luin kirjaa, olin vain ja järjestelin vähän tyynyjä. Järjestelin meille vihdoin myös olohuoneen maton. Pohdin pitkään erilaisia vaihtoehtoja ja jouduin valitettavasti käytännön syistä hylkäämään kaikki valkoiset. Pentik-yhteistyön ansiosta tajusin katsella heidän valikoimaansa ja sieltähän se paras matto sitten löytyikin. Lisää mattoasiaa on luvassa myöhemmin ensi viikolla. 



Yllätin itseni ja todella kokkasin sen nätisti pakatun risoton ennen kuin se meni vanhaksi. Paketti kaunis - maku ihan ok. Meillä ei ollut parmesaania, jota reseptissä ehdotettiin ja nakkasin sen sijaan sekaan fetaa. Se varmasti vaikutti asiaan. Vasta myöhemmin muistin pakkasessa majailleet suppikset. Äh. 


Tällä viikolla söin kyllä todella hyvin ja herkullisesti. Tiistai ja keskiviikko sujuivat Slushissa ja tapahtumassahan oli vaikka mitä hyviä ruokakiskoja. 


Kuuntelin puheenvuoroja ihan todella laidasta laitaan, mutta niissä kaikissa toistui sama asia - pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jos haluaa saavuttaa jotain isoa. Slush oli valtava ja tosi makea happeningi, ihan käsittämättömän energinen ja positiivinen. Kun lukee uutisia ja seuraa politiikkaa, niin tuntuu yleensä siltä, että Suomi vain velloo sellaisessa harmaassa kurjuudessa. Slushin jälkeen taas tuntui, että hyvinhän tässä vielä käy. Törmäsiin muuten yhteen aika hauskaan start upiin, Heelosophyyn. Ideana on tehdä sellaiset yksilölliset pohjalliset korkkareihin, että jalat eivät enää koskaan tule kipeiksi koroissa. Kuulostaa täydelliseltä. 



Kun tiistaina oli biletetty Supercellin jatkobileissä, niin keskiviikkona oli aika suunnata Nicolas Feuillatte -samppanjoiden tasting-tilaisuuteen. Viisitoista bloggaria istahti Ugglan penkeille kuulemaan eri samppanjoista ja maistelemaan niitä. Omaksi suosikikseni nousi Grand Cru Blanc de Blancs, joka on valmistettu ainoastaan Chardonnay-rypäleistä. Olen itse todella raikkaiden samppanjoiden ystävä. Vähän luonteikkaammista kuplista pitävä ystäväni Noora ihastui taas Grand Cru Blanc de Noirsiin, joka valmistetaan Pinot Noirista. 

Tykkään kyllä myös Nicolas Feuillatten vakiosamppanjasta, Brut Réservestä. Siihen liittyy nimittäin hyviä muistoja, jotka ainakin itselläni näyttelevät suurta roolia suosikkijuomien suhteen. Sain isältäni pullollisen tätä samppanjaa, kun sain opiskelupaikan. Samana päivänä myös hyvä ystäväni sai opiskelupaikan ja joimme tuon pullollisen ja biletimme Kaivohuoneella aamuun asti onnellisten kuplien alla. Nicolas Feuillatte taisi siis olla ensimmäinen samppanja, jonka avasin itse omaan käyttöön. 

Illan kruunasi saavuttamaton ihanuus, Nicolas Feuillatte Cuvée 225 Brut Rosé vuodelta 2004, jota ei valitettavasti saa enää mistään. Tähän rakastuimme Nooran kanssa molemmat, vaikka muuten makumme taisivat olla aika vastakkaiset. Samppanja tuoksuu minusta melko harvoin niin, että jäisin sitä tuoksuttelemaan, mutta tämä teki poikkeuksen. Poikkeuksen se teki myös siinä, että en yleensä ole rosésamppanjoiden ystävä vaan valitsen mieluummin perinteisen, jos saan itse valita. Tähän olin ihan hulluna. 


Jos on vetäissyt tyhjään vatsaan työpäivän jälkeen edellämainitun setin ja muutamaa muuta päälle, niin hassunhauska olohan siitä tulee. Niinpä suuntasimme vielä tilannetta tasaavalle pizzalle edellisessä postauksessa mainittuun Pjazzaan. 

Torstai meni ihan vain kotona, kunnes oli taas aika juhlia. Perjantaina olivat vuorossa työpaikan pikkujoulut, joissa oli 20-lukuteema. 



Kävi niin onnekkaasti, että vanhempieni kätköistä löytyi isäni isoäidin vanha iltapuku 20-luvulta, joten pukeutuminen oli erittäin autenttista. Ainoa miinus oli, että puku myös hieman haisi iloiselta 20-luvulta, vaikka olin tuulettanut sitä koko yön. No, ehkä se vain lisäsi aitouden tunnetta. 


Alun perin minun oli tarkoitus jatkaa vielä lauantaina muutaman tyttökaverin kanssa pikkujouluilua, mutta täytyy sanoa, että tässä iässä neljät bileet viikon sisään ovat liikaa. Ei vain pystynyt. Makasin koko illan sohvalla koira kainalossa vuoroin torkkuen ja vuoroin kirjaa lukien. Marraskuun kirjahaaste eteni tällä viikolla vain niiden pakollisten 30 sivua päivässä verran, mutta luulen tänään saavani Goldfinchin loppuun. 


Tänään sitten reippailimme Laiviksen kanssa lumisessa metsässä ja haistelimme alkavaa talvea. 


Valoisan ajan käytin myös pieniin kuvaussessioihin ensi viikkoa silmällä pitäen. 


Otimme vielä yhdet torkut Laiviksen kanssa. 


Sitten kävin juoksemassa, hyvin rauhallisesti tosin. Otin nastat taas käyttöön. Nyt on taas hyvä ja reipas fiilis. Viikko oli ihan mielettömän hauska, mutta samaan aikaan rankka. Ensi viikolla on kyllä luvassa jonkin sortin detoxia ja paljon ulkoilua ja sporttia, niin pysyy tasapaino. 

Ihanaa alkutalvista viikkoa ja hei, huomenna on kuukausi jouluun!

Translation: Party, party, party. Phew. 

6 kommenttia:

  1. Löysin pitkän tauon jälkeen uudelleen blogisi ja pitää kyllä myöntää, että jotain sinulle lienee tapahtunut jotain positiivista, koska kuvissa on uudenlainen ilme ja valo. Lopetin blogisi lukemisen (Katselun), koska se valo oli poissa ja kuvat jollain tapaa (anteeksi sanontani) väsyneitä ja masentuneita. Mutta kaikki takana päin, toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmmm... No on mulle sellaista tapahtunut kuluneen vuoden aikana, että uusi, sairaan hyvä kamera, jolla on ihan eri lailla kapasiteettia kuin entisellä ja rempattiin hima valoisammaksi. Hyvillä fiiliksillä olen ollut koko ajan, hyvä jos se välittyy kuviinkin nyt. :)

      Poista
  2. Hei! Mistä olet löytänyt noin ihanan väriset nastalenkkarit ja minkä merkkiset ne on? Onko jotain moitteita vai toimiiko hyvin ja tukea löytyy? Terveisin nastoja kaipaava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry kun vastaan näin myöhässä! Olen saanut nastalenkkarit blogin kautta, ne on Haglöfsin ja niitä myy mun käsityksen mukaan melkein kaikki ainakin Intarsportit. Mulle ne on tosi hyvät, kun juoksen kesällä Asicsin lenkkareilla ja noissa on sama lesti. :)

      Poista
  3. Eiks Sandro oli marokkolainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinhän se taisi olla. Muistin väärin.

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!