sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kulunut purjehduskesä ja uudet haaveet ja tavoitteet


Minusta tuntuu siltä, että tänä kesänä olemme ehtineet purjehtimaan paljon vähemmän kuin viime vuonna. Kesä on mennyt hirvittävää vauhtia ja yhteiset vapaat ovat olleet vähissä. Viime viikolla ainoa päivä, jolloin olisimme ehtineet veneelle, oli kaatosateinen ja ankea. Alkavalla viikolla potentiaalisia purjehduspäiviä on tasan yksi, peukut pystyssä siis, että olisi kiva ilma!

Spinnulla, lempipurjeellani, olemme päässeet ajelemaan kaksi kertaa. Näiden kahden kerran välillä tapahtui huomattava ahaa-elämys. Ensimmäisellä kerralla emme nimittäin viitsineet laittaa barberiköysiä ja vedimme purjeen vähän liian ylöskin. (Spinnuahan ei siis kuulu vetää aivan ylös asti.) Ihmettelimme, kun purje tuntui heiluvan koko ajan ja skuuttaaja sai olla todella skarppina. Minä olin pinnassa ja mies sai touhuta ihan koko ajan. Seuraavana päivänä päätimme kokeilla, minkälaiset säväyksen barberiköydet tekisivät. Mikä ero! Purje oli paljon rauhallisempi ja mekin saatoimme rentoutua. Tästä lähtien laitamme barberiköydet aina. Spinnussa on joka tapauksessa aina viriteltävää ja puleerattavaa, kaksi lisäköyttä ei millään lailla nosta työn määrää, päin vastoin!


Rantautumisia ei ole omaan plakkariini tullut yhtään lisää, niin vähissä purjehdusretket ovat olleet. Miten teillä muilla pinnahaasteeseen osallistujilla on mennyt? Minä en ole enää kovin kunnianhimoinen numeroiden suhteen, toivon vain, että ylipäätään pääsisimme purjehtimaan. Toivottavasti elokuussa on enemmän tilaisuuksia! Loppukesän tavoitteiksi asetin sen, että pääsisimme spinnuilemaan vielä ainakin kerran ja että ehtisimme purjehtia venekerhomme saareen, joka sijaitsee lännessä. Sinne on kotisatamastamme päiväpurjehduksen verran matkaa joten tarvitaan kaksi peräkkäistä vapaapäivää. Me teemme molemmat vuorotyötä, ja joskus vapaiden sovittelu on vähän haastavaa. 

Uusia haaveitakin olemme ehtineet kehitellä. Olkoonkin, että Båt on todella ihana vene, niin onhan se hiukan pieni. Siinä on kyllä kaikki tarvittava, eikä mitään liikaa, mutta joskus huomaan kaipaavani seisomakorkeutta. Varsinkin niinä päivinä, kun olen lyönyt pääni sata kertaa siihen samaan kohtaan. :D Huomannette siis, että jonkinlainen metrikuume valtaa täällä alaa. 


Toinen haave liittyy siihen, että joskus olisi kivaa purjehtia muuallakin kuin Suomessa. Uusi-Englanti on kaukainen haave, mutta lähivuosien juttu saattaisi olla purjehdusreissu Kroatiassa tai Kreikan saarilla. Mies on kiinnostuneempi Kroatiasta, minulle kelpaisi kumpi vain. Onko teillä kokemuksia kummastakaan? 

Tiedän, että osa lukijoistani on pahoillaan siitä, että purjehdusjuttuja on ollut niin vähän. Olen itsekin siitä harmissani - materiaalia ei vain ole ollut! Retkien määrä on tosiaan ollut vähäisempi kuin viime vuonna, vene on varusteltu ja kurssitkin toistaiseksi käyty. Bloggaaminen on kuitenkin minusta niin kivaa ja motivoivaa, että olen sitten päättänyt kirjoitella muistakin sydäntäni lähellä olevista asioista. Blogi on siis alkuajoista muuttanut vähän muotoaan. Minusta itsestäni tuntuu, että olen nyt löytänyt ne aihealueet, joista haluan kirjoittaa ja keskustella. Näillä siis mennään tästä eteen päin! Kehitysehdotuksia ja juttutoiveita saa toki antaa, uudetkin ideat ovat aina tervetulleita. Mukavaa sunnuntaita kaikille ja kateudensekaiset hyvien tuulien toivottelut teille, jotka vietätte sen merellä!

10 kommenttia:

  1. Tarjouksesta ostetut Helly Hansenin släpärit eivät tee minusta purjehtijaa, mutta haaveilen silti purjehdusmatkasta Kroatiassa. Auto&teltta -matkalta muutama vuosi sitten jäi verkkokalvoille kirkkaana kimaltava Adrianmeri. Viime vuonna meidän piti mennä yhden kaveriporukan mukana mutta sitten tuli muutto ja säätöä. Sieltä saa ilmeisesti vuokrata kapteeninkin, jos (=kun) ei itse osaa venhoa ohjata. :)

    VastaaPoista
  2. Me on katseltu perämieskurssia Kroatiasta, esim. Kesäpurjeelta kunhan tulee täyteen tuhat mailia ja sata landausta omaa harjoittelua.
    Jonakin keväänä, ennen Suomen kauden alkua...

    Elena

    VastaaPoista
  3. No kerro nyt millainen vene on haaveissa? Purjeveneet on muuten yllättävän matalia sisältä. Jopa FG 33:ssa mulla otti pää kattoon pentterin edessä ja olen kuitenkin vaan 186 cm pitkä. Pitäisi olla alle 6 jalkaa niin sitten alkaisi veneitä löytymään.

    VastaaPoista
  4. Ha ha, meillä oli tuo sisäkorkeus tärkeä kriteeri moottoriveneen valinnassa - siis niin, että mies (185 cm) mahtuu seisomaan suorassa sisätiloissa.
    Ja samaa mieltä tuosta ajan kulumisesta, säät ovat olleet niin ankeat, että tuntuu kuin kesä/veneilykausi on mennyt hujauksessa. :(
    Hei, muistan että Charilla oli hieno purjehdusmatkareportaasi Kroatiasta viime kesänä, vuokrasivat veneen paikanpäältä.

    VastaaPoista
  5. Kovin paljon kivaa purjehdussäätä ei ole ollut ainakaan näin aloittelijoille.
    Pinnassa olen ollut ja ajanut ulos laiturista muutaman kerran, ja kerran itse laituriin. Hieman hirvittää isompien poikien puolesta, jotka ottaa keulaa vastaan.
    Rohkaistuttiin kiertämään merenpuolelta Suokkiin, nyt ei taideta enää Hevossalmea käyttää kuin luonnonvoimien niin päättäessä. Mennessä luovien 1-genualla ja fokalla, palatessa spinnulla ja 1-genualla, joka sekin tuntui nyt ihan ok:lle, kun viime kesänä se oli ihan kamalan iso.
    VHF rentouttaa myös, kun kuulee, että "Gabriella 20 minuutin kuluttua Kustaanmiekassa".

    VastaaPoista
  6. Vaikka purjehdus jutut meikäläiseen uppoaakin, niin tykkään yhtälailla muistakin jutuistasi. Blogisi on ihana juuri tällaisenaan, eli Norpan blogina.

    Pinnahaasteen kanssa on ollut melkolailla huiljaista... Emme ole olleet merellä oikeastaan ollenkaan. Säät eivät ole sallineet tai sitten on ollut muuta ohjelmaa. Unohdan siis pinnahaasteen tältä kesältä ja keskitän tarmoni siihen, että pääsisimme edes loppukesän aurinkoiset tilaisuudet käyttämään hyväksi.

    Kroatiasta ei ole omaa purjehduskokemusta, mutta pari vuotta sitten siellä muuten vietimme rannikolla aikaa eri paikoissa Dubrovnikista aina Labiniin saakka. Huikeita maisemia ja Kornatin saaristo (tutustuimme Zadarista käsin) vaikutti purjehdukselle ihan unelma paikalta :) Sieltä olisi hieno ottaa varaslähtöä tai pidentää purjehduskesää.
    -Milla

    VastaaPoista
  7. Laura: Joo, kipparin saa vuokrata myös ja mun käsityksen mukaan täytyykin, ellei omassa seurueessa jollakulla satu olemaan kansainväistä huviveneenkuljettajan lupakirjaa vaimikäsenytoli... :)

    proviantti: Wau, tuohan kuulostaa aivan ihanalta! pitääpäs perehtyä aiheeseen itsekin!

    Marko: No se toivevene vaihtelee vähän joka toinen päivä... :D Joku 32-jalkainen voisi olla hyvä, mutta vaihdamme aina mielipidettämme siitä, hankkisimmeko jonkun laatuveneen käytettynä vai jonkun uudemman keskieurooppalaisen merkin veneen suoraan tehtaalta. Mun mies on 187 cm pitkä, joten korkeudet täytyy funtsia tosi tarkkaan. :)

    Gloria: Mä muistankin Charin postaukset, ne olivat aivan ihania!

    On kyllä ollut koko universumin ankein kesä. Vai onko tämä ihan tavallinen suomalainen kesä ja me vain liian hyvälle tottuneita parin viime kesän jälkeen?

    Tytti: Hyvä te ja hyvä sinä! Ulkokautta on tosiaan kiva mennä ja kivaa, että tekin olette päässeet käyttämään spinnua. :)

    Milla: Muillakin siis on vallalla "ihan sama pinnan kanssa, kunhan vaan pääsis merelle". Allekirjoitan, meripäiviä on tullut ihan liian vähän tässä kuussa!

    ja kyllä, kautta olisi ihanaa pidentää jommastakummasta päästä noilla vesillä!

    VastaaPoista
  8. Tuo Kroatia kiinnostaisi minuakin, sillä kokemusta on tullut vain Kreikasta, jossa on varmaan jo viitenä kesänä tullut kierrettyä kymmeniä eri saaria. Tosi kivoja paikkoja siellä kyllä löytyy, hyvää ruokaa, kauniita maisemia, idyllisiä satamia, kauniita poukamia ja aurinkoa! Voin suositella.

    VastaaPoista
  9. Vellamo: Kivaa, että Kreikkakin saa suosituksia! Mua todellakin kiinnostaisivat molemmat, miestä enemmän Kroatia. Ehkä kokeillaan Kroatiaa ensin ja Kreikkaa sitten myöhemmin. :)

    VastaaPoista
  10. Vähän myöhässä kommentoin. Me oltiin muutama vuosi sitten Kroatiassa purjehtimassa. Meillä oli onnellisesti käytössä kaverin perheen vene, joten vuokraamoista en osaa sanoa. Se, mikä Kroatiassa on erityisen ihanaa on se, että siellä voi keskittyä pelkkään purjehtimiseen, koska navigointia ei juuri tarvitse harrastaa. Saaret ovat harvassa ja syviä rannoiltaan. Pieniä turkooseja poukamia löytyy johon laskea ankkuri ja uida.

    Itselleni suurin kauhistus oli rantautuminen vierasvenesatamiin, siellä nimittäin on tapana PERUUTTAA laituriin. (monet paikat jopa vaativat sitä) Kyllähän sitä Suomessakin jotkut harrastavat, mutta itselleni veneen peruutus ei ole mitenkään simppeli juttu. Kerran oli todellinen läheltä piti -tilanne kun oli vähän reippaampi sivutuuli, mutta siitäkin selvittiin nopeiden satamapoikien avustuksella, eikä naapurin kylkeen tainnut tulla likatahraa pahempaa jälkeä. :p

    Joka tapauksessa suosittelen lämpimäsi, oli mahtavaa!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!