sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Viikkokatsaus



Oi mikä ihana jouluviikko takana! Maanantain ja tiistain olin vielä töissä, mutta kiire loisti jo poissaolollaan. Maanantaina kävin kaupungilla palaverissa ja ihastelin kaunista Helsinkiä. 


Tiistaina lumipeite oli jo ihan kunnollinen ja maisema näytti yhtäkkiä valoisalta, ensimmäistä kertaa kuukausiin. Tein jopa lumitöitä ihan vapaaehtoisesti, kun olin niin ilahtunut talvisemmasta fiiliksestä. Jos ei voi olla kesä, niin olkoon sitten edes jotain muuta kuin mustaa mömmöä. 


Pidin tiistain etäpäivänä ja minulla oli koko ajan pieni ystävä aina jossain lähellä. 


Jouluaattoaamuna lähdimme matkaan varhain. Vietimme aaton ja joulupäivän Teneriffalla, jossa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpö helli. Päätimme, että muutamme eläkkeellä aina talviksi jonnekin lämpimään maahan. 



Reilussa vuorokaudessa ehti hyvin olla altaalla, syödä sipsejä parvekkeella, syödä herkullisen jouluillallisen ja käydä aamulenkillä rantakadulla. 



Lenkkilimu parvekkeella on yksi elämän todellisia nautintoja. Olisipa se hetki jatkunut ikuisesti. 


Myöhään joulupäivän iltana palasimme kotiin ja siirryimme perinteisempiin joulutoimiin, nimittäin syömään suklaata ja lukemaan lahjakirjoja. Itse luin ensimmäisenä Rauli Virtasen Reissukirjan, joka oli tosi kiva ja helppo luettava. Tarina veti mainiosti ja kirja sai aikaan ihan järjettömän matkakuumeen. Ja arvatkaa mitä, huippukokenut ja kaiken nähnyt ulkomaantoimittajakin on sitä mieltä, että New York on maailman paras kaupunki. 


Suklaan syöminen ja lukeminen tapahtui tietenkin uudessa pyjamassa. Jokajouluisiin vakiolahjoihin perheeltäni kuuluu poikkeuksetta aina kirjoja, villasukat ja pyjama. jos jotain näistä ei jonain jouluna tulisikaan, niin maailmassa olisi jotain vialla. 


Tapanina suuntasin vanhempieni luokse joululounaalle. Laivis oli ollut siellä hoidossa ja saanut pienen palasen kinkkuakin aattona. 


Vanhempiani nauratti Laiviksen tapa pedata sohvatyynyistä itselleen pesä. Ja onhan se kieltämättä aika huvittavaa. Lauantaina olin koko päivän Laiviksen kanssa, ulkoilimme ja olimme vain. Selvästi siitä alkaa jo huomata, että se on jo vähän vanhempi hauva, lepääminen on tosi tärkeää. 


Illalla suuntasin Nooran ja hänen avopuolisonsa luokse iltaa viettämään. Haimme Fafa'sista herkkufalafelit ja korkkasimme samppanjan. Kilistimme uudelle blogille, hyvin menneelle joululle ja iloiselle illalle. Istuimme pienellä porukalla pikkutunneille saakka. 


Tämä päivä on ollut vihdoinkin sellainen perinteinen joululomapäivä, jonka olen viettänyt aamun koiralenkkiä ja kauppareissua lukuun ottamatta kokonaan pyjamassa. Kyllä yksi tällainen en tee mitään -päivä on poikaa. Laiviksen kanssa teimme vielä viimeisiä pitkiä metsälenkkejä niin, että Laivis sai olla vapaana ja kekkuloida sydämensä kyllyydestä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, meillä päin alkaa nimittäin paukkua ihan pian, eikä Laivis uskalla enää ulos. Mies viettää uudenvuoden töissä ja itse olen etsinyt kuumeisesti paikkaa, jonne paeta räiskintää koiran kanssa. Tämä on joka vuosi yhtä tuskainen tehtävä ja pelkään ihan tosissani, että jonain vuonna Laivis vielä kuolee siihen kauhuunsa uutenavuotena. Luulen, että onnistuin lopulta keksimään ihan hyvän ratkaisun tälle vuodelle. Varasin lentokentän hotelli Glosta huoneen. Huoneethan sijaitsevat kenttärakennuksen alla, eikä niissä ole ikkunoita. Lentokentän lähellä ei tietenkään saa edes ampua raketteja, joten oletan nyt löytäneeni hiljaisimman mahdollisen vaihtoehdon. Niinpä uudellevuodelle on todennäköisesti tiedossa Netflix-maraton koira kainalossa ja ruuat huonepalvelusta. 

Uudenvuoden jälkeen onkin sitten vuorossa siirtyminen uuteen blogiin. Osoite tulee olemaan nooraandnoora.com, mutta blogi ei ole vielä auki. Osoitteen saa kuitenkin jo laittaa jemmaan. 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

P.S. Muistakaahan osallistua Pentik-arvontaan tuossa alempana! 

16 kommenttia:

  1. Laivikselle paljon tsemppiä tulevaan viikkoon!

    VastaaPoista
  2. Tulin surulliseksi Laiviksen puolesta...mutta koska asiaa ei voi muuttaa, niin mahtavaa, että hänellä on emäntä, joka tekee kaikkensa hänen puolestaan. Netflix, karvainen kaveri kainalossa ja hyvää syötävää, ei yhtään hullumpi tapa ottaa vastaan uutta vuotta!
    Uutta blogia jo odotellaan :) Kaikkea hyvää sille ja sinulle ja etenkin Laivikselle. Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin surettaa toi parka tosi paljon. :( Mutta joo, on varmasti olosuhteisiin nähden ihan kiva ilta.

      Kivaa, kun odottelet, kohta se aukeaa, kunhan saadaan edes joten kuten viilattua se kuntoon.

      Poista
  3. Hei! Ihana emäntä Laiviksella täytyy vaan sanoa!! Itse koiran omistajana ajattelen joka vuosi jottei koko raketteja saisi myydä/käyttää kuin 31.12 ja klo. 10-12!!! Yök kerrassaan! Oma koirani ei pelkää raketteja,mutta aikaisempi oli herkkä, joten muistissa on se kuinka teki kaikkensa ettei tarvitsisi kärsiä!! Onnea uudelle blogille, mukana ollaan 😊!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en myöskään ihan tajua, että miksi niitä pitää alkaa nyt jo myydä. Kun aina niitä kuitenkin ammutaan aiemmin kuin saisi. Ja tuskin ne mitään aikuisia ovat, jotka nyt jo paukuttelevat eli jengi antaa niitä vielä lapsilleen.

      Kiitti ja jee! :)

      Poista
  4. Täällä on paukuteltu jo eilisestä saakka. Onneksi vielä aika maltillisesti.

    Luin tänään jostain, että jossain päin Suomea jotkut järjen jättiläiset olivat heittäneet jonkin itse tehdyn räjähteen kohti kahta ratsukkoa. Toinen hevosista oli kaatunut ojaan pudonneen ratsastajan päälle. Ilmeisesti oli käynyt onni onnettomuudessa, eikä pahoja vammoja ollut syntynyt. Mutta jättäjän tuo jäljet niin eläimeen kuin ihmiseenkin.

    Ilotulitukset voisivat olla vain kaupunkien järjestämä juttu. Tai jos kansalaisille niitä on pakko saada myydä, voisi myynti alkaa vasta aattoaamuna.

    Toivon teille hiljaista ja rentoa aattoiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma. :( Pari kertaa on jo tultu niin remmi suorana lenkiltä sisään, että säälittää.

      Apua, mitä idiootteja! Joskus mä vain niin vihaan ihmisiä. Onneksi ei käynyt mitään pahempaa.

      Oon ihan samaa mieltä siitä, miten tulitukset voisi järjestää.

      Kiitos!

      Poista
  5. On kyllä kieltämättä hieman erikoista, että Suomessa rakettihommat ovat niin vapaita. Meille kävi vaihteeksi viime vuonna niin, että auto oli saanut tälliä liian lähellä ammutusta raketista, eikä tietysti tietoa kuka sen oli ampunut. Täällä Massachusettsissa ei saa siviilit ampua ja siitä oli ainakin 4.julya ennen kauheat uhkasakkomainokset mm. moottoriteiden opastekylteissä. En tiedä kyllä kuinka suosittua se uuden vuoden paukuttelu edes on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen myös ihmetellyt tätä, kun kuitenkin joka vuosi ihmisiä vammautuu ja tulee vaikka mitä tuhoja.

      Poista
  6. Täällä toinen parsoninomistaja samoissa ajatuksissa. Ja kun koiruus tulee vanhemmaksi vuosi vuodelta, aina sitä sydäntäkin pelkää enemmän. Joku bunkkeri olisi kyllä poikaa! Viime vuosina on mennyt aika ok kotonakin, kun ollaan laitettu koira ainoaan ikkunattomaan huoneeseen (joka on onneksi keskellä taloa!) ja musa soimaan. On vapissut kaapin alla kyllä, mutta ollut jotenkin tolkuissaan ja pärjännyt paremmin. Käynyt aamuyöstä jopa pikaisesti pihalla kun hiljenee viimein hetkeksi joskus neljän maissa... Miten vihaankaan noita paukutteluja, komppaan ja tsemppaan Laivista täysillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, eläinlääkärin mukaan pelko vain pahenee vuosi vuodelta, eikä sille oikein voi mitään. Mä vihaan kanssa noita paukkuja ihan sydämeni pohjasta.

      Tsemppiä teille myös tosi paljon!

      Poista
  7. Komppaan Laivis-paran rakettikauhua minäkin! Meillä oli aikoinaan spanieli, ja sen ollessa pentu joku idiootti heitti päällemme raketin parvekkeelta. Ehdimme alta pois niin, että raketti räjähti muutaman metrin päässä polttaen toppatakkiini reikiä. Koira ei kestänyt sen jälkeen raketteja ollenkaan, ja soisin minäkin, etteivät niitä saisi siviilit vapaasti paukutella. Mieluummin kunnolla järjestettyjä ammattimaisia ilotulituksia kuin päiväkausia jatkuvaa paukuttelua, rakettien jämistä aiheutuvaa sotkua (kumma, että ne raketit jaksetaan kantaa ulos, mutta ei korjata roskia pois...)ja säikyttelyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jessus, mitä idareita sitä onkaan! Suututtaa tuollainen ihan mielettömästi. :(

      Ja ihan samaa mieltä siitä, että voisi järjestää jonkun pro shown ja se voisi riittää. Meillä päin on ainakin ihan kauheasti roskaa rakettien ampujien jäljiltä, kukaan ei todellakaan vie jätteitään pois. :(

      Poista
  8. Voi teitä - aika hyvä jemma teille löytynyt. Meillä paukut ei haittaa, koira voi olla vaikka yksin pihalla, tosin se on niin seurankipeä, että haluaa aina meidän seuraan. Kaverin koira lähti kerran uuden vuoden yönä pakoretkelle, voi sitä huolta! Aamupäivällä sitten onneksi tuli kotiin turvaan. Tarjolla oli kaikki mahdolliset herkut. Sillä jopa ukkonen aiheuttaa samat pelot.

    VastaaPoista
  9. Kylläpä sinä jaksat olla ahkerana lomillakin, nimittäin lenkkeillä! :) Ihan nauratti yksi poikaa tekevä löhöpäiväsi, nimimerkillä jo monta pyjamapäivää takana :D Ainakin tuntuu siltä, ettei itse saa lomalla mitään aikaa, mutta toisaalta (itselleen luvan kanssa annettu) rentoilupäivä tai pari tekee kyllä hyvää. Jaksaa sitten taas paremmin arjen ja työt.

    Nautinnollista ja valintasi mukaan leppoisaa tai aktiivista uutta vuotta!
    -Leela

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!