keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kökar

Kökarista en olekaan kirjoittanut vielä mitään mainintaa enempää, mutta se ansaitsee oman juttunsa. Meillä oli koko reissun ajan tapana olla vain yksi yö yhdessä paikassa. Illalla tultiin, keskityttiin ruokajuttuihin ja aamulla käytiin sitten pällistelemässä ympäriinsä. Suurimmassa osassa kohteita tämä riitti ja kaikki oleellinen tuli nähtyä näinkin. Kökarissa olisi hyvin voinut olla toisenkin yön. Tänne varmaan myös palaamme ensi vuonna. Jos tämä loma oli omistettu spontaanille "mihis tänään mentäis" -henkiselle Saaristomereen tutustumiselle (mikä oli ihan oikea taktiikka, kun ekaa kertaa oltiin), niin ensi vuonna meillä on ihan selvä matkasuunnitelma. Ensi vuonna mennään Ruotsiin ja sinne edetään ainakin Kökarin ja Maarianhaminan kautta. Tähän liittyen minulla on kysymys (yhtään ajoissa en ole liikkeellä asian kanssa): Miten olette toimineet koirienne kanssa, kun olette purjehtineet ulkomaille? EU:ssa ilmeisesti riittävät ne rokotus- ja madotustodistukset, mutta pitikö koiralla olla oma passi. Missä niitä kysellään/näytetään?

Kökarissakin oli jo ilta, kun saavuimme. Ehdimme onneksi juuri ja juuri ravintolaan syömään, koska omat ruokavarastot alkoivat olla jo "on täällä purkki hernaria" -asteella ja koska olin juuri joku aika sitten onnistunut polttamaan itseni tulikuumalla hernekeitolla, se ei oikein houkutellut. Ravintolan ruoka oli oikein hyvää ja söimme siellä seuraavan päivän lounaankin. Kauppakin oli lähellä ja siellä oli hyvät valikoimat.







Ahvenanmaan punainen asfaltti on jotenkin kodikkaan näköinen. Samanlaista voi muuten nähdä pääkaupunkiseudullakin. Helsingin pitäjän kirkonkylässä eli siinä Vantaan Pyhän Laurin kirkon ympärillä on myös käytetty punaista asfalttia. Toinen Ahvenanmaan erikoisuus, pannukakku, jäi saamatta. Buu! Sitä voi onneksi tehdä itsekin ensi kesää odotellessa.



Ensi vuonna mennään kyllä ihan varmasti sälsafarille! Olette ehkä saattaneet huomata, että bongailen mielelläni eläimiä ja että valitettavasti emme nähneet reissullamme hylkeitä. Yhtenä päivänä kuulimme niiden ääniä, mutta näköhavaintoa ei tehty. Kökarin lähellä on kuulemma joku luoto, jonne niitä kerääntyy oikein paljon. Sinne siis!



Kökarissakin oli jo tosi hiljaista. Ennen kuin otin kuvat, vieressä oli vielä pari muutakin venettä, mutta siinä kaikki. Yhden veneistä kippari oli britti ja hän kertoi iloissaan, kuinka hyvä vene hänellä on, kun sillä voi ajella kiville niin paljon kuin huvittaa. Ööö, okei. Mitä kukin arvostaa... :D




Tuleepa haikea olo näitä kuvia katsellessa! Mies palaa tänään töihin, minulla on vielä pari lomapäivää. Vaikka lyhyitä retkiä tehdään varmaan säiden salliessa lokakuulle asti, niin silti alkaa olla sellainen olo, että tämä huippukesä on pian ohi. Mietin vähän, että mitä teen blogille. Minusta on tosi kivaa kirjoitella tätä ja tuleepahan otettua paljon kuvia retkistä. Mitä sitten, kun Båt menee talviunille?

11 kommenttia:

  1. Norppa ei saa mennä talviunille!
    Mä oon tosi laiska kommentoimaan, mutta olen lukenut kaikki postaukset.
    Ihania juttuja ja nostaa sitä omaa venekuumetta aikalailla!

    Laivakoiralle rapsutukset!

    Anni

    VastaaPoista
  2. Teillä on ollut ihan erilainen päivärytmi purjetimassa kuin meillä lasten kanssa. Me lähdettiin aina aikaisin (n. klo 8) liikkeelle ja usein kelistä riippuen syötiin aamupala vasta liikkeellä, kun syöminen on aina myös lapsille ohjelmaa. Uuteen satamaan pyrittiin saapumaan aina mahdollisimman aikaisin (klo 14-17), jotta varmasti mahdutaan satamaan. Iltapäivä/ilta kului sitten saareen tutustuessa, haavi- tai kaarnalaivaleikeissä, syödessä, uidessa jne.

    Meillä lapset jaksaa aina aamupäivällä paremmin veneessä kuin iltapäivällä ja keskikesällä usein satamat täyttyi niin aikaisin, että niihin oli pakko mennä ajoissa.

    Ps. Kamala kokemus teillä Nauvossa lapsiperheestä...

    VastaaPoista
  3. Norppa tietysti suunnittelee ensi kevään vaatetus- ja sisustusjuttuja kun Båt on talviunilla;) Kiva ollut lukea teidän purjehdusreissuista ja Laivakoira on mahtava!
    -Marjut

    VastaaPoista
  4. Joo, älä jätä blogia telakalle talveksi!

    VastaaPoista
  5. Jatka tätä blogiasi ehdottomasti myös talven yli, kirjoitat niin hauskalla tyylillä, että juttujasi lukisi aiheesta kuin aiheesta. :)

    -nann

    VastaaPoista
  6. Kiitos mahtavasta blogista! Tänne palaan muutaman kerran viikossa :)

    Vene-lehden numerossa 6/2011 (s. 16) oli pieni juttu lemmikkien ulkomaanpurjehduksista.

    Tässä suora lainaus:

    "Suomi on tiukentanut koiria ja kissoja koskevia lääkitysmääräyksiä.
    Ennen kuin lemmikin kanssa palaa toisesta EUmaasta,
    se on vietävä matkakohteessa eläinlääkärille ekinokokkilääkitystä
    varten.
    Lääkitys on voimassa 30 päivää. Kun sen on ottanut, voi
    käydä kuukauden aikana ulkomailla useammankin kerran.
    Esimerkiksi Viroon koiran kanssa purjehtivan on käytävä
    siellä eläinlääkärissä, jos matka kestää yli 24 tuntia. Tämä saa
    monen mietteliääksi. Mitä eroa on, ottaako lemmikki lääkkeen
    perjantaina Helsingissä vai sunnuntaina Tallinnassa, jos sen jälkeen
    Suomen ja Viron väliä saa kuitenkin kulkea vapaasti kuukauden
    ajan?
    Vanha käytäntö oli, että lääkityksen saattoi ottaa ennen
    lähtöä kotimaassa, omalla eläinlääkärillä. Kun lääkitys muuttuu
    hankalammaksi on vaarana, että siitä aletaan luistaa.
    Viranomaiset perustelevat kiristystä sillä, että kyse ei ole
    ennalta ehkäisevästä lääkityksestä. Lääke pitää siis antaa
    vasta sen jälkeen, kun altistuminen on tapahtunut. Ekinokokkiloinen
    voi tarttua myös ihmiseen.
    Poikkeuksellisesti lääkitystä ei tarvita, jos lemmikin kanssa
    saapuu Suomeen Ruotsista, Britanniasta, Irlannista tai Maltalta.
    AS"

    VastaaPoista
  7. Anni: Laivakoira kiittää rapsutuksista ja emäntä kaunnista sanoistasi. :) Täytyy vähän miettiä, mistä sitä talvella sitten voisi kirjoitella...

    Anonyymi: No tuollainen rytmi varmaan onkin lasten kanssa paras, eivätkös he tuppaakin heräämään aika aikaisin... :D Onneksi meillä oli paljon enemmän kokemuksia kivoista lapsiperheistä, tuo yksi nyt vain oli mitä oli. :)

    Aatulan Äiskä: Hmmm... Riittääköhän mun pukeutumis- ja sisustusostoksista juttua ihan koko talveksi... Varsinkin, kun teoriassa Båt on nyt sisustettu. Just huokaistiin miehen kanssa helpotuksesta, kun ensi keväänä ei tarvitse ostaa ihan niin hirveästi kaikkea. Mietintämyssyyn laitetaan kuitenkin. :) Laivakoira kiittää kehuista.

    Nelli: Hauskasti sanottu! Harkitaan, harkitaan. :)

    -nann: Kiitos kauniista sanoistasi, täytyy vähän miettiä juttuaiheita.

    henkku: Kiitos itsellesi mahtavasta tekstinpätkästä. Tuohan auttaisi meitä, koska Ruotsiin oltaisiin tällä kertaa suuntaamassa, mutta noin yleisesti tuo kuulostaa kyllä just tasan tarkkaan siltä, että sitten ihmiset vain jättävät noudattamatta tuota!

    VastaaPoista
  8. Moi!

    Kuvista ja ravintolassa syöisestänne päätelle olitte Kökarissa karlbyn satamassa. Ensi vuonna, kun menette, menkää Sandvikiin! Aivan superihana kotoisa paikka, ainoa miinus ravintolan puute. Pieni puoti on ja savukalaa kuitenkin saam nam. Oi, ikävä Kökariin.

    Terkkuja
    Suvi

    VastaaPoista
  9. Suvi: Kiitos kivasta vinkistä! Täytyy kokeilla, savukala on niiiin hyvää. :)

    VastaaPoista
  10. Kiitti ihanasta blogista, sun juttuja on ollut mahtavaa lukea (erityisesti koska meidän omaa venettä ei viime talven paukkupakkasten jäljiltä saatu tänä kesänä vesille lainkaan). Älä ihmeessä pistä blogiasi talviteloille veneen mukana. Voithan sä tulevana talvena vaikka postailla ensi kesän veneilysuunnitelmista, jos vaatetus ja sisustaminen alkais välillä tökkimään... Ei kai sellaista voi tapahtua :))) Laivakoira on söpö kun mikä.

    VastaaPoista
  11. Linda: Kiitos itsellesi ihanista sanoista! Ja juu, vaatetus ja sisustus tuskin kyllästyttävät koskaan ja mulla on niistä paljonkin asiaa, mutta emmin, kuinka "aiheen vierestä" tänne voi kirjoittaa. :) Laivakoira on kyllä ihana, siitä riittäisi varmaan matskua joka päivälle.

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!