keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Elämän pieniä täydellisiä hetkiä

Lähtövalmistelut eli vauhdissa syötävän lounassalaatin valmistus. Sain isältäni, joka oli Italiassa matkalla, tuliaisiksi ison palasen parmesaania, joten siitä inspiroituneena olen laitellut erilaisia ruokia, joihin kyseistä juustoa tulee. Nyt eväänä oli tomaatti-mozzarella-rucola-pastasalaattia, johon leikkelin reiluja siivuja parmesaania päälle.




Tällä kertaa suuntasimme länteen päin ja venekerhon saareen. Saimme taas saaren itsellemme, ketään muita ei ollut paikalla. Olimme kumpikin todella väsyneitä rankasta työputkesta, joten oli mukavaa olla ihan vain kolmisin. Laivakoira oli pitkän purjehduksen jälkeen maissa piipahduksen tarpeessa. Niinpä otimme ankkurimaljat mukaan ja teimme pienen kävelyn saareen tutustuen.











Mies lämmitti saunaa ja minä siistin kannen kuntoon ja olin ornitologina. Ison kiven juurella oli joutsenen pesä ja miesjoutsen valvoi ahkerasti sen rauhaa. Toinenkin lintuperhe yritti paikalle (osa poikuista oli äitinsä selässä), mutta joutsen suuttui ja ajoi julmasti itseään vaikka kuinka paljon pienemmät räpistelijät tiehensä.





Saunan lämpeämistä odottelimme sen upealla terassilla. Myös saunassa sisällä oli ikkunoita joka suuntaan ja vastaavat upeat maisemat. Olisikohan tämä hienoin sauna, jossa olen käynyt? Viinikin maistui erityisen hyvältä tuona iltana.







Pieni saunoja. Laivakoira rakastaa löylyjä ja on aina ensimmäisenä lauteilla (ja uimassa).


Saunasta tultuamme ryhdyimme ruuan laittoon. Menussa seisoi savustettua siikaa uusien perunoiden kera. Cobbin käyttöohjeisa luki, että sillä voi myös savustaa ilman savustuspönttöä, joten halusimme heti kokeilla, koska savukala on kummankin herkkua.




Aika usein muuten käy niin, että kattauskuvissa ei näy ruokaa lainkaan. Usein napsin kuvia huvikseni odottaessa, mutta kun ruoka on vihdoin valmista, käymme aterian kimppuun niin nälkäisinä, että jälkeenpäin vasta muistan, että ai niin, tämänkin aterian olisi voinut ikuistaa. Joka tapauksessa savustus onnistui hyvin ja siiasta tuli suussa sulavan ihanaa. Voit ja ruohosipulit odottelivat uusia perunoita kavereikseen. Nyt taisi olla viimeinen kerta, kun turvauduimme kaupan perunoihin. Juhannuksena omien viljelysteni on PAKKO olla valmiita! :D





Aamu valkeni huipputuulisena, keli taisikin olla kovin meille eteen sattuneista. Saaresta lähtiessämme päätimme mennä pelkällä keulapurjeella ja jättää ison nostamatta. Tämä oli purjehduksenope Hilkan vinkki - näin vene ei kallistu niin paljon. Valitsimme ensin fokan, mutta jo nostoyrityksessä kävi selväksi, että sekin oli liikaa. Niinpä palasimme rantaan ja vaihdoimme myrskyfokan keulaan ja sillä palasimmekin sitten kotiin asti. Aika lailla tuuli kyllä, koska pelkän myrskyfokankin vedolla tulimme jopa viittä, kuutta solmua. Vastaan tulevat purjeveneet ajoivat kaikki koneella, kukaan ei ollut päättänyt kryssiä moisessa puhurissa. Meidän pieni Båtimme otti hienosti aallot ja kulki vakaasti. On se kyllä hyvä vene! Ajoimme sisäväylää ja Kaivarin ohi - siinä oli sen verran rauhallisempaa, että uskalsin kaivaa kameran esiin. Olen niin monesti aiemmin ihaillut ohi lipuvia purjeveneitä Kaivarista ja nyt olimmekin itse ne lipujat! Olipa hauska fiilis. Laivakoira herättää muuten aina positiivista huomiota, kun ihmiset bongaavat sen veneestämme. Nytkin, kun ohi meni niitä sightseeing-aluksia, niin Laivakoira pääsi useammankin turistin kuviin. Mattolaituri näytti hauskalta baarilta, laitoin sen itselleni muistiin kesän terassireissuja silmälläpitäen.









Navigointi ja skuuttaaminen ovat turhia. Vihaan. Estän. Terveisin Laivakoira. No, ei sentään. Voin ylpeänä kertoa, että Laivakoira on kehittynyt tosi paljon laivakoiramaisempaan suuntaan. Tällä retkellä, kuten viimeksikin, se oli jo tosi lungisti. Mitään pelkosekoiluja ei esiintynyt, mitä nyt pientä tärinää purjeiden pitäessä kovaa ääntä. Aiemmin se harrasti rantautumisissa todella rasittavaa vinkumista ja kieppumista (se on aina niin innoissaan kaikesta), mutta nyt se osasi olla rauhallisesti ja odottaa omaa vuoroaan maihinpääsyssä. Kovemmassa kelissä Laivakoira on mieluiten sylissä ja leppoisilla tuulilla se menee sisälle nukkumaan tai katselee maisemia kannella. Olen pakahtua onnesta ja ylpeydestä!


9 kommenttia:

  1. Se pienempi vesilintu näkyy olevan isokoskelo.

    VastaaPoista
  2. Mä haluan kanssa purjehtia Suomessa, että satamissa pääsisi saunaan! Byääh! Se olisi täydellistä!

    Laivakoiran on ihana sekä saunassa että veneessä!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi: Kiitos tästä! Mun ornitologin taidot saivat jopa mieheltäkin noottia, kun en erottanut harakkaa variksesta... :D Isokoskeloa en olisi ikimaailmassa osannut tunnistaa!

    Miss P: Siis mitä, vaikka svennet yrittävät omia saunaa itselleen, niin satamissako ei ole siellä saunoja? En ymmärrä! Purjehtikaa tänne joku kesä?

    VastaaPoista
  4. Satamamaljat, oi då :)! Löysitkö ruohosipulit saaresta vai oliko teillä mukana jo? Hienoa, että Laivakoirakin on jo sopeutunut, luottaa jo teidän taitoihin! Mukavaa Mittumaaria!

    VastaaPoista
  5. Ihanan näköisiä paikkoja ja ruokia. Ja saunakoira-laivakoira on varsin vetoava! :)

    VastaaPoista
  6. Voi miten pystyinkään eläytymään teidän reissuun. Aivan ihana postaus, taas. Olette kyllä onnekkaita veneenne kanssa! Se on mitä ihanin yhteinen harrastus ja lomanviettopaikka. Hauskaa juhannusta, merellä?

    VastaaPoista
  7. Ihania, ihania kuvia, tuli ihan meren tuoksu nenään. Ihan täydellistä viettää vapaa-aikaansa noin, onko sitä mitään parempaa kuin merituuli ja aurinko? Siihen päälle vielä herkut ja sauna. Oih.

    VastaaPoista
  8. Tickler: Meillä oli mukana, kun omassa pihassa kasvaa sellaiset pöheiköt, että niitä pitää käyttää aika tiuhaan tahtiin. Nytkin osa oli jo ehtinyt kukkimaan, mitä ei saisi tapahtua. Saaressakin olisi tosin ollut. Hauskaa juhannusta sinnekin!

    Jenni: Kiitos! Ja Laivakoirakin kiittää! Joskus mä epäilen, että se itsekin tietää, millaisella kiepillä se on söpöimmillään ja vähän laskelmoi. :D

    Alma: Merellä, jep. Meidän piti lähteä jo tänään, mutta täytyy vähän katsella, miten sen ennustetun myrskyn kanssa käy. Jos on 21 m/s, niin tuonne ei ole mitään asiaa. Munkin mielestä ollaan tosi onnekkaita veneemme kanssa, se on niin ihana ja niin rakas! Kivaa juhannusta sinnekin!

    Mrs J.: No ei varmaan kyllä ole mitään ihanampaa. :) Teidän pitää lietsoa appikset ostamaan uusi vene!

    VastaaPoista
  9. Jep, ei ole saunoja ja sekös harmittaa. Mähän saunoisin itseni rusinaksi joka kerta kun ei oltaisi luonnon satamissa :). Juhannus, meri, vene ja sauna olisi ihan lyömätön yhdistelmä, mutta ehkä sitten joku kesä. Eiköhän me joku kesä tulla Tukholman kautta Suomeen, vaikka siihen kyllä vierähtää useampi viikko.
    Me oltiin pari viikkoa sitten noilla tuulilla purjehtimassa ja se oli jo vähän liikaa.

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!