torstai 10. heinäkuuta 2014

One monday night


Helteisenä arki-iltana lähdimme merelle. Olin käynyt töistä palatessani herkullisilla ostoksilla, aurinko porotti ja vesi kimalteli. Ajelimme Kaivopuiston kautta. Joku vilkutti Mattolaiturilta. Saavuimme Suomenlinnaan. 


Ilta oli samettisen pehmeä ja kannella saattoi istua sortseissa ja t-paidassa vielä auringon laskiessa. 



Marja Nätin supermegaihanat kalajutut odottelivat perunoiden kypsymistä. Olin käynyt Kauppahallissa kalaostoksilla ja en nyt voi ehkä tehdä niitä enää ikinä missään muualla. Vahvat suositukset ainakin seuraaville: kylmäsavulohi kotimaisesta lohesta, hiillostettu nieriä ja konjakkigraavattu lohi. Lisäplussan annan kauniista kalankääreistä. Kauppahallin Alkosta lähti kalojen kaveriksi tuollainen pieni riesling-pullo. Myyjän suositus osui aivan nappiin. Olen tainnut kuunnella liikaa Liemistä viime aikoina, kun olen nyt niin fiksaantunut tuohon rypäleeseen. Olen muuten tänä kesänä kokeillut melkein joka kerta viinipuolella jotain uutta. Pitkään tuli aina valittua sama, varma pullo hyllystä, mutta nyt olen ollut kokeilunhaluisempi. Pitänee tehdä parhaista tuttavuuksista oma postauksensa. 



Söimme illallista pitkään ja istuskelimme kannella. Oli ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun katoimme pöydän ulos. Viereisissä veneissä soiteltiin kitaraa ja laulettiin. Laiturimusisointi oli mahtava kuunneltavaa ja toivoin koko ajan, ettei ilta loppuisi koskaan. Se oli sellainen täydellinen, seesteinen hetki, joka kaivetaan keskellä pimeintä talvea muistoista antamaan tsemppiä lumessa rämpimiseen. 




Lopulta oli pakko mennä nukkumaan. Olin sopinut pitäväni etäpäivän ja kello olisi herättämässä ekaa palaveria varten aamulla. 

Palaverin jälkeen nautiskelin kahvista kannella ja naputtelin konetta. Aamuaurinkokin oli kuuma. Oli pakko siirtyä kajuutan varjoon ja viileyteen. Mitä autuutta!


Lounasaikaan teimme pienen kävelyn. Ihailimme upeita puuveneitä. 




Sitten palasin iltapäiväksi töiden pariin. Alkuillasta oli aika lähteä taas. Nostimme purjeet melkein heti satamasta ulos päästyämme. Helsingin edustalla saa olla tarkkana, kun liikennettä on niin paljon ja pitää muistaa tähystellä myös taakse. Tälläkin kertaa Silja lähti Kustaanmiekasta kohti Tukholmaa.  Menimme väylältä sivuun, pois tieltä. 


"Kisat!"


Hävittiin, sinne meni niin, että vilahti. Laivat liikkuvat todella nopeasti. 


Kiersimme Harmajan ja lähdimme kohti Espoota. 


Tyven hetki. Melkein. Kotiin palatessa tuntui taas melkein siltä kuin olisi ollut minilomalla, vaikka alla oli työpäivä.


Ja jos jonkun mielestä nyt oli liian vaaleanpunaista hattaraa, niin kerrottakoon vastapainoksi, että saavuimme Suomenlinnaan tyylikkäästi koirankakat kannella, kun Laivis päätti kaikista maailman hetkistä, että nyt on aika kokeilla sitä asiaa ensimmäistä kertaa. Lähtiessämme se taas karkasi veneestä juuri, kun olimme saaneet köydet irti. Kiitos vain sille ystävälliselle sielulle, joka nosti sen takaisin ja jonka ansiosta vältyimme suuremmalta sekoilulta. Kävi siis aika lähellä, ettei rukkasteollisuus saanut uutta materiaalia, mutta sellaista se vain joskus on. 

Translation: We went sailing. I just love Suomenlinna!

20 kommenttia:

  1. Vaikka ei ollutkaan liian vaaleanpunaista hattaraa, niin pisteet Laivikselle! Loppukevennys oli huippu ;-). Täytyyhän sitä jonkun vähän äksöniä järjestää!

    VastaaPoista
  2. Kävimme myös eilen (tosin kera moottorin) Helsingissä. Livistin töistä aikaisin ja pieni iltapäiväreissu. Vaikka kestoa oli vain parisen tuntia, tuntui retki pieneltä minilomalta keskellä arkea kaikesta huolimatta. On se veneily vain niin ihanaa! Ja enää rapiat kolmisen viikkoa siihen kun pääsee mölyttömään menoon TSR:n toiselle kisaetapille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tosiaan tuntuu! Jotenkin tuollainen pienikin hetki merellä irroittaa arjesta ihan täysin. :)

      Poista
  3. Ei tosiaan ollut liian makeaa ihanuutta ilman Laiviksen kepposiakaan. Hyvät muistot kannattaa tallentaa huonompien päivien varalle ja jos ne jakamalla saa vielä toisetkin hyvälle mielelle niin se on jo melkein Nobelin arvoista maailman parantamista. Kiitos siis kivasta postauksesta ja eläköön etätyö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, näitä muistoja pitää todellakin vaalia ja kaivella sitten taas talvella esiin. :) Ja kyllä, eläköön etätyö!

      Poista
  4. Mä niin riudun, kun täällä ei saa hyvää ja tuoretta kalaa mistään. Yhyy! Nälkä tuli taas lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhyy, missä ihmeen paikassa sä oot?

      Poista
    2. Keski-Pohjanmaalla yhdessä nimeltä mainitsemattomalla paikkakunnalla. Oman kunnan ainokaisessa ruokakaupassa ei ole edes liha- saatikka kalatiskiä, naapurikunnassa toisesta ruokakaupasta löytyy tiski, josta saa savukalaa. Se on siinä. Lähin kunnon kalatiski on 80 km:n päässä..

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No just tuolloin musta ei tuntunut siltä, vaikka onhan se... :D

      Poista
  6. Hahhah Laivis. Rukkasia minäkin suunnittelin russelista, kun maanantaina se levitteli keittiön roskiksen ja tiistaina repi tytön alushousut riekaleiksi. Ja ikää 11 v.

    VastaaPoista
  7. Voi koiraa! :D No, täydellisiinkin päiviin mahtuu aina jotain ei-niin-kivaa, niin se kai vaan on. Upeita kuvia ja tunnelmia mereltä.

    VastaaPoista
  8. Nätin kylmäsavulohi on ihan ihan huippua!

    VastaaPoista
  9. Voi russeli =) Kahden russelin omistajana tuo ominaisuus aiheuttaa äksöniä viehättää ja kiukuttaa samaan aikaan =) En osaisi omistaa koiraa, joka vain "olisi"..

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!