keskiviikko 25. toukokuuta 2011

What a feeling!



Hermoromahduksen kautta voittoon! Onnistumisen elämys ja oivallus pinnahommista tulivat tänään pienimuotoisen friikahtamisen jälkeen. Aamulla oli aika kova tuuli (ainakin 10 m/s) ja aallokkoakin oli jo. Oli tarkoitus, että me kolme kurssilaista olisimme vuorotellen pinnassa. Kun oma vuoro alkoi lähestyä, tunsin vain ahdistuksen sisälläni ja kyyneleet poskillani. Pinnaan tarttuminen pelotti niin, että en enää tuntenut tietäväni, kumpi on vasen ja kumpi oikea. Baltic Cruisingin Hilkka osoitti viimeistään tässä kohtaa (ei niin, että siitä olisi aiemminkaan ollut epäilystä) mahtavuutensa opettajana ja rauhoitti tilanteen upeasti. Sain rauhassa keräillä itseäni ja sain myös ison skuutin käteeni ja kehoituksen löysätä heti, kun alkaa tuntua liian rajulta. Temppu tepsi ja kun olin rauhoittunut, uskalsin jo minäkin ottaa pinnan ja ohjata ensin tyynemmässä ja sitten ihan kovassakin tuulessa. Ja tiedättekö, yhtäkkiä vain hiffasin sen homman! Jos eilisen jälkeen illalla oli fiilis "apua", niin tänään se on ihan "jessss".

Huominen opetuspäivä onkin sitten viimeinen ja tapahtuu omalla Båtillamme. Voin lämpimästi suositella purjehduskurssien käymistä - olo on kuin eri planeetalta nyt. Ehkä minäkin olen jo ihan oikea purjehtija. Paljonhan on tietysti opeteltavaa, mutta nyt en hetkeäkään kyseenalaista sitä, ettenkö oppisi.

Tänään treenasimme siis aallokossa ajamista, poijun lähestymistä, reivaamista ja tietysti taas jiippejä ja vendoja. Actioniakin päivään mahtui, kun perämoottori mulahti mereen. Se saatiin kyllä noukittua ylös, mutta seurauksena oli se, että tulimme purjeilla laituriin. Päivän loppuunkin saatiin siis ekstrajännitystä. Laituriin päästiin, vene on ehjä, eikä kukaan tippunut veteen. Lisäksi olin saanut lounastunnilla yhdet tosi hyvät uutiset, joten tämä päivä oli ihan huippu. Jes!


6 kommenttia:

  1. Go girl :D Sä oot pro!!!
    t.Krisse

    VastaaPoista
  2. Jee, kuulostaa mahtavalta! Sä oot mun idoli ja valat muhun uskoa, että ehkä mäkin vielä, jonain päivänä voisin oppia jotain niinkin vaikeata kuin purjehtiminen :)

    VastaaPoista
  3. Isot onnittelut pelkosi voittamisesta! Tästä se Norpan pitkä purjehtian ura alkakoon :)
    Itse olen vielä solmuopissa :D

    VastaaPoista
  4. Krisse: Kiitti! En mä ehkä ihan pro ole, mutta kiitos luottamuksesta... :D

    flygirl: Mä en sanoisi, että purjehdus on vaikeaa. Tai siis on varmasti sitten, mitä pidemmälle menee (vrt. espanjan opiskelu - alussa tosi iisiä, kunnes verbioppi alkaa). Mun mielestä perustaidot ovat varmasti jokaisen opeteltavissa. Vain tekemällä oppii ja tämä vaatii ihan selvästi vain aikaa oivalluksen tulolle. Siihen, että voi olla retkellä hyvissä keleissä, pääsee aika pian. Kaikki erikoisjutut ja kovemmat tuulet ovat sitten asia erikseen, mutta jostainhan se on aloitettava... Kiire ei saa olla, eikä kannata hosua. Ja tietty tarvitaan hyvät opettajat. Mutta kivaa silti olla jonkun idoli. :D

    Zoe: Kiitos! Tsemppiä solmuoppiin, ei tekisi pahaa minullekaan, terveisin nimimerkki MIkä jalussolmu

    VastaaPoista
  5. Hei! Kiittelin jo aiemmin keväällä ihanaa blogiasi ja teen sen nyt uudestaan, olet mahtava!

    Mulla oli viime viikolla samanlaisia fiiliksiä täydellisestä hermoromahduksesta voittajafiilikseen kun olin kevytvenekurssilla opiskelemassa jollapurjehduksen saloja. Aluksi ei mikään toiminut, mutta sitten se vain loksahti! Olen superkade että teillä on jo ihana oma pieni vene ja siihen sopivat tyynyliinat ja kaikki olennaiset härpäkkeet, mutta perässä tullaan:)

    ja p.s. mulla on onneks jo raitapaita niin pääsen fiilikseen;)

    Ihania purjehuksia teille!

    VastaaPoista
  6. Elisabeth: Kiitos ihanista sanoistasi! Ja onnea loksahduksesta, se tuntuu niiiiiin mahtavalta. :) Raitapaidasta onkin hyvä aloittaa, tyyli kuntoon ja veneostoksille! :D

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!