torstai 16. helmikuuta 2012

Kuinka purjehtijaksi tullaan for kids



Ystäväni Rouva Maratoonari ja hänen miehensä haaveilevat hekin purjeveneestä. He ovat alustavasti katselleet hyvin samankaltaista venettä kuin meillä, nimittäin Avance 245:ta. Rouva Maratoonarilla ja hänen miehellään on kaksi lasta, 3 1/2 -vuotias tytär ja 1 1/2 -vuotias poika. Nyt he ovat vailla hyviä vinkkejä. Mitä tuonikäisten lasten kanssa purjehtiessa pitäisi huomioida? Minä en tietenkään osaa vastata tähän kysymykseen ollenkaan, mutta arvaan, että teidän joukostanne löytyisi kyllä ajatuksia aiheesta.

Miten pitkiä legejä lapset jaksavat? Minkälaista tekemistä heillä pitäisi veneellä olla? Missä lapset ovat rantautumisten ja lähtöjen aikana? Entä jos tule huono ilma? Miten estetään veteen tipahtelut? Voiko tyttärelle jo opettaa jonkin oman venetehtävän? Miten koko perhe viihtyisi purjehdusretkellä parhaiten? Mitä olisi omien kokemustenne mukaan voinut tehdä toisin näin jälkeen päin ajatellen?




Entä te, jotka olette itse purjehtineet lapsesta saakka, mikä on ollut parasta ja mukavinta? Jakakaa mieluusti muistojanne ja kokemuksianne! Kaikki tieto ja vinkit tulevat tarpeeseen. Kiitos!

12 kommenttia:

  1. Moikka !
    Aikaa on jo kaikkein aktiivisimmasta purjehtimisesta 80-90 luvulla mutta nimenomaan Avance 245, maailman parhaalla purjeveneellä. Tytär oli 1 1/2 vuotias ensimmäisenä kesänä. Kaikki sujui hyvin , loppukesästä ei edes pyllyvettä tarvinnut lämmittää, niin karaistunut purjehtija hänestä tuli. Hän oli niin pieni vielä että meillä oli kajuutassa retkisänky stuuvattuna jossa hän viihtyi tuntikausia lukemassa ja nukeilla leikkien. Vähän vanhempana keulapiikki ja piirustuspaperi ja "100 barbia". Tärkein tehtävä pikkukipparilla oli vääntää kampea vinssissä joka ei ollut "aktiivikäytössä".

    Rantauduttaessa lapset oppivat menemään sisään pois jaloista hyvin nopeasti. AAmulla liikkeelle aikaisin ennen lasten heräämistä niin lähtöhässäkät saa rauhassa tehtyä. Sateenvarjorattaat kiinni kannelle ja meillä oli pyöränistuin kiinnitettynä sitloorassa, toimi hyvin parkkipaikkana kun ei oltu kovassa kelissä. Tietty kovalla tuulella "elämänlanka" eli köysi kiinni lapsen liivissä tai valjaissa. Lapset myös oppivat nopeasti laittamaan itse pelastusliivit aina kun pää kurkista luukusta ulostuloa varten.

    Parastahan lapsista on rantautua aina uuteen paikkaan ja tavata uusia lapsia. Illalla lapsia voi hyvin valvottaa kun on mukavaa niin nämä aamulähdöt lasten nukkuessa onnistuvat.

    Terkkuja purjehtijaperheen äiti Anna

    VastaaPoista
  2. Moi! Meillä lapset 4, 3 ja 2. Ja purjehdittu on vasta muutama kuukausi tällä kokoonpanolla. Samat asiat jännitti, viihtyykö lapset, pysyykö kyydissä etc. Mitä nyt vaan ihminen voi keksiä. Sen haluaisin sanoa, että meillä lasten viihtyminen oli ainakin turha pelko, lapsille jo vesillä oleminen on iso, uus juttu. Me ei ehditty tekeen viime kesänä pidempiä reissuja, joten kokemusta vain päiväpurjehduksesta.

    Nuorimmainen yleensä nukkui keulassa megapäikkäreitä, isommille riitti tekemiseksi ulkona oleminen, muiden paattien seuraaminen ja eväiden syönti. :D Rantautumiset ja purjeiden nostot ja laskut hoidettiin niin, että pikkuporukka kajuuttaan, kirjat tai syötävää käteen, äiti säätämään purjeita ja köysiä, isä hoitaa muut. Lapset tottu tähän systeemiin, ymmärsivät, että hetken pitää olla kajuutassa, ja kun purjeet ylhäällä/alhaalla, päästään taas avotilaan.

    Turvavaljaat on lasten kans ehdottomat. Täällä pohjoisessa mennään heti avomerellä ja tuuli voi olla mitä milloinkin. Sitten toinen on eväät. Paljon helppoa syömistä, että kaikki pysyy hyvällä päällä. Pienten lasten kans lyhyet etapit on kans poikaa. Ja se ihan perusasenne, joka lasten kans otetaan muutenkin, ettei hirveen tarkkoja suunnitelmia kannata tehdä. Mennään tuulten ja fiilisten mukaan.

    Sellaisen bonarin saa vanhemmat, että lasten ilo kaksinkertaistaa oman purjehdusnautinnon! On aivan mahtavaa seurata, kun lapset oppii purjehduksen saloja ja iloitsee kaikista keleistä. Ja kun kahdestaan lähdettiin miehen kanssa purjehtimaan ja kelikin sattui olemaan löysä, oltiin kumpikin, että what, mitäs me nyt tehtäis. Sitä niin tottuu siihen lasten kanssa touhuamiseen ;). Ai niin ja me mennään kakseiskalla Sunwindillä.

    Toivotan teille antoisia perhepurjehduksia!

    -Riikka

    VastaaPoista
  3. Ihan ensimmäisenä sanoisin, että PITÄKÄÄ NIITÄ PELASTUSLIIVEJÄ. Luulisi olevan itsestäänselvää, vaan eipä näytä olevan. Muutaman kerran on sydäntä kylmännyt, onneksi ei olla jouduttu mitään vakavampaa todistamaan. Pellarit päällä siis myös laiturilla ja rantakallioilla!

    Toisena itsekin korostaisin syömistä ja juomista, kuten tuossa yllä jo tulikin mainittua. Kuumana kesäpäivänä täytyy juoda kellon mukaan, muuten tulee kiukku. Jos keli antaa periksi, ennen rantautumista kannattaa antaa pientä välipalaa. Rantaumispuuhissa menee oma aikansa, joten jos satamaan tullessa on jo kiljuva nälkä... no, se ei veneessä ole ainakaan miellyttävämpää kuin kotona.

    Pyöränistuinta minäkin suosittelen, jos on tarve saada tuo pienempi napero pysymään paikallaan. (esim rantautumiset + lähdöt).

    Valjaat kiinni silloin, jos lapsi on ulkona muualla kuin tukevasti sitlootassa. Aina ei ole pakko olla lifelineja, meillä pojalla on ollut usein vaan sellainen oisko reilun metrin mittainen nauha, toinen pää klipattuna sivukaiteeseen ja toinen pellareihin. Näin pikkumatruusi pääsee turvallisesti siirtymään ruoriin.

    Lapset eivät yleensä taida jaksaa kovin pitkiä legejä. Todennäköisesti koko perhe viihtyy parhaiten, kun otetaan suosiolla lyhyempiä päiviä ja pysytään välillä päivä maissakin. Jos on tarvetta ottaa pidempi legi, niin me ollaan usein lähdetty tosi aikaisin aamulla niin, että poika on vielä nukkunut muutaman tunnin. Ihan pienten kanssa tämä toki vaatii sen, että toinen (=mies ;-) pystyy purjehtimaan venettä yksin tai lapset pystyvät nukkumaan koneella ajaessa. Tai sitten otetaan yölegi.

    Lapsille voi hyvin keksiä omia pikkutehtäviä. Meillä pojan hommaa on vuosikaudet ollut esim mittareiden päällekytkentä (käy hyvin tärkeänä painamassa napista ;-) ja ulkomittareiden suojuksien päälle ja pois laittaminen. Vähän isompana (kun uskaltaa kannelle päästää) meillä on ollut fendareiden laitto jne.

    Sateen sattuessa lapset viihtyvät sisällä vaikka kirjan kanssa. Ne pirulaiset kun eivät tule yleensä merisairaaksi. Toisin kuin aikuinen, joka sitä kirjaa koittaa lukea... (meillä meripahoinvointi taisi alkaa joskus kuusivuotiaana, sitä ennen ei valittanut koskaan huonoa oloa).
    Dvd:t ovat oiva viihdytyskeino, jos vanhemmat eivät ole liian puritaanisia. Ja nykyisinhän yhteen Ipadiin saa hurjan määrän pelejä ja muuta viihdettä mukaan! Meillä pelataan veneessä paljon ihan perinteistä korttia.

    Lasten kanssa ei myöskään kannata ylenkatsoa niitä merten ABC:itä :) Esim Kasnäsin hiekkaranta ja uima-allas on naperoille kova juttu. Tammisaari on ihana lasten kanssa, kuten myös Hanko.

    Lasten kanssa purjehtiminen on helpompaa kuin miltä se kuulostaa :) Itse sanosin, että tuollainen kaksivuotias on kaikkein hankalimmassa iässä; heiluu kuin heinämis mutta mitään tolkkua ei ole), 4-5 vuotiaan kanssa pärjää jo hyvin ja sellaiset tykkäävät jo olla pinnassakin. Eli terveisiä ystävillenne, että jos ensi kesästä selviävät niin seuraavat ovat jo paljon helpompia ;-)

    (Jaksoikohan kukaan lukea tänne asti. Anteeksi kun kirjoitan aina niin pitkästi.)

    VastaaPoista
  4. Ei ole kokemusta, mutta oli kiva lukea kommentteja tulevaisuuden varalle lapsiperheen veneilyyn.

    t. ex-lontoolainen (mikähän uusi "salanimi" tässä vielä itselleen keksisi...

    VastaaPoista
  5. Hei,
    meiän kohta kolme vuotias poika ollut venessä heti ensimäisestä kesästä lähtien. Pelastisliivit, valjat ja meillä myös sellainen elämänlanka venen kannella. Olemme myös nähnyt lasten pyörätulista tehtyt istumapaikkoja kaiteesen. Päijääntellä matkat ovat suht lyhkäisiä, mutta viime kesänä oli 2,4 v. mukaana Päjiännepurjehduksessa ja tosi hyvin meni. Päikkäreiten aikana saa ihan rauhassa purjehtia ja hereillä ollessa kovassa kelissä emme purjehdi ollenkaan. Meillä myös dvd soitin ja tv venessä ja muumit ovat ollet monesti pelastus:)Lapsen ehdoilla olemme kaikki kolme kesä mennyt, mutta ei haittaa ollenkaan.Tosi mukavaa harrastus ja poika jo tosi kiinostunut ohjamisestä jne.Toivottavasti jotain apua tästä kommentista:) Täällä kovasti jo odotellaan kevättä ja venen laskua!

    VastaaPoista
  6. Aihe on meilläkin ajankohtainen, kun meidän maailman söpöin matruusi täyttää ensi juhannuksena vuoden, ja tarkoitus olisi opettaa tyttö purjehtimaan ihan alusta saakka. Vauvasta asti seilanneen miehen mukaan homma toimii niin, että "pelastusliivit päälle, lapsi veneeseen ja menoksi", mutta luulenpa, ettei ole kuitenkaan ihan noin yksinkertaista... :) Ehkä miehen äiti osaisi antaa jotain vähän sofistikoituneempia neuvoja, täytyykin muistaa kysellä anopilta.

    Mulla on lapsuudesta kokemusta lähinnä moottoriveneilystä, ja silloinkin pääasiallisena tarkoituksena oli matkustaa saarimökille ja takaisin, ei varinaisesti viettää aikaa veneillen.

    Meillä vielä lisämausteensa soppaan tuo se, että viime syksynä tytön ollessa ihan vauva toteutettiin pitkäaikainen haave ja vaihdettiin meidän vanha kömpelö purkkari sporttiseen kisavarusteltuun, eli myös uusi vene vaatii tutustumista ja totuttelemista. Tehtiin siis juuri päinvastoin kuin ihmiset yleensä, mutta onhan se hyvä olla elämässä vähän haastetta, eikö? ;)

    Niin hulluja ei sentään olla, että kuviteltaisiin heti ekana kesänä lähtevämme kisaamaan, mutta ehkä muutaman vuoden päästä, kunhan toi matruusi tosta vähän kasvaa. Jos siis selvitään edes tästä tulevasta kesästä...

    /Gitta

    VastaaPoista
  7. Oi, miten hienoja vinkkejä tänne onkin jo tullut - ja paljon! Laitoinkin heti viestiä ystävälleni, että tulisi katsomaan vinkkejä. Kiitos teille! Ja keep them coming, tietty. :)

    VastaaPoista
  8. Heips

    Me aloitimme purjehdusharrastuksen viime kesänä Finn Flyer 27 veneellä. Poika oli tuolloin 3 vuotta. Alku oli luonnollisesti vähän hankalaa, mutta aika pian lähti homma sujumaan. Aamupäivät vietimme yleensä leikkipuistossa/uimarannalla ja tunti/puoli tuntia ennen pojan päikkäreitä irroitimme köydet. Päivämatkat olivat sellaisia n. 6 h maksimissaan. Tuosta ajasta poika nukkui 2 - 3 h.

    Joka matkalle ostimme jonkin uuden pienen jutun tarrakirjan, pikkuauton tms. Pingua katsottiin DVD:ltä ja veneessä oli muutenkin omat lelut. Pojalla myös oma pikkuvene, mitä uitettiin veneen perässä. Ja xylitol karkkiaski oli yleensä helpottamaan lähtöä. Ja vaimolle inkivääriä, koska joutui aallokossa sisällä ramppaamaan.

    Ensi kesästä tulee jännä, koska vaimon laskettu aika on heinäkuun lopulla. Saa nähdä miten purjehduksien käy.

    VastaaPoista
  9. Hei!
    Meillä on 7- ja 3-vuotiaat pojat ja molemmat ovat olleet veneessä heti syntymästä lähtien (esikoinen aloitti vesillä 5kk iässä ja kakkosta odottaessa taisi olla kuukausi laskettuun aikaan kun jäin maihin). Purjehdimme aina 4 viikkoa putkeen ja olemme käyneet pisimmillään Helsingborgissa ja Kööpenhaminassa asti. Tällaisia ovat omat havaintoni:
    - ensimmäiset 1 - 2 päivää haetaan aina rutiineja ja ne ovat aina lasten kannalta raskaimmat. Lopun aikaa tavat ja säännöt on tutut ja homma rullaa helposti.
    - pidä päivämatkat kohtuullisina, jotta lapset pääsevät alkuillasta rantaan juoksemaan itsensä väsyksiin. Tarvittaessa vedetään joku todella pitkä päivä ja sen vastapainoksi pysytään koko päivä maissa ja nautitaan satamasta ja sen tarjoamista leikkimahdollisuuksista ja kavereista.
    - liivit pidetään päällä AINA kannella ja laitureilla. Purjehtiessa sitlådassa ollaan ilman lifelinea mutta jos tahtoo esim. vetää leikkivenettä / pulloa veneen perässä, silloin on aina lifelinet kiinni. Perässä vedettävä leikkivene tai tyhjä limupullo on yllättävän suosittu viihdyke.
    - ekat kesät oli vauvan manööveriparkkina auton turvaistuin ja muuten ovat saaneet köllötellä siinä sitlådassa. Heti kun järkeä on ollut sen verran, että käskyjä noudatetaan, opetetaan "manööveripaikat", joissa istuvat paikallaan sen aikaa kun rantaudutaan tai lähdetään liikkeelle tms.
    -TVtä tai DVDtä ei meillä ole veneellä käytetty. Hätävarana on ollut DVD salaa mukana mutta koskaan ei olla sitä vielä veneellä käytetty. DVD:n sijaan meillä on TODELLA paljon kivoja kirjoja ja ÄÄNIKIRJOJA. Lapset on kuunnelleet ihan käsittämättömän määrän satuja purjehdusten aikana ja samalla katselevat tarinaa äänikirjan kuvista. Kaikkiin kuunnelmiin ei kirjaa ole, mutta ei se ole meillä kiinnostusta haitannut kun ovat vauvasta asti tottuneet että veneellä homma toimii näin. Viime kesänä 6-vuotias ekaa kertaa vasta tajusi, että naapuriveneen lapsilla oli TV! =)
    Äänikirjoja löytyy kirjakaupoista ja lisää on lainattu kirjastosta.
    - kirjojen lisäksi mukaan pakataan leluja ja isommalle paljon erilaisia tehtäväkirjoja.
    - kumiveneellä soutelu onnistuu jo 5-vuotiaalta kun on liivit päällä ja jollassa tosi pitkä köysi, jolla kauaksi ajautunut soutaja saadaan kiskottua takaisin.
    - rannassa hauskinta ehdottomasti on haavikalastus ja sitä kautta saatavat uudet ystävät. Isompi on alkanut myös onkia.
    - opettele pikkuahvenien nylkeminen ja vähän isompien perkaaminen + fleointi rantakalliolla ja olet kalamiesten sankari. Todellista lähiruokaa on oman kölin alta kalastetut ahvenet! =)
    Rohkeasti vaan lasten kanssa vesille! Pienillä ennakkovarusteluilla saa aikaan mukavan yhdessä vietetyn loman.

    VastaaPoista
  10. Marko: Kiitos kivasta vastauksesta sinullekin. Tuo veneen perässä uitettava pieni vene kuulosti tosi symppikseltä ja ihanalta. :) Auttaako tuo inkivääri hyvin? Mietin just eräänä päivänä, että pitäisi ostaa veneelle inkivääritabletteja. Voin harvoin huonosti, mutta jos joudun menemään jostain syystä sisälle kovassa merenkäynnissä, niin sitten tulee kyllä paha olo.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi: Tosi hyviä neuvoja ja vinkkejä! Äänikirjat ovat kyllä kivoja, me kuunnellaan niitä paljon autossa.

    VastaaPoista
  12. Myytinmurtajat testasivat yhdessä jaksossaan eri rohtoja ja lääkkeitä matkapahoinvointiin. Inkivääri oli mielestäni yksi tehokkaimmista aineista. Kai tuo on jonkin verran vaimollakin auttanut. Oikeat lääkkeet kuten aikoinaan merivoimissa annettu scopoderm vetää kyllä pään ihan tokkuraan. Mutta ne olosuhteet oli ihan toista mitä perhepurjehduksessa.

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!